Evaluointi: Ympäristökysymykset Suomen kehityspolitiikassa

Evaluation of Environmental Management in Finland´s Development Cooperation (avautuu uuteen ikkunaan)(PDF, 2,37 Mt)

REPORT 2006:1


Kansainvälisten ympäristöuhkien torjuminen on jo pitkään ollut yksi Suomen kehitysyhteistyön keskeisiä tavoitteita. YK:n vuosituhatjulistuksen yksi perusperiaatteista korostaa luonnon kunnioittamista. Julistus nostaa yhteisen ympäristömme suojelun samanveroiseksi toiminnalliseksi tavoitteeksi kuin rauhan säilyttämisen, turvallisuuden ja aseidenriisunnan; kehityksen ja köyhyyden poiston; ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen; ja haavoittu-vien väestönosien suojelun.

Tämän lisäksi, ympäristökysymykset ovat jo pitkään olleet yksi läpileikkaavista teemoista, kun kehitysyhteistyössä tavoitellaan kestävää kehitystä. Suomen vuoden 2004 kehityspoliittinen ohjelma alleviivaa ympäristön merkitystä koko toimintaa läpileikkaavana teemana samalla kun ohjelma vuosituhatjulistuksen tavoitteiden mukaisesti asettaa ympäristönsuojelun yhdeksi kehityspoliittiseksi päämääräksi.

Ulkoasiainministeriöllä (UM) ei ole kehityspoliittisen ohjelman toteuttamiseen tarkoitettua ympäristöstrategiaa. Vaikuttaakin siltä, että ympäristöä sinänsä ei enää nähdä yhtä keskeisenä poliittisena ja kehityspoliittisena kysymyksenä kuin se aiemmin on ollut. Ympäristön jatkuva poliittinen merkitys korostuu, jos kehityspolitiikan tasolla selvästi nähdään ympäristö sekä keskeisenä tavoitteena sinänsä että tärkeänä toimintaa läpileikkaavana teemana ja jos tämän politiikan toteuttamiseksi on laadittu erityinen ympäristöstrategia.

Kehityspoliittinen ohjelma peräänkuuluttaa laajaa johdonmukaisuutta kehityspolitiikan toteuttamiseksi. Tämän mukaisesti UM:n tulisi valmistella kehityspoliittinen ympäristöstrategia yhdessä ympäristöministeriön (YM) kanssa, joka on valmistelemassa omaa kansainvälistä yhteistyötään kattavaa strategiaa. UM ja YM ovat sopineet kansainvälistä ympäristöpolitiikkaa koskevasta työnjaosta. Yhteistyötä pitäisi kehittää edelleen pysyväksi ja institutionalisoiduksi ministeriöiden väliseksi yhteistyöksi. UM voisi ostaa YM:ltä tarvittavaa ympäristöosaamista, mikä toisi tarvittavaa pysyvyyttä ympäristöosaamista vaativiin tehtäviin.

UM noudattaa valtionhallinnon uusittua, tulostavoitteisiin sidottua suunnittelu- ja raportointijärjestelmää. Järjestelmää voitaisiin kehittää edelleen niin, että siihen otettaisiin mukaan yksityiskohtaisempia sektori- ja teemakohtaisia suunnitelmia ja seurattaisiin niiden toteutumista. Ympäristö voisi olla kokeiluluonteinen alue, jossa tämänsuuntaisen kehityksen toimivuutta kokeiltaisiin. Näin menetellen, ympäristöstrategian lisäksi ei tarvittaisi erillistä ympäristöä koskevaa toimintasuunnitelmaa. Tavoitteiden saavuttamisen seurantaa varten tulisi kehittää tarvittavat indikaattorit, kuten järjestelmä muutenkin vaatii, ja yksiköt raportoisivat tuloksista niiden pohjalta vuosit-tain. Johdon informaatiojärjestelmää ja tilastotietojen keruuta pitäisi pikaisesti uudistaa, jotta tarvittava tilastoaineisto olisi käytettävissä raportointia varten.

Kehitysyhteistyön ympäristöpanostukselle pitäisi asettaa rahassa määritelty tavoite. Tämä edelleen korostaisi ympäristön merkitystä keskeisenä tavoit-teena. Se myös kannustaisi toiminnallisia yksiköitä ympäristöstrategian toteuttamisessa ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Määrällinen tavoite on selkeä mittari.


Ympäristö pitäisi aika ajoin ottaa yhteistyömaiden kanssa käytävien maa-neuvottelujen erilliseksi keskustelunaiheeksi, sen lisäksi, että ympäristö tulee neuvotteluissa esiin kehitysyhteistyön läpileikkaavana teemana. Näin ympäristön merkitystä voitaisiin korostaa laajana politiikkakysymyksenä. Sitä kautta saattaisi tulla esiin myös alueita, joissa yhteistyömaat tarvitsisivat apua ja tukea ympäristöpolitiikkansa toteuttamisessa. Jotta eri aiheille jäisi riittävästi aikaa syvälliseen keskusteluun, maaneuvottelujen asialistoja pitäisi jaksottaa useamman vuoden pohjalta.

Ohjelmien ja hankkeiden hallintaa koskevia ohjeistoja (1997), budjettitukea (2004) ja sektoriohjelmia (luonnos 2006) tulisi tarkistaa ja ympäristönäkökohtia niissä vahvistaa, erityisesti avun valmisteluvaiheen osalta. Samalla tulisi kehittää käytännönläheisiä työkaluja ympäristön huomioon ottamiseksi läpileikkaavana teemana kaikessa kehitysyhteistyössä. Laaturyhmän toimin-taa ympäristön osalta tulisi vahvistaa laatimalla arviointilomake ja tarkistuslistoja hankkeiden arviointia varten.

UM:n tulisi vahvistaa hankkeiden ympäristöarviointia (YVA) ja käyttää mahdollisuuksien mukaan vastaanottajamaan omia menetelmiä arvioinnin tekemisessä. Ministeriön sisäisiä ja ulkoisia ohjeistoja tulisi tarkistaa ja strateginen ympäristöarviointi (SEA) tulisi ottaa niissä yhdeksi työvälineeksi.

UM pitäisi kouluttaa henkilöstöä jatkuvasti ja laajapohjaisesti ympäristökysymyksissä, jotta ympäristökysymyksiä koskeva tietotaito kehittyisi aikaa myöten. Koulutus pitäisi järjestää yhdessä YM:n kanssa.

Evaluaation tekivät Ramboll-Finnconsult Oy  ja Biota BD Oy: Tauno Kääriä (Team Leader), Päivi Piispa, Kristiina Mikkola.

 

 

ympäristö