Vietnamin mietteitä vapaakauppasopimuksesta EU:n kanssa

Vapaakauppasopimusneuvottelut EU:n kanssa sisältävät Vietnamille sekä mahdollisuuksia että riskejä. Sopimusta on lähestytty positiivisessa hengessä ja sen ideaa on tuotu johdonmukaisesti esille sekä mediassa että erilaisin asiantuntijaseminaarien kautta. Politiikan kiemuroihin keskittyneen ensimmäisen vuosipuoliskon jälkeen aukeaa Vietnamissa uusi konkreettisen toiminnan mahdollisuus, kun johtotason
nimitykset on vahvistettu ja uudet ministerit nimitetty tehtäviinsä.

Silkkivalikoimaa HanoissaVietnam on viime vuosina tullut vahvasti mukaan globaaliin talouteen ja kaupallisten suhteiden kehittäminen on ollut maan prioriteetteja. 2000-luvulla maa onkin päässyt osalliseksi useasta lähinnä Aasian-Tyynenmeren alueelle painottuvasta vapaakauppasopimuksesta. Useita neuvotteluita on kuitenkin vielä jäljellä työlistalla. Vietnam on viestinyt pitkään että vapaakauppajärjestely EU:n kanssa on sille tärkeä tavoite niiden sopimusneuvotteluiden joukossa, joissa Vietnam parhaillaan on mukana. EU-alueen ja Vietnamin välinen kauppavaihto on kehittynyt voimakkaasti vuodesta 1995 lähtien, ja EU muodostaa yhden Vietnamin tärkeimmistä vientimarkkinoista noin 17 prosentin osuudella. Lukuja tarkastelemalla potentiaali on selvä. Konkreettiset edistysaskeleet ovat kuitenkin olleet hitaita.

Näennäisen verkkaisuuden varjossa Vietnamin osalta merkillepantavaa on kuitenkin vapaakauppasopimuksen saama huomio maassa – vaikka sopimusneuvottelut ovat edelleen hyvin alkutekijöissään. Aihe on esiintynyt säännöllisesti viimeisen vuoden aikana vietnamilaisessa mediassa, ja siitä on järjestetty runsaasti erilaisia asiantuntija – ja intressipiiriseminaareja. Nämä ovat vietnamilaisessa järjestelmässä tärkeitä neuvoa-antavia ja tietoa jakavia etappeja prosessissa, jolla valmistaudutaan siihen, kun todelliset neuvottelut tulevat aikanaan alkamaan.

Toisaalta on esiintynyt myös kommentteja siitä, miten valmisteleva prosessi voi oikein kestää näin kauan. Selityksenä on useimmiten vastattu, että kauppasopimukset ovat erilaisia, ja että EU:n kanssa suunnittelussa oleva sopimus olisi sieltä vaativammasta päästä. Hidastetta prosessiin on luonut vuonna 2011 kommunistisen puolueen puoluekongressi, vaalit ja uuden ministerikabinetin nimitykset. Uusien prosessien aloittamista pyritään lykkäämään uusille päättäjille.

Vietnamin keskeisimpiin kuuluvana odotuksena on, että vapaakauppasopimus toisi eurooppalaisten suorien investointien tulvan Vietnamiin. Toisena odotuksia luovana mahdollisuutena pidetään teknologian ja osaamisen siirtymistä, niin että se johtaisi talouden modernisoitumiseen ja tehokkuuteen. Konkreettisin tavoite Vietnamille on kuitenkin sen vientituotteiden pääsy EU-markkinoille. Vastapainona tulee tuontitavaraa, mutta sekin olisi Vietnamille ok, kunhan se olisi tuotantotaloudellisesti hyödyllistä koneistoa, eli ei kulutustavaraa.

Kaupantekoa Don Xuanin kauppahallissa HanoissaKaupantekoa Don Xuanin kauppahallissa Hanoissa

Omana vahvuutenaan Vietnam näkee tuotantosektorinsa hintakilpailukyvyn. Alueellisesti verraten työvoimakustannukset ovat Vietnamissa edulliset, mikä tekee Vietnamista varteenotettavan alueellisen tuotantokeskuksen. Tekstiili- ja vaatetussektori on Vietnamin tärkeimpiä vientituotantoaloja, merkittävä osuus teollisuudenalan tuotannosta suuntaa Eurooppaa kohti. Tekstiili- ja vaatetussektorin vienti EU-markkinoille on ollut vahvassa, yli 30 prosentin vuosikasvussa 2000-luvulla, tosin vuonna 2009 koettiin piikki alaspäin yleisen taloudellisen tilanteen johdosta. Vietnam näkee jatkossakin tekstiilisektorilla riskitekijöitä joihin se ei voi vaikuttaa itse, ja siten vapaakauppasopimuksesta toivotaan vakauttavaa ja ennakoitavuutta lisäävää tekijää tälle edelleen tärkeälle tuotannonalalle.

EU-Korea ja EU-Meksiko vapaakauppasopimukset sisältävät Vietnamille kiinnostavia malleja riskien hallitsemiseksi. Erityisesti Meksiko tarjoaa monella tavalla sopivia elementtejä Vietnamin omaan tilanteeseen. Myös Meksiko on voimakkaasti viennistä riippuvainen valtio, ja sen kehitystaso on EU:ta huomattavasti matalampi. Kuitenkin Vietnamin kohdalla tämä kehityskuilu olisi vielä paljon suurempi. Toisaalta Meksiko sopimus herättää myös huolta: Vietnam on noteerannut, miten maan kauppavaihdon alijäämä on kasvanut entisestään sitten vapaakauppasopimuksen. Johtuuko vajeen kasvu todella vapaakauppasopimuksesta, on Vietnamille korkeintaan filosofinen dilemma – Vietnamilla on jo nyt iso kauppavaje, ja siitä on tehty vielä isompi yhteiskuntapoliittinen ongelma riskienhallinnan kannalta. Uutta vapaakauppasopimusta ei haluta neuvotella sellaisilla ehdoilla, jotka antaisivat aihetta pelätä maan kauppavajeen levenemistä ja valuuttareservien hupenemista.

EU-markkinoita pidetään vaikeasti saavutettavina. EU:sta tulee Vietnamissa mieleen kauppapoliittisessa mielessä polkumyyntitoimet, epätodellisen tiukat SPS ja erilaiset tekniset kaupan esteet, joiden todellisena tavoitteena Vietnam näkee lähinnä protektionismia. Vietnamin odotukset näiden suhteen vaikuttavat olevan epärealistisen korkealla, toteavat myös tutkijat, jotka ovat vertailleet neuvotteluratkaisuja muissa EU:n FTA-sopimuksissa.

Toinen EU:hun liitettävä käsitys on byrokraattisuus. Vietnamilaisilla on vaikeuksia hahmottaa prosessia ja niiden tarkoitusperiä EU:n puolella. Erilaisten valmistelevien vaiheiden legaalinen pohja ja sitovuus hämmentävät, eikä vastaavia vaiheita ole tullut Vietnamille vastaan aiemmissa vapaakauppaneuvotteluissa. Tämä aiheuttaa epävarmuutta ja ehkäpä Vietnam kokeekin, että sen kädet halutaan sitoa ennen kuin neuvottelut edes alkavat.

Vapaakauppasopimusneuvotteluista EU:n kanssa tulee Vietnamille haastavat, mutta sen Vietnam kyllä jo tietää. EU:n ja Vietnamin välinen markkinoiden potentiaali on kuitenkin niin houkutteleva, että kaikista riskeistä ja monimutkaisista prosesseista huolimatta Vietnam uskoo hyötyjen voittavan uhkatekijät. Aikaa on kulunut vuonna 2011 Vietnamille sisäpoliittisesti tärkeisiin tapahtumiin, eli puoluekongressiin, sitten parlamenttivaaleihin, ja heinä-elokuun vaihteessa tapahtuneisiin johdon ja ministerinimityksiin. Näiden nimitysten jälkeen avautuu jälleen konkreettisen toiminnan ja etenemisen mahdollisuus, toivottavasti myös EU-Vietnam –vapaakauppasopimuksen osalta.

Elina Poikonen, Suomen suurlähetystö, Hanoi

kauppa