Yhdysvaltojen talousnäkymät: ulkoisia uhkia ja sisäisiä jännitteitä

Taloudessa orastavaa kasvua, mutta Euroopan tilanne huolestuttaa. Katseet ovat kääntyneet jo presidentinvaalien jälkeiseen aikaan.

Alustavien laskelmien mukaan Yhdysvaltojen BKT:n kasvu vuonna 2011 oli 1,7 prosenttia. Vuoden lopulla taloudessa oli havaittavissa piristymisen merkkejä, kun yksityinen kulutus vahvistui, työpaikkoja syntyi aikaisempaa enemmän ja tuotanto lisääntyi.

Varovainen optimismi talouskasvun vähittäisestä vahvistumisesta onkin saanut alaa, ja vaara uudesta taantumasta näyttäisi hälvenneen. Viimeisimpien ennusteiden mukaan tämän vuoden BKT:n kasvun arvioidaan olevan kahden prosentin luokkaa (arviot vaihdelleet 1,8 % - 2,7 %). Sinänsä myönteisistä arvioista huolimatta monet kuitenkin pelkäävät että talouden piristyminen jää väliaikaiseksi.

Asuntomarkkinat ovat edelleen heikot, vaikka niidenkin kohdalla on ajoittain saatu rohkaisevia viestejä, työttömyys pysynyt korkealla ja ulkoisia epävarmuustekijöitä on paljon.

Ulkoisista epävarmuustekijöistä Euroopan velkakriisi mainitaan aina ensimmäisenä. Se, miten Euroopan tilanne kehittyy, on edelleen Yhdysvaltojen lähiajan talousnäkymien kannalta selvästi ratkaisevin tekijä. Taantuma Euroopassa heijastuisi kauppavirtoihin Yhdysvaltojen näkökulmasta negatiivisesti, erityisesti jos euro jatkaisi heikentymistään suhteessa dollariin.

Mutta selvästi voimakkaampi isku Yhdysvaltojen talouskasvuun koettaisiin finanssimarkkinoiden kautta. Suurin huolenaihe siis on, että finanssimarkkinat Euroopassa ajautuisivat kaaokseen, joka veisi välittömästi pohjan pois myös Yhdysvaltojen orastavalta talouskasvulta.

Taloudellisten seurausten lisäksi Euroopan velkakriisin pahenemisella olisi todennäköisesti myös poliittisia vaikutuksia. Sillä, miten talous ja työllisyystilanne kehittyvät, tulee olemaan ratkaiseva merkitys loppuvuoden presidentinvaaleissa. Tämä lisää luonnollisesti entisestään presidentti Obaman hallinnon kiinnostusta ja huolta Euroopan tilannetta kohtaan. Ulkoiset epävarmuustekijät eivät sinänsä rajoitu Eurooppaan vaan esimerkiksi Iranin tilanteella ja öljyn hinnan kehittymisellä nähdään vaikutuksia talouteen.

Työllisyys parantunut, ainakin hetkellisesti

Syksyn aikana työttömyyden lasku oli odotettua nopeampaa. Elokuun 9,1 prosentin työttömyysasteesta päädyttiin joulukuussa 8,5 prosenttiin. Työpaikkoja syntyi joulukuussa 200.000, mikä oli selkeä parannus alkuvuoteen verrattuna (silloin syntyi keskimäärin 130.000 työpaikkaa kuukaudessa).

Päällisin puolin myönteinen kehitys kätkee kuitenkin taakseen kysymysmerkkejä. Valtaosa syntyneistä työpaikoista on vähentänyt lyhytaikaista työttömyyttä, mutta pitkäaikainen työttömyys on edelleen ennätyskorkealla (42,5 prosenttia työttömistä on ollut työttömänä 27 viikkoa tai pidempään).

Pitkäaikaistyöttömyyden on arveltu olevan myös osoitus rakenteellisesta työttömyydestä, jota talouskasvu ei yksinään ratkaisisi. Työntekijöiden koulutus ja taidot eivät kaikilta osin ole pysyneet kehityksen perässä. Monella kehittyvällä sektorilla on vaikea löytää riittävästi koulutettuja työntekijöitä, kun taas tietyillä sektoreilla (erityisesti rakennusalalla) työttömyys jatkuu erittäin korkeana. On myös odotettavissa, että lisääntyvien tarjolla olevien työpaikkojen rohkaisemana aikaisemmin työnhaun lopettaneet palaavat työmarkkinoille. Työttömyysprosentin ei siis uskota jatkavan laskuaan samassa tahdissa, vaan se jopa saattaa nousta jonkin verran uudelleen.

Presidentti Obama teki syksyllä laajan esityksen toimenpiteistä työllisyyden parantamiseksi, mutta se sai kongressissa tyrmäävän vastaanoton. Tammikuun lopulla pitämässään kansakunnan tilaa koskevassa puheessa Obama puhui tarpeesta panostaa koulutukseen ja huolehtia työntekijöiden osaamisesta. Näyttää kuitenkin selvältä, ettei mistään merkittävistä uusista hankkeista ole vaalivuonna mahdollista löytää yhteisymmärrystä.

Yhdysvaltojen keskuspankki (Federal Reserve) ilmoitti 25.1.2012 pitävänsä korot epätavallisen alhaalla, käytännössä lähellä nollaa, aina vuoden 2014 lopulle saakka. Tällä tavoin se pyrkii edelleen vauhdittamaan talouskasvua.

Liittovaltion velkaongelman ratkaisu siirtyy edelleen

Keskustelu liittovaltion velasta, joka on noussut jo yli 15 biljoonaan (trillion), tulee jatkumaan kiihkeänä tämän vuoden aikana. Syksyllä työskennellyt superkomitea joutui antamaan periksi eikä löytänyt yhteistä linjaa velkaongelman ratkaisuun pitkällä aikavälillä, vaikka komitealla olisi useiden asiantuntijoiden mielestä pitänyt olla mahdollisuus päästä ratkaisuun.

Vaalivuonna toiveet poliittisen tahdon löytymisestä demokraattien ja republikaanien kesken ovat vielä heikommat. Kansakunnan tilaa koskevassa puheessaan presidentti Obama sivusi velkaongelmaa mutta ei ottanut kantaa, miten se tulisi ratkaista. Sen sijaan presidentti Obama keskittyi rikkaiden verotuksen nostamiseen, jotta verotus olisi nykyistä oikeudenmukaisempaa. Tätä on republikaanien taholta pidetty johtajuuden puutteena ja talouden kannalta kaikista keskeisimmän kysymyksen eli velkaongelman välttämisenä.

Seuraavan kerran velkakysymykseen palataan heti helmikuun puolivälissä, kun presidentti antaa kongressille vuoden 2013 budjettia koskevan ehdotuksensa. Lisäksi helmikuun aikana kongressin tulee päättää, jatkaako se joulukuussa hyväksyttyä kahden kuukauden pidennystä työntekijöiden sosiaaliturvamaksun alennukseen (payroll tax cut) ja työttömyyskorvauksiin.

Monet kohdistavat jo katseensa vaalien ja loppuvuoden väliseen aikaan. Vuoden lopussa kongressin vastaan tulee lukuisia kysymyksiä, jotka edellyttävät päätöksiä. Mitä tehdään presidentti Bushin kaudella hyväksytyille verohelpotuksille, jotka umpeutuvat vuoden lopussa? Muutetaanko kesän 2011 velkakattopäätöksen yhteydessä sovittua automaattista leikkuria? Vastassa saattaa olla jälleen myös

velkakaton nostaminen, joidenkin mukaan arviolta noin kolmella biljoonalla dollarilla. Haaste on mittava, ja kysymys kuuluu, pystyykö ns. lame duck – kongressi pakon edessä tekemään päätöksiä, joita tähän mennessä ei ole saatu aikaan. Ehkä tilanne on silloin jo niin vakava, että vaihtoehtoja ei ole.

Lyhyellä aikavälillä ulkoiset tekijät, erityisesti Euroopan tilanne, vaikuttavat Yhdysvaltojen talousnäkymiin. Liittovaltion velkaongelman ratkaiseminen ei sen sijaan ole kiinni ulkoisista tekijöistä vaan edellyttää, että poliittisen järjestelmän lukkiutunut tilanne saadaan purettua ja poliittista tahtoa löytyy kompromissin löytämiseksi.