Zimbabwen talous: onko pahin takana?
Zimbabwen makrotalous on tasapainottunut vuoden 2009 yhtenäishallituksen talouspolitiikan uudistusten myötä. Talouskasvun vetureina ovat kaivosteollisuus ja maatalous. Valtion tulojen odotetaan nousevan, mutta tämä edellyttää jatkuvaa poliittista vakautta ja myönteistä kansainvälistä taloustilannetta. Myönteisistä merkeistä huolimatta julkinen talous on heikossa tilassa. Siirtymistä puhtaasti humanitaarisesta avusta eri sektoreiden tukemiseen on tapahtunut enenevissä määrin.
Zimbabwen talous on toipumassa kymmenvuotisen kriisin jälkeen, jolloin tuotanto laski yli 45 prosenttia.
Makrotalous on tasapainottunut vuoden 2009 yhtenäishallituksen talouspolitiikan uudistusten myötä, joihin kuuluvat esimerkiksi Zimbabwen dollarista luopuminen, käteisvaroihin perustuvan budjetoinnin käyttöönotto ja hintasäännöstelyn liberalisointi. Tämä on puolestaan antanut virikettä talouskasvuun, jonka vetureina ovat kaivosteollisuus ja maatalous.
Kasvua vihdoin odotettavissa
Valtiovarainministeri Tendai Bitin arvioinnin mukaan maan talouskasvu vuosina 2011-2012 olisi asettumassa yhdeksän prosentin tasolle. Ulkopuoliset arvioinnit ovat silti huomattavasti alhaisempia. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) arvio vuodelle 2011 on 6 % ja vuodelle 2012 3,1 %, kun taas The Economist Intelligence Unit arvioi sen olevan vuonna 2011 4,8 % ja vuonna 2012 2,4 %.
Nykyisellä tahdilla kestäisi kuitenkin melkein kymmenen vuotta ennen kuin Zimbabwen talous tulisi saavuttamaan saman tason kuin ennen kriisiä. Talouden tulevaisuuteen vaikuttaa vahvasti poliittisen tilanteen kehitys, erityisesti mahdolliset vaalit ja niiden tulos
Talouden kasvuun heijastuvat kielteisesti seuraavat tekijät:
1) maan poliittinen epävarmuus ja siitä johtuva luottamuksen
puute;
2) kotimaisen likviditeetin puute ja lyhytaikaisten lainojen erittäin korkeat korot
3) korkeat palkkakustannukset,
jotka johtuvat mm. korkeista asumisen kuluista;
4) heikko infrastruktuuri ja sen parantamiseen resurssipuute;
5) heikko kotimainen kysyntä;
6) epäluotettava sähköverkko;
7) voimaantumispolitiikka (indigenisation and empowerment policy) ja epävarmuus sen toimeenpanosta.
Kullan, platinan ja muiden hyödykkeiden korkeat hinnat ovat tähän asti edistäneet kasvua, mutta hintakehitys on epävarmaa tulevaisuudessa.
Makrotalouden reformeja jatkettava
IMF on kehottanut hallitusta tekemään maankäytön tarkastuksen, vakiinnuttamaan yleistä omistusoikeutta, parantamaan työmarkkinoiden joustavuutta ja julkishallintoa, sekä uudistamaan pankkisektoria.
On kuitenkin epätodennäköistä, että perusteellisempia ja poliittisesti kiistanalaisia reformeja pantaisiin toimeen ennen vaaleja. Vaalien jälkeinen tilanne ja kehitys riippuvat uuden hallituksen kokoonpanosta. Jos MDC saa vallan, avunantajien tuki todennäköisesti kasvaa huomattavasti ja IMF tukisi järkevän talouspolitiikan muodostamisessa. Jos vaalien yhteydessä on paljon väkivaltaa tai jos ZANU-PF
hallitsee jatkossakin, reformit ja edistyminen ovat epätodennäköisempiä.
Ministeri Biti esitti valtion vuoden 2012 budjetin parlamentille marraskuun lopussa. Valtion tulojen odotetaan nousevan jatkossakin, mutta tämä edellyttää poliittisen tilanteen vakautta ja myönteistä kansainvälistä talouskehitystä. Koska Kimberleyn prosessissa marraskuussa annettiin vihreää valoa Zimbabwen timanttikaupalle, budjettiin on lisätty 600 MUSD odotettuja tuloja timanteista.
Pimeä timanttikauppa
Näiden tulojen määrään ja ajoitukseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta. Suuri riski on, että timanttituloista valtaosa menee valtion kassan sijasta ZANU-PF:lle ja erityisesti puolueen vaalikampanjaan.
Tammikuusta kesäkuuhun 2011 maasta oli virallisten tietojen mukaan viety 716 958,50 karaattia timantteja mutta ilman että valtiovarainministeriö olisi saanut viennistä valtiolle tuloja.
Julkisen sektorin palkkakuluihin menee 57 % tuloista, jos timanttituloja ei lasketa mukaan. ZANU-PF on kampanjoinut palkankorotuksien puolesta. Julkisilla palkkalistoilla epäillään olevan noin 750 000 haamutyöntekijää. Maailmanpankki on kommentoinut että budjetista puuttuu fokus ja priorisointi. Investointeja on tähän asti vaikeuttanut huono suunnittelu ja toimeenpano. Budjetissa on varattu varoja perustuslain kansanäänestykselle, mutta ei vaaleille, olettaen, että nämä tapahtuvat vasta vuonna
2013.
Inflaatio on nousussa ja saattaa ensi vuonna nousta yli kymmeneen prosenttiin jos viranomaiset kohottavat menoja vaalien lähestyessä, ja jos valtion virkamiehet jatkossakin vaativat palkankorotuksia.
Hallituksen heinäkuussa julkaisema Medium Term Plan (MTP) vuosille 2011–2015 ja siihen sisältyvä National Economic Development Strategy asetti tavoitteiksi kestävän, tasa-arvoisen ja ihmiskeskisen talouskasvun ja kehityksen, köyhyyden vähentämisen, työpaikkojen luomisen (6 prosenttia vuodessa), hintatason vakauden ja kestävän velkatilanteen (60 prosenttia BKT:stä vuoteen 2015 mennessä).
Ristiriitaisia signaaleja
Taloussuunnitelmassa painotetaan yksityissektorin tärkeyttä. MTP:n tTavoitteena on luoda investoinnille ja yrityksille suopea ympäristö mm. infrastruktuuria parantamalla. Infrastruktuurin tärkeimmät prioriteetit ovat sähkö, vesi- ja sanitaatio, kuljetus, asunnot sekä tieto- ja viestintätekniikka. Viimeksi mainittua kehittämällä pyritään edistämään Zimbabwen tietoyhteiskuntakehitystä.
Voimaantumispolitiikka (indigenisation and economic empowerment programme) aiheuttaa hämmennystä erityisesti kaivos- ja pankkisektoreilla. Syyskuussa kaivosministeri Obert Mpofu kiisti alkuperäistämis- ja voimaantumisministeri Saviour Kasukuweren aikaisemman lausunnon, että ulkomaalaisten kaivosyritysten toimintaluvat peruttaisiin, jolleivät nämä luovuttaisi 51 % osakkeistaan mustille zimbabwelaisille.
Molemmat ministerit kuuluvat ZANU-PF:ään. Heinäkuussa Kasukuwere esitti pankeille
samankaltaisen uhkavaatimuksen, mutta silloin keskuspankin johtaja kieltäytyi soveltamasta vaatimusta joka hänen mukaan vaarantaisi maan taloutta.
Pääministeri Morgan Tsvangirai on puolestaan lokakuussa muuttanut kantansa indigenisationkysymykseen, sanomalla olevansa sitä ”täysin vastaan”. Hän on aikaisemmin toistanut, että MDC tukeeohjelman periaatetta, mutta ei tapaa jolla se pannaan toimeen.
Zimbabwen kansainvälinen tukeminen
Zimbabwen inhimillisen kehityksen indeksi (Human Development Index) on parantunut hieman ja noussut vuoden 2000 tasoon, mutta on edelleen huomattavasti alle Saharan eteläpuolisen Afrikan keskiarvon. Globaalisti maa on nyt sijalla 173 Human Development Reportin 187:sta maista ja alueista.
Tuoreita luotettavia tilastoja köyhyydestä, esim. alle dollarilla elävien kansalaisten määrästä ei löydy, mutta vuonna 2009 arvioitiin, että yli 75 prosenttia ihmisistä elivät äärimäisessä köyhyydessä. Lapsikuolleisuus ja HIV-tartuntojen määrä on laskenut viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Avun tarpeet Zimbabwessa ovat säilyneet myös vuoden 2009 poliittisten muutosten jälkeen erittäin suurina. Myönteisistä talouskasvun merkeistä huolimatta julkinen talous on heikossa tilassa. Avunantajille tärkeä kysymys on ollut milloin poliittinen tilanne ja Zimbabwen julkishallinnon rakenteet sallivat laajamittaisempaan kehitysyhteistyöhön siirtymisen.
Siirtymistä puhtaasti humanitaarisesta avusta eri sektoreiden tukemiseen on tapahtunut
enenevissä määrin ja avunantajat ovat pyrkineet vahvistamaan koordinointia tuen toteuttamisessa.
Apua suunnataan erityisesti ei-valtiollisten toimijoiden kautta ruokaturvan vahvistamiseen (erityisesti Euroopan komissio ja tuki YK-järjestöjen kautta), sekä yhteisrahastojen kautta sosiaalisektoreiden ja vesi- ja sanitaatioinfrastruktuurin kehittämiseen (useat avunantajat, mukaan lukien: Iso-Britannia, Yhdysvallat, Hollanti, Norja, Australia, Ruotsi, Suomi, Tanska).
Eri sektoreille, muun muassa opetussektorille jota myös Suomi tukee on laadittu pitempikestoisia strategioita. Avunantajat ovat kiinnostuneita tukemaan uudistuksia, joita yhtenäishallituksen reformimyönteiset osat (MDC-T, MDC-N) pyrkivät toteuttamaan