Yhdysvallat; sekasorrosta velkasopuun

Kuukausia kestäneiden neuvotteluiden ja sekasortoisenkin prosessin päätteeksi kongressi ja presidentti Obama saavuttivat liittovaltion velkakaton nostamista ja budjettileikkauksia koskevan kompromissiratkaisun yhdennellätoista hetkellä ennen 2. elokuuta takarajaa.

Vain harva on tyytyväinen neuvottelutulokseen, joka mahdollistaa velkakaton nostamisen vuoteen 2013 asti sekä kattaa 2,4 biljoonan dollarin leikkaukset seuraavan kymmenen vuoden aikana. Veronkorotukset tai verojärjestelmän uudistaminen eivät suoraan sisälly sopimukseen.
 
Nykykongressi on kiistellyt liittovaltion budjetista ja velkaongelmasta alkuvuodesta asti. Näkemyserot ovat kristallisoituneet erityisesti niin sanotussa velkakattokeskustelussa. Kongressi on aina vuodesta 1917 lähtien asettanut velkakaton, jota hallinto ei voi ylittää. Velkakattoa on säännöllisesti jouduttu nostamaan, viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin kerran vuodessa. Nyt voimassa oleva, helmikuussa 2010 asetettu, 14,3 biljoonan (trillion) dollarin velkakatto tuli periaatteessa vastaan 16. toukokuuta. Tämän jälkeen valtiovarainministeriö piti velan asetetuissa rajoissa 2.elokuuta asti, mistä lähtien liittovaltion oli määrä tulla toimeen ilman lisävelkaa, jos velkakattoa ei olisi nostettu. Käteisvarojen laskettiin riittävän 10.elokuuta asti.

Velkakatolla ei sinänsä ole mahdollista rajoittaa liittovaltion menoja. Nostamalla velkakattoa kongressi käytännössä ainoastaan mahdollistaa sen, että liittovaltio pystyy hoitamaan lakisääteiset velvoitteensa. Republikaanipuolue ja erityisesti teekutsuliikkeen edustajat edustajainhuoneessa halusivat kuitenkin kytkeä pitkän aikavälin menoleikkaukset velkakaton nostamiseen. Neuvotteluita isommasta paketista on käyty seitsemän kuukautta, niin varapresidentti Bidenin johtamassa, molempien puolueiden kongressiedustajien muodostamassa velkakomissiossa kuin suoraan presidentti Obaman ja edustajainhuoneen puhemiehen Boehnerin (R-OH) välillä. Nämä neuvottelut katkesivat kolmesti.

Presidentti Obaman sanoja lainaten ”hänet jätettiin toistamiseen alttarille” runsas viikko ennen valtiovarainministeriön asettamaa takarajaa, kun puhemies Boehner ilmoitti 24.heinäkuuta, että hän ei voinut hyväksyä valmisteilla ollutta pakettia ja että hän jatkaa neuvotteluita kongressissa senaatin johdon kanssa. Tästä perjantaista alkoi viikon kestänyt kriisivaihe, jonka aikana nähtiin Obaman tiukkasanainen pressitilaisuus, jota seurasi hallitumpi, koko kansalle osoitettu puhe siitä, mitä seurauksia velkakaton nostamatta jättämisellä tulee olemaan tavalliselle amerikkalaiselle, nähtiin myös puhemies Boehnerin vaikeudet saada ratkaisuesityksensä läpi omassa puolueessaan sekä todistettiin ”business as usual” -toimintaa molempien kamareiden hylätessä toistensa esitykset puoluelinjojen mukaisesti moittien vastapuolta joustamattomuudesta.

Poliittisesti sekasortoisen viikon päätteeksi markkinoiden sekä äänestäjien vähitellen hermostuessa kongressin demokraatti- ja republikaanijohdon sekä presidentti Obaman välisissä neuvotteluissa saatiin aikaan ”kompromissipaketti”, johon kukaan ei näytä olevan tyytyväinen. Paketti meni kuitenkin läpi edustajainhuoneessa maanantai-iltana 1.elokuuta odotettua suuremmalla marginaalilla äänin 269 – 161, republikaanienemmistön asettuessa ratkaisun taakse 174 – 66 ja demokraattiäänien jakautuessa kahtia 95 puolesta 95 vastaan. Senaatti äänesti paketista tiistaina 2.elokuuta äänin 74 – 26, 46 demokraatti- ja 28 republikaanisenaattorin äänestäessä puolesta sekä 7 demokraatin ja 19 republikaanin äänestäessä vastaan.

Velkasovulla vähän ystäviä


Neuvotteluratkaisu on kaksivaiheinen ja koostuu velkakaton nostamisesta sekä liittovaltion menojen leikkauksista, yhteensä 2,4 biljoonalla (trillion) dollarilla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ratkaisu ei sisällä mitään veronkorotuksia. Velkakattoa nostetaan 2,1 biljoonalla dollarilla, mikä mahdollistaa lainanoton vuoteen 2013 asti. Ensimmäisessä vaiheessa määritellään runsaan 900 miljardin leikkaukset harkinnanvaraisista menoista (puolustusmenot mukaan lukien), jotka toteutetaan asettamalla vuosittaiset menorajat liittovaltion virastoille ja ohjelmille. Tämän lisäksi perustetaan molemmista puolueista koostuva 12-jäseninen komitea, (Joint Select Committee on Deficit Reduction) jonka tehtävänä on identifioida loput, 1,5 biljoonan dollarin leikkaukset 23.marraskuuta mennessä. Kongressin tulee äänestää näistä leikkauksista 23.joulukuuta mennessä. Kongressi voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä komitean esityksen, mutta ei tehdä siihen muutoksia. Jos komitea ei pääse yhteisymmärrykseen leikkauskohteista, automaattiset leikkaukset, jotka kohdistuvat tasapuolisesti kansallisiin ja puolustusmenoihin, astuvat voimaan vuodesta 2013 alkaen.

Neuvottelutulos on kohdannut kovaa kritiikkiä joka puolelta. Kaksivaiheista ratkaisua pidetään monimutkaisena ja sen konkreettisia seurauksia epäselvinä. Perustettavan komitean katsotaan syövän kongressin toimivaltaa eikä sen mahdollisuuksiin saavuttaa pitkäkestoinen ratkaisu uskota. Republikaanit pelkäävät, että demokraatit puskevat veronkorotukset läpi tuomalla verojärjestelmän uudistamisen komitean agendalle. Demokraatit puolestaan pelkäävät, että komitea käy käsiksi sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltojärjestelmään (Medicaid, Medicare). 2,4 biljoonan dollarin leikkauksia pidetään rajuina nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, jossa työttömyys hipoo 10 %:ia ja viimeisen vuosineljänneksen kasvu oli vain 1,3 %. Toisaalta neuvottelutuloksen ei katsota puuttuvan Yhdysvaltain rakenteellisiin ongelmiin ja pidemmän aikavälin velkaongelmaan.

Kuukausia kestänyt poliittinen sapelinkalistelu ei tuo kunniaa kenellekään. Markkinoiden reaktiot ovat vielä epäselviä. Vaikka Washingtonin poliittisten toimijoiden itsensä aiheuttama kriisi vältettiin, sitä edeltänyt prosessi ja poliittinen takalukko ovat todennäköisesti vahingoittaneet Yhdysvaltain asemaa kansainvälisten sijoittajien silmissä, vaikka luottolaitokset eivät maan luottoluokitusta alentaisikaan. Politiikan kommentaattorit (pundits) pitävät suurimpana häviäjinä amerikkalaisia äänestäjiä.

Saija Nurminen, Suomen suurlähetystö, Washington

kauppa