Vastuullisen liiketoiminnan maakuva – Tunisia
Tunisia liittyi vuonna 1956 Kansainvälisen työjärjestön ILO:n jäseneksi. Maa on ratifioinut ILO:n perussopimuksissa ilmaistut neljä perusoikeutta, jotka ovat yhdistymisvapaus ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tehokas tunnustaminen, kaikenlaisen pakkotyön poistaminen, lapsityövoiman käytön tehokas kieltäminen sekä työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistaminen.
1) Millainen tilanne maassa on seuraaviin asioihin liittyen?
a. Järjestäytymisvapaus: Tunisiassa järjestäytymisvapaus on taattu vuoden 2014 perustuslaissa. Hallitus käy kolmikantaneuvotteluja suurimman ammattijärjestön UGTT:n sekä työnantajajärjestö UTICAn kanssa. Työlainsäädäntöä on kehitetty paljon 2010-luvulla. Lakot ovat yleisiä. Virallisessa työsuhteessa toimivien työntekijöiden oikeudet toteutuvat melko hyvin. Kuitenkin noin puolet työssäkäyvästä väestöstä työskentelee epävirallisella sektorilla eikä kuulu ammattijärjestöjen piiriin.
b. Lapsityövoima: Tunisiassa laissa määritelty alaikäraja työnteolle on 16 vuotta ja lapsityövoiman poistamiseksi on luotu ohjelmia ja työkaluja. Arvioiden mukaan 5-14-vuotiaista tunisialaislapsista 2-3% tekee työtä. Tavallisimmin on kyse kotiapulaisina työskentelevistä maan köyhemmiltä alueilta tulevista tytöistä, joissain tapauksissa myös roskien keräämisestä, kerjäämisestä tai seksityöstä.
c. Pakkotyö: Pakkotyön ja siihen kytkeytyvän ihmissalakuljetuksen uhreista suuri osa on Länsi-Afrikan maista saapuvia siirtolaisia. Valtaosa heistä on naisia ja tyttöjä, jotka työskentelevät kotiapulaisina tai seksityöläisinä Tunisiassa. Siirtolaisia työskentelee myös hotelleissa ja ravintoloissa sekä rakennustyömailla, joissa on pakkotyöhön liittyviä riskejä. Ihmissalakuljetus on kielletty Tunisian laissa, mutta valvonnassa on puutteita.
d. Elämiseen riittävä palkka: Koronapandemian ja talouskriisin kiihdyttämä inflaatio on syönyt keski- ja pienituloisten ostovoimaa. Laissa määritelty minimipalkka ei riitä elämiseen.
e. Syrjintä: Työmarkkinoilla esiintyy erityisesti naisiin kohdistuvaa syrjintää, vaikka naiset osallistuvatkin työelämään useammin kuin muissa arabimaissa. Vaikka noin puolet vastavalmistuneista on naisia, naisten työllisyysaste on edelleen vain noin 25 prosenttia, ja vain harvat naiset toimivat johtotehtävissä. Toisaalta maassa on naispääministeri ja hallituksessa useita naisministereitä. Työmarkkinoilla suositaan tunisialaisia työntekijöitä. Tunisian työlainsäädännön mukaan (Code du travail 2005-83) kaikkien julkisten tai yksityisten yritysten, jossa työskentelee alle 100 henkilöä, on varattava 1 % kiintiö vammaisille henkilöille. Yli 100 henkilöä työllistävien yritysten tapauksessa vammaisten työntekijöiden kiintiö on 2 %.
f. Sukupuolten tasa-arvo: Suomi tukee naisten ja tyttöjen oikeuksia Tunisiassa. Naisten asema Tunisiassa on monelta osin kehittyneempi kuin muissa arabimaissa. Naisten oikeus lainsäädännöllisesti ja lähtökohtaisesti ostaa, myydä, omistaa, vuokrata ja harjoittaa liiketoimintaa on yhtäläinen miesten kanssa, mutta nainen ei voi periä omaisuutta tasa-arvoisesti. Nykyisellä perintölainsäädännöllä on negatiivinen vaikutus naisten pääomien ja varallisuuden muodostumiseen ja sitä kautta myös lainarahoituksen hankkimiseen.
g. Työturvallisuus ja –terveys: Puolet väestöstä kuuluu Tunisian sosiaaliturvan piiriin, mutta se ei ylety työntekijöihin harmaalla sektorilla. Vuonna 2019 käynnistyneen ohjelman kautta kausityöntekijöitä (mm. maataloudessa) pyritään saamaan sosiaaliturvan ja verotuksen piiriin.
h. Korruptio ja lahjonta: Kansalaisten kyllästyminen korruptioon oli yksi Tunisian jasmiinivallankumouksen ja koko Arabikevään tärkeimmistä sytykkeistä, mutta valitettavasti korruptiota ei ole kyetty kitkemään. Transparency Internationalin vertailussa Tunisia oli vuonna 2021 sijalla 70/180.
i. Maankäyttöoikeudet: Maankäyttöoikeuksien kannalta merkittävä epäkohta on naisten epätasa-arvoinen perintöoikeus, jonka seurauksena naiset omistavat vain 4% viljelymaasta, vaikka maatalouden työntekijöistä 58% on naisia. Ulkomaalaiset eivät saa omistaa maa- tai metsätalousmaata Tunisiassa, mutta voivat vuokrata sitä.
j. Ympäristönsuojelu erityisesti yritystoiminnan osalta: Suomen tapaan Tunisian perustuslaki sisältää ympäristöperusoikeuspykälän ja mainitsee ilmastonmuutoksen pysäyttämisen valtion prioriteettina, mikä on maailmanlaajuisesti edelleen harvinaista. Tunisia on sitoutunut tuottamaan 30 % energiastaan uusiutuvasti ja vähentämään päästöjään 13 % vuoteen 2030 mennessä (42 %, jos saa ulkoista teknistä ja rahallista apua). Haasteena on kuitenkin suunnitelmallisuuden ja kokonaisvaltaisen ympäristöstrategian puute. Ympäristöön ja kiertotalouteen liittyvä valvonta on Tunisiassa heikkoa ja dataa ei kerätä johdonmukaisesti. Kunnilla on vastuu ympäristöpolitiikan toimeenpanosta, mutta ei resursseja siihen. Saasteet ja jätteet ovat Tunisian näkyvin ympäristöongelma. Tunisia tarvitsisi moderneja jätteenkäsittelylaitoksia ja kaatopaikkojen tiukempaa sääntelyä kansainvälisten standardien mukaisesti. Jätehuoltohankkeet ovat Tunisiassa alttiita korruptiolle.
2) Onko maassa olemassa riskiä siitä, että yritystoiminta voisi linkittyä valtion tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin (esimerkiksi väestönsiirrot, yksityisyydensuojan rikkominen, vähemmistöjen syrjintä)?
Tunisian talous on voimakkaasti julkisen sektorin kontrollissa, ja valtionyhtiöt hallitsevat talouden avainsektoreita. Tunisian alueellisesti verrattain kehittynyt ihmisoikeustilanne on heikentynyt viime aikoina. Parlamentin erottamisen ja kesällä 2022 hyväksytyn uuden perustuslain myötä Tunisia on siirtymässä merkittävästi kauemmaksi demokratiasta. Oikeuslaitoksen riippumattomuus ja oikeusvaltioperiaate ovat uhattuina. Yksityisyydensuoja Tunisiassa on heikko, eikä esimerkiksi EU:n GDPR-direktiivin kaltaista sääntelyä ole.
3) Miten vapaasti kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuspuolustajat voivat toimia maassa? Onko tiedossa kansalaisjärjestöjä, joiden vastuulliseen liiketoimintaan liittyvää tietämystä maahan suuntautuvaa toimintaa suunnitteleva yritys voisi hyödyntää?
Periaatteessa kansalaisjärjestöjen toimintatila on ollut suhteessa muihin alueen maihin varsin hyvä, mutta viime aikoina järjestöjen toimintaan ja rahoitukseen on kohdistettu rajoituspyrkimyksiä. Poliisiväkivalta on lisääntynyt ja ihmisiä on pidätetty esimerkiksi Facebook-mielipiteiden vuoksi. Sotilastuomioistuimia on ryhdytty käyttämään myös siviilien tuomitsemiseen. Kansalaisyhteiskunta Tunisiassa on kuitenkin yhä kirjava ja aktiivinen, ja yritykset voivat tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa vastuullisen liiketoiminnan varmistamiseksi. Suomi tukee demokratia- ja ihmisoikeustyötä Tunisiassa.
4) Toimiiko maassa yhteiskuntavastuun verkostoa, kuten paikallista Global Compact -verkostoa?
Tunisiassa toimii paikallinen Global Compact -verkosto.
5) Miten yleistä yritysten vastuullisuusraportointi on maassa?
Tunisissa yritysvastuuraportointi perustuu vielä pitkälti vapaaehtoisuuteen, ja yritysvastuuseen sitoutuneita yrityksiä on verrattain vähän. Vuonna 2019 Tunisin pörssi julkaisi verkossa oman kestävän kehityksen tavoitteisiin perustuvan vastuullisuusraportointiohjeistuksensa maassa toimiville yrityksille.
6) Onko maassa vastuullisen liiketoiminnan toteuttamiseen ja/tai kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä kysymyksiä tai haasteita, joiden ratkaisemisessa suomalaisyritykset voisivat auttaa, esimerkiksi ympäristöön (jätehuolto, vesi ja sanitaatio, kiertotalous), terveyteen tai koulutukseen liittyen?
Ilmastonmuutosta seuraava Saharan laajeneminen ja viljelymaiden väheneminen heikentävät Tunisialle tärkeän maatalouden edellytyksiä. Tunisia tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä, mutta matka fossiilisilla polttoaineilla pyörivästä yhteiskunnasta tavoitteeseen on pitkä. Hankala poliittinen ja taloudellinen tilanne vaikeuttaa osaltaan pitkäjänteisten strategisten uudistusten tekemistä. Suomen ympäristöhallinnon suunnitelmallisuus, kokonaisvaltainen kiertotalousajattelu ja käytännön ratkaisut vesi-, energia- ja jätesektoreilla voivat tarjota vastauksia Tunisian keskeisimpiin ongelmiin. Erityisesti paikallinen pk-yritysten yhteistyö voi avata mahdollisuuksia kiertotalousvientiin ja laajempaan muutokseen. Liiketoimintamahdollisuuksia on myös terveydessä esimerkiksi EU:n rahoittamassa mittavassa terveyshankkeessa esimerkiksi digitalisoinnin, etäterveydenhuollon, sairausrekistereiden tietoturvan ja erikoissairaanhoidon parissa. Koulutukseen liittyen voi olla vastuullisen liiketoiminnan mahdollisuuksia. Tunisialaisten koulutustaso on verrattain korkea suhteessa muihin alueen maihin.
7) Onko jotain muuta olennaista vastuulliseen liiketoimintaa liittyvää asiaa, esimerkiksi lainsäädännön ja sen toimeenpanon, verotuksen, yritystoimintaan liittyvän läpinäkyvyyden tai kuluttajansuojan suhteen, joka olisi hyvä tietää?
Tunisiassa toimii kolme erillistä kuluttajansuojaorganisaatiota, joista yksi on ei-valtiollinen toimija ja kaksi muuta toimivat kauppaministeriön alaisuudessa. Verolainsäädäntö on monimutkaista. Harmaan talouden ja käteistalouden rinnakkaisuus voi luoda houkutusta laittomaan tai vähintään epäeettiseen verovälttelyyn.
Lähteitä:
Transparency International 2021 Corruption Perceptions Index
https://www.bbc.com/news/world-africa-62053997(Linkki toiselle web-sivustolle.)