Evaluointiraportti 2014:5 Rauha ja kehitys Suomen kehitysyhteistyössä: Synteesi
Jon Bennett
David Fleming
ISBN 978-952-281-259-9 (pdf)
ISSN 1235-7618
Mitä evaluointi käsitteli?
Evaluointi Rauhasta ja kehityksestä Suomen kehitysyhteistyössä arvioi kolmea asiaa: miten Suomen kehitysyhteistyö tukee rauhaa ja kehitystä hauraissa valtioissa, onko se linjassa ulkoasiainministeriön vuonna 2014 julkaiseman hauraiden valtioiden toimintaohjeen kanssa ja miten toimintaohjetta voitaisiin soveltaa tulevaisuudessa.
Synteesi kokoaa yhteen neljän osaevaluoinnin (Länsi-Balkan, Afganistan, Etiopia ja Palestiinalaisalueet) tärkeimmät havainnot siitä, miten Suomi on onnistunut edistämään rauhaa ja kehitystä hauraissa valtioissa.
Mitkä ovat evaluoinnin mukaan yhteistyön tärkeimmät tulokset?
Suurin osa Suomen kehitysyhteistyöstä hauraissa valtioissa kohdistuu konfliktien estoon ja rauhanrakentamiseen vain epäsuorasti. Suomi on edistänyt käytännön kehitysyhteistyötä ja poliittista vuoropuhelua käsi kädessä. Yhteistyö muiden avunantajamaiden kanssa on ollut erityisen hyvää.
Yleisesti ottaen Suomi on asianmukaisesti valinnut ja soveltanut apuinstrumenttejaan kuhunkin yhteyteen sopivalla tavalla. Suomi on käyttänyt rajallisia resurssejaan tehokkaasti myöntämällä budjettitukea yhteisrahoitusohjelmien kautta sekä toimimalla tiivisti muiden avunantajien kanssa. Suomen saavutukset läpinäkyvyyden varmistamisessa ja avun ennakoitavuudessa ovat olleet hyviä ja se on myös tukenut johdonmukaisesti kansallista omistajuutta.
Suomen vahva ja johdonmukainen vaikuttamistyö ihmisoikeus- ja sukupuolten tasa-arvokysymyksissä joko pohjoismaisen tai kahdenvälisen poliittisen yhteistyön kautta on ollut positiivista kaikissa osaevaluoinnissa. Suomen toimia tasa-arvo- ja ihmisoikeusasioissa arvostetaan suuresti muiden avunantajien keskuudessa. Vaikka Suomella on hyvät valmiudet näiden asioiden valtavirtaistamiselle hallinnon eri tasoilla, ohjelmiin tarvitaan entistä suurempaa jatkuvuutta sekä parempaa henkilöstöosaamista, jotta sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeustavoitteita voidaan toteuttaa tehokkaasti Afganistanin kaltaisissa haastavissa maissa.
Mikä on evaluoinnin ydinviesti ja suositukset?
Suomi on identifioinut ja keskittänyt tukeaan sellaisille sektoreille, joilla voidaan saavuttaa selviä tuloksia rauhanrakentamisen ja valtion toimintojen tukemisen kautta. Tulosten seuraaminen ja mittaaminen ei kuitenkaan ole ollut johdonmukaista. Jos Suomen toimien vaikutusta halutaan mitata näillä tavoitealueilla, pitäisi kehittää tarvittavia indikaattoreita, seuranta- ja arviointivälineitä.
Liiallinen kunnianhimo Suomen toimien laajuudessa ja määrässä suhteessa resursseihin on vaikuttanut haitallisesti mahdollisuuksiin toteuttaa niin sanottua kokonaisvaltaista lähestymistapaa kehitysyhteistyössä. Suomen on tehtävä vaikeita päätöksiä toimintasektoriensa rajoittamisesta. Opetus, vesi ja maaseudun kehittäminen ovat sektoreita, joilla Suomella on eniten kokemusta ja osaamista.
Investoiminen niin sanottuun modernin liberaalin valtion konseptiin maissa kuten Afganistan, saattaa olla huonosti ajoitettua ja jopa haitallista. Rajalliset resurssit voisi olla parempi käyttää ei-valtiollisten ja kansalaisyhteiskunnan instituutioiden vahvistamiseen sekä niiden vaikutusvallan rakentamiseen.
Suomen aikaansaamat tulokset erityisopetuksessa sekä inklusiivisessa eli kaikki ihmisryhmät huomioon ottavassa opetuksessa Etiopiassa ja Länsi-Balkanilla tukevat voimakkaasti sitä näkemystä, että pysyvämpien vaikutusten saavuttaminen edellyttää kehitysyhteistyön jatkuvuutta pidemmällä aikavälillä. Lisäksi tuen keskittäminen yhdelle maantieteelliselle alueelle sekä yhteisvaikutusten varmistaminen alueen eri ohjelmien välillä on osoittautunut hyväksi tavaksi käyttää rajallisia resursseja.
Jäikö yhteistyön tavoitteista jotain toteutumatta arvioinnin mukaan?
Taloudelliset investoinnit ja työpaikkojen luonti riippuvat pitkälti kannustavasta ympäristöstä ja sopivista olosuhteista. Vaikka Suomi on työskennellyt merkittävästi näiden kysymysten edistämiseksi Länsi-Balkanilla ja Afganistanissa, toimilla on ollut vain rajallinen vaikutus alueiden talouteen.
Valtion perustoimintojen rakentaminen on ongelmallista, jos ensisijaisena tavoitteena on vain tuottaa avunantajien rahoittamia palveluita. Lisäksi valtion toimintakyvyn parantamista ja palveluiden tuottamista tulisi tarkastella kahtena eri asiana ja niillä pitäisikin olla siten eri strategiat ja tulokset.
Keskeinen haaste hauraissa valtioissa on pitää suomalaisen henkilökunnan määrä riittävällä tasolla, jotta voidaan rakentaa luottamusta kansallisten sidosryhmien kanssa. Maissa, joissa kanssakäyminen avunsaajien yhteisöjen kanssa on vaikeaa heikon turvallisuustilanteen vuoksi, pitäisi arvioida perusteellisesti niin sanotun etäjohtamisen mahdollisuuksia. Äärimmäisissä paikoissa, kuten Afganistanissa, suomalaista henkilöstöpolitiikkaa ei ole vielä mukautettu etäjohtamisen kasvaviin tarpeisiin.
Miten tästä eteenpäin?
Evaluoinnin tuloksiin ja suosituksiin vastataan ministeriön johdon vastineella siitä, mitä evaluoinnin seurauksena tullaan tekemään. Evaluoinneista vastaava yksikkö koordinoi johdon vastineen tekoa kehityspoliittisen osaston nimeämän työryhmän kanssa, jossa kaikki asianomaiset tahot ovat mukana.
Johdon päätös jatkotoimenpiteistä (PDF, suomeksi, 3 sivua, 146 kt)