Evaluointiraportti 2012:3: Country Programme between Finland and Tanzania

Evaluointiraportti 2012:3: Country Programme between Finland and Tanzania

Evaluation Report 2012:3 (avautuu uuteen ikkunaan) (PDF, 3,7 Mt, 144 s.)

ISBN 978-951-724-993-5 (painotuote)
ISBN 978-951-724-994-2 (PDF)
ISSN 1235-7618

Evaluointi tarkasteli Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan ja Tansanian kanssa tehdyn yhteistyön ohjelmoinnin välisiä yhteyksiä vuodesta 2002 lähtien. Vaikuttavien osatekijöiden määrittelemisessä käytettiin 14:ää evaluointikriteeriä.

Vuoteen 2007 saakka hallituksen ja muiden avunantajien kanssa käytiin tiivistä vuoropuhelua, ja yhteistyö noudatti Pariisin julistuksen periaatteita. Jälkimmäinen oli ja on edelleen kumppanimaan hallituksen tärkeysjärjestyksessä edellä hyvää hallintoa ja korruption vastaisia toimia.

Suomen yhteistyö keskittyi seuraaviin:

  • velkahelpotukset ja yleinen budjettituki, joilla oli myönteinen vaikutus köyhyyden lieventämisessä, esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon kautta
  • ohjelmatuki koulutukselle ja paikallishallinnon uudistamiselle, jotka paransivat palveluiden saatavuutta köyhillä maaseutualueilla
  • kahdenväliset metsätalouteen ja maankäytön kysymyksiin liittyvät hankkeet, jotka olivat köyhyyden vähentämisen kannalta merkittävimpiä
  • tuki kansalaisyhteiskunnalle edustuston hallinnoimien paikallisen yhteistyön määrärahojen (PYM) kautta.

Viimeksi mainittu osoittautui selkeästi tehokkaimmaksi tavaksi edistää läpileikkaavia kysymyksiä. Koulutusta lukuun ottamatta em. toimialat säilyivät myös vuoden 2007 jälkeen. Suomi osallistui vahvasti myös avunantajien koordinointiin ja johtamiseen. Suomi perusti YK-järjestelmän kanssa metsien inventointikumppanuuden, jota voidaan pitää hyvänä käytäntönä, sekä tuki tehokasta metsien suojelua edistänyttä kampanjaa.

Samanaikaisesti avunantajat, Suomi mukaan lukien, siirtyivät enenevässä määrin hankemuotoiseen toteutukseen, koska kansalliset valmiudet olivat rajalliset ja vuoropuhelu hallituksen kanssa heikkeni. Osa hankkeista ei ollut poliittisesti perusteltuja, niiden sidos köyhyyden vähentämiseen oli kyseenalainen, eivätkä ne perustuneet riittämävään vuoropuheluun ja analyysiin. Tästä on otettava opiksi mm. se, että ohjelmoinnin on perustuttava syvään analyysiin ja yhteiseen päätöksentekoon.

Maaohjelma kaipaa uudenlaista strategista suunnittelua, jotta ohjelmasta muodostuu johdonmukainen.

Avainsanat: Tansania, ohjelmointi, pirstaloituneisuus, johdonmukaisuus, Suomi