Evaluointi: Ulkoministeriön kumppanuusohjelman arviointi

Finnish Partnership Agreement Scheme (avautuu uuteen ikkunaan) (PDF, 109 sivua, 1,22 Mt)

Liitteet 2-4 (avautuu uuteen ikkunaan) (PDF, 26 sivua, 325 kt)

Maaliitteet: Bolivia, India, Uganda (avautuu uuteen ikkunaan) (PDF, 71 sivua, 0,97 Mt)

Tiivistelmä (avautuu uuteen ikkunaan) (PDF, 32 sivua, 916 kt)

Evaluation report 2008:1

ISBN 978-951-724-672-9 (painettu)
ISBN 978-951-724-673-6 (pdf)
ISSN 1235-7618


Noin puolet ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestötuesta on kanavoitu kumppanuusohjelman kautta. Vuosina 2003–2005 ulkoasiainministeriö on solminut sopimuksen kymmenen suomalaisen kumppanuusjärjestön kanssa. Tämän arvioinnin tarkoitus on kehittää kumppanuusohjelmaa ja kumppaneiden kapasiteettia. Arviointi tarkastelee kumppanuusohjelmaa kehitysyhteistyön instrumenttina, järjestöjen kehitysyhteistyötä ja ohjelman hallintoa. Kumppanuusohjelmalla on selkeitä etuja sekä ministeriölle että kumppanijärjestöille. Etuna on tuen joustavuus, pitkän aikavälin suunnittelu ja byrokratian väheneminen. Ohjelman tavoitteet ja ohjeistot eivät ole selkeät seurannan kannalta eivätkä tue vuoropuhelun syntymistä. Järjestöjen kannalta toimintojen maantieteellinen hajauttaminen saattaa vähentää tehokkuutta ja tulosten kestävyyttä.

Arviointi suosittelee, että ulkoasiainministeriö määrittelee toiminnalle selkeät tavoitteet; parantaa rahoituksen ennakoitavuutta; tarkentaa valintakriteereitä ja avaa mahdollisuuksia uusille kumppanijärjestöille; arvioi säännöllisesti järjestöjen kapasiteettia ja toimintaa; laatii hallinnolliset ohjeistot, joissa määritellään ohjelman keskeiset toiminnot; sekä selkeyttää hallintoa ministeriössä; parantaa laadunseurantaa sekä koordinaatiota ja yhteistyötä ministeriön sisäisesti; vahvistaa KEO-33:n analyyttistä ja dialogiroolia. Neuvonantajien ja suurlähetystöjen rooli ohjelmatoteutuksessa on selkiytettävä.

Arviointi suosittelee, että kumppanuusjärjestöt keskittävät toimintoja maantieteellisesti ja temaattisesti; kehittävät toimintaohjeet ideologiselle ja markkinointityölle, joita ei rahoiteta ohjelmasta; parantavat dokumentaatiota ja raportointia; yhdessä UM:n kanssa identifioivat hallintokulut; jatkavat laadun ja seurannan kehittämistyötä.