Yhdysvaltain talouskasvu vielä elvytyksen varassa
Yhdysvaltojen taloudessa loppuvuodesta nähty voimakas kasvu jäänee väliaikaiseksi. Vaikka riski uudesta taantumasta on haihtumassa, talouden kohentuminen on verkkaista. Työttömyys pysyy korkealla. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja valvontaa koskeva uudistus on edelleen kesken. Jopa keskuspankki FEDin riippumattomasta asemasta keskustellaan. Poliittinen huomio siirtyy työpaikkojen luomiseen, arvioi Suomen Washingtonin suurlähetystö maaliskuun alun laajassa talouspoliittisessa katsauksessaan.
Talous kohentuu vähitellen mutta työttömyysluvut pysyvät korkealla
Yhdysvalloissa syvä taantuma taittui virallisesti vuoden 2009 puolivälissä, kun neljän perättäisen miinuksella olleen vuosineljänneksen jälkeen BKT ensimmäistä kertaa kasvoi (2,2 %) vuoden 2009 kolmannella vuosineljänneksellä. Vuoden lopussa talouden kasvu voimistui entisestään: vuositasolla kasvu oli jopa 5,9 prosenttia, joka oli voimakkain kasvu kuuteen vuoteen. Verrattuna vuoden 2009 alkuun, jolloin talouskasvu oli miinuksella 6,4 prosenttia, muutos on huima.
Voimakkaan kasvun taustalla näyttäisi kuitenkin pitkälti olleen aikaisempienkin taantumien yhteydessä havaittu ilmiö: yritykset tyhjentävät laman aikana täydentyneitä varastojaan ja lisäävät sitä kautta tuotantoaan. Talouteen loppuvuodesta saatu voimakas sysäys jäänee näin ollen väliaikaiseksi. Yksityinen kysyntä on lisääntynyt vain vähän, vaikka maaliskuun 2010 alun luvut indikoivat, että kysyntä on piristymässä. Teollinen tuotanto on saanut vauhtia ja yritysten investoinnit laitteisiin ovat alkaneet kasvaa, mikä kertoo siitä, että yritykset suhtautuvat optimistisemmin talousnäkymiin jatkossa.
Mutta osa taloustilanteen parantumisesta perustuu toistaiseksi valtion merkittäviin väliintuloihin. Kongressin budjettitoimisto CBO arvioi, että ilman vuoden 2009 alkupuolella hyväksyttyä elvytyspakettia vuoden 2009 lopun kasvu olisi ollut 1,2 - 3,2 prosenttiyksikköä pienempi. Elvytyspaketin vaikutus alkaa oletettavasti haihtua vuoden 2010 toisella puoliskolla.
Vaikka riski uudesta taantumasta näyttääkin pienentyneen, yleinen arvio on, että talouden elpyminen tulee tapahtumaan verkkaisesti. Hallinto arvioi jokin aika sitten, että vuonna 2010 talouskasvu oli noin 2,7 prosentin luokkaa. Yhdysvaltain keskuspankin asiantuntijoiden viimeisimmät arviot liikkuvat 3 ja 3,5 prosentin välillä.
Todellinen työllisyystilanne ei ole parantunut
Huolimatta siitä, että virallinen työttömyysprosentti putosi tammikuussa 9,7 prosenttiin (joulukuun 10 prosentista), todellinen työllisyystilanne ei ole parantunut. Työpaikkoja menetetään edelleen (tammikuussa noin 20.000), vaikkakin dramaattisesti vähemmän kuin vuoden 2009 alussa (pahimmillaan jopa yli 700.000 kuukaudessa). Uusia työpaikkoja tulisi luoda arviolta vähintään 100.000 kuukaudessa pelkästään työmarkkinoille tulevien uusien työntekijöiden työllistämiseksi.
Työttömyysprosentin yllättävä kaunistuminen olikin seurausta siitä, että työmarkkinoilta on poistunut heinäkuun 2009 jälkeen lähes 1,5 miljoonaa ihmistä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa yksi kuudesta amerikkalaisesta on alityöllistetty, sillä monet osa-aikatyötä tekevät haluaisivat työskennellä kokopäiväisesti ja vastaavasti monet työttömät eivät enää aktiivisesti hae työtä. Pitkäaikaistyöttömien (työttömänä yli 27 viikkoa) määrä on kasvanut ennätyslukemiin (6,3 miljoonaa), mikä osoittaa rakenteellista muutosta, jonka korjaaminen voi viedä vuosia.
Viime vuoden mittavan elvytyspaketin vaikutuksesta työllisyyteen on kiistelty. Hallinnon arvion mukaan elvytyspaketin avulla on tähän mennessä luotu tai säilytetty noin kaksi miljoonaa työpaikkaa. Hallinnon arvio on saanut tukea monilta ulkopuolisilta arvioitsijoilta. Republikaanit ovat kuitenkin kiistäneet, että elvytyspaketin todellista vaikutusta työllisyyteen olisi mahdollista arvioida.
Hallinnon huomio työpaikkojen luomiseen
Presidentti Obaman keskeisten tavoitteiden (terveydenhuoltouudistus, energia- ja ilmastolaki, rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan tehostaminen) huono eteneminen kongressissa, kansalaisten lisääntynyt tyytymättömyys hallintoa kohtaan ja erityisesti Massachusettsissa tammikuussa järjestetyt vaalit, joissa demokraatit menettivät senaatissa ns. superenemmistön, ovat johtaneet siihen, että hallinnon päähuomio on siirtynyt työpaikkojen luomiseen.
Talous ja työllisyys olivat Obaman vuosittaisen kansakunnan tilaa käsitelleen puheen keskeisiä teemoja tammikuun lopussa. Tavoitteena on verohelpotuksin ja kaikilla muilla mahdollisilla keinoilla pyrkiä edesauttamaan yritysten mahdollisuuksia työllistää. Presidentti Obama on myös asettanut tavoitteeksi kaksinkertaistaa vienti viidessä vuodessa, minkä hallinto on arvioinut tuovan kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa.
Myös kongressissa työllisyyttä edistävän lainsäädännön laatiminen on saanut vauhtia, ainakin demokraattien piirissä. Kongressissa edustajainhuone hyväksyi oman versionsa (USD 155 mrd) työllisyyslaista jo joulukuussa. Senaatin puolella finanssivaliokunnan keskeiset senaattorit Baucus ja Grassley neuvottelivat yli puoluerajan ja tekivät yhteisesityksen (USD 85 mrd). Jostain syystä senaatin enemmistöjohtaja Reid teki kuitenkin heti perään oman, huomattavasti pienemmän esityksensä (USD 15 mrd), joka hyväksyttiin helposti mutta jonka merkitystä työllisyyden kannalta on pidetty olemattomana. Kongressin lopullinen versio on todennäköisesti lähellä senaatissa hyväksyttyä riisuttua versiota.
Työttömyyslukujen huippu saattaa hyvinkin osua tämän vuoden toiselle puoliskolle, jolloin järjestetään kongressin välivaalit. Vuoden 2010 jälkeenkin työttömyyden odotetaan laskevan hitaasti ja pysyvän viiden prosentin yläpuolella koko vuosikymmenen.
Liittovaltion nopeasti kasvava budjettivaje
Presidentti Obama peri edelliseltä hallinnolta valtavan budjettivajeen, jota syvä lama ja vuoden 2009 alkupuolella hyväksytty elvytyspaketti entisestään lisäsivät. Hän on kuitenkin vakuuttanut edelleen, että hän pitää kiinni tavoitteestaan puolittaa valtion budjetin alijäämä ensimmäisen virkakautensa aikana.
Presidentti Obaman budjettivuodelle 2011 tekemän budjettiehdotuksen kokonaissumma on USD 3,83 biljoonaa (amerikkalaisittain trillion). Sosiaalikulut, terveydenhuolto (Medicare ja Medicaid), valtion velan korot ja muut pakolliset kulut lohkaisevat yli puolet budjetin menoista.
Puolustusmenot muodostavat valtaosan harkinnanvaraisista menoista. Valtion arvioidaan keräävän tuloja USD 2,57 biljoonaa. Näin ollen budjetin alijäämä olisi 1,27 biljoonaa. Valkoisen talon budjettipäällikkö Peter Orszagin mukaan hallinnon ohjenuorana vuoden 2011 budjettia laadittaessa oli, ettei tilannetta enää pahennettaisi. Valitettavasti poliittinen ilmapiiri ei kuitenkaan näytä edesauttavan sitä, että tilanne tästä paranisi.
Ekonomistien kesken vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että jos suuntaa ei dramaattisesti muuteta, liittovaltion talouden tie on täysin kestämättömällä pohjalla. Vanhentuvan väestön ja jatkuvasti kasvavien terveydenhuolto- ja sosiaalikulujen seurauksena liittovaltion menojen ennustetaan kasvavan huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin talous kokonaisuudessaan kasvaa. Vastaavasti valtion tulojen kasvun ei uskota mitenkään riittävän kattamaan kasvavia menoja. Liittovaltion budjettivaje kasvaa siis entisestään, ja vajeen rahoittaminen tulee aina vaan vaikeammaksi ja kalliimmaksi.
Kongressin budjettitoimiston CBO:n arvion mukaan vuoden 2009 lopussa liittovaltion velka oli kokonaisuudessaan USD 7,5 biljoonaa, joka on noin 53 prosenttia BKT:sta. CBO:n arvion mukaa vuoden 2010 lopussa kokonaisvelka olisi USD 8,8 biljoonaa (60% BKT:sta), joka olisi korkein taso sitten vuoden 1952. CBO ennustaa, että vuoteen 2020 mennessä velka nousisi USD 15 biljoonaan (arviolta 67 % BKT:sta).
”Pay-as-you-go” eli uusien kulujen nipistäminen muualta on hallinnon uusi slogan
Republikaanit ovat kovaäänisesti kritisoineet Obaman budjettiesitystä ja pitäneet budjettivajeen kasvattamista vastuuttomana politiikkana. Kritiikissä on kokonaan sivuutettu se tosiasia, että valtaosa nykyisestä budjettivajeesta on seurausta republikaanien edellisen hallinnon ajamasta politiikasta (mm. verohelpotuksista ja suurista menoeristä, joita ei katettu leikkauksilla muualla).
Presidentti Obama on puolestaan korostanut, että lyhyellä aikavälillä ensisijainen tavoite on edistää työllisyyttä, mikä käytännössä väistämättä tarkoittaa lisäkuluja. Samoilla linjoilla oli senaatin budjettikomitean demokraatteja avustava pääekonomisti Matthew Salomon, joka ei pitänyt elvytyksen keskeyttämistä nykytilanteessa järkevänä. Pitkällä tähtäimellä liittovaltion budjettivaje on kuitenkin saatava kuriin.
Tavoitteeseen pääsemiseksi hallinto on ehdottanut ns. PAYGO-periaatetta (pay-as-you-go), jonka mukaan jatkossa kaikki uudet kulut tai verovähennykset on katettava säästöillä muualla. Obama on korostanut, että hän tulee pitämään huolta, että hänen virkakaudellaan noudatetaan vastuuntuntoista politiikkaa. Lisäksi Obama ehdotti, että edellisen hallinnon aikana hyvätuloisille (yli USD 250.000 ansaitseville) hyväksyttyjen verohelpotusten annettaisiin raueta ilman, että niitä jatketaan. Obama on myös esittänyt suuremmille pankeille maksua (responsibility fee), jolla ne kompensoisivat veronmaksajien pankeille myöntämää merkittävää tukea pankkien pelastamiseksi.
Obaman esitys molempien puolueiden edustajista koostuvasta komissiosta, jonka tehtävänä olisi antaa suosituksia, miten budjetti saadaan tasapainoon, kaatui senaatissa. Presidentti Obama on ilmoittanut asettavansa tällaisen komitean joka tapauksessa. Salomon katsoi, että täytäntöönpanomääräyksellä asetetulla komissiolla ei kuitenkaan olisi samanlaista vaikutusvaltaa kuin, jos kongressi olisi asettanut komission.
Rahoitusvalvonnan ja -sääntelyn uudistaminen
Rahoitussääntelyn ja -valvonnan uudistaminen, yksi presidentti Obaman heti presidenttikautensa alussa asettamista keskeisistä tavoitteista, on edelleen kesken. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on luoda järjestelmä, jonka avulla turvataan rahoitusmarkkinoiden vakaus ja pystytään estämään juuri koetun talouskriisin kaltaisen kriisin puhkeaminen uudestaan. Edustajainhuone hyväksyi oman versionsa laista joulukuussa, mutta senaatti käsittelee edelleen omaa versiotaan.
Edustajainhuoneessa pelkästään demokraattiäänien turvin hyväksytty laki noudatti pitkälti hallinnon asettamia tavoitteita. Senaatissa hallinnon tavoitteita on vaikeampi saada läpi. Siellä oli viime vuoden lopulla käsittelyssä yksi lakiversio, joka poikkesi melko lailla edustajainhuoneen versiosta mutta jolla ei ollut läpimenomahdollisuuksia.
Senaatin pankkivaliokunnan (Committee on Banking, Housing, and Urban Affairs) puheenjohtaja Christopher Dodd on viime kuukausina pyrkinyt neuvottelemaan ehdotuksen, joka saisi kannatusta myös republikaanipuolueessa. Tämä on välttämätöntä, koska demokraateilla ei enää ole senaatissa superenemmistöä (60/100) tammikuussa Massachusettsissa järjestettyjen vaalien jälkeen. Dodd ei onnistunut löytämään yhteistä säveltä pankkivaliokunnan merkittävän republikaaniedustajan Richard Shelbyn kanssa, minkä jälkeen Dodd on käynyt keskusteluja senaattori Bob Corkerin. Heidän on tarkoitus antaa ehdotuksensa näinä päivinä.
Kuluttajasuojavirastosta poliittinen kiista
Poliittisesti herkimpiä kysymyksiä rahoitussääntelyä koskevassa keskustelussa ovat viime aikoina olleet itsenäisen kuluttajasuojaviraston perustaminen, Yhdysvaltain keskuspankin (FED) asema sekä vaikeuksiin joutuneiden rahoituslaitosten hajottaminen ilman veronmaksajien rahoja.
Hallinto esitti alun perin itsenäisen kuluttajansuojaviraston perustamista. Näin rahoitusmarkkinoihin liittyvät kuluttajansuojatehtävät, jotka nykyisin kuuluvat keskuspankille, erotettaisiin selkeästi pankkeja koskevasta valvonnasta. Edustajainhuoneen joulukuussa hyväksyttyyn lakiin sisältyy itsenäinen virasto.
Senaatissa republikaanit ovat kuitenkin voimakkaasti vastustaneet ajatusta itsenäisestä virastosta. Dodd esittikin vaihtoehtona, että kuluttajansuoja-asiat siirrettäisiin osaksi valtiovarainministeriötä, mikä ei saanut kannatusta. Doddin ja Corkerin viimeaikaisissa konsultaatioissa ollaan ilmeisesti päätymässä vaihtoehtoon, että keskuspankin kuluttajasuojaroolia vahvistettaisiin.
Edustajainhuoneen puolella finanssipalveluvaliokunnan puheenjohtaja Barney Frank piti ehdosta vitsinä. Kehitys on mielenkiintoinen myös sitä taustaa vasten, että senaatissa keskuspankin toimintaa ennen talouskriisin puhkeamista on kritisoitu voimakkaasti. Keskuspankin katsottiin epäonnistuneen kuluttajien suojelussa. Keskuspankkia kohtaan esitetty kritiikki oli niin voimakasta, että pääjohtaja Bernanken nimitys toiselle virkakaudelle oli yhdessä vaiheessa vaakalaudalla.
FEDin poliittinen riippumattomuus keskustelussa
Edustajainhuoneessa hyväksyttyyn lakiin sisältyy kohta, jonka pohjalta FEDin toiminta kokonaisuudessaan, mukaan lukien rahapolitiikan osalta, alistettaisiin kongressin valvonnan alle. Tämä tarkoittaisi muutosta vuonna 1978 hyväksyttyyn lakiin, jossa rahapolitiikka jätettiin kongressin valvonnan ulkopuolelle.
Pääjohtaja Bernanke on julkisesti kritisoinut päätöstä, koska se hänen mielestään altistaisi keskuspankin toiminnan lyhytnäköiselle poliittiselle päätöksenteolle. Senaatissa ennen joulua käsittelyssä olleen lakiehdotuksen pohjalta keskuspankilta otettaisiin pois rooli pankkien sääntelyssä ja valvonnassa. Bernanke on kritisoinut tätäkin ehdotusta, koska ilman kattavaa valvontaroolia keskuspankilla ei Bernanken mielestä ole mahdollisuuksia huolehtia rahoitusmarkkinoiden vakaudesta.
Rahoituslaitoksia koskevan sääntelyn ja valvonnan uudistamisessa yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut varmistaa, ettei jatkossa enää jouduttaisi turvautumaan veronmaksajien rahoihin pankkien pelastamiseksi. Edustajainhuoneessa hyväksytyssä versiossa viranomaisille annettaisiin valtuudet hajottaa suuria rahoituslaitoksia niin, että tappiot jäisivät muiden kuin veronmaksajien kontolle.
Lisäksi esimerkiksi talletussuojaviraston FDIC:n (Federal Deposit Insurance Corporation) mahdollisuuksia auttaa kriisiin joutuneita pankkeja tiukennettaisiin. Senaatin ennen joulua käsittelyssä olleessa versiossa pankkien edellytettiin keräävän riittävä turvarahasto. Toistaiseksi on epäselvää, missä vuodessa tätä koskeva kysymys tulee Doddin ja Corkerin uuteen ehdotukseen.
Presidentti Obama teki tammikuun lopulla esityksen (ns. Volcker rule), joka rajoittaisi rahoituslaitosten kokoa ja estäisi liikepankkeja omistamasta ja investoimasta pääomarahastoihin ja hedge fund –sijoitusrahastoihin sekä rajoittaisi pankkien kykyä käydä kauppaa omilla varoillaan (ns. proprietary trading). Ehdotus, jota valtionvarainministeri Geithner oli aikaisemmin vastustanut, on nyt virallisesti toimitettu kongressiin mutta se saanut ristiriitaisen vastaanoton. On katsottu, ettei ns. proprietary tradingillä ollut merkittävää roolia finanssikriisin taustalla. Brookings instituution tutkija Douglas Elliott ei pidä ehdotusta järkevänä mm. koska proprietary trading –käsitteellä ei ole virallista tai toimivaa määritelmää.
Tässä vaiheessa odotetaan siis Doddin ja Corkerin ehdotusta. Kun senaatti pääsee yhteisymmärrykseen omasta lakiversiostaan, se on vielä yhdistettävä edustajainhuoneessa jo hyväksytyn version kanssa.