Venäjä – vihdoinkin WTO:ssa!

Venäjä – vihdoinkin WTO:ssa!

WTO-käytävät Genevessä avautuvat nyt myös Venäjälle. Kuva: Lena SjöblomWTO-käytävät Genevessä avautuvat nyt myös Venäjälle. Kuva: Lena Sjöblom

Venäläiset tunnetaan vaativina neuvottelukumppaneina. WTO:n jäsenyysneuvotteluissa he kuitenkin löivät kaikkien aikojen ennätyksen: tie sopimukseen kesti 18 vuotta. Suomelle Venäjän WTO-jäsenyys on erittäin hyvä uutinen, mutta monia sen mukanaan tuomia etuja joudutaan odottamaan vielä vuosia.

Venäjän matka WTO:n jäseneksi alkoi huhtikuussa 1994 ja päättyi elokuussa 2012, kun maan WTO-jäsenyys astui voimaan. Koska Venäjä oli viimeinen suurista jäsenyyttä tavoitelleista maista, sillä oli ennätyksellisen paljon neuvottelukumppaneita: bilateraalisia neuvotteluja liittymisen ehdoista käytiin 89 jäsenmaan kanssa. Venäjä pääsi sopimukseen tärkeimmistä bilateraalisista ehdoista vuosina 2004–2008, minkä jälkeen maa oli viittä vaille valmis liittymään. Poliittinen tahto ei kuitenkaan silloin riittänyt. Kansainvälisen kaupan sijaan Venäjä päätti syventää yhteistyötä muiden IVY-maiden kanssa.

Presidentti Putin asetti tavoitteeksi luoda uusi IVY-maiden liitto, joka liittyisi yhtenäisenä WTO:hon. Tavoitteesta jouduttiin luopumaan, mutta osana alueellista integraatiosuunnitelmaa Venäjä perusti tulliliiton Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa vuonna 2010. Tämä hidasti WTO-neuvotteluja, koska Venäjä ei enää voinut neuvotella kaikista ehdoista itsenäisesti. Muut tulliliiton jäsenmaat – Valko-Venäjä ja Kazakstan – eivät vielä ole WTO:n jäseniä, mutta ne joutuivat sitoutumaan Venäjän neuvottelemiin WTO-jäsenyyden ehtoihin siltä osin kuin ne koskevat maiden yhtenäisiä tullitariffeja.

Mitä sitten tapahtui 22. elokuuta, kun Venäjän WTO-jäsenyys astui voimaan? Muuttuiko kaikki vai muuttuiko mikään? Aika moni asia muuttui, mutta mikään ei muuttunut yhdessä yössä. Pitkien jäsenyysneuvottelujen tuloksena Venäjälle myönnettiin myös ennätyspitkät siirtymäajat, viimeiset sitoumukset toteutetaan vuoteen 2020 mennessä. Suojatakseen omaa teollisuuttaan ulkopuoliselta kilpailulta Venäjä vaati erityisen pitkää siirtymäaikaa kolmelle sektorille: maataloudelle, vakuutus- ja pankkisektorille sekä autoteollisuudelle. Näiden sektorien ehdoista päästiin sopimukseen vasta neuvottelujen viime hetkillä.

Kaiken kaikkiaan Venäjän WTO-liittymissopimuksessa on 164 erilaista sitoumusta. Suurin osa koskee ulkomaankaupan säädöksiä: tuonti- ja vientitulleja, määrärajoituksia, tuontilisenssejä ja muita kaupan asiakirjoja. Eli tavara kulkee jatkossa itärajamme yli helpommin, ja toivottavasti nopeamminkin. WTO:n yleisten kaupan vapauttamisen vaatimusten lisäksi Venäjä on sitoutunut myös palvelualan liberalisointiin, teollis- ja tekijänoikeuksien suojan parantamiseen sekä kotimaisen teollisuuden ja maatalouden suoran subventoinnin rajoittamiseen. Sen sijaan Venäjä ei ole tässä vaiheessa liittymässä julkisten hankintojen sopimukseen, eikä WTO poista Venäjän strategisten sektoreiden rajoituksia.

Viimeinen merkittävä talous WTO:ssa

Venäjä oli viimeinen merkittävä talous Maailman kauppajärjestön ulkopuolella. Venäjän liittymisen jälkeen WTO:n jäsenet kattavat jo 97 prosenttia maailman kaupasta. Muut G20-maat ovat olleet WTO:n jäseniä sen perustamisesta lähtien. BRICS-maista kaikki paitsi Kiina ja Venäjä liittyivät 1995, Kiina liittyi 2001. Muista IVY-maista Kirgisia liittyi 1998, Armenia 2003 ja Ukraina 2008. Venäjän kanssa tulliliittoon kuuluvat Valko-Venäjä ja Kazakstan eivät vielä ole WTO:n jäseniä, mutta molemmat neuvottelevat WTO:n kanssa jäsenyydestä. Kazakstan on edennyt omissa liittymisneuvotteluissaan hyvin, Valko-Venäjällä on vielä pitkä tie edessä.

Venäjän kasvavat kulutusmarkkinat ovat entistä houkuttelevammat, kun Venäjästä tulee WTO-jäsen. Maailmanpankki on ennustanut, että Venäjän talous voisi WTO-jäsenyyden ansiosta kasvaa yli 3 % lyhyellä aikavälillä ja noin 11 % pitkällä aikavälillä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös Venäjän tuonti kasvaisi 6 -10 % lyhyellä aikavälillä ja 20–30 % pitkällä aikavälillä verrattuna tilanteeseen ennen WTO-jäsenyyttä.

Vähitellen kohti globalisaatiota

Venäjän talous on viimeisten kymmenen vuoden aikana globalisoitunut nopeasti, ulkomaankaupan arvo on kymmenessä vuodessa viisinkertaistunut ja venäläiset suuryhtiöt ovat moninkertaistaneet investointinsa ulkomaille. Venäjän rooli on erityisen tärkeä energianviennissä, missä se on maailman suurin maakaasun viejä ja toiseksi suurin raakaöljyn viejä. Energian lisäksi Venäjä vie merkittävästi metalleja ja on maailman kolmanneksi suurin teräksen ja alumiinin viejä. Raaka-aineiden osuus Venäjän viennistä on peräti 80 %; tämä jakaantuu suurin piirtein niin, että raakaöljyn osuus on 50 %, maakaasun 10 % ja metallien 10 %.

Raaka-aineiden viejänä ja kulutustavaroiden tuojana Venäjän talous ei lyhyellä tähtäimellä hyödy WTO-jäsenyydestä tullitariffien muutosten kautta. Energiatuotteiden vientiin WTO ei tuo muutoksia. Metalliteollisuuden viejät hyötyvät kuitenkin määrärajoitusten poistuessa EU:n ja USA:n markkinoilla. Venäjän metalliyhtiöt vievät maailmalle merkittävästi terästä, alumiinia, kuparia ja nikkeliä. Muut alat hyötyvät, jos Venäjä pystyy WTO-jäsenyyden myötä monipuolistamaan vientiään. Hallitus onkin vastikään perustanut uuden vientitakuulaitoksen ja suunnittelee valtion vientirahoituksen ja -takuiden lisäämistä. Näin WTO-jäsenyys voi parhaimmillaan tukea Venäjän tavoitetta monipuolistaa taloutta ja vientiä.

Kuluttajat hyötyvät

Lyhyellä tähtäimellä suurimman hyödyn lisääntyneestä kilpailusta saavat kuitenkin venäläiset kuluttajat. Kaupan vapautuessa tuotevalikoima monipuolistuu ja hinnat alenevat. Merkittävimmät muutokset tulevat näkymään tuotteissa, joissa tuontitulli on ollut erityisen korkea. Näihin kuuluvat monet lääkkeet ja osa elintarvikkeista ja kodintekniikasta. Tällä hetkellä peräti 3500 tuotteen tuontitulli on vähintään 15 %. Siirtymä-ajan jälkeen tällaisten suojattujen tuotteiden listalle jää alle 500 tuotetta. Niiden joukossa on joitakin tekstiili- ja nahkatuotteita. Lisäksi kotimaista autoteollisuutta on haluttu suojata, joten henkilö-autojen tullit laskevat asteittain seitsemän vuoden aikana, lopullinen tullitaso on 15 %.

Suomi hyötyy

Suomi hyötyy Venäjän WTO-jäsenyydestä kahdella tavalla: yhtäältä viennin kasvumahdollisuuksien, toisaalta Venäjän investointi-ilmapiirin parantumisen kautta. Venäjä oli viime vuonna Suomen kolmanneksi suurin vientimarkkina, ja WTO-jäsenyys parantaa vientiyritysten asemaa suhteessa kotimaan toimijoihin. Suomalaiset yritykset hyötynevät myös investointeihin liittyvien esteiden vähentämisestä. Suomalaiset ovat sijoittaneet Venäjälle jo lähes 10 miljardia euroa ja monet yritykset suunnittelevat lisää investointeja.  

Venäjän-vientimme arvo oli viime vuonna yli viisi miljardia euroa. Suurin tavararyhmä ovat koneet ja laitteet, jotka kattavat noin kolmanneksen viennistä. Toiseksi tärkein ryhmä ovat kemianteollisuuden tuotteet, jotka kattavat noin viidesosan viennistä. Paperin ja pahvin osuus on vajaat 10 % ja metalliteollisuuden osuus on alle 10 %. Elintarvikkeiden vienti on viime vuosina ollut kovassa nousussa ja kattaa nykyään jo 7 % Venäjän-viennistämme. Venäjä on elintarviketeollisuudelle tärkein vientimaa.

Suomen hyödyt WTO:n tullitariffimuutoksista

Nykyisellä vientirakenteella Suomi voi hyötyä Venäjän alennetuista tuontitulleista yli 250 miljoonaa euroa vuodessa, mikä vastaa lähes viittä prosenttia Venäjän-vientimme arvosta. Osa hyödystä siirtyy kaupalle ja kuluttajalle, ja kokonaisuutena kilpailuetu on merkittävä. Suomen tavaraviennissä Venäjän tuontitullien taso on tällä hetkellä keskimäärin 9,6 %. Uusien WTO-sitoumusten toteuttamisen jälkeinen tullitaso laskee nykyisen vientirakenteen perusteella noin 5 %:iin. Siirtymäajat vaihtelevat, mutta suurin osa tullitariffimuutoksista toteutuu 3–5 vuoden sisällä. Suurimmat hyödyt kohdistuvat kemianteollisuuteen, paperiteollisuuteen ja elintarviketeollisuuteen, joiden tuontitullitariffit laskevat suhteellisesti eniten. Koneiden ja laitteiden tullitariffimuutokset ovat pienemmät, mutta hyöty on silti merkittävä.

Suomen Venäjän-vienti

Viennin arvo 2011

Tullitariffimuutoksen

ja WTO-hyöty *

milj. euroa

hyöty milj. euroa

     

Elintarvikkeet

368

20

Paperi ja pahvi

490

25

Koneet ja laitteet

1058

45

Sähkökoneet ja laitteet

589

25

Kuljetusvälineet

237

11

Öljytuotteet

256

13

Kemialliset tuotteet

860

40

Metallituotteet

422

21

Muut tuotteet

1053

50

Lähde: Suomen tulli www.tulli.fi(Linkki toiselle verkkosivustolle) (avautuu uuteen ikkunaan) ja Venäjän WTO-liittymissopimus www.wto.org(Linkki toiselle verkkosivustolle) (avautuu uuteen ikkunaan)

* ”WTO-hyöty” on laskettu nykyisen ja WTO-jäsenyyden lopullisten tuontitullitariffien erotuksena suhteessa viennin arvoon 2011. Tariffimuutos on laskettu tuoteryhmittäin, joten tulos ei ole tarkka, vaan suuntaa antava.

Tuonnissa euromääräinen hyöty on pienempi, tuonnin nykyrakenteella noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin osa tuonnista Venäjältä on energiatuotteita, joiden tullit eivät WTO-jäsenyyden myötä käytännössä muutu. Tuonnissa merkittävimmät säästöt tulevat raakapuun tuonnista. Raakapuun vientitullit putoavat runsaaseen puoleen nykyisestä, eikä Venäjä voi niitä enää yksipuolisesti nostaa.

Suomen Venäjän-tuonti

Tuonnin arvo 2011

Tullitariffimuutoksen

ja WTO-hyöty

milj. euroa

hyöty milj. euroa

     

Energiatuotteet

9391

0

Puutuotteet

360

20

Kemialliset tuotteet

618

4

Metallit ja metallituotteet

483

1,5

Muut tuotteet

463

0

Lähde: Suomen tulli www.tulli.fi(Linkki toiselle verkkosivustolle) (avautuu uuteen ikkunaan) ja Venäjän WTO-liittymissopimus www.wto.org(Linkki toiselle verkkosivustolle) (avautuu uuteen ikkunaan)

* ”WTO-hyöty” on laskettu nykyisen ja WTO-jäsenyyden lopullisten tuontitullitariffien erotuksena suhteessa tuonnin arvoon 2011. Tariffimuutos on laskettu tuoteryhmittäin, joten tulos ei ole tarkka, vaan suuntaa antava.

Tullitariffimuutosten hyödyt ovat kuitenkin vain osa Venäjän WTO-jäsenyyden mukanaan tuomista hyödyistä.

Metsäteollisuudelle plussaa

Metsäteollisuus hyötyy sekä tuonti- että vientitullien muutoksista. Paperin ja kartongin tuontitullit Venäjälle alenevat keskimäärin noin viisi prosenttia neljän vuoden siirtymäajan kuluessa, joidenkin tuotteiden osalta enemmänkin. Tullimuutos tarkoittaa noin 25 miljoonaa euroa vuodessa, mikä vahvistaa suomalaisten metsäteollisuustuotteiden asemaa Venäjän markkinoilla suhteessa paikallisiin tuotteisiin.

WTO-jäsenyyden myötä loppuu myös pitkä kiista raakapuun vientitulleista. Venäjän puuntuonnin osuus oli ennen talouskriisiä peräti 20 % Suomen teollisuuden puuhuollosta. Sen jälkeen, kun Venäjä asetti vuonna 2009 erityisen korkeat vientitullit oman metsäteollisuutensa suojelemiseksi, Suomen puuntuonti Venäjältä on puolittunut. Venäjän WTO-jäsenyyden myötä havupuun tullimaksut laskevat euromääräisesti puoleen ja lehtipuun tullimaksut noin neljännekseen nykyisestä. Vaikka taso on osittain korkeampi kuin ennen vuotta 2009, tuonnin tullitariffimuutos tuo suomalaiselle metsäteollisuudelle noin 20 miljoonan euron vuosittaiset säästöt puunhankintakustannuksiin.

Venäjän puunvientitullitariffin muutokset

Puulaji

Vanha tulli

Uusi tulli

Lehtikuitupuu

minimi 15 € / m3 (yli 15 cm)

(0 % alle 15 cm kuitupuusta)

koivu 7 % arvosta

haapa 5 % arvosta

Koivutukki

minimi 15 € / m3 tai 25 % arvosta

koivutukki 7 %

Kuusikuitu

minimi 15 € / m3 tai 25 % arvosta

kuusikuitu 13 %

Kuusitukki

minimi 15 € / m3 tai 25 % arvosta

kuusitukki 13 %

Mäntykuitu

minimi 15 € / m3 tai 25 % arvosta

mäntykuitu 15 %

Mäntytukki

minimi 15 € / m3 tai 25 % arvosta

mäntytukki 15 %

Lähde: Venäjän WTO-liittymissopimus www.wto.org(Linkki toiselle verkkosivustolle) (avautuu uuteen ikkunaan)

WTO-sopimuksen sisältö ja vaikutus

Suurin osa WTO-sopimuksen sitoumuksista koskee ulkomaankaupan säädöksiä. Tuonti- ja vientitullien alentamisen lisäksi WTO-sopimus vähentää kaupan määrällisiä rajoituksia, poistaa suuren osan tuontilisensseistä sekä yksinkertaistaa teknisten ja terveyssääntöjen sääntöjä. Tavaroiden lisäksi sopimus kattaa myös palvelukaupan, markkinoillepääsy- ja investointikysymykset sekä teollis- ja tekijänoikeudet. Näin ollen se parantaa kaupankäynnin lisäksi myös investointien ja omaisuuden suojaa.

Järjestö toimii myös kansainvälisen kaupan oikeusjärjestelmänä: kaikki jäsenmaat voivat hyödyntää sen riitojenratkaisumekanismia. Itse prosessi vie aikaa, mutta sen vahvana puolena on, että päätös astuu automaattisesti voimaan ilman kansallista oikeuskäsittelyä. WTO on toistaiseksi ainoa maailmanlaajuinen järjestö, joka sitoo jäsenmaitaan sovittujen kansainvälisen kaupan sääntöjen noudattamiseen. WTO ei kuitenkaan ole mikään taikasauva, jota voi heilauttaa aina, kun kaupankäynnissä kohdataan ongelmia. Se on valtioiden monenkeskinen sopimus, ja kaikki sen jäsenet ovat sitoutuneet seuraamaan sovittuja pelisääntöjä. Yleissopimuksen lisäksi jäsenvaltiot ovat sopineet myös kahdenvälisesti kaupan ehdoista; esimerkiksi EU on sopinut Venäjän kanssa bilateraalisista kaupan ehdoista osana sen liittymistä WTO:hon.

Tariffimääräiset muutokset

WTO-sopimus sitoo tuonnin tullitariffit sovittuun maksimitasoon. Tariffeja alennetaan tuotekohtaisesti ja asteittain WTO:hon liittymisen jälkeen. Keskimäärin tuontitullitaso laskee ainakin pari prosenttiyksikköä, mutta monien tuotteiden osalta muutos on paljon merkittävämpi. Siirtymäkauden jälkeen 90 % tuontitullitariffeista on 5 % tai sen alle. Tällä hetkellä tämä koskee vain kolmasosaa tuotteista.

Yli kymmenen prosenttiyksikön alennus koskee tiettyjä kemikaaleja, rakennusmateriaaleja sekä autoja. Yli viiden prosenttiyksikön alennus koskee laajemmin elintarvikkeita, kemikaaleja, paperi- ja pahvituotteita, sekä monia sähkökoneita ja laitteita. Informaatioteknologiatuotteiden tuontitullit poistetaan kokonaan. Näihin kuuluvat esimerkiksi tietokoneet, telekommunikaatiolaitteet, puhelimet ja tietokoneohjelmistot.

Teollisuuden koneiden ja laitteiden tuontitullit eivät alene yhtä merkittävästi. Tämä johtuu pitkälti siitä, että teollisuuskoneiden tuontitullit ovat jo nyt suhteellisen alhaiset. Merkittäviä tariffimuutoksia kohdistuu koneiden puolella esimerkiksi lämpökattiloihin ja osaan maatalouskoneista. Rakennussektorilla muutokset vaihtelevat myös suuresti, esimerkiksi villaeristeiden ja valmistalojen tullit alenevat merkittävästi.

Maataloustuotteissa suurin muutos ovat lihan tuontitullit, mutta niiden tuonnille on määrärajoituksia vuoteen 2019 asti. Elintarvikkeissa suurin muutos koskee maitotuotteiden ja tiettyjen viljatuotteiden tuontitulleja. Lisäksi terveys- ja kasvinsuojelusääntöjen selkeyttäminen helpottaa elintarvikevientiä kokonaisuudessaan.

Ei-tariffimääräiset muutokset

Tullitariffimuutosten kanssa yhtä tärkeää on muiden kaupan esteiden vähentäminen. Suomen ulkoasiainministeriön kaupan esteiden seurannan mukaan tullausmenettelyjen epäselvyydet ja tekniset kaupan esteet ovat korkeiden tullien jälkeen pahimpia Venäjän kaupan vaikeuttajia. Venäjä on viime vuosina myös lisännyt kaupan esteitä, suojatullien lisäksi myös teknisiä esteitä ja ulkomaita syrjiviä sääntöjä kotimarkkinoilla. Euroopan komission kaupanesteraportin mukaan Venäjä on talouskriisin jälkeen (syksystä 2008 kevääseen 2012) saattanut voimaan toiseksi eniten uusia kaupan esteitä koko maailmassa.

Vientiyritykset ovat valittaneet erityisesti Venäjän liiallisesta byrokratiasta, hankalista teknisistä ja terveyssäännöksistä sekä virastojen mielivaltaisista päätöksistä. WTO-jäsenyys ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta lisää johdonmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä kaupan menettelytapoihin. Venäjä on aiemmin poikennut kansainvälisen kaupan säännöistä muun muassa siinä, ettei se ole käyttänyt tuontitulleja laskettaessa kauppasopimuksen arvoja, vaan omia arvioitaan, mistä on ollut paljon haittaa vientiyrityksille. WTO-jäsenyyden myötä Venäjä ei enää voi käyttää omia viitehintojaan muuten kuin välttämättömissä tapauksissa.

Venäjälle vietävien elintarvikkeiden, rehujen ja elävien eläinten vaatimukset ovat tiukat ja niiden tuonnin esteitä ja tuontikieltoja on joskus asetettu hyvin mielivaltaisesti. Venäjä on useaan otteeseen asettanut tuontirajoituksia EU:n liha-, kala- ja maitotuotteille vedoten kansallisiin terveysstandardeihin. Muissa tuoteryhmissä tuotteiden tekniset määräykset ovat aiheuttaneet ongelmia, ja mukautuminen Venäjän kansallisiin vaatimuksiin on lisännyt vientiyritysten kustannuksia. WTO-jäsenyyden myötä Venäjä ei joudu luopumaan kansallisista vaatimuksista, mutta kansainvälisistä standardeista poikkeamisen on aina perustuttava objektiiviseen tieteelliseen riskiarvioon. Uudet tuonnin esteet tai tuontikiellot eivät enää voi perustua pelkkään ilmoitukseen eivätkä ne voi astua voimaan ennen kuin muita jäsenmaita on informoitu ja niille on annettu aikaa reagoida mahdollisiin uusiin vaatimuksiin.

WTO siis selkeyttää käytäntöjä, mutta se ei muuta vanhoja käytäntöjä yhdessä yössä. Sen hyötyjä ja etuja joudutaan odottamaan. Venäjä on tunnettu heikosta oikeusjärjestelmästään sekä lakien ja sääntöjen valikoivasta toteutuksesta ja epäjohdonmukaisesta soveltamisesta. Venäjä voi venyttää toimeenpanoa tai kompensoida tullin tariffiliberalisointia muilla suojatoimilla. WTO tuo kuitenkin mukanaan kansainvälisen oikeuskäsitteen, ja muut jäsenmaat voivat valittaa mahdollisista toteuttamatta jääneistä sitoumuksista.

Maatalouden tullit ja tuet

Maataloustuotteissa Venäjä on ollut suhteellisen suljettu markkina. Erityisesti lihantuonnissa on korkeat tuontitullit, tiukat terveyssäännökset ja myös määrälliset rajoitukset tuonnille. WTO-jäsenyysneuvotteluissa maatalousasiat olivat Venäjälle kynnyskysymys. Sovitut siirtymäajat ovat pitkät, ja sopimus sallii myös korotetut maataloustuet siirtymäkaudelle, joka kestää vuoteen 2018 asti. Maatalouden tuontitullit laskevat kuitenkin samanaikaisesti asteittain, keskimäärin nykyisestä 13,2 prosentista 10,8 prosenttiin. Kuten muissakin tuotteissa, tuotekohtainen muutos vaihtelee suuresti. WTO-jäsenyyden jälkeen alenevat erityisesti sianlihan, maidon ja voin tuontitullit. Lihatuonnin kiintiöt pysyvät nykyisellä tasolla aina vuoteen 2020 asti. Kiintiö ei tarkoita tuontikieltoa, mutta ylittävästä tuontimäärästä maksetaan moninkertaiset tullitariffit.

Tuoteryhmä

Tuontitulli sovitun kiintiön sisällä

Tuontitulli kiintiön ulkopuolella

Naudanliha

15 %

55 %

Sianliha

0 %

65 %

Siipikarjanliha

25 %

80 %

Lähde: Venäjän WTO-liittymissopimus, www.wto.org(Linkki toiselle verkkosivustolle) (avautuu uuteen ikkunaan)

Venäjä hyväksyi vastikään uuden, vuoteen 2020 ulottuvan kansallisen maatalouden kehittämisohjelman. Ohjelman päätavoitteena on venäläisten maataloustuottajien kilpailukyvyn parantaminen koti- ja ulkomaan markkinoilla. Tulevaisuudessa Venäjä tavoittelee yhä suurempaa osuutta maataloustuotteiden viennissä; vehnän viennissä Venäjä on jo maailman suurimpia, muiden maataloustuotteiden osalta se on nettotuoja. Osana uutta maatalouden kehitysohjelmaa kansalliset maataloustuet uudistetaan vastaamaan WTO-sääntöjä. Kokonaisuutena maatalouden tukea lisätään, mutta tuen muodot muuttuvat. Yksi tärkeimmistä nykyisistä tukimuodoista, tuotantopanosten hintatuet, lopetetaan. Hintatukien sijasta viljelijöille aletaan maksaa peltoalan suuruuteen perustuvaa tulotukea. Maatalouden kehityksen tukemiseksi Venäjä aikoo myös aktiivisemmin käyttää verohelpotuksia, varotoimia sekä tarvittaessa polkumyynti- ja tasoitustulleja.

Vaikutus ulottuu kotimarkkinoille asti

WTO-järjestön periaatteisiin kuuluvat vapaa kilpailu ja yhdenvertaisuus. Tämä tarkoittaa kilpailua vääristävien tekijöiden vähentämistä myös kotimarkkinoilla. Venäjällä näihin kuuluvat esimerkiksi hintasääntely ja kotimaisten valmistajien erityiskohtelu. Venäjä on viime vuosina tiukentanut vaatimuksia tuotteiden kotimaisuusasteesta useammalla eri sektorilla; tunnetuin esimerkki on autoteollisuus, jossa kotimaisuuden ehdot täyttäville valmistajille tarjotaan vero- ja tullietuja. Tällaiset ulkomaita syrjivät säännöt ovat kiellettyjä WTO:ssa. Autoteollisuuden osalta Venäjä on kuitenkin sopinut pitkästä siirtymä-ajasta, joten sen tilanne muuttuu vasta 2019. Erinäiset kaksoistariffit, kuten kotimaan ja ulkomaan rautatietariffit yhtenäistetään vuoden siirtymä-ajan jälkeen. Poikkeuksena ovat kaasun kaksoistariffit: kotimaan ja viennin kaasuhinnat eivät yhtenäisty, mutta hinnoittelu pitää olla markkina-ehtoisia.

Palvelumarkkina avautuu...

Osana WTO-sopimusta Venäjä on myös sitoutunut avaamaan palvelusektorinsa ulkomaisille sijoittajille. Suomalaiset yritykset ovat Venäjällä aktiivisia muun muassa konsultoinnin, vähittäiskaupan, rakennuspalvelujen ja logistiikan aloilla. Ulkomaisten sijoittajien rajoitukset poistuvat telekommunikaatio-, kuljetus-, jakelu-, rakennus-, ympäristö- ja matkailupalvelujen aloilta sekä osittain myös pankki- ja vakuutusalalta. Telekommunikaatioalalla sadan prosentin ulkomaalaisomistus sallitaan neljän vuoden kuluttua, vakuutusalalla yhdeksän vuoden kuluttua. Pankkialalla ulkomaisten yritysten toimintaa rajoitetaan jatkossakin, niiden osuus markkinoista ei saa ylittää 50 prosenttia ja keskuspankin lisenssi on pakollinen.

... ja tekijänoikeudet kohentuvat

WTO-jäsenyyden myötä parannuksia odotetaan myös teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan. Suomalaisetkin yritykset ovat valittaneet Venäjän heikosta tekijänoikeuksien suojasta, ja vuosien mittaan on käyty useampia oikeuskäsittelyjä väärinkäytöksistä. WTO ei suoranaisesti vaikuta kansalliseen oikeusjärjestelmään, mutta se tuo mukanaan kansallisen suosituimmuuskohtelun ja riitojenratkaisumekanismin. Venäjä on viime vuosina parantanut omaa tekijänoikeuslakiaan ja sitoutunut Pariisin ja Bernin kansainvälisiin sopimuksiin, mutta heikko oikeusjärjestelmä ja tuomioistuinten kyseenalainen objektiivisuus aiheuttavat vielä ongelmia.

Ulkomaalaisten sijoittajien asema paranee

Suurimman hyödyn Venäjän taloudelle odotetaan tulevan ulkomaisten investointien lisääntymisestä. WTO parantaa sijoittajien suojaa, ensisijaisesti kieltämällä ulkomaalaisten tuotteiden ja palvelujen syrjinnän, mutta myös esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien kattavamman suojan ansiosta. WTO-jäsenyydellä voi olla myös psykologinen vaikutus markkinoiden käyttäytymiseen: WTO-jäsenyys nähdään merkkinä Venäjän johdon tahtotilasta parantaa investointi-ilmapiiriä laajemmin.

Vaikka WTO sääntöpohjaisena järjestönä tukee oikeusvaltioperiaatteen toteuttamista Venäjällä, toimeenpano-ongelmiin se ei tuo välitöntä ratkaisua. Venäjä ei myöskään ole liittymässä WTO:n julkisten hankintojen liitesopimukseen, joka avaisi merkittävän kokoisen julkisen sektorin palvelut kansainväliselle kilpailulle. Liiketoimintaa hankaloittavat mutkikas byrokratia ja laajamittainen korruptio, joihin WTO ei suoranaisesti pysty vaikuttamaan. Useilla aloilla valtionyhtiöillä on dominoiva markkina-asema, eikä WTO-jäsenyys mitenkään rajoita valtion roolia taloudessa. Venäjä on osana WTO-sopimusta kuitenkin sitoutunut raportoimaan yksityistämisohjelman etenemisestä ja tiedottamaan WTO:lle kauppaa ja investointeja koskevista lainsäädännön muutoksista. Uusi hallitus on myös ilmoittanut asettavansa investointi-ilmapiirin parantaminen hallituskauden prioriteetiksi.

Ulkomaiset suorat investoinnit kasvoivat Kiinan WTO-jäsenyyden jälkeen ensimmäisenä vuonna 20 %, ja 10 vuodessa ne kolminkertaistuivat. WTO-jäsenyys ei kuitenkaan ollut ainoa syy investointien kasvuun, Kiinassa toteutettiin samanaikaisesti merkittäviä taloudellisia uudistuksia. Venäjänkin osalta parhaat tulokset saavutettaisiin, jos kauppajärjestön periaatteita sovellettaisiin laajemmin kuin itse liittymissopimus vaatii. Tehostaakseen markkinoidensa toimintaa Venäjän olisi siirryttävä nykyisestä korruptoituneesta suhdeverkostotaloudesta oikeusvaltion ja markkinatalouden periaatteisiin, joissa kilpaillaan hinnalla ja laadulla eikä suhteilla, ja joissa sijoittajat ja liiketoiminnan harjoittajat voisivat luottaa oikeusjärjestelmän toimivuuteen. Ilman sitoutumista laajempiin uudistuksiin pelkkä WTO-jäsenyys ei ratkaise ongelmia.

Monille vielä tuntematon mörkö

Venäjällä WTO:n sääntöjä ja toimintaa tunnetaan heikosti ja jäsenyyden seurauksia pelätään. Toinen toistaan pahempia uhkakuvia on tuotu esille. Erityisen huolissaan ovat olleet maatalouden ja elintarviketuotannon etujärjestöt. He ovat maalanneet uhkakuvia, joissa kotimaiset elintarvikkeet häviävät kauppojen hyllyiltä ja tilalle tulee heikkolaatuisia tuontitavaroita. Lisääntyvästä kilpailusta hyötyvät venäläiset kuluttajat, mutta kuluttajien puolestapuhujia on Venäjällä vähän, teollisuuden lobbaajia monia. Kotimainen teollisuus vastustaa vapaata kilpailua, koska se on tottunut toimimaan lobbauskulttuurissa eikä avoimessa markkinataloudessa.

Asiantuntijoiden mukaan uhkakuvat eivät ole perusteltuja. Liittyminen WTO:hon ei tuo nopeita eikä näkyviä muutoksia venäläisten arkielämään. Jotkut tuotteet halpenevat tuontitullien alentuessa ja kilpailu lisääntyy. Näihin kuuluvat ensisijaisesti elintarvikkeet ja lääkkeet, osittain myös kodinkoneet. Venäläisen tutkimuslaitoksen mukaan kotimainen kevyt teollisuus kärsii eniten WTO-jäsenyydestä, koska sen kilpailukyky on heikoin. Sovittujen siirtymäaikojen takia muutokset tapahtuvat kuitenkin hitaasti.

Vaikka suurin osa WTO-uutisoinnista paikallisessa mediassa on ollut kielteisiä, on myös keskusteltu WTO:n hyvistä puolista; erityisesti on pohdittu sitä, miten jäsenyys vaikuttaa kotimaan kilpailutilanteeseen. On arvioitu, että koneteollisuus ja kevyt teollisuus kärsivät lisääntyneestä kilpailusta, mutta samalla WTO voi houkutella näille aloille uusia investointeja. Kilpailun lisääminen pakottaa venäläiset yritykset yleensäkin tehostamaan toimintaansa, mikä tukee investointeja ja talouden modernisointia.

Millaisen roolin Venäjä ottaa?

Jää nähtäväksi, millaisen roolin Venäjä uutena jäsenmaana ottaa. Maan ylin johto on toistamiseen vakuuttanut, että se tulee olemaan aktiivinen jäsen, joka osallistuu sekä järjestön kehitystyöhön että omien etujensa puolustamiseen. Presidentti Putin totesi liittymissopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä, että Venäjä tulee tekemään kaikkensa suojellakseen venäläisten yritysten etuja niin kotimaassa kuin kansainvälisellä areenalla. Myös pääministeri Medvedev on asettanut uuden hallituksen prioriteettitehtäväksi Venäjän taloudellisten etujen suojelun WTO-jäsenyyden jälkeen.

WTO-sopimuksen toteuttaminen on vielä edessä. Suomi ja EU aikovat tarkasti seurata, miten sopimuksen sääntöjä Venäjällä sovelletaan – mutta WTO-jäsenyys on kuitenkin jo itsessään merkittävä osoitus siitä, että Venäjä on selkeämmin sitoutunut kansainväliseen kauppajärjestelmään.

Jäsenyys raottaa ovea myös Venäjän OECD-jäsenyydelle, joka vahvistaisi sitoumusta kansainväliseen kauppapoliittiseen järjestelmään. Venäjän ylin johto toivoo, että OECD jäsenyys toteutuisi jo vuonna 2013, jolloin Venäjästä tulee G-20 puheenjohtajamaa.

Erityisasiantuntija Lena Sjöblom
lena.sjoblom@formin.fi