Verkkojen vartijana – Kiina ja Internetin hallinta
Keskustan valtakunnan ote Internetistä alueellan on vahva. Pekingin visiona on selkeästi "Kiinan Internet", jossa liikkuva sisältö on tarvittaessa kontrolloitavissa. Viime aikojen uudet toimet Internetin kontrollin parantamiseksi ovat korostaneet online-henkilöllisyyden tunnistamista, operaattorien vastuun laajentamista "haitallisen materiaalin" levittämisen torjunnassa ja karttapalveluiden tuomista tarkemmin hallintaan.
Reaktiona kontrollitoimien ja tapaus Googlen mukanaan tuomaan kritiikkiin Kiinan hallitus julkaisi kesällä 2010 "Internet Kiinassa" -raportin, jossa se pyrkii korostamaan nopesti kehittyvän ja laajenevan kiinalaisen Internetin vapautta Kiinan lain puitteissa. Selväksi viestiksi nousee Internet-suvereenisuuden korostaminen. Sen puolustajat ovat kuitenkin varsin hajallaan Kiinan hallinnossa.
Kiinan Internet on myös suuri kaupallinen mahdollisuus. Vaikka Kiinan toimet pyrkivät vahvan kotimaisen Internet-teollisuuden kehittämiseen, tarjoaa Kiinan verkkojen kehitys ulkomaisillekin yrityksille merkittäviä mahdollisuuksia. Varsinkin kehittynyt verkkokauppa on monesta näkökulmasta kiinnostavaa, kunhan markkinoiden tuntemus, paikallistaminen ja kumppanit ovat kunnossa.
Internetin hallinnan näkökulmasta varsin myrskyisästi tapaus Googlen myötä alkanut vuosi on nyt hieman seestynyt, vaikka Kiinan hallituksen toimet Internetin suhteen eivät näytäkään laantumisen merkkejä. Uusien asetusten ja medioissa käydyn keskustelun myötä ”Kiinan Internet” erotuksena ”kansainvälisestä Internetistä” on nyt vakiintunut käsite Kiinan virallisessa viestinnässä ja sen suvereenisuuden suojelu tärkeä osa Kiinan viestintäpolitiikkaa. Tätä ja muita Internet-linjauksiaan Kiinan hallitus selvensi kesäkuun 2010 alussa julkaisemassaan ”Internet Kiinassa” – raportissa. Siinä se linjaa selkeästi, että Kiinan suvereniteetti ulottuu myös Internetiin sen alueella ja tätä suvereenisuuttaan se tulee puolustamaan. Kiinan lait ovat myös Kiinan Internetin lakeja.
Verkon valvonnan lyhyt lähihistoria
Vuoden 2010 aikana Kiinan hallitus on julkaissut eri lakien ja muiden määräysten muodossa mittavan joukon uusia rajoituksia Internetin vapaalle käytölle. Yhteisenä piirteenä näille on ollut sisältöä julkaisevien tahojen vahva rekisteröinti, itsesensuurin korostaminen ja fyysisen kontrollimahdollisuuden säilyttäminen Kiinassa. Moni näistä rajoituksista antaa Kiinan hallitukselle entistä paremmat mahdollisuudet puuttua valtion näkökulmasta haitallisen materiaalin levittämiseen. Käytetyin perustelu toimille on ollut pornografian vastainen taistelu.
Ensimmäinen vuodelle 2010 osuneista toimenpiteistä oli hieman ennen vuodenvaihdetta julkaistu ja silloin voimaan tullut yksityisten verkkosivujen kielto, jonka voimaantuloa saatteli laajamittainen verkkosivujen sulkeminen tai niille pääsyn estäminen. Alkuperäisen määräyksen mukaan vain yritykset ja yhteisöt saattoivat rekisteröidä verkkosivuja, mutta sittemmin vaatimuksia on hieman väljennetty. Kiinassa erittäin suosittuun bloggaamiseen tämä ei suoranaisesti vaikuta, sillä vastuu blogien sisällöstä ja niiden valvonnasta on määräysten mukaan blogipalvelujen ylläpitäjillä.
Samansuuntainen liike on kesäkuussa julkaistu kulttuuriministeriön määräys, jonka mukaan kaikkien online-pelien pelaajien tulee rekisteröityä palveluihin omilla oikeilla nimillään. Vaikka periaatteellisella tasolla tämä määräys teknisesti ottaen lisää jäljitettävyyttä ja tunnistettavuutta, ei se käytännössä tuone juurikaan muutosta nykytilanteeseen: varsinkin suosituimmissa peleissä rekisteröityminen oikeilla tiedoilla on jo laskutuksen takia välttämätöntä.
Kolmas keskeinen uusi rajoitus liittyy online-karttapalveluiden tarjoamiseen. Sen osalta palvelun tarjoaminen on tehty toukokuisella Kiinan valtiollisen kartta- ja maanmittaustoimiston päätöksellä kesäkuun alusta alkaen luvanvaraiseksi ja palveluntarjoajilta edellytetään kaiken palveluissa tarjottavan tiedon säilyttämistä Kiinassa sijaitsevilla palvelimilla. Samoin tulee varmistaa, että tarjotuissa kartoissa ei näy salassa pidettävää tietoa, kuten esimerkiksi sotilastukikohtien tietoja. Ulkomaiset yritykset voivat tarjota maanmittaus- ja kartoituspalveluita Kiinassa vain yhteistyössä kiinalaisen kumppanin kanssa.
Kaikista laajin vaikutus on kuitenkin keväällä julkaistun uuden valtionsalaisuuksia käsittelevän lain vaatimuksella, joka edellyttää kaikkien tietoliikenneverkko-operaattoreiden valvovan verkoissaan kulkevaa liikennettä ja estämään valtionsalaisuuksien vuotaminen niiden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa operaattoreille vaatimusta seurata ja seuloa heidän verkoissaan kulkevan liikenteen sisältö, aina tekstiviesteistä puhelujen kautta IP-liikenteeseen asti. Velvoite on lajissaan ainutlaatuinen.
”Internet Kiinassa”
Jälkijättöisesti tai ei, kaikkien edellä mainittujen toimien taustaa valottaa loppukeväästä julkaista Kiinan hallituksen ”Internet Kiinassa” -raportti. Vaikka tämän paperin viralliseksi viestiksi voidaan nähdä kiinalaisen Internetin ja netinkäyttäjien vapauden korostaminen on varsinkin länsimaisessa mediassa kiinnitetty huomiota raportissa vahvasti esillä olevaan Kiinan ”Internet-suvereniteetin” painottamiseen ja sen puolustamisen oikeuttamiseen.
Raportti kertoo paljon siitä, minkälainen käsitys virallisella Kiinalla on Internetistä ja sen luonteesta. Internetin luonnetta ”inhimillisen viisauden kiteytymänä” ja yleensäkin informaatiovarastona korostetaan useassa kohdassa. Sen rooli nähdään ennen kaikkea tieteellis-teknisen ja sitä kautta taloudellisen kehityksen välineenä. Taloudellisen vaurauden ja kehityksen varmistaminen onkin listalla ensimmäisenä, kun raportissa perustellaan Internetin hallinnan tärkeyttä. Toisena ja kolmantena asiana ovat valtion turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan sekä suvereniteetin ja arvokkuuden turvaaminen. Viimeisenä listalta löytyy ”ihmisten perusintressien” turvaaminen.
Raportin kuvailema Internet on työkalumaisena tietovarastona ajatuksellisesti varsin kaukana lännessä yhä vahvoilla olevalla Web 2.0 –henkisestä, osallistumista ja vuorovaikutteisuutta korostavasta nettiparadigmasta. Kiinan Internet ensisijaisesti säilöö ja tuottaa informaatiota kansantalouden voimavaroiksi. Tällaista taustaa vasten on läntiselle yleisölle vieras ajatus siitä, että Internet voisi olla olemukseltaan ensisijaisesti kansallinen, paremmin ymmärrettävissä.
Kiinan Internet-politiikan erityisiksi tavoitteiksi todetaan sähköisen kaupankäynnin, koulutuksen ja hallinnon edistäminen, uusien verkkomedioiden kehittäminen, muutenkin monitasoisen ja –muotoisen tiedon julkaiseminen sekä helpomman jokapäiväisen elämän tukeminen. Kontekstina tälle on IT-teollisuuden, online-kaupankäynnin ja kulttuuriteollisuuden kova kasvu. Kulttuuriteollisuudesta huomioidaan erityisesti online-mainonnan ja -pelaamisen nopea kehitys ja toisaalta kulttuurituotannon merkitys Kiinan valtion kulttuuripromootiotyössä. Verkkosisältö on myös ”soft poweria”.
Internetin hallinnalla Kiina pyrkii tuomaan Internetin kattavasti ja helposti kaikkien saataville sekä luomaan pohjan positiiviselle ja vaikuttavan verkonkäytön kestävälle ja terveelle kehitykselle. Verkosta halutaan reilu markkinaympäristö, jossa kansalaisten oikeudet ja intressit on turvattu, mutta jossa tiedonvälitys on hyvin säädeltyä ja välitetty tieto turvallista - niin kansalaisille kuin valtiollekin.
Tämä kattava lista ja siihen liittyvän lainsäädännön esittely tekee selväksi sen, että Internetin hallintaan osallistuvien viranomaistahojen joukko on Kiinassa sekä suuri että kirjava. Byrokratiaa voi yrittää hahmottaa muun muassa valmisteilla olevaan televiestintälakiin ajatellun jaottelun pohjalta, jossa erotellaan perusteleviestintäpalveluiden muodostama tekninen pohja ja lähinnä sisältöön liittyvät lisäarvopalvelut.
Internetin teknisen hallinnan (mm. IP-osoitteet) osalta keskushallinnossa vastuullinen taho on melko selkeästi teollisuus- ja informaatioteknologiaministeriö MIIT. Sen valvonnassa tapahtuu perustason luvansaanti, eli esimerkiksi yksityisten verkkosivujen rekisteröinti tai kaupallisten verkkosivujen luvittaminen. Internetiin liittyvien teknisten laitteiden osalta myös muutamilla erikoisalojen hallinnoilla on teknisen pohjan kontrolloimisessa roolinsa.
Monien näkökulmasta teknisiä kysymyksiä kiinnostavampaa on verkon sisällön hallinta, johon osallistuvat soveltuvissa rooleissa luontevasti perinteiset sisällönvalvontaviranomaiset, jotka aiemmin ovat valvoneet ennen kaikkea painotuotteita ja perinteisiä sähköisiä medioita. Näistä valtion painotuotehallinto on ollut mm. tietokone- ja online-pelien esivalvonnassa keskeinen, kun taas radio-, television ja elokuvahallinto on puuttunut yleisesti haitallisena pidettyyn verkkosisältöön. Tiettyjä erityisaloja valvovat kyseisten alojen sektoriviranomaiset käytännössä alakohtaisten lisensointijärjestelyjen kautta. Tällainen järjestely koskee nykyään myös mm. verkkokauppoja. Selvää on, että tällainen järjestely pitää sisällään päällekkäisyyttä viranomaistoiminnoissa.
Sisällön hallinta on ala, jota erityisesti Kiina helposti joutuu puolustelemaan muun muassa länsimaisten tiedotusvälineiden katsausten valossa. Kiinan vahvana argumenttina sisällönhallinnan tarpeelle on se, että Kiinan Internetin käyttäjistä noin kolmannes on lapsia ja nuoria, joiden suojaaminen moraalisesti arveluttavalta materiaalilta on keskeinen julkilausuttu ja niin Kiinassa kuin monessa muussakin maassa yleisesti kannatusta nauttiva tavoite. Sisällönvalvontaan liittyy myös vahva itsesääntely sekä joukko vihjepuhelimia.
Tekniikan ja sisällön välisen jaottelun ulkopuolelle jää Internetin turvallisuuden valvonta. Tämä niin yleiseen kuin valtiolliseen turvallisuuteen keskittyvä toiminta kuuluu turvallisuusviranomaisille, eli keskushallintotasolla poliisia johtavalle yleisen turvallisuuden ministeriölle ja valtion turvallisuuden ministeriölle – sotilasviranomaisten toiminta liittyy toisenlaisiin kysymyksiin. Tähän tosiasiallisesti lähinnä Internet-sisältöön kohdistuvaan toimintaan osallistuvien viranomaisten joukkoa ei kuitenkaan ole erityisesti rajoitettu ja valvontaa konkreettisesti toteuttavia tahoja on vaikea osoittaa – niistä ei ole kerrottu tarkemmin julkisuuteen.
Kiinan kuuluisa ”suuri palomuuri” on juuri yleisen turvallisuuden ministeriön vastuulla, joten ulkomaiseen materiaaliin kohdistuva sensuuri tapahtuu lähinnä sen toimesta. Turvallisuuselimet puuttuvat vain rikolliseen toimintaan. Niinpä niiden toiminta kohdistuu ennen kaikkea sellaisiin tapauksiin, joissa epäillään valtion vastaista toimintaa, kansallisen yhtenäisyyden heikentämistä, toimintaa kansallista kunniaa ja intressejä vastaa, kansallisuuksien välisen vihan ja irtautumispyrkimysten lietsontaa tai vääräoppisuuden, pornon, väkivallan, terrorin tai muutoin muiden legitiimejä oikeuksia ja etuja loukkaavan tiedon levittämistä tai tämän toiminnan tukemista. Laaja luettelo antaa kattavat mahdollisuudet puuttua oletettuihin väärinkäytöksiin.
Kiinan turvallisuusviranomaisilla on toisaalta myös hyvät perusteet olla huolissaan verkonkäytön turvallisuudesta. Kun käyttäjäjoukko, josta kasvava osa on nykyisessä taloustilanteessa huonoon asemaan jääneitä, usein teknillisen yliopistokoulutuksen saaneita nuoria on niinkin suuri kuin se Kiinassa on, ei ole ihme, että hakkerointi ja virukset ovat kiinalaisen Internetin vitsauksia. Esimerkiksi conficker-madon uhreista 30% prosenttia oli Kiinassa.
Kiinan verkkoja kokemassa – bisnes ja ”Kiinan Internet”
Internet on Kiinassa iso ja kasvava bisnes. IT-teollisuuden kasvuvauhdiksi sitten vuoden 1994 on laskettu 26% vuodessa ja Internetiin liittyvän teollisuuden volyymiksi liikevaihdoksi noin 77 mrd. euroa. Erityisen nopeasti ovat viime aikoina kasvaneet verkkomainonta (noin 30% vuodessa, volyymi 2009 n. 2,4 mrd. euroa) ja online-pelit (noin 40% vuodessa, volyymi 2009 n. 3,1 mrd. euroa). Kaupankäynti verkossa on Kiinassa laajalle levinnyttä ja pitkälle kehittynyttä. Verkkokaupan volyymiksi on arvioitu noin 430 miljardia euroa vuodessa (2009).
Samanaikaisesti tämän verkkoliiketoiminnan voimakkaan kasvun kanssa on Kiina Pekingin olympialaisista alkaen tasaisesti kiristänyt otettaan verkkoviestinnästä monin välinein. Kiinalle on tärkeää, että Internet on hallinnassa siinä missä muutkin tiedonvälityskanavat. Tämä trendin rinnalla vaikuttaa vallitseva teollisuuspolitiikan yleislinjaus: kotimaista korkean osaamisen teollisuuden, johon mm. Internet-sisältöteollisuus luetaan, kehitystä halutaan tukea vahvasti. Internet-pohjaisen talouden etuna on tietyiltä osin monia muita teollisuuden aloja vähäisempi riippuvuus raskaasta infrastruktuurista.
Internetin yhä nopeammin realisoituva potentiaali taloudellisessa mielessä ymmärretäänkin Kiinassa varsin hyvin, vaikka kattava sisällönhallinta rajoittaakin vapaan ajatustenvaihdon elintilaa. Tästä huolimatta blogien, mikroblogien ja keskustelufoorumipostausten määrässä katsottuna kiinalaisten ”Internet-elämä” on jo varsin vilkasta. Internetiin liittyvien sääntöjen poikkeukset vahvistavat tässäkin tapauksessa säännöt tai ainakin niiden taustat: yliopistoilla ja tutkimuslaitoksella on selvästi vapaampi pääsy verkkoon kuin tavallisilla kansalaisilla. Internetin tarjoamien mahdollisuuksien menettäminen innovaatioiden ja teknologian kehittämisen saralla on Kiinan silmissä muutamaa (sataa tuhatta) nettikeskustelevaa opiskelijaa suurempi riski.
Erityisesti ulkomaisten toimijoiden kannalta ongelmallista on se, että Internetiin liittyvää liiketoimintaa halutaan pitää omistuksenkin puitteissa laajasti kiinalaisissa käsissä. Kiina haluaa tehdä kiinalaisesta Internetistä paikan, jossa kiinalainen liiketoiminta ja osaaminen voivat kehittyä rauhassa riittävälle tasolle. Tätä saattaa jatkossa tukea kiinalaisilla merkeillä kirjoitettavien verkko-osoitteiden käyttöönotto. Kielimuuri on Kiinan tapauksessa varsin korkea.
Kiinalaisten Internet-markkinoiden nopea kehitys on tärkeä kaupallinen kysymys maan rajojen ulkopuolellakin. Varsinkin laaja ja suhteellisen kehittynyt verkkokauppa tarjoaa monille tuotteille kiinnostavia mahdollisuuksia. Kiinan verkkosisältömarkkinoille pääsy tulee kuitenkin jatkossakin olemaan varsinkin pienemmille ulkomaisille yrityksille vaikeaa. Hyvän markkina-aseman saavuttaminen vaatii vahvaa lokalisointia ja osaavia kumppaneita. Kiina on kotimaisista lähtökohdista lähtevästä Internet-politiikastaan huolimatta viime kädessä hyvin kiinnostunut kansainvälisestä yhteistyöstä niin verkkotekniikan, -bisneksen kuin poliittisten kysymystenkin osalta. Yritysten on kuitenkin Kiinan nettimarkkinoita miettiessään hyvä hahmottaa kiinalaisen internetin ja sen hallinnan erityispiirteet.
Kuva: Taiyo Fujii(Linkki toiselle web-sivustolle.), ccby2.0(Linkki toiselle web-sivustolle.)