Vähiten kehittyneiden maiden rahasto (LDCF)

Kuvaus Mitä ohjelmassa tai hankkeessa tehdään ja miksi, mitä tuloksia toiminnalla tavoitellaan, kuka toiminnasta hyötyy sekä ketä toteutuksessa on mukana.

YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (UNFCCC) tuli voimaan vuonna 1994. Sopimuksen teollisuusmaaosapuolille kuuluu velvollisuus tukea kehitysmaiden ilmastotoimia ja sopimukseen liittyvää raportointia. YK:n ilmastosopimuksen 7. osapuolikokouksessa Marrakeshissa vuonna 2001 perustettiin kolme uutta vapaaehtoista ilmastorahastoa LDCF (Least Developed Countries Fund), SCCF (Special Climate Change Fund) ja AF (Kyoto Protocol Adaptation Fund). Vähiten kehittyneiden maiden rahaston (LDCF) tarkoituksena on tukea ilmastosopimuksen osapuolten hyväksymää vähiten kehittyneiden maiden työohjelmaa, jonka pääpaino on ilmastonmuutokseen sopeutumisessa (adaptaatio) ja sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanoa tukevassa toimintavalmiuksien parantamisessa. Rahaston pääasiallisena tehtävänä on tukea vähiten kehittyneiden maiden kansallisten sopeutumisohjelmien valmistelua (NAPA - National Adaptation Programmes of Action) ja niiden toimeenpanoa. Viimeisimmän rahaston virallisen raportin mukaan (lokakuu 2011) rahaston tuella on valmistunut 46 NAPA -asiakirjaa ja loppujen kahden arvioitiin valmistuvan vielä vuonna 2011. Kaikki Suomen LDC -kumppanimaat ovat tehneet NAPA:n, Nepali viimeisimpänä marraskuussa 2011. Vähiten kehittyneet maat eivät ole omalla toiminnallaan aiheuttaneet ilmastomuutosta, mutta kärsivät usein eniten sen kielteisistä vaikutuksista. Lyhyen aikavälin (2010-12) ilmastorahoitussitoumuksessa tavoitellaan rahoituksen tasaista jakautumista ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Sopeutumisen ollessa kyseessä haavoittuvimmat maat, kuten vähiten kehittyneet maat, pienet saarivaltiot ja Afrikka, ovat etusijalla.