Yhdysvaltojen talous kasvaa, mutta jyrkänteen reuna lähestyy

Yhdysvaltojen talous kasvaa, mutta jyrkänteen reuna lähestyy

Yhdysvaltojen talouskasvu jää vuonna 2012 vaatimattomalle tasolle, eikä se ole riittänyt kääntämään työttömyyttä selvään laskuun. Vuoden lopussa raukeavat verohelpotukset ovat uhkana kansantaloudelle.

Dollarin kolikoita Chicagon FED:n rahamuseossa. Kuva: Steve RhodesDollarin kolikoita Chicagon FED:n rahamuseossa. Kuva: Steve Rhodes

Yhdysvaltojen talous kasvaa, mutta kasvu pysyttelee edelleen vaatimattomalla tasolla. Viime vuoden lopussa piristyneen talouskasvun jälkeen vuoden 2012 ensimmäisellä vuosipuoliskolla talouskasvu hidastui ja jäi vajaaseen kahteen prosenttiin.

Vaatimaton kasvu johtuu talouteen liittyvästä epävarmuudesta, jonka taustalla on yhtäältä mm. Euroopan tilanne ja epätietoisuus liittovaltion vero- ja talouspolitiikan suunnasta ja toisaalta taloudesta saatavat ristiriitaiset signaalit.

Jollakin sektorilla tapahtunutta myönteistä kehitystä hämärtävät samaan aikaan saatavat negatiiviset signaalit. Esimerkiksi asuntokaupan ja -rakentamisen piristyminen sekä vähittäiskaupan vahvistuminen kesän kuluessa ovat positiivisia merkkejä, kuitenkin yritysinvestointien alhaisuus, teollisuustuotannon heikko taso ja heinäkuussa kasvanut kauppataseen vaje hälyyttävät.

Talouskasvu ei siis ole päässyt itseään vahvistavalle uralle eikä selkeää muutosta ole odotettavissa lähiaikoina. Tämän ja ensi vuoden talouskasvu jää tämänhetkisten arvioiden mukaan noin kahteen prosenttiin, mutta taantuman mahdollisuuttakaan ei ole poissuljettu.

Työttömyys on laskenut ainoastaan hitaasti. Syyskuussa se tosin putosi 8,1 prosentista 7,8 prosenttiin, mitä pidettiin symbolisesti merkittävänä, koska republikaanien presidenttiehdokas Romney on käyttänyt vaaliaseena sitä, että työttömyys on ollut yli kahdeksan prosenttia yli 40 kuukautta.

Kun työttömyyden elokuussa katsottiin laskeneen sen takia, että suuri joukko ihmisiä jättäytyi pois työmarkkinoilta, syyskuussa laskun arvioitiin tapahtuneen oikeasta syystä eli siitä, että yhä useampi löysi työpaikan. Työllisten määrä on kuitenkin hyvin alhaisella tasolla; elokuussa 63,5 prosenttia, joka on alhaisin taso sitten vuoden 1981 syyskuun.

Yhdysvaltojen keskuspankin toimet talouskasvun vahvistamiseksi

Talouskasvun junnatessa paikallaan Yhdysvaltojen keskuspankki (Federal Reserve) on aktiivisesti pyrkinyt löytämään keinoja talouden elvyttämiseksi. Syyskuun puolivälissä se päätti uusista toimenpiteistä ja ilmoitti alkavansa ostaa velkakirjoja 40 miljardilla dollarilla kuukausittain ja kohdistavansa ostot asuntosektoriin.

Fedin pääjohtaja Bernanken mukaan velkakirjoja ostetaan niin kauan kunnes työmarkkinoilla tapahtuu kehitystä parempaan suuntaan. Fedin nyt ilmoittama velkakirjojen osto täydentää käynnissä olevaa ns. ”Operation Twist”-ohjelmaa ja nostaa Fedin kuukausittaiset velkakirjaostot noin 85 miljardiin dollariin.

Fedin pääjohtaja Bernanke totesi ilmoitusta koskevassa tiedotustilaisuudessa, että nykyisellä rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa, se ei ole mikään patenttiratkaisu. Samassa yhteydessä hän sanoi toivovansa, että liittovaltion talouteen liittyvä epävarmuus saataisiin poistettua.

Fed sitoi nyt ensimmäisen kerran elvytystoimenpiteidensä keston siihen, miten talous kehittyy. Toimenpiteitä pidettiin harvinaisen vahvoina ja niiden nähtiin merkitsevän työllisyyden vahvempaa painotusta osana Fedin kaksoismandaattia. Fed on kuitenkin korostanut, että hintavakauden säilyttäminen on edelleen yhtä tärkeää.

Fedin päätöksen ajoitus yllätti osan, tehtiinhän se alle kaksi kuukautta ennen vaaleja. Republikaanit tyrmäsivät Fedin aikeet täysin samalla kun republikaanien presidenttiehdokas Romney piti ilmoitusta osoituksena, ettei Obaman talouspolitiikka ole toiminut. Tosin hän ei uskonut, että keskuspankinkaan toimenpiteillä olisi vaikutusta. Arviot Fedin ilmoittamien toimenpiteiden vaikutuksesta ovat muutenkin vaihdelleet.

Liittovaltion talous lähestyy jyrkänteen reunaa

Paljon puhuttu jyrkänteen reuna, jolta Yhdysvaltojen talous uhkaa vuodenvaihteessa pudota, muodostaa yhden suurimmista riskeistä lähiajan talousnäkymille. Edessä on presidentti Bushin kaudella tehtyjen verohelpotusten raukeaminen vuoden lopussa sekä vuoden 2013 alussa käyttöönotettava automaattinen leikkuri, joka leikkaisi liittovaltion puolustusmenoja ja muita harkinnanvaraisia menoja vuoden 2013 aikana yhteensä noin 109 miljardilla dollarilla.

Mikäli kongressi ei muuta päätä ennen vuodenvaihdetta, veronkorotukset ja automaattinen leikkuri iskevät siis yhtä aikaa, mikä sinänsä helpottaisi liittovaltion budjettia. Niiden yhteisvaikutuksen arvioidaan kuitenkin olevan dramaattinen Yhdysvaltojen talouskasvun kannalta. Kongressin budjettitoimiston arvion mukaan Yhdysvaltojen talous kääntyisi alkuvuodesta taantumaan BKT:n laskiessa arviolta noin 0,5 prosenttia ensi vuonna. 

Vaikka kongressissa pystyttiinkin varmistamaan liittovaltion toiminnan rahoitus marraskuun 2013 loppuun asti (ns. Continuing Resolution), selvää on, ettei mitään merkittäviä päätöksiä liittovaltion taloudesta tehdä ennen marraskuun alun vaaleja, erityisesti kun kongressi on jo lähtenyt vaalitauolle. Näin ollen paineet tehdä päätöksiä vaalien ja vuodenvaihteen välillä ns. lame-duck istuntokaudella kasvavat.

Vaihtoehtoja jyrkänteen reunalta putoamisen estämiseksi lienee ainakin kaksi. Ensinnäkin kongressi voisi päättää lykätä veronkorotuksia (ainakin osaa niistä) ja automaattisen leikkurin voimaantuloa väliaikaisesti, jotta uudella kongressilla ja tulevalla presidentillä olisi mahdollisuus neuvotella laajempi ratkaisu.

Toinen vaihtoehto olisi neuvotella jo ennen vuodenvaihdetta kattava sopimus (grand bargain). Samassa yhteydessä sovittaisiin myös mahdollisesti velkakaton nostamisesta (tämänhetkinen katto 16,4 biljoonaa dollaria tulee vastaan alkuvuodesta) ja pitkäaikaisesta suunnitelmasta saada liittovaltion talous tasapainoon. Jälkimmäinen vaihtoehto lisäisi luonnollisesti enemmän luottamusta taloutta mutta näyttää kuitenkin tällä hetkellä epänäköisemmältä.

Vaaleissa vastakkain kaksi erilaista vaihtoehtoa

Molemmat presidenttiehdokkaat ja heidän edustamansa puolueet korostavat, että vaaleissa on kysymys suunnanvalinnasta. Äänestäjille tarjotaan kaksi erilaista visiota siitä, miten talous saadaan kasvuun ja liittovaltion talous kuntoon. Presidentti Obama katsoo, että hyvätuloisten verotusta on kiristettävä, puolustusmenoja supistettava ja terveydenhuoltojärjestelmää sekä sosiaaliturvaa uudistettava maltillisesti.

Romney yhdessä varapresidenttiehdokas Ryanin (joka on edustajainhuoneen budjettivaliokunnan puheenjohtaja) kanssa tarjoaa puolestaan merkittäviä veroleikkauksia, mittavaa terveydenhuolto- ja sosiaaliturvauudistusta sekä puolustusmenojen lisäystä.

Siinä missä Romney uskoo kautta linjan tehtävien verohelpotusten edistävän työpaikkojen syntymistä, Obama korostaa, että kestävä talous rakennetaan panostamalla koulutukseen, kannustamalla innovaatioihin ja investoimalla infrastruktuuriin, eikä näiltä osin liittovaltion kuluja tulisi kohtuuttomasti leikata. Demokraatit kritisoivat, että republikaanien esittämät hyvätuloisten veroleikkaukset maksatetaan heikompiosaisilla.

Romney on vakuuttanut, että alhaisempi verotus katetaan poistamalla verovähennysmahdollisuuksia, mutta ei ole kuitenkaan spesifioinut, mistä verovähennyksistä luovuttaisiin. Monien asiantuntijoiden mukaan yhtälö ei kuitenkaan toimi, sillä laskelmien mukaan verovähennysten eliminoimisella (vaikka ne lopetettaisiin kaikki) ei pystyttäisi korvaamaan menetettyjä verotuloja. Lisäksi useat verovähennykset ovat tärkeitä erityisesti keskiluokalle.

Euroopan tilanteen kehitystä seurataan edelleen tarkasti, mutta se on aivan viime aikoina jäänyt vähemmälle huomiolle liittovaltion budjettiongelmien saadessa vaalikampanjassa suuremman huomion. Tosin vaalikampanjassa Romney viittaa edelleen Eurooppaan varoittavana esimerkkinä siitä, miten taloutta ei tulisi hoitaa: ”Eurooppa ei toimi Euroopassakaan, miksi haluaisimme sen tänne”.

Vaalien odotetaan siis antavan selvän vastauksen siihen, mihin suuntaan taloutta lähdetään viemään. Selkeän vastauksen sijaan yhtä todennäköistä kuitenkin on, ettei kumpikaan puolue sekä voita presidentinvaaleja että saa haltuunsa molempia kamareita kongressissa. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei yksi puolue voi yksin päättää suunnasta vaan että siitä on löydettävä yhteisymmärrys republikaanien ja demokraattien välillä. Edellytykset tähän saattavat olla paremmat vaalien jälkeen.

Amerikkalaiset ovat yhä kyllästyneempiä kongressin toimimattomuuteen, minkä uusi kongressi varmasti tiedostaa. Lisäksi tilanne pahenee koko ajan ja jyrkänteen reunan lähestyessä oltaneen pian tilanteessa, jossa on pakko toimia.