Vastuullisen liiketoiminnan maakuva: Intia

Intian ennustetaan kasvavan maailman maailman väkirikkaimmaksi valtioksi jo ensi vuonna, ja sen talouskasvun (noin 7% vuonna 2022) arvioidaan nostavan Intian maailman kolmanneksi suurimmaksi taloudeksi vuoteen 2030 mennessä. Intian strategisesti merkittävä sijainti ja nuori, englantia puhuva väestö ovat vetotekijöitä. Intia sijoittaa paljon infrastruktuurin kehitykseen ja huippuosaamista löytyy korkean teknologian, lääketieteen ja digitalisaation saralta. Maailman lähes kaikki suurimmat globaaliyritykset toimivat Intiassa ja maa tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaisille. Erityisesti energia-ala, IT-teknologia, koulutus-, terveys- ja viestintäteknologiat kiinnostavat Intiassa. Oheinen muistio sisältää yritysvastuutietoa Intiaan tähtääville suomalaisyrityksille.

Järjestäytymisvapaus

Intia on ratifioinut ILO:n yleissopimukset nro 87 Ammatillinen järjestäytymisvapaus ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelu ja nro 98 Järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltaminen.

Intian perustuslaki takaa järjestäytymisvapauden, mutta oikeutta voidaan rajata yleisen järjestyksen, julkisen moraalin tai Intian suvereniteetin ja koskemattomuuden ollessa uhattuina.

Jokainen 15-vuotta täyttänyt voi Intiassa kuulua ammattiliittoon. Intiassa lakko-oikeus ei ole perusoikeus, vaan lakko-oikeutta on rajoitettu.

Lapsityövoima

Intian laki kieltää työn alle 14-vuotiailta. Aiemmin lainsäädäntö kielsi lapsityövoiman käytön tehtaissa, kaivoksissa ja muissa vaarallisissa tehtävissä. Nykyään laki kieltää lapsilta myös työn kotiapuna, ravintoloissa ja tarjoilijoina. Laki ei rajaa lasten käyttöä työvoimana perheyrityksissä. Laki ei myöskään kiellä 15-17 –vuotiaita työskentelemästä muissa kuin vaarallisissa töissä.

Intia on ratifioinut ILO:n yleissopimuksen nro 182 Lapsityön pahimpien muotojen kieltäminen ja välittömät toimet niiden poistamiseksi ja yleissopimuksen nro 138 Työhön pääsemiseksi vaadittava vähimmäisikä.

Käytännössä Intiassa yli 12 miljoonaa lasta tekee työtä. Valtaosa lapsista tekee maataloustöitä. Lapsia on töissä myös ravintoloissa, tehtaissa ja kaivoksilla.

Pakkotyö

Intian perustuslaki kieltää pakkotyön ja se on rangaistavaa. Intia on ratifioinut pakkotyön poistamiseen tähtäävät ILO:n yleissopimukset nro 29 Pakollinen työ ja nro 105 Pakkotyön poistaminen.

Intiassa miljoonat ihmiset työskentelevät ilman palkkaa mm. pelloilla, tiilitehtailla ja riisinjalostuksessa.

Elämiseen riittävä palkka

Intiassa minimipalkasta säädettiin ensimmäisen kerran jo v. 1948. Intiassa minimipalkkasäädökset ovat hyvin monimutkaisia. Minimipalkat vaihtelevat mm. koulutustason mukaan. Intiassa palkat vaihtelevat myös eri osavaltioissa. Vähimmäispalkka, jota pienempää ei voida missään osavaltiossa maksaa, on tällä hetkellä 178 Intian rupiaa päivässä, joka on n. 2,2 euroa. Todellisuudessa monet Intiassa saavat minimipalkkaa alempaa palkkaa.

Intia ei ole ratifioinut ILO:n yleissopimusta nro 131 Vähimmäispalkkojen määrääminen erityisesti kehitysmaat huomioon ottaen

Syrjintä

Intian perustuslaki kieltää syrjinnän. Intia on ratifioinut ILO:n yleissopimuksen nro 111 Työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuva syrjintä.

Intian työmarkkinoilla syrjintää tapahtuu mm. syntyperän, iän, sukupuolen, vammaisuuden, ihonvärin perusteella.

Sukupuolten tasa-arvo

Intiassa on paljon sukupuolten tasa-arvoa säätelevää lainsäädäntöä, mutta tasa-arvo ei toteudu. Intiassa avioliiton vähimmäisikä miehille on 21-vuotta ja naisille 18-vuotta. Tällä hetkellä on käsittelyssä lakialoite, joka nostaisi naisten vähimmäisiän 21-vuoteen.

Naisten osuus parlamentissa on noin 15%. Vuonna 2021 18,4% 15-49 naisista ilmoitti joutuneensa viimeisen vuoden aikana nykyisen tai entisen kumppaninsa fyysisen ja /tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Suuri osa Intian naisista tuntee turvattomuutta julkisilla paikoilla.

Työturvallisuus ja –terveys

Intia on ratifioinut ILO:n yleissopimuksen 187, joka koskee työturvallisuuden ja –terveyden edistämistä. Käytännössä työturvallisuuteen ja –terveyteen ei kiinnitetä riittävästi huomiota Intiassa. Intian talous kasvaa, mutta työturvallisuus on lapsen kengissä. Työturvallisuustapahtumia kyllä tilastoidaan Intiassa, mutta tapahtumista raportoidaan vain vakavimmat. Työturvallisuustarkastuksia ja monitorointia tulisi asiantuntijoiden mukaan lisätä.

Korruptio ja lahjonta

Intian sijoitus Transparency Internationalin korruptiovertailussa 180 maan joukossa vuonna 2021 oli 85. Vuotta aiemmin Intian sijoitus oli 86. ja vuonna 2019 80.

Korruptio on laajalle levinnyttä Intiassa, mutta samalla pitää muistaa, että korruptiota vastaan taistellaan, tapauksia tutkitaan ja niistä puhutaan. Yritykset ovat huomanneet, että korruptiosta on haittaa yritysten maineelle ja siksi yritykset pyrkivät siitä eroon.

Maankäyttöoikeudet

Intia luopui kastijärjestelmästä virallisesti vuosikymmeniä sitten, mutta sosioekonominen menestys määräytyy silti paljolti kastin perusteella. Alkuperäiskansoilla ja kastittomilla on hankalaa myös maankäyttöoikeuksien suhteen. Alkuperäiskansat joutuvat poistumaan mailtaan isojen infrastruktuuriprojektien tieltä, vaikka teoriassa oikeudet perinteisiin maa-alueisiin ovatkin turvattu lailla.

Ympäristönsuojelu erityisesti yritystoiminnan osalta

Kuten monessa muussakin kehittyvässä maassa, Intiassa on useita säädöksiä ja lainsäädäntöä, jotka toteutuessaan tukisivat ympäristönsuojelua. Esimerkkinä voisi antaa Securities and Exchange Board of India:n (SEBI) toukokuussa 2021 antaman uuden raportointivaatimuksen Business Responsibility and Sustainability Report (BRSR), joka kattaa yrityksen ympäristöllisen, sosiaalisen ja yrityshallinnollisen raportoinnin. Haasteena ei niinkään ole ympäristönsuojeluun liittyvät säädökset tai niiden puute, vaan niiden toteutus.

Ympäristöön liittyvä tietoisuus on kasvanut huomattavasti ja myös kansalaisyhteiskunnan vaikutus on ollut merkittävä tässä kehityksessä. Käytännössä huomattava osa yrityksistä kuitenkin keskittyy varsinaiseen liiketoimintaansa ja ympäristö tulee valitettavan usein prioriteeteissa jälkijunassa. Intian valtavasta koosta johtuen alueellisia ja temaattisia eroja on todella paljon.

Onko maassa olemassa riskiä siitä, että yritystoiminta voisi linkittyä valtion tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin (esimerkiksi väestönsiirrot, yksityisyydensuojan rikkominen, vähemmistöjen syrjintä)?

Riski on olemassa.

Miten vapaasti kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuspuolustajat voivat toimia maassa? Onko tiedossa kansalaisjärjestöjä, joiden vastuulliseen liiketoimintaan liittyvää tietämystä maahan suuntautuvaa toimintaa suunnitteleva yritys voisi hyödyntää?

Intiassa on yli kolme miljoonaa kansalaisjärjestöä. Erityisesti ihmisoikeuksia puolustavat kansalaisjärjestöt ovat ahtaalla. Ulkomaista rahaa saavien kansalaisjärjestöjen toiminta on käynyt vaikeaksi ulkomaista rahoitusta säätelevän Foreign Contributions Regulation Act –lain vuoksi. Vuosien varrella tuhansien kansalaisjärjestöjen lupia on peruttu mm. vetoamalla tekemättömiin veroilmoituksiin. Kansalaisjärjestöjä on myös syytetty yrityksistä heikentää maan talouskehitystä.

Toimiiko maassa yhteiskuntavastuun verkostoa, kuten paikallista Global Compact -verkostoa?

Global Compact toimii Intiassa. Global Compactilla on toimistot Mumbaissa, Hyderabadissa, Chennaissa, Kolkatassa, Bengalurussa, Punessa, Assamissa ja Keralassa.             

Miten yleistä yritysten vastuullisuusraportointi on maassa?

Intian laki määrää tietyn varallisuuden ja liikevaihdon omaavien yritysten käyttämään tietyn määrä varoja yritysvastuullisuustoimintaan. Näille yrityksille vastuullisuusraportointi on pakollista.

Onko maassa vastuullisen liiketoiminnan toteuttamiseen ja/tai kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä kysymyksiä tai haasteita, joiden ratkaisemisessa suomalaisyritykset voisivat auttaa, esimerkiksi ympäristöön (jätehuolto, vesi ja sanitaatio, kiertotalous), terveyteen tai koulutukseen liittyen?

Suomalaisyrityksillä on paljon osaamista ja ratkaisuja, jotka voisivat olla hyödyllisiä Intiassa. Monipuolinen ympäristöosaaminen, terveys ja opetussektorien innovaatiot ja perusosaaminen, ja hallinto-osaaminen ovat kaikki alueita, joilla olisi paljon annettavaa Intiassa. Haasteena ei niinkään ole tarve vaan mm. oikeiden yhteistyökumppaneiden identifiointi, hintakilpailussa pärjääminen ja pitkäjänteinen sitoutuminen, koska pikavoittoja harvemmin on tarjolla.

Onko jotain muuta olennaista vastuulliseen liiketoimintaan liittyvää asiaa, esimerkiksi lainsäädännön ja sen toimeenpanon, verotuksen, yritystoimintaan liittyvän läpinäkyvyyden tai kuluttajansuojan suhteen, joka olisi hyvä tietää?

Intia oli maailman ensimmäinen maa, joka lainsäädännössään vaati yrityksiä vastuullisuuteen. Vuonna 2014 voimaantullut täydennys yrityslakiin (Companies Act, 2013) määräsi yritysvastuullisuuden (corporate social responsibility, CSR) pakolliseksi. CSR –laki koskee kaikkia maassa toimivia yrityksiä, joiden nettovarallisuus on yli 5 miljardia rupiaa (n. 60 miljoonaa euroa), liikevaihto yli 10 miljardia rupiaa (n. 125 miljoonaan euroa) tai nettovoitto yli 50 miljoonaan rupiaa (n. 600 000 euroa). Näiden yritysten tulee käyttää 2% viimeisen kolmen vuoden keskiarvoisesta nettovoitostaan CSR-toimintaan.

Yritysvastuullisuudessa käytettyjä varoja ei olla asetettu verovapaiksi. Yleisiä teemoja joissa yritysvastuullisuus (CSR) varoja käytetään ovat köyhyys, nälkä/ruokaturva, opetus, sukupuolten tasa-arvo, ympäristö, ammatillinen koulutus ja maaseudun kehittäminen sekä kansallisten urheilulajien edistäminen. Koulutus on yritysten keskuudessa suosituin kohde CSR-toiminnalle.

Intiassa ollaan yleisesti ottaen tyytyväisiä CSR-malliin. CSR-laki on selvästi lisännyt yritysten yhteiskuntavastuuseen käyttämää rahaa ja kasvattanut yksityisen sektorin osallistumista kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen. Yrityksille CSR-toiminta antaa mahdollisuuden vaikuttaa ympäristöönsä ja auttaa rakentamaan vastuullisen yhteiskunnallisen toimijan imagoa.