Evaluointiraportti 2014:2 Täydentävyys Suomen kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä: Synteesi

Lucien Bäck 
Ann Bartholomew

ISBN 978-952-281-211-7 (painettu)
ISBN 978-952-281-210-0 (pdf)
ISSN 1235-7618

Täydentävyys Suomen kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä: Synteesi

Evaluoinnin tarkoituksena oli oppia vuosina 2004–2012 saaduista kokemuksista sekä ehdottaa evaluoinnin tuloksien pohjalta mekanismeja täydentävyyden parantamiseksi. Evaluointi käsitti neljä osaevaluointia. Evaluoinnissa käytettiin useita menetelmiä, kuten dokumenttianalyysia, haastatteluja, survey-tutkimuksia ja vierailuja kymmeneen kumppanimaahan.

Suomen vuosien 2004, 2007 ja 2012 kehityspoliittisissa ohjelmissa täydentävyyteen viitattiin yleisesti periaatteena, mutta käsitettä ei määritelty tarkemmin. Suomen tuki oli ulkoisesti täydentävää monenkeskisissä konteksteissa sekä linjassa kumppanimaiden kansallisten kehityspolitiikkojen ja -strategioiden kanssa. Suomi tavoitteli myös optimaalista koordinointia eri avunantajien välillä. Sisäiseen täydentävyyteen Suomen kehitysavun eri muotojen ja instrumenttien välillä kiinnitettiin vain vähän huomiota. Ne toimivat suurimmaksi osaksi erillään toisistaan ilman riittäviä sisäisiä mekanismeja täydentävyyden takaamiseksi. Laadun tarkastuksen ja päätöksenteon suuri keskittäminen suosi ulkoista täydentävyyttä, mutta se ei lisännyt sisäistä täydentävyyttä.

Ulkoasiainministeriön olisi kehitettävä selkeämpiä toimintatapoja, ohjeistuksia ja seurantaa täydentävyyden parantamiseksi sekä hajautettava kehitysyhteistyön hallintoa. Olisi myös pohdittava uusia tapoja edistää täydentävyyttä muiden suomalaisten instituutioiden ja järjestöjen kanssa, esimerkiksi IKI-hankkeiden toteuttajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

Avainsanat: täydentävyys, johdonmukaisuus, koordinointi, instituutioiden välisen kehitysyhteistyön instrumentti, kansalaisjärjestöt