Evaluointiraportti 2009:8: Luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos Suomen kehitysyhteistyössä köyhyyden vähentämisen näkökulmasta

Evaluointiraportti 2009:8: Luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos Suomen kehitysyhteistyössä köyhyyden vähentämisen näkökulmasta - kansiEvaluaatioraportti 2009:8: Luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos Suomen kehitysyhteistyössä köyhyyden vähentämisen näkökulmasta (avautuu uuteen ikkunaan) (PDF, 2,91 Mt)

Liite 2: List of people interviewed (avautuu uuteen ikkunaan)

Liite 3: Analytical framework for assessing the contribution of a wide range of development projects to DRR (avautuu uuteen ikkunaan)

Liite 4: Background material (avautuu uuteen ikkunaan)

Tekijät: Govindarajalu Srinivasan, Teija Lehtonen, Alex Munive ja Arjunapermal Subbiah sekä Ana Paula Reis, Maria Kontro ja Laura Niskanen

ISBN 978-951-724-807-5 (painettu)

ISBN 978-951-724-808-2 (pdf)

ISSN 1235-7618

Tässä evaluoinnissa tarkastellaan sitä, missä määrin Suomi on 2000-luvun kehityspolitiikallaan ja -avullaan kyennyt edistämään luonnonkatastrofeihin valmistautumista ja ennakkovaroitusjärjestelmien kehittämistä. Synergiaa luonnononnettomuuksien vaikutusten vähentämiseen myönnetyn meteorologia- ja hydrologia-avun ja köyhyyden vähentämiseen tarkoitetun avun välillä tarkastellaan käyttäen erityyppisiä analyysejä ja arvioita, jotka kattavat niin politiikkatason kuin ensisijaiset hyödynsaajat. Asiakokonaisuutta arvioidaan myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta. Aihe on tullut entistä ajankohtaisemmaksi, kun on käynyt selväksi, että ilmastonmuutos voi johtaa äärimmäisiin sää- ja ilmastoilmiöihin.

Suomi on tukenut ponnisteluja katastrofiriskien vähentämiseksi sekä kansainvälisellä tasolla (tuenilmaisuin kansainvälisissä poliittisissa yhteyksissä) että tukemalla taloudellisesti YK:n alajärjestöjä, jotka toimivat aktiivisesti katastrofiriskien vähentämiseksi. Kehitysyhteistyön kohdemaissa Suomi on tukenut ennakkovaroitusjärjestelmiin liittyvien valmiuksien kehittämistä niin suoraan kuin myös välillisesti erityyppisten kehityshankkeidensa kautta. Johdonmukaisen katastrofiriskien vähentämiseen suunnatun strategian puute on kuitenkin rajoittanut hankkeiden tehokkuutta, eikä katastrofivalmiuksien tasoa ole kyetty merkittävästi nostamaan.

Täten tarvitaan strategiaa, joka liittää Suomen kehitysavun eri alueilla toteutettavat katastrofiriskien vähentämisponnistelut hankkeiden kautta syntyviin hyötyihin, joilla voidaan edistää ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä valmiuksia ja joilla ilmastonmuutoksesta aiheutuviin uhkiin voidaan varautua.

Avainsanat: Katastrofiriskien vähentäminen, ilmastonmuuto