Vihreän kasvun strategia avaa ovia investoinneille Etelä-Koreassa
Etelä-Korea on tehnyt huomattavia investointeja vihreän kasvun edistämiseksi. Kehitysstrategiaksi nimetyn vihreän talouskasvun avulla tavoitellaan merkittäviä päästövähennyksiä ja tuetaan vihreää kasvua myös maailmanlaajuisena tavoitteena. Samalla se avaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia uusiutuvien energialähteiden alalla ja helpottaa vihreään energiaan kohdistuvia investointeja.
Uusia liiketoimintamahdollisuuksia
Maan haasteena on päästä kunnianhimoisiin päästövähennystavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä. Kovien päästövähennystavoitteiden on pelätty heikentävän maan teollisuuden kilpailukykyä. Tämän lisäksi tavoitteiden saavuttamisen epävarmuutta lisäävät poliittiset tekijät, kuten edessä olevat presidentinvaalit.
Etelä-Korean aloitteesta perustettu Global Green Growth-instituutti aloittaa lokakuun lopussa toimintansa kansainvälisenä järjestönä. Vaikka Suomi ei liittyisikään sen jäseneksi, saattaa Etelä-Korean vihreän kasvun politiikka avata liiketoimintamahdollisuuksia Suomessakin. Tätä varten Suomessa vieraili lokakuussa presidentin edustajana Dr. Soogil Young TEM:n, Sitran, Finpron ja Teknologiateollisuuden kutsumana.
Aihepiiriin liittyen Etelä-Korea isännöi vuoden 2013 lokakuussa järjestettävää, ministeritason maailman energiakongressia. Presidentti Lee Myung-bak ilmoitti Etelä-Korean tasavallan 60-vuotispäivän kunniaksi elokuussa 2008 maan uudeksi pitkän aikavälin kehitysstrategiaksi vähäpäästöisen vihreän talouskasvun.
Kolme päätavoitetta
Tammikuussa 2009, talouden taantuman syventyessä, hallitus hyväksyi elvytyspaketin, joka oli suuruudeltaan 38,1 miljardia USD ja josta 80 prosenttia suunnattiin tehokkaampaan resurssienkäyttöön, kuten makean veden, jätteiden, energiatehokkaiden rakennusten, uusiutuvien energialähteiden, rautatieverkoston ja vähän hiilidioksidia tuottavien ajoneuvojen kehittämiseen. Kyseinen osuus oli suurin verrattuna muiden G20-maiden hallitusten elvytyspaketteihin.
Heinäkuussa 2009 Etelä-Korea julkaisi vihreän talouskasvun viisivuotissuunnitelman, jota maa toteuttaa kansallista vihreän kasvun strategiaa noudattaen. Kokonaisrahoitukseltaan 82,6 miljardin USD (vastaa noin 2 prosenttia maan BKT:stä) viisivuotissuunnitelman avulla on pyritty muuttamaan strategia konkreettisiksi toimiksi vihreän kasvun edistämiseksi. UNEP:n mukaan tämä oli suurin yksittäisen valtion budjetista leikattu pala vihreän talouskasvun tukemiseen.
Kansallisen strategian kolme päätavoitetta ovat ilmastonmuutoksen lieventäminen ja maan energiaomavaraisuuden vahvistaminen, uusien kasvun moottoreiden kehittäminen sekä ihmisten elämänlaadun ja Etelä-Korean kansainvälisen aseman parantaminen. Näitä tavoitteita tukevat kymmenen yksityiskohtaisempaa toimintalinjausta.
”Vihreän vision” toimeenpano
Maailmanlaajuisen talouskriisin keskellä Etelä-Korea käynnisti Green New Deal –politiikan, joka pitää sisällään suuria investointeja vihreän kasvun edistämiseksi. Myös yritykset ovat investoineet uudenlaiseen teknologiaan, kuten uusiutuviin energianlähteisiin, sähköautoihin, ladattaviin akkuihin ja led-valoihin yhä enenevissä määrin, hallituksen pyrkiessä samalla helpottamaan vihreään energiaan kohdistuvia investointeja.
Vuosina 2008 - 2010 sijoitukset vihreään teknologiaan kasvoivat 74,5 prosentilla vuosittain. Yhteensä näiden kolmen vuoden aikana vihreään teknologiaan tehdyt sijoitukset olivat suuruudeltaan 15,1 triljoonaa Etelä-Korean wonia (noin 13,5 mrd USD). Vuosina 2011 - 2013 näiden sijoitusten on ennustettu kasvavan edelleen 48,2 prosentilla aikaisempiin kolmeen vuoteen verrattuna, mikä tarkoittaisi 22,4 triljoonan wonin lisäsijoitusta. Etelä-Korea aikoo vaalia myös aurinkokennojen ja tuulivoiman käyttöä sijoittamalla näihin yhteensä 40 triljoonaa wonia.Yleisesti ottaen voidaan todeta, että markkinavetoinen vihreä kasvu on lähtenyt hyvin käyntiin ja siirtyminen kohti vihreää taloutta kiihtyy. Etelä-Korean vihreän taloudenmallissa pitkän aikavälin vauraus ja kestävä kehitys ovat keskeisiä tavoitteita.
Keskiössä energiatehokkuuden lisääminen
Etelä-Korean tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosentilla BAU-lukemiin verrattuna (BAU, eli business as usual -lukemilla viitataan nykykehityksen jatkumiseen, jos mitään uusia keinoja ei oteta käyttöön kehityssuunnan muuttamiseksi). Yritysmaailmassa tämä tavoite on aiheuttanut vastustusta, koska sitä on pidetty liian kunnianhimoisena ja sen on pelätty heikentävän maan teollisuuden kilpailukykyä.
Teknologian muuttaminen hiili-intensiteetin vähentämiseksi erityisesti teollisuudessa on keskeinen osa vihreän kasvun strategiaa. Vihreän teknologian tulisikin kulkea käsi kädessä olemassa olevan tehdasteollisuuden kanssa ympäristöystävällisyyden lisäämiseksi. Energiatehokkuuden lisäämistä pidetään erityisen tärkeänä ottaen huomioon, että tuotannon ja energiaintensiivisen teollisuuden hallitseva asema Etelä-Korean taloudessa.
Etelä-Korean tavoitteena on vähentää maan energiaintensiteettiä (energiankulutusta BKT-yksikköä kohden) huomattavasti vuoteen 2020 mennessä. Samalla aikavälillä uusiutuvien energialähteiden osuus on tarkoitus saada nousemaan 5,8 prosenttiin maan energiankulutuksesta ja edelleen 10,7 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Etelä-Korea on valmistautunut ottamaan päästökauppajärjestelmän käyttöön vuonna 2015.
Kasvihuonepäästöt kuriin
Kovasta verotuksesta huolimatta liikenne on edelleen toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja Etelä-Koreassa. Tällä hetkellä liikenteen aiheuttamat päästöt vastaavat kahtakymmentä prosenttia kokonaispäästömäärästä ja kulkuneuvojen määrä kasvaa 13 prosentin vuosivauhtia. Kasvihuonekaasujen lisäksi liikenne aiheuttaa kaupunkien saastumista. Etelä-Korea on ottanut tavoitteeksi kehittää maan rautatieverkostoa siten, että se toisi maan suurimmat kaupungit korkeintaan puolentoista tunnin matkan päähään toisistaan vuoteen 2020 mennessä.
Maa pyrkii siihen, että vuonna 2020 26 % matkoista tehtäisiin rautateitse. Myös pyöräilyn osuutta pyritään kasvattamaan kymmeneen prosenttiin tehdyistä matkoista vuoteen 2020 mennessä, mikä tarkoittaisi pyöräilyn suosion huomattavaa kasvua aikaisempaan verrattuna. Näiden muutosten odotetaan vähentävän CO2-päästöjä yhteensä 7,74 miljoonalla tonnilla. Kokonaisuudessaan kasvihuonekaasupäästöjen määrää pyritään vähentämään 244 miljoonalla tonnilla vuoteen 2020 mennessä.
Ministerien ja yksityisen sektorin yhteistyötä
Vihreän talouskasvun strategian toimeenpanemiseksi on muodostettu vihreän talouskasvun komitea, Presidential Committee on Green Growth (PCGG). PCGG on neuvoa-antava toimielin, joka koostuu 14 ministeristä sekä 36 yksityiseltä sektorilta nimitetystä jäsenestä. Komitean puheenjohtajina toimivat pääministeri sekä toinen nimitetty puheenjohtaja. Komitea toimii julkisen ja yksityisen sektorin sekä eri ministeriöiden välisenä keskustelufoorumina.
Vuonna 2010 voimaan tullut vihreän talouskasvun laki (Framework Act on Low Carbon, Green Growth) oikeuttaa PCGG:n toiminnan ja valtuuttaa hallituksen edistämään vihreää taloutta sekä muuttamaan vallitsevaa teollisuutta vihreämmäksi. Tavoitteena on, että Etelä-Koreasta tulisi vuoteen 2020 mennessä maailman seitsemänneksi ja vuoteen 2050 mennessä viidenneksi ympäristöystävällisin valtio.
Vuonna 2010 Soulissa perustettiin maailmanlaajuista vihreää kasvua tukeva Global Green Growth Institute (GGGI), joka on sittemmin avannut toimipisteitä myös Etelä-Korean ulkopuolelle. GGGI:n tarkoitus on tuottaa tieteellistä tutkimusta vihreästä kasvusta ja auttaa kehitysmaita toteuttamaan omia vihreän kasvun tavoitteitaan. GGGI:n tavoitteena on muutos kansainvälisrahoitteisesta organisaatiosta kansainvälisellä sopimuksella perustetuksi täysivaltaiseksi hallitustenväliseksi järjestöksi vuoden 2012 aikana.
Perustamissopimuksen allekirjoitusseremonia järjestettiin 20.6.2012 Rio+20 -kestävän kehityksen konferenssin yhteydessä, jolloin sopimuksen allekirjoitti 16 maata. Sopimuksen allekirjoittaneista maista tulee GGGI:n perustajamaita kun se käynnistää toimintansa kansainvälisenä organisaationa. Tämän on määrä tapahtua Soulissa järjestettävän COP18-kokousta valmistelevan ministerikokouksen yhteydessä lokakuussa 2012.
Suomi vielä vihreän kasvun organisaation ulkopuolella
Etelä-Korea on pyytänyt Suomea liittymään GGGI:n jäseneksi, mutta Suomi on suhtautunut jäsenyyteen ainakin toistaiseksi varauksellisesti. Tämä on johtunut mm. siitä, että ei ole ollut selvää, mikä olisi jäsenyyden tuoma lisäarvo jo olemassa oleviin organisaatioihin verrattuna. Pohjoismaista Norja ja Tanska ovat liittyneet järjestön perustajajäseniksi ja Tanskalla on siinä näkyvä rooli, sillä GGGI:n johtokunnan puheenjohtajana toimii Tanskan entinen pääministeri ja järjestön toimipiste sijaitsee Kööpenhaminassa.
Tanska on muutenkin vakiinnuttanut asemansa merkittävänä Green Growth-toimijana Etelä-Koreassa, mistä indikoi myös maiden välinen tiheä ja korkeatasoinen vierailuvaihto: Etelä-Korean presidentti vieraili Grönlannissa syyskuussa ja pääministeri vierailee Kööpenhaminassa lokakuussa.
Etelä-Korean pyrkimyksenä on jatkossakin toimia yhdessä OECD:n kanssa sillanrakentajana kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä johtaen kansainvälistä kampanjaa vihreän kasvun puolesta. Viime vuoden maaliskuussa toimintansa aloitti Green Technology Center Korea (GTCK), joka toimii kehitysmaille tarjottavan teknisen yhteistyön solmukohtana. Keskus vastaa myös koulutuksen järjestämisestä alan kansainvälisille asiantuntijoille. Syyskuussa 2013 Etelä-Korean hallitus aikoo perustaa uuden Green Growth-tutkijakoulun, jonka tarkoituksena on kouluttaa muun muassa vihreän kasvun insinöörejä sekä vihreitä johtajia ja päättäjiä.
Kritiikkiä: strategia tähtää vain taloudelliseen kasvuun
Vihreän kasvun strategiaa on kritisoitu siitä, että se asettaa taloudellisen kasvun etusijalle ja pyrkii ensisijaisesti taloudellisen hyödyn saavuttamiseen. Kriitikoiden mukaan vihreän kasvun käsite lähettää selvän viestin, että talouskasvussa ei tehdä kompromisseja ympäristösuojelullisten tavoitteiden takia. Green New Deal -politiikan perimmäisenä tarkoituksena kriitikot pitävät taloudellisen kasvun saavuttamista, eikä niinkään ympäristöystävällistä toimintaa. Yhä useammat kuitenkin ymmärtävät,
että tulevaisuuden kasvu ei ole niinkään kiinni rahoituksesta tai markkinoista, vaan kasvun rajat liittyvät luonnonvarojen rajallisuuteen ja maapallon sietokykyyn.
Kritiikkiä on saanut erityisesti hinnakas ”neljä jokea-projekti” (arvoltaan 17,3 miljardia USD), jonka on väitetty ennemminkin tuhoavan kuin uudistavan jokia. Osa kriitikoista ja aktivisteista väittää tällaista vihreää talouskasvua epäaidoksi. Harmilliseksi koetaan myös se, että viranomaiset nimeävät jo meneillään olevia projekteja vihreiksi, kasvattaen näin vain nimellisesti niin sanottujen vihreiden projektien kattavuutta ja monialaisuutta. Tästä esimerkkinä toimii jo rakenteilla ollut suurnopeusrautatieverkosto, jota alettiin vihreän vision turvin nimittää vihreäksi hankkeeksi.
Kriitikot väittävät hallituksen omaksuneen vähäpäästöisen ja vihreän talouskasvun periaatteen pelkästään kaupallisista syistä. Kritiikistä huolimatta yksi lupaavimmista merkeistä on vihreälle sektorille suuntautuvien investointien huomattava kasvu. Haasteena onkin jatkaa hyvin alkanutta kehitystä päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä ei ole pieni haaste, kun otetaan huomioon teollisuuden jatkuva huoli kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisestä sekä poliittiset epävarmuustekijät, kuten edessä olevat presidentinvaalit.
Etelä-Korean ”vihreän vision” tulevaisuudennäkymät
Maailmalla vallitsevan talouskriisin ja kansainvälisten markkinoiden yhä kiristyvässä kilpailutilanteessa teollisuuden jatkuva huoli kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisestä saattaa kääntyä Etelä-Korean lupaavasti alkanutta vihreää kehitystä vastaan. Etelä-Korea on pystynyt pysyttelemään toistaiseksi pahimman talouskriisin vaikutusten ulottumattomissa, mutta myös sen päättäjiä huolettaa viennin lasku Yhdysvaltojen, Euroopan ja Kiinan talouksien ongelmien pitkittyessä.
Etelä-Koreassa järjestetään joulukuussa presidentinvaalit. Nykyisen presidentti Lee Myung-bakin aikana vihreä kasvu on ollut Etelä-Korean prioriteetti, mutta on mahdollista, ettei linja tule jatkumaan samalla intensiteetillä entisen presidentin luomien rakenteiden puitteissa. Nähtäväksi jääkin, onko vihreä kasvu ehtinyt jo saavuttaa sellaisen aseman Etelä-Koreassa, ettei valtionpäämiehen vaihtuminen merkittävästi vaikuta kehityksen suuntaan.