Vietnam ja vapaakauppa: symbolisia sopimuksia vai aitoa vapautta?
Vietnamille alueelliset ja kahdenväliset vapaakauppasopimukset ovat olleet keskeinen kauppapoliittinen väline viime vuosina. Sopimuksia on tällä hetkellä kasassa kaikkiin muihin ilmansuuntiin paitsi kauppavaihdon kannalta kahteen suurimpaan markkinaan: Yhdysvaltoihin ja Euroopan unioniin. Viritykset ovat kuitenkin molempien osalta käynnissä. Samaan aikaan Vietnamista tulee ristiriitaiselta kuulostavaa viestiä ulkomaisille liiketoimijoille: tuontia rajoitetaan ja kauppatavaralle keksitään erilaisia lisämenettelyitä ja maksuja. Miten nämä kaksi linjaa sopivat samaan maahan, jonka ylimpänä talouspoliittisena tavoitteena on kehittää ulkomaan kauppaa välineenä kansalaisten taloudellisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Sanahelinä ja pragmatismi kohtaavat, ja usein ne ovat saman kolikon vastapuolia.
Vietnam liikkuu maailmalla johdonmukaisella viestillä: maa haluaa integroitua nopeasti osaksi globaalia taloutta, houkutella ulkomaiset investoijat toteuttamaan tuotannollisia unelmiaan, se haluaa markkinataloutta ja kauppaa kaikkien kanssa. Vapaakauppasopimuksia Vietnamilla on jo nyt lukuisa joukko, useimmat niistä osana ASEAN:in verkostoa: ASEANin sisäinen AFTA, Korea, Japani, Intia, Kiina, ja Australia - Uusi-Seelanti. Ilmansuunnista loistavat toistaiseksi poissaolollaan Euroopan unioni ja Yhdysvallat. Yhdysvallat tunnustelee parhaillaan Tyynenmeren kumppanuuden (TPP) kiinnostavuutta Vietnamissa, ja Euroopan unionikin pyrkii käynnistämään vapaakauppaneuvottelut Vietnamin kanssa.
Miten tosissaan Vietnam kuitenkaan on vapaakaupan suhteen? Sanoilla ja teoilla on joskus ristiriitaa Vietnamissa, eivätkä vapaakauppajärjestelyt ja markkinoillepääsykysymykset ole myöskään säästyneet tältä ristiriidalta. Symboliikka ja pragmatismi vääntävät kättä tämän päivän Vietnamissa: välillä on tärkeää saada ihan mitä tahansa allekirjoitettavaa, jotta voidaan näyttää konkreettinen saavutus, välillä taas ollaan brutaalin pragmaattisia, kun Vietnam on laskelmoinut pilkkuja myöten omat intressinsä, eikä ole harhautettavissa sivuraiteille.
Ennemmin mukana kuin yksin ulkona
Kauppasopimuksilla on Vietnamille symbolista arvoa, niin kuin WTO-jäsenyydelläkin, jota ei sovi vähätellä. Ne toimivat sertifikaatteina siitä, että Vietnam on salonkikelpoinen maailmanmarkkinoilla. Niistä ammennetaan itseluottamusta ja sparrausta, silloin kun jokin uudistus on sisäpoliittisesti kipeä ja kansallista ponnistusta vaativa. Monissa sopimuksissa Vietnam on neuvotellut itselleen hitaamman vapautusaikataulun suhteessa ASEAN:in vauraampiin valtioihin.
Sopimuksiin liittyy Vietnamin talouselämässä myös paljon huolta: niiden negatiivisia vaikutuksia pelätään, ja vietnamilaisten tuotteiden heikon kilpailukyvyn niin laadun kuin hinnan osalta pelätään paljastuvan kaupan vapauttamisen myötä koko ankeudessaan. Silti vuosikymmenien mittainen eristäytyminen on vielä niin ikävä omakohtainen muisto, että mukaan sopimuksiin halutaan, vaikka sitten lähinnä symboliarvolla, ja sensitiivisten tuotteiden sulkulistat voivat olla pidempiä kuin ne listat, jotka sopimuksen piiriin loppujen lopuksi sisällytetään.
Vietnamin mahdolliset vapaakauppasopimukset Chilen ja Turkin kanssa sijoittunevat merkitykseltään ja hyödyiltään enemmän symboliikka-osastolle. Sopimuksissa on kuitenkin myös se pragmaattinen puoli. Eivätkä kaikki FTA-sopimukset ole Vietnamille
kaupallisessa mielessä yhtä arvokkaita. Vietnamilaiset ovat tiukkoja neuvottelijoita ja Vietnamin oma kansallinen koordinointi on äärimmäisen aikaa vievä harjoitus, jossa vastaosapuolella ehtii jo herätä epäilys, tapahtuuko vietnamilaisella puolella yhtään mitään.
Kyllä siellä tapahtuu – siellä lasketaan tarkkaan. EU:n rahoittama monenvälisen kaupan tekninen avustusohjelma MUTRAP on tehnyt laskelmia vapaakauppasopimusten vaikutuksista Vietnamin talouteen ja taloudelliseen hyvinvointiin (kansantulona). Vuonna 2012, jolloin kaikki nyt solminut vapaakauppasopimukset ovat ainakin osittain sovellettavina, vaikutus on 945 miljoonaa dollaria vuodessa, eli noin 2 prosenttia tarkasteluajankohdan peruskansantulosta. Tämä nousee ennusteen mukaan noin 2400 miljoonaan siinä vaiheessa kun sopimukset on pantu täytäntöön täysimääräisinä, vuosien 2015 ja 2021 välillä.
Vietnamin kannalta taloudellisesti selvästi merkityksellisimmät sopimukset ovat Korean, Japanin ja AFTA-sopimukset. Kiinan sopimuksen vaikutukset alkavat tuntua merkittävästi vasta pitkällä aikavälillä. Australian, Uuden-Seelannin ja Intian sopimusten hyöty Vietnamille on vähäinen – kauppavaihto näiden maiden kanssa on vaatimattomalla tasolla.
Pragmatismia ja ongelmienratkaisua
Mahdollinen vapaakauppasopimus EU:n kanssa sijoittuisi myös vakaasti pragmatismikategoriaan, vaikkakin on epätodennäköistä olettaa että EU suostuisi vapauttamaan maataloustuotteiden kaupan Vietnamin kanssa. Maataloustuotteet olisivat kuitenkin todennäköisesti Vietnamille iso houkutin – sen vientituotelistalla maa- ja kalatalouden tuotteet ovat keskeisiä, esimerkiksi kalatalouden viennin osuus
kokonaisviennistä oli 2009 7,5 prosenttia.
Muita porkkanoita vapaakauppaneuvotteluissa EU:n kanssa Vietnamille olisivat polkumyyntiongelmat – toinen vietnamilainen vientituote, jalkinesektori, on kärsinyt polkumyyntitulleista EU-markkinoilla vuodesta 2006 lähtien. Jalkineiden osuus maan kokonaisviennistä vuonna 2009 oli 7,2 prosenttia. Vietnam kokee EU:n monet tekniset ja phytosanitääriset järjestelmät haasteellisiksi ja sen vientiä EU-markkinoille heikentäviksi pelotteiksi. GSP-statuksen menetys kaihertaa niin ikään mieltä. Vietnamin oma palvelusektori on vielä hyvin kehittymätöntä, eikä Vietnam yleensä ottaen suhtaudu sen avaamiseen kovin mutkattomasti.
Nämä kaikki ovat seikkoja joita Vietnam punnitsee mielessään pohtiessaan vapaakauppakysymystä EU:n kanssa. Vietnam on indikoinut koko vuoden 2010, että se on kiinnostunut FTA-neuvotteluista EU:n kanssa, mutta neuvottelupöytään asti sillä ei ole ollut resursseja. Ensin syyksi mainittiin vuoden 2010 kestävä ASEANpuheenjohtajuus, johon Vietnam halusi keskittyä rauhassa, joten kahdenvälisiin kauppaneuvotteluihin ei ollut riittävästi resursseja. Nyt loppuvuodesta Vietnamin sisäinen päätöstenteon dynamiikka hyytyy entisestään, kun koneisto alkaa asemoinnin vuoden 2011 puoluekongressia varten ja sen mukanaan tuomia henkilövaihdoksia valmistellen. Tämä tarjoaa Vietnamille aikalisän, mutta aikalisä voi myös ajaa Vietnamin ohi, mikäli EU:n neuvottelukapasiteetti menee Singaporen, Malesian ja Thaimaan kanssa vääntämiseen.
Toisaalta Vietnam pystyy myös hyvin äkkinäisiin liikkeisiin silloin kun sillä on sisäiset poliittiset paineet tuottaa halutunlaisia signaaleja julkisuuteen. Vietnam on ottanut osaa Tyynenmeren kumppanuuden neuvotteluihin tarkkailijajäsenenä Melbournen
kokoukseen alkuvuonna 2010. Se on indikoinut olevansa kiinnostunut TPP-täysjäsenyydestä, mutta ottanut TPP:n suhteen saman aikalisän kuin EU-FTA:n kanssa: ASEAN-puheenjohtajuus ja lähestyvä puoluekongressi vievät nyt päähuomion. Mahtaako Vietnam pohtia, kumman sopimuksen nopeaan etenemiseen sen kannattaa laittaa enemmän resursseja: EU-FTA:han vai TPP:hen? Tuskin - lukumäärät ovat Vietnamille kauniita, ja kaksi sopimusta on aina kauniimpi kuin vain jompikumpi niistä.
Molempiin markkinoihin liittyy Vietnamin näkökulmasta kaupanestehaasteita, niin Eurooppaan meneviin tuotteisiin kuin Yhdysvaltojen markkinoille päätyviin tavaroihin. Vietnamin tärkeimpiä ja samalla ongelmallisimpia vientiartikkeleita Yhdysvaltoihin ovat katkaravut ja kissakala – molempiin kohdistuu merkittäviä lisätulleja Yhdysvaltojen markkinoilla. Tällä hetkellä Yhdysvallat vastaanottaa noin 20 prosenttia Vietnamin koko viennistä, joten sujuvien ja yksinkertaistettujen kauppakanavien kehittäminen USA:n kanssa on varmasti Vietnamin intresseissä.
Kun kaikki FTA-sopimukset ovat osittain voimassa, Vietnamin tuonti ja vienti kasvaa laskelmien mukaan noin 7 prosenttiyksikköä. Eniten se tulee näkymään AFTA-maiden ja Korean kanssa käytävässä kaupassa. Kun sopimukset ovat täysimääräisesti voimassa, vienti/tuonti saavat siitä ennusteiden mukaan lisäpotkua 16 prosentin verran. AFTA-sopimuksella vaikuttaa olevan kauppaa luova vaikutus. Menestyksen salaisuutena nähdään avoimuuden ohella politiikkatason lisäarvo: se on helpottanut liiketoimintaa ja tukenut vaihtokurssien vakautta.
Vietnamin keräämät vero/tariffitulot nousevat FTA-sopimusten toimeenpanon myötä MUTRAPohjelman laskelmien pohjalta: sovellettavat tariffitasot ovat matalammat, mutta tuonnin voluumin kasvun pitäisi nostaa näistä saatavat maksut kokonaisuutena suuremmaksi potiksi. Vietnamilaisten yritysten joukossa vapaakauppajärjestelyt koetaan positiivisena mahdollisuutena jalkine, nahka, merenelävät, vaatetus- ja tekstiili, vihannes- ja hedelmä, kumi- ja kahvialoilla. Epäluuloisuutta esiintyy esimerkiksi auto, paperi ja selluyrityksissä, jotka pelkäävät joutuvansa kohtaamaan ulkomaista kilpailua.
Jos Vietnam haluaisi vetää strategisia johtopäätöksiä olemassa olevien FTA sopimusten pohjalta, se voi todeta, että koolla on väliä. Tältä kannalta EU markkinoiden osuuden pitäisi olla kannustava tekijä Vietnamille lähteä neuvottelemaan kaupan vapauttamisesta EU:n kanssa. Jos Vietnam edelleen jatkaa
johtopäätösten vetoa, se voi laskea, että kunniahimo on tärkeää. Poikkeukset ja tuotteiden ulkopuolelle jättämiset, karsimalla kokoon kursitut sopimukset tuottavat loppujen lopuksi vähemmän kuin ne sopimukset, jotka perustuvat laajamittaisiin ja isoihin tariffialennuksiin. Poikkeuslistat käyvät kalliiksi.
Tämä on varmasti vaikeasti nieltävä opinkappale Vietnamille. Teollisuuden intressiryhmistä tulee kovaa painostusta valtion suuntaan siitä, mitkä kaikki tuotteet eivät kestä vielä reilua, tasapuolista kilpailua. AFTA sopimuksen kauppavirtojen pohjalta Vietnam voisi myös lukea, että investoinnit ja kauppa ovat vahvasti toisiinsa sidoksissa. Näin Vietnam voisi oppia eroon merkantilistisesta visiostaan, jonka mukaan se kannustaa ulkomaisia yrityksiä investoimaan tuotantolaitoksiin Vietnamissa, ja estää ulkomaisia yrityksiä tuomasta tavaraa Vietnamiin tuontitavarana korkeilla tulleilla pelotellen.
Kolikon toinen puoli: kauppavaihdon alijäämäisyys
Vapaakauppajärjestelyt ovat Vietnamille ensisijaisesti keino tukea omaa vientiä. Vienti taas on keino luoda taloudellista hyvinvointia kansalle. Vietnamissa muistetaan huomattavasti heikommin, että myös muut saattavat haluta viedä tuotteitaan Vietnamin markkinoille, ja kansa saattaa haluta niitä ostaa. Tämä pelottaa etenkin Kiinan kanssa tehdyn vapaakauppasopimuksen kohdalla. Vietnamilla on sopimuksen myötä velvollisuus laskea asteittain tuontitulleja kiinalaistuotteilta, jotka ovat jo nyt vastuussa puolesta Vietnamin kauppataseen alijäämästä, ja vapaakauppasopimuksen pelätään ensi vaiheessa vain pahentavan asiaa.
Lisäksi monet Vietnamin päävientisektoreista kilpailevat suoraan vastaavien kiinalaissektorien kanssa. Niinpä vietnamilaisten mielestä kiinalaiset tuovat jo nyt aivan liikaa tavaraa Vietnamin markkinoille halvoilla hinnoilla vieden markkinatilan vietnamilaisilta tuotteilta. Vietnamille ei jää pitkällä aikavälillä muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä kalibroimaan kauppastrategiansa uusiksi, ja se vaikuttaa huolestuttavan päättäjiä, helppoja yhden ratkaisun malleja, jotka sopivat kaikkeen, näytä enää löytyvän.
Vietnamin kauppatase on alijäämäinen, ja asiaintila on saanut poliittisen tuomion. Pääministeri on komentanut keskuspankin, valtiovarainministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön tekemään yhteistyötä, jotta virhe, eli alijäämä saadaan siivottua pois. Käskyn saaneilla osapuolilla ei ole luonnollisesti muuta vaihtoehtoa kuin tuottaa tuloksia – ja nopeasti. Viimeistään tietenkin tammikuuhun 2011 mennessä, jolloin kaikkien isompien ja pienempien viskaalien hyvät ja pahat teot punnitaan puoluekongressissa.
Paineet saada alijäämä korjatuksi saavat aikaan epätoivoisia tekoja, jotka pureutuvat enemmän ongelman oireisiin kuin sen rakenteellisiin aiheuttajiin. Rönsyävä tuonti on päätetty laittaa kuriin, ja merkit näyttävät siltä, että kun kansalaisten isänmaallisuuteen
vetoaminen ei riitä, ja vietnamilaiset kuluttajat himoitsevat edelleen epäisänmaallisesti ulkomailla valmistettuja merkkituotteita, täytyy ottaa käyttöön kovemmat konstit.
Vietnamin kampanja ”Vietnamilainen – osta vietnamilaista” on ollut käytössä nyt reilun vuoden. Kampanja on lisännyt vietnamilaisten brändien tunnettuutta, mutta tulokset eivät ole yltäneet valtion hallinnon asettamiin tavoitteisiin. Kaupoissa näkee kyllä tämän vietnaminkielisen sloganin, mutta ostajiin vetoavat kalliiden markkinointikonsulttien suunnittelemat alueelliset kampanjat, ja tv-kanavien mainospaikat vievät tutut ulkomaiset brändit, eivät vietnamilaiset tuotteet. Kysyttäessä vietnamilaisilta kulutustavaroiden valmistajilta, he vaikuttavat alistuneilta tilanteeseen: mainostaminen ja tunnettuuden lisääminen on vaivalloista ja kallista, ja isoon jakeluketjuunkin menisi paljon rahaa.
Jossain määrin vaikuttaa siis siltä, että markkinatalous ei ole saapunut vielä vietnamilaisten tuottajien tajuntaan siinä määrin kuin markkinakapitalistinen arjen katukuva antaa ymmärtää. Vietnamilainen kuluttaja sen sijaan on siirtynyt jo markkinatalouteen – ja sitä paisuva kauppa-alijäämäkin osaltaan kuvastaan. Alijäämän jatkuva kasvu ei ole tervettä, mutta sen ratkaisemiseksi pitäisi miettiä kokonaisvaltaisia, terveitä ratkaisuja, eikä pelkästään sellaisia, jotka tuottavat näkyviä tilastollisia tuloksia puoluekongressiin mennessä.
Vietnamin valuuttaa dongia on devalvoitu alle vuoden sisään jo kolmesti, kullakin kerralla noin parin prosentin verran. Devalvaatio on ollut joka kerralla niin pieni, että se ei ole herättänyt juuri huomiota tai otsikoita. Ehkäpä juuri siihen onkin pyritty. Heikompi dong tekee tuontitavarasta kalliimpaa, poliittisen johdon toivevisioissa sen verran kalliimpaa, että se hillitsisi ”tarpeetonta ”tuontia, mutta ei hankaloittaisi välttämätöntä tuontia, jota tarvitaan vientiteollisuuden tuotannontekijöiden,
raaka-aineiden ja laitteiden tuomiseen.
Tuontirajoitteet elävät paperilla vaan eivät ihmisten kulutuskäyttäytymisessä
Kesäkuussa 2009 laadittiin 1500 tuotenimikkeen lista, joiden maahantuontiin luodaan disinsentiivejä: tuontitulleja, hankalampia tullausmenettelyitä, vaikeuksia saada dollareita pankista ulkomaanmaksuihin ja lisää byrokratiaa. Toimenpiteet ovat voimassa ainakin vuoden loppuun asti. Valmiit kulutustavarat ja luksustuotteet ovat valtion hampaissa, mutta sellaiset tuotteet kuten italialainen pasta, eurooppalainen suklaa ja ranskalainen kosmetiikka ovat ennenkin olleet valtion vyönkiristystoimenpiteiden kohteena. Mielenkiintoisempaa sen sijaan on ollut, että muutaman viime vuoden aikana rangaistusveroilla on ollut yhä vähemmän vaikutusta ihmisten kulutustottumuksiin: vietnamilainen vaurastunut kuluttaja haluaa ranskalaisen luksushuulikiiltonsa – joko lisäveroilla tai ilman.
Kun pankkia on kielletty keskuspankin määräyksestä myymästä asiakkaalle dollareita uuden merkkiauton ostamiseen, asiakas nostaa dongit pankkitililtä ja menee mustanpörssin rahanvaihtajalle vaihtamaan ne tarvittaviksi dollareiksi – ja ennen pitkää haluttu ulkomainen, eli laatuauto onkin saatu kotiin kiilloteltavaksi. 1500 tullinimikkeen listalla on kuitenkin paljon muutakin kuin autoja, pastaa, suklaata ja huulipunaa. Myös teräksen maahantuonnista pyritään pääsemään eroon. Listat ovat hankittavissa epäselvinä ja rönsyilevinä vietnaminkielisinä papereina, mutta englanninkielellä niitä ei tahdo saada metsästettyä mistään.
Vietnamilainen kuluttaja keksii keinot kiertää säännökset saadakseen omaa elintasoaan miellyttävät tavarat itselleen, osittain tuontitavaroiden vilauttelu on myös coolia: henkinen irtiotto siitä maailmasta, jossa puolue uskoo voivansa sanella, mitä vietnamilainen arkeensa tarvitsee.
Tämä tuontirajoituspolitiikka on herättänyt Vietnamin ulkomaisen liike-elämän parissa runsaasti epäluuloa, ja kysymyksiä Vietnamin todellisesta kiinnostuksesta noudattaa WTO-regiimin ja vapaakauppasopimusten henkeä. Tavallaan kuitenkin juuri WTO jäsenyys ja vapaakauppajärjestelyt ovat osaltaan selittävä tekijä siihen, miksi Vietnam tehtailee luovia keinoja korvatakseen WTO-aikaa edeltäneet valtion tullitulot uusilla kassavarainhankintametodeilla.
Kuluneen vuoden aikana käyttöön otettu erilaisin kiertokirjein toimeenpantuja sääntöjä, jotka asettavat tiukkoja ehtoja kaupankäynnille tiettyjen tuotenimikkeiden osalta. Esimerkiksi autot, liha- ja kalatuotteet sekä väkevät alkoholijuomat asetetaan uuden tuontilisenssimenettelyn piiriin. Toiset tuotteet, kuten esimerkiksi maitojauhe, velvoitetaan ilmoittamaan hintakontrollimenettelyn myötä viranomaisille tarkat hinnat, jotta viranomaiset voivat seurata sitä etteivät hinnat ylitä valtion kohtuullisiksi katsomia kattohintoja.
Kuulostaa kankealta, ankealta suunnitelmataloudelta, eikä laisinkaan vastaa sitä ensivaikutelmaa, jonka Vietnam itsestään pyrkii antamaan tulevaisuuden markkinana, jossa kimaltelevat pilvenpiirtäjät (jotka on ehkä rakennettu vietnamilaisperäisen teräksen voimalla, koska teräksen tuonti ulkomailta ei ole hyvä asia) kohoavat horisontista ja kaduilla puikkelehtivat kiiltelevät skootterit (ilmeisestikin 70 % suuruiset tuontiverot läpäistyään) ja molemmat mainoskuvat esiintyvät sanomalehdissä jotka on todennäköisesti painettu kotimaiselle sanomalehtipaperille, koska myös printtipaperin ja sanomalehtipaperin tuontitariffit ovat nousseet noin 4 ja 9 prosenttia.
Vietnamin WTO-jäsenyyden jälkeisen ajan valtiontalouden budjettihaasteita analysoiva vietnamilainen tutkimusinstituutti ”Institute of World Economics and Politics” analysoi reippaasti, että Vietnamin vienti/tuonti verotuspolitiikan pitäisi perustua ajatukselle, jossa vientiin kannustetaan ja tuontiin suhtaudutaan protektionistisesti keskeisillä kotimaan teollisuuden aloilla, tiettyinä aikoina. Vietnam nyt vaan on sellaisessa kehityksen vaiheessa, että tällainen politiikka on tarpeen, tutkimuslaitos analysoi.
Vietnamissa ei ole itsenäistä akateemista tutkimusta, vaan kaikki tutkimuslaitokset ovat tavalla tai toisella valjastettu tuottamaan tietoa valtion tarpeisiin. Tätä linjaa Vietnam tuntuukin monessa suhteessa noudattavan, kuten 1500-tuotenimikkeen mittainen musta-lista osoittaa. Huolestuttavampi piirre kuitenkin on, että ehdotukset, joita taloudellisilta tutkimusinstituuteilta ja liike-elämänedustajilta tulee, eivät lopu tähän: valtiolle tehdään ehdotuksia monenlaisista uusista veroista, joista esimerkkinä joissakin keskusteluissa väläytelty polkumyyntivero. EU:n polkumyyntitullit ovat saaneet aina valtavaa huomiota Vietnamissa, vaikka kyse ei ole laisinkaan ainoasta polkumyyntitapauksesta, jota muut maat Vietnamiin soveltavat.
Vietnam tuntuu siis toisaalta hakeutuvan vapaakauppakauppajärjestelyihin, jotka tukisivat sen vientiä, mutta samaan aikaa se laatii kansallisella tasolla tulppia, joilla pyritään estämään kotimarkkinoiden kanssa kilpaileva tuonti. Protektionistisista toimista ulkomaisten yritysten keskuudessa noussut häly muistuttaa myös siitä, että maine on yhtä tärkeä kuin teot: pienilläkin teoilla voi aikaansaada laajalle leviävän, huonon maineen. Pääasiassa luksus- ja kulutustavaroihin kohdistuva protektionismi on mielletty laajasti Vietnamin yleisenä trendinä vanhanaikaisesta merkantilistisesta suunnittelutaloudesta.
Tällaisella maineella voi olla yhtä isot vaikutukset kuin kauppataseen alijäämällä, joka on ketjureaktion alkupuolella. Toisaalta Vietnamille mukaan pääsy näyttää toisinaan olevan itseisarvo jo sinänsä. Vapaakauppaneuvottelut Vietnamin kanssa tulevat olemaan EU:lle kova puristus – molemmilla on omia defensiivisiä intressejään, mutta toisaalta molemmilla olisi toisissaan myös paljon mahdollisuuksia voitettavanaan. Toivottavasti mahdollisuudet painavat vaakakupissa enemmän, puolin ja toisin.
Kuva: Kaysse(Linkki toiselle web-sivustolle.), ccby2.0(Linkki toiselle web-sivustolle.)