Vaurastuva Vietnam kohtaa uusia kehityshaasteita

Vietnam nousee pian alemman keskitulotason maaksi. Siksi se kohtaa tulevina vuosina aivan uudentyyppisiä kehityshaasteita, jotka vaativat uudenlaisia toimia sekä Vietnamin hallinnolta että avunantajayhteisöltä.

Uusi uljas Hanoi kohoaa pääkaupungin laidalla. WTO-jäsenyys on kiihdyttänyt Vietnamin talouskasvun Kiinan rinnalle. kuva: Rauli Virtanen Uusi uljas Hanoi kohoaa pääkaupungin laidalla. WTO-jäsenyys on kiihdyttänyt Vietnamin talouskasvun Kiinan rinnalle. kuva: Rauli Virtanen

Vietnamin poliittista, taloudellista, sosiaalista tilannetta ja kehitystä leimaa tulevina vuosina maansiirtymä alemman tulotason maastatuksesta (Low Income Country, LIC) alemman keskitulotason statukseen (Lower Middle Income Country, MIC)Kyse on Maailmanpakin ja OECD:n kehitysapukomitean BKT-luokituksesta.

Kehityksen edetessä tulevat maan kehityshaasteet muuttumaan paikoitellen hyvinkin radikaalisti. Uuteen maastatukseen siirtyminen on herättänyt kysymyksiä siitä, mitä uusia kehityshaasteita tämä tuo tullessaan Vietnamille, mutta myös miten avunantajien tulisi suhtautua ja reagoida maan muuttuvaan maastatukseen.

Kaksi analyysia

Yhtenä pyrkimyksenä vastata näihin kysymyksiin samanmielisten avunantajien ryhmä sekä YK teettivät Vietnamista maa-analyysin (Joint Country Analysis, JCA), joka pyrkii analysoimaan Vietnamin kehityshaasteita seuraavalla vuosikymmenellä erityisesti taloudellisen kasvun, inhimillisen pääoman ja ympäristön kestävyyden saralla.

Raportti julkaistiin toukokuussa 2010, ja se pyrkii antamaan avunantajayhteisölle apuvälineitä kehityksen yksityiskohtaisempaan suunnitteluun.

Mies kantaa kastelukannuja Vietnamin maaseudulla. Kuva: Kari Rissa Mies kantaa kastelukannuja Vietnamin maaseudulla. Kuva: Kari Rissa

Vietnamin hallituksen puolelta tärkeä kehityshaasteisiin liittyvä projekti on ollut vuonna 2009 käynnistetty maan seuraavan sosiaalis-taloudellisen viisivuotissuunnitelman (Sosio-Economic Development Plan, SEDP) luonnosteluprosessi. SEDP antaa suuntaviivat Vietnamin kehitykselle seuraavalle viisivuotiskaudelle 2011–2015.

SEDP-luonnosteluprosessi on selvästi ottanut huomioon maastatuksen muutoksen tuomat haasteet, mukaan lukien niin sanotun middle income trapin välttämisen. Middle income trap tarkoittaa sitä yleistä kehityskulkua, jossa maan talous kasvaa kohisten pari vuosikymmentä, mutta jämähtää sitten paikoilleen, kuten on käynyt esimerkiksi Brasilialle ja Meksikolle.

Luonnos myös tunnistaa tarpeen maksimoida maan mahdollisuudet taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen saralla. Suunnitelman yleisenä tavoitteena on ripeä ja kestävä taloudellinen kehitys sekä kansalaisten materiaalisen ja henkisen elämän parantaminen. SEDP eritteleekin kolme läpimurtosektoria, joihin tullaan kiinnittämään huomiota menestyksekkään siirtymän keskitulon maaksi takaamiseksi.

Näitä ovat (i) infrastruktuuri, (ii) kansakunnan inhimillisen pääoman kehittäminen sekä (iii) institutionaalinen kehitys ja reformit. JCA on samoilla linjoilla näiden sektorien tärkeydestä, mutta paikoitellen erimielisyyttä löytyy siitä miten tavoitteisiin päästään.

Avunantajayhteisön maaraportti ja hallituksen sosiaalistaloudellinen suunnitelma yhdessä antavat kattavan kuvan Vietnamin tulevaisuuden kehityshaasteista; JCA avunantajayhteisön ja SEDP Vietnamin hallituksen näkökulmasta. Vertaamalla näiden kahden paperin käsityksiä kehityksen suunnasta ja haasteista, saadaan kattava kuva Vietnamin kohtaamista kehityshaasteista seuraavalla viisivuotiskaudella.

Tarve talouden rakenteen muutokseen

Vietnamin mahdollisesti merkittävin kehityshaaste tulevina vuosina tulee olemaan tarve talouden rakenteen kokonaisvaltaiseen muutokseen. Vietnamin nykyinen kehitystaso on saavutettu vientivetoisen talouden avulla, ja maan johto on järjestelmällisesti kannustanut vientiin pohjautuvien, työvoimaintensiivisten toimialojen kehitystä kotimarkkinoiden kehittämisen sijaan. Tulevaisuudessa tämä resepti ei kuitenkaan enää takaa talouskasvun jatkumista, vaan maan on löydettävä uusia keinoja kehityksen takaamiseksi ja middle income trapin välttämiseksi.

Suurimaat haasteet tulevatkin olemaan kasvun kestävyyden takaamisessa. Erityisesti kansainvälisen kaupan ja talouden kasvun hidastuminen on laskenut maan kehitysnäkymiä tuleville vuosille ja siten vain vahvistanut Vietnamin tarvetta muutokseen.

Pha Rungin telakka Vietnamissa. Pha Rungin telakka rakennettiin 1980-luvulla Suomen tukemana.

Vietnamin hallitus tunnistaa, että pystyäkseen takaamaan taloudellisen kasvun seuraavalla vuosikymmenellä, tulee maassa toteuttaa huomattavia rakenteellisia muutoksia, mukaan lukien viennin rakenteen muutos kohti sofistikoituneempia, korkean lisäarvon vientituotteita sekä palveluita.

Tavoitteeksi onkin asetettu hi-tech-teollisuuden ja palvelusektorin vahvistaminen. SEDP-luonnos ei kuitenkaan määritä, miten määriteltyihin tavoitteisiin päästään. Avunantajayhteisön tuottama maa-analyysi kyseenalaistaakin Vietnamin kyvyn näin radikaaliin talouden rakenteen muutokseen.

SEDP puhuu lisäksi sosialistisen markkinatalouden instituutioiden kehittämisestä sekä investoinneista erityisesti maaseudun kehittämiseen, liikenteeseen ja urbaaniin infrastruktuuriin.Myös avunantajayhteisö painottaa tarvetta investoida infrastruktuuriin. SEDP ei kuitenkaan riittävästi määritä, mistä rahoitus näihin mittaviin infrastruktuuri-investointeihin tulee.

Myös valtionyritysten rooli osana Vietnamin talouden rakennetta on herättänyt keskustelua avunantajayhteisön piirissä. JCA peräänkuuluttaakin niiden aseman uudelleenarviointia. Valtionyritysten hidas uudelleenjärjestely on hidastanut maan liberalisointiprosessia ja uhkaa yksityisen sektorin kehitystä.

Vietnamilaisten yritysten kun tulisi pystyä tarjoamaan kasvupotentiaalia maan taloudelle, mutta nykyisessä tilanteessa ei yrityksillä ole mahdollisuuksia kasvuun. SEDP-suunnitelmassa valtiojohtoiset yritykset kuitenkin säilyttävät tärkeän erityisasemansa Vietnamin talouden rakenteessa, vaikka tukea luvataankin yksityisille pienille ja keskisuurille yrityksille.

Mikään SEDP-luonnoksessa ei viittaa siihen, että maassa oltaisiin lähiaikoina toteuttamassa suuria muutoksia valtionyritysten roolissa.

Henkisen pääoman ongelma

Olennaisena osana keskitulon ansan välttämistä on henkiseen pääomaan satsaaminen. Jotta minkäänlaiset taloudellisen rakenteen uudistukset olisivat Vietnamissa mahdollisia, on maan satsattava koulutukseen ja ammattitaitoisen työvoiman tuottamiseen. Sekä avuantajataho että Vietnamin hallitus ovat tästä yksimielisiä.

Koulutussektorin kehittäminen sekä peruskoulutuksen että ylemmän korkeakoulutuksen tasolla on Vietnamin SEDP:ssä yksi tärkeimmistä kehityskohteista seuraavalla viisivuotiskaudella.

Vietnamilaisia koululaisia. Kuva: Max Holm Vietnamilaisia koululaisia. Kuva: Max Holm

Suunnitelmassa tavoitteeksi asetetaan että vuoteen 2015 mennessä, 55 prosenttia työvoimasta olisi koulutettua, ja maassa olisi 300 opiskelijaa jokaista 10 000 ihmistä kohden.

Avunantajayhteisö on samoilla linjoilla hallituksen kanssa koulutussektorin kehittämistarpeesta. Avunantajayhteisön teettämä tutkimus kuitenkin peräänkuuluttaa ei vain määrällisen vaan myös laadullisen muutoksen tarvetta koulutuksessa. JCA toteaa, että koulutuksen uudistamiseen on tarvetta kaikilla koulutuksen tasoilla, sillä vaikka maassa on tällä hetkellä ilmainen peruskoulutus ja kouluun ilmoittautuneiden määrä on kaupunkialueilla niinkin korkea kuin 97 prosenttia ja maaseudulla 93, eivät nämä luvut kerro mitään koulutuksen laadusta.

Laittomat koulumaksut ovat vaikeuttaneet lasten koulutukseen osallistumista ja erityisesti etnisten vähemmistöjen piirissä yhä useammat lapset joutuvat lopettamaan koulun kesken rahoitussyistä. Lisäksi korkeakoulutuksen tasolla on opetuksen laadussa ollut vakavia ongelmia, sillä joissakin yliopistoissa JCA:n mukaan yli 60 prosentilla opetushenkilökunnasta kandidaatin tutkinto on korkein saavutettu tutkinto. Lisäksi JCA painottaa yliopistollisen tutkimuksen ja opetuksen tason korottamista, jos Vietnam aikoo saavuttaa tavoitteensa teknologian ja innovaatioiden alalla.

Toisena merkittävänä kehityshaasteena inhimillisen pääoman saralla on tarve työmarkkinoiden kehittämiselle. Tämä onkin saanut SEDP-luonnoksessa kiitettävän määrän huomiota ja tavoitteeksi on asetettu koulutetun työvoiman määrän lisääminen.

Avunantajayhteisön raportti myös painottaa työmarkkinoiden kehittämisen tarvetta olennaisena kehityshaasteena. Erityisesti ammatillisen koulutuksen tarve ja tutkimuksen laadun nostaminen on nähty kriittisiksi kehityskohteiksi.

Institutionaalisten uudistusten tarve

Institutionaalisten muutosten tarve on valtava Vietnamissa. Erityisesti tarvetta on oikeudellisen järjestelmän, julkistalouden hallinnan ja hallinnon hajauttamisen alalla. Institutionaalisten muutosten tarve on tunnistettu hallituksen puolelta, mutta tällä saralla Vietnamin ja avunantajayhteisön edustajat yhä poikkeavat mielipiteissään siitä, miten haluttuihin tuloksiin päästään.

SEDP tunnistaa lakimuutoksien tarpeen, mutta lupaus esimerkiksi teollisuusoikeuksien voimaansaattamisesta on ollut agendalla jo pitkään eikä muutosta ainakaan vielä ole tapahtunut käytännön tasolla. Institutionaalisten muutosten tarve onkin yhteydessä talouden rakenteellisten muutoksen haasteisiin, sillä erityisesti kaupallisen ja finanssilainsäädännön alalla on maalla vielä paljon työsarkaa.

Kalakauppias Hanoissa. Kuva: Kari Rissa Kalakauppias Hanoissa. Kuva: Kari Rissa

Avunantajayhteisön raportti painottaakin oikeudellisen järjestelmän uudistuksen tarvetta juuri kaupallisen ja finanssitoiminnan alalla. Vanhat suunnittelutaloudesta periytyneet lait kun eivät toimi markkinatalouden piirissä ja erityisestiomistusoikeuteen ja sopimuksellisiin velvollisuuksiin liittyvät lakimuutokset ovat tarpeen.

Kun riittävien kaupallisen lakien olemassaolo vähentää yritystoiminnan riskiä ja liiketoimikuluja, päällekkäisyydet ja aukot laissa puolestaan aiheuttavat ongelmia ulkomaisille investoinneille ja kaupankäynnille. Tämä puolestaan vaikeuttaa ulkomaista rahoitusta ja talouden rakennemuutosta.

Myös korruptio on yhä merkittävä kehityshaaste Vietnamille. Pienimuotoinen korruptio on tavallista, mutta yhä enenevissä määrin myös laajempimittainen korruptio, jossa julkisia varoja käytetään yksityisiin toimiin, on yleistä.

Korruption kulut kehittyvälle maalle ovat merkittävät, minkä vuoksi JCA peräänkuuluttaa tehokkaita toimia korruption kitkemiseksi. Vietnamin hallitus myös tunnistaa korruption kitkemisen tarpeen, ja maassa onkin viime vuosina tehostettu toimintaa korruption vastaisessa taistelussa, mikä näkyy selkeänä myös SEDP-luonnoksessa.

Köyhyyden rakennemuutos

Vaikka Vietnamin talous kasvaa ja maa kehittyy, on köyhyys yhä vakava ongelma. Köyhyydessä elävien kansanosien nousua köyhyydestä vaikeuttaa erityisesti heidän etninen taustansa ja fyysinen sijaintinsa maan syrjäseuduilla.

Pelkkä taloudellinen kasvu ei tulekaan enää olemaan riittävä keino itsepintaisen köyhyyden poistamiseksi. JCA:ssa todetaan, että maan taloudellinen kasvu ei ole enää kykeneväinen nostamaan köyhiä kansanosia köyhyysrajan yläpuolelle, vaan köyhyys on muuttumassa yhä rakenteellisemmaksi, ja enenevissä määrin marginalisoituneiden ryhmien ongelmaksi.

Maanviljelyä vesipuhvelivoimin Vietnamin Vacvinassa. Kuva: Martti Lintunen Maanviljelyä vesipuhvelivoimin Vietnamin Vacvinassa. Kuva: Martti Lintunen

Epätasa-arvo kasvaa kaupunkien ja maaseudun, naisten ja miesten sekä vähemmistön ja kansan valtaosien välillä, ja siten köyhyys muuttuu yhä enemmän syrjäseutujen, naisten ja etnisten vähemmistöjen ongelmaksi.

Erityisenä haasteena köyhyyden poistamisessa on myös taloudellisten etuuksien ja vähäosaisen aseman siirtyminen sukupolvelta toiselle ja siten köyhyydestä nousemisen muuttuminen yhä haasteellisemmaksi.

On lisäksi muistettava, että lähellä köyhyysrajaa elävien määrä on maassa yhä huomattava ja varsinkin tämän hetkinen maailmantalouden tila asettaa nämä kansanosat hyvin haavoittuvaiseen tilaan. Pienetkin muutokset talouden tilassa voivat sysätä heidät takaisin köyhyysrajan alapuolelle.

Vaikka Vietnamin hallitus on tunnistanut maantieteellisen syrjäytyneisyyden keskeiseksi ongelmaksi köyhyyden vähentämisessä, ei se anna paljoakaan huomiota etnisten vähemmistöjen ja naisten suureen osuuteen köyhien joukossa.

Erityisesti köyhyyden rakennemuutoksen alalla Vietnamin hallitus ja avunantajayhteisö tuntuvat katsovan asiaa kovin eri lähtökohdista avunantajayhteisön antaessa huomattavasti enemmän painoarvoa köyhyyden rakennemuutoksen mukanaan tuomille haasteille.

Ympäristön saastuminen ja ilmastonmuutos

Viime vuosien vahvalla talouskasvulla on ollut vaikutuksensa ympäristöön. Vietnamin hallitus tunnistaakin ympäristön saastumisen mukana tuomat ongelmat ja tarpeen luonnonvarojen tehokkaaseen käyttöön, joka takaa harmonian taloudellisen kehityksen ja ympäristön suojelemisen välillä.

SEDP myös puhuu metsäpeitteen kasvun edistämisestä sekä viemärisysteemien ja jätteenkeräyksen infrastruktuurin kehittämisestä. Erityisesti jätehuolto ja sanitaatio ovat merkittäviä haasteita Vietnamille, sillä maa kamppailee vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa juuri näillä sektoreilla.

JCA puolestaan painottaa ilmastonmuutoksen mukana tuomia ongelmia. Vietnamin on arvioitu kärsivän merkittävästi ilmastonmuutoksesta pitkän rantaviivansa ja haastavien ilmasto-olosuhteidensa takia. Ilmastomuutoksen alalla tietyt alueet, kuten Mekongin delta, ovatkin erityisen haavoittuvaisia.

Kiihtyvä kaupungistuminen

Urbanisaation kiihtyminen seuraavan kymmenen vuoden aikana tulee olemaan erityinen kehityshaaste Vietnamille. Erityisesti avunantajayhteisön raportti on painottanut kaupungistumisen vaikutusta kehitykseen.

Uusia pilvenpiirtäjiä ja vanhoja asumuksia Ho Chi Minh Cityn keskustassa Vietnamissa. Kuva: Timo Kuronen Uusia pilvenpiirtäjiä ja vanhoja asumuksia Ho Chi Minh Cityn keskustassa Vietnamissa. Kuva: Timo Kuronen

Arvioiden mukaan vuoteen 2040 mennessä kaupunkien asukasluvut tulevat ylittämään maaseudun asukkaiden määrän. Näin nopealla urbanisaatiolla tulee olemaan sosiaalisia seurauksia, jotka vaikuttavat sekä maan kehitykseen että avunantajien antaman avun laatuun ja muotoon.

Hallituksen sosiaalistaloudellinen luonnos tunnistaa urbanisaation mukana tuomat haasteet, ja myöntää, ettei maassa olla kiinnitetty riittävästi huomiota kaupunkialueiden suunnitteluun, erityisesti jätehuollon ja sanitaation saralla. SEDP ei kuitenkaan tälläkään saralla esitä ratkaisuja kaupungistumisen mukanaan tuomiin haasteisiin.

Ulkomaisen rahoitusmallin muutoksen tarve

Maan siirtyessä uuteen maastatukseen tulee ulkomaisen rahoituksen tarve ja malli muuttumaan radikaalisti seuraavien vuosien aikana.Lahja-avun vääjäämättömästi pienentyessä Vietnam tulee kohtaamaan ongelman, millä korvata poistuvat apuvirrat. Vaikka maan ei millään tasolla voida katsoa olevan apuriippuvainen, tulee ODAn pieneneminen haastamaan maan taloudellisen vakauden.

Tällä hetkellä SEDP-luonnos määrittää ODAn osuuden 14–16 miljoonaan dollariin ja suorat ulkomaiset investoinnit lähes samaan tasoon, 12–13 miljoonaan dollariin. Kaiken kaikkiaan ulkomaisen avun osuus on suunniteltu olevan 5–7 prosenttia maan kokonaisbudjetista seuraavalla viisivuotiskaudella.

Maan alhaisen keskitulon maastatukseen siirtymisestä huolimatta, Vietnam tulee yhä tarvitsemaan huomattavan määrän ODA-rahoitusta saavuttaakseen kehityssuunnitelmansa ja välttääkseen middle income trapin.

Vaikka ODA-rahoituksen osuus on SEDP-suunnitelman mukaan vain noin 8,5 prosenttia koko pääomasta, ei JCA:n mukaan rahoittajien tulisi kiirehtiä vähentämään virallista kehitysapua liian ripeästi. Vietnamin hallitus on esittänyt toiveita saada yhä merkittävän määrän lainamuotoista apua seuraavalla kymmenenvuotiskaudella, ja heidän odotuksensa voidaan nähdä olevan hyvin perusteltuja.

Haiphongon katuelämää Vietnamissa. Kuva: Kari Rissa Haiphongon katuelämää Vietnamissa. Kuva: Kari Rissa

Viimeisten vuosien aikana Vietnam on rahoittanut merkittävän osan investoinneistaan suorilla ulkomaisilla investoinneilla.Yksityisten rahavirtojen lisäksi nämä ovat muodostaneet merkittävimmän osan maan ulkomaisesta rahoituksesta.

SEDP-luonnoksessa näiden ulkomaisten investointien määrää pyritään nostamaan ennestään. JCA kuitenkin varoittelee Vietnamia liian innokkaasta ulkomaisesta velkaantumisesta, sillä tämä voi koitua kohtalokkaaksi maan taloudelle.

Lisäksi maalla ei tällä hetkellä ole tarvittavia keinoja ulkomaisten investointien valvomiseen ja kontrolliin, joka voi aiheuttaa vakaviakin velkaongelmia tulevaisuudessa. Vaikkamaan ulkoinen velkaantuminen on yhä kestävällä tasolla budjetin alijäämän ollessa alle 5 prosentin tasolla, on ulkomaisen velkaantumisen vaara todellinen.

Tästä huolimatta julkisen velanoton lisäämistä on kuitenkin maassa harkittu suunniteltujen menojen kattamiseksi. Hallitus toteuttaa tällä hetkellä tutkimusta maista, joilla on suuri julkinen velka ottaakseen opikseen muiden maiden kokemuksista.

Avunantajayhteisö on silti suositellut Vietnamin avaavan talouttaan yhä enemmän ulkomaisille investoinneille taatakseen tulevan rahoituksen maan budjetille ja investoinneille, mutta myös korostanut että alhainen investointitehokkuus ja taloudellisen kasvun taso ovat valtiontalouden ongelmia, joihin tulisi puuttua.

Tässä palvelussa myös