Valoa tunnelin päässä; presidentti Ramaphosa pyrkii ratkaisemaan Etelä-Afrikkaa vaivaavan energiapulan, puuttuvat laajakaistayhteydet ja lentoyhtiön tulevaisuuden
Etelä-Afrikan taloudessa saattaa koittaa uusi, valoisampi kausi nyt, kun presidentti Cyril Ramaphosa on päättänyt panna vauhtia kipeästi kaivattuihin rakenteellisiin uudistuksiin.
Avataan tie!
Presidentti Cyril Ramaphosa siirtyi Etelä-Afrikan johtoon vuonna 2018 edellisen presidentin väistyttyä epäiltynä valtaisista väärinkäytöksistä ja nk. valtionkaappauksesta. Vaaleissa 2019 hän sai virallisen valtakirjan kansalta panna maan talous kuntoon. Noin vuoden ajan presidentti kylpi kansalaisten ja ulkomaisten sijoittajien suosiossa nk. Ramaphorian vallitessa. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että maata vaivasivat edelleen samat ongelmat kuin aiemminkin, vanhentuneet voimalaitokset ja siitä johtuva energiapula, puute osaavasta työvoimasta, tehottomat valtionyritykset energian, vesihuollon, liikenteen ja kommunikaation aloilla sekä jatkuvasti kasvava valtionvelka. Samanaikaisesti suuri osa väestöstä on työttömänä, huonosti koulutettua ja kärsii köyhyydestä. Eriarvoisuuden kasvaminen on johtanut turvallisuuden jyrkkään huononemiseen.
Presidenttiytensä alkuaikoina Cyril Ramaphosa esitteli suuria suunnitelmia ja piti visionäärisiä puheita. Vasta lokakuussa 2020 visiot konkretisoituivat ja presidentti perusti poikkihallinnollisen elimen, jonka hän nimesi ”Operaatio Vulindelaksi”. Vulindela tarkoittaa tien avaamista tai tien päällystämistä. Presidentinkanslia ja valtiovarainministeriö ovat operaation johdossa ja tarkoituksena on edetä nopeasti taloudellisten reformien toimeenpanossa (fast-track). Tärkein näistä on 340 miljardin randin (20 mrd. e) infrastruktuurihanke, jolla on tarkoitus kunnostaa maan energia- ja vesijärjestelmät, liikenne ja telekommunikaatioyhteydet. Hallituksen infrastruktuurirahastossa ja valtionbudjetissa hankkeelle on osoitettu varoja mutta ei tarpeeksi. Tarvitaan siis yksityistä rahaa. Infrastruktuurihankkeen myötä hallitus arvelee voivansa luoda 290 000 uutta työpaikkaa.
Vastaavanlaiset aloitteet ovat olleet hallitusten ohjelmissa jo vuosikausia, jotkut jopa ennen demokratiaan siirtymistä vuonna 1994. Suuret suunnitelmat ovat aina törmänneet samaan ongelmaan, puutteelliseen toimeenpanoon. Nyt presidentti haluaa pitää langat omissa käsissään. Vulindela raportoi suoraan presidentille ja valtiovarainministeriölle uudistusten toimeenpanosta.
Yksityisestä energiatuotannosta ratkaisu energiapulaan?
Jo vuosia Etelä-Afrikkaa on piinannut pula energiasta. Kansalaisia kuritetaan jatkuvilla sähkökatkoksilla, joita nimitetään kauniisti ”taakan jakamiseksi”. Kaivoksille ja valmisteteollisuudelle sähkökatkokset ovat aiheuttaneet mittavia taloudellisia tappioita. Suurlähetystön teettämissä kyselyissä sähköpula on suurin suomalaisten yritysten toimintaa haittaava tekijä Etelä-Afrikassa. Maailmanpankin Doing Business –vertailussa maa on mennyt alaspäin monta vuotta peräkkäin. Yhtenä suurimpana syynä on mainittu puutteet energian ja sähkön saatavuudessa. Valtio-omisteiset voimalaitokset ovat vanhentuneet eikä niiden uudistamiseen ole saatu riittävästi budjettivaroja. Etelä-Afrikassa valtaosa, noin 70 prosenttia energiasta tuotetaan kivihiilellä. Maa on kuitenkin asettanut tavoitteekseen monipuolistaa energiantuotantoaan vuoteen 2030 mennessä ja siirtyä vähitellen hiilivapaaseen talouteen uusiutuvien energioiden tuotantoa kasvattamalla. Etelä-Afrikkaa pidetään lupaavana maana tuulivoiman ja aurinkoenergian tuottamiseen. Jo vuosia ulkomaiset yritykset ovat yrittäneet päästä osallisiksi tästä mahdollisuudesta. Viime aikoina niiden kärsivällisyys on alkanut loppua, kun hallituksen lupaamia tarjouskilpailuja ei ole avattu. Espanjan suurlähettiläs kertoi yhden merkittävän espanjalaisyrityksen lähteneen maasta. Myös Tanskan suurlähettiläs on ollut avoimen pettynyt energiauudistuksen toimeenpanoon, jonka seurauksena tanskalaisyritykset ovat jääneet ilman tuulivoimahankkeita.
Miksi ongelmiin ei ole löydetty ratkaisua ja miksi siirtymä uusiutuvien energioiden käyttöön on kestänyt niin kauan? Merkittävä syy on ollut siinä, että ideologisista syistä energiantuotanto on haluttu pitää valtion hallussa. Nykyinen kaivos- ja energiaministeri Gwene Mantashe on tämän ajattelutavan kannattajia. Tämä Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen jäsen on sinnikkäästi vastustanut yrityksiä kaventaa valtion energiayhtiön Eskomin toimivaltaa - näin siitäkin huolimatta, että Eskomin nykyinen toimitusjohtaja André de Ruyter on ollut siihen valmis. De Ruyter on kannattanut hallituksen neuvonantajana toimivan Meridian Economics –konsulttiyrityksen ehdotusta siitä, että yksityisten voimalaitosten mahdollisuutta tuottaa energiaa kasvatettaisiin nykyisestä 1 megawatista 50 megawattiin. Siksi olikin yllätys, että presidentti teki ilmoituksen mahdollisuudesta tuottaa yksityistä energiaa jopa 100 megawatin verran. De Ruyterin suunnitelmiin kuuluu myös Eskomin liiketoiminnan jakaminen kahtia vuoden 2021 loppuun mennessä. Energian tuotannon ja jakelun eriyttäminen on tarkoitus toteuttaa lailla. Itsenäisen sähkönjakelusta ja markkinoiden operaatioista vastaavan yhtiön on määrä aloittaa toimintansa joulukuussa 2022.
Presidentin ilmoituksesta on vielä matkaa hankkeen lopulliseen toteutumiseen. Ministeri Mantashe saattaa vielä jarruttaa toimivallan siirtämistä yksityiselle sektorille. Hänellä on tässä hiilentuottajien ja hiilityöläisten oikeuksia puolustavien ammattiliittojen vankka tuki. On epäselvää, missä aikataulussa laki sähköregulaation muutoksesta voidaan toteuttaa. Presidentti lupasi muutoksen 30 päivässä, mutta lain mukaan muutoksen tekeminen vaatii 30 päivän konsultaation. On myös riski, että kansallinen energiaregulaattori NERSA[1] ei pysty käsittelemään yksityisten energiantuottajien hakemustulvaa ajoissa. NERSA toimii vielä manuaalisesti eikä lupia pystytä antamaan sähköisesti. Vapaammin toimiviin energiaverkkoihin olennaisesti kuuluvista ylimääräisen energian syöttämisestä verkkoon ja myynnistä kolmansille osapuolille ei ole vielä päästy sopimukseen. On odotettavissa, että energiapulaan ei saada välittömästi helpotusta kaikkien näiden ratkaisematta olevien kysymysten vuoksi. Tällä hetkellä energiatuotannon vaje on 6000 megawatin luokkaa. Vuoteen 2030 on odotettavissa 16 000 megawatin lisävähennys, kun suuri osa vanhoista hiilivoimaloista tulee elinkaarensa päähän, ellei sitten tilanteeseen saada helpotusta presidentti Ramaphosan kaavailemalla tavalla.
Optimismia ilmassa myös matkapuhelinverkkojen rakentamisen ja maahanmuuttolupien suhteen
Presidentin onnistuminen energia-alalla herättää toiveita myös muiden uudistusten toteutumisesta. Talousanalyytikkojen veikkaus on se, että Operaatio Vulindelan seuraavana tavoitteena on poistaa esteet suunnitellun matkapuhelinverkon rakentamiselta sekä viisumiuudistukselta, jolla hankitaan kriittistä osaamista maahan.
Etelä-Afrikan viestintävirasto ICASA[2] on tehnyt päätöksen siitä, että maassa siirrytään käyttämään kaikille avointa tukkuverkkoa, WOAN[3]ia, joka perustuu neljännen sukupolven ja 5G-yhteensopivaan langattomaan tiedonsiirtotekniikkaan. Vaihtoehtona tarjotaan IMT[4]-teknologiaan perustuvaa 3G-verkkoa. Ajatuksena on tarjota laajakaistaiset internet-yhteydet (Spectrum) kaikkien kansalaisten käyttöön. Hanke on kohdannut vastustusta nykyisten matkapuhelinoperaattoreiden taholta, joiden pelkona on, että uusi kilpailulla valittava operaattori valtaa markkinat. Myös maailmanlaajuinen matkapuhelinoperaattoreja edustava GSMA-teollisuusliitto on arvostellut hallituksen hanketta. Vastustajat väittävät, että tukkuverkosta ei ole vielä riittävästi kokemusta, joskin Ruandassa ja Meksikossa sitä ollaan rakentamassa, ensin mainitussa korealaisen KT:n ja jälkimmäisessä Nokian voimin. Presidentti Ramaphosa on toivonut, että Spectrum-hankkeen tiellä olevat oikeuskäsittelyt saataisiin mahdollisimman pian päätökseen. Hänen hallituksensa suuria tavoitteita on parantaa kansalaisten digitaalisia taitoja, jotta kaikki olisivat valmiita nk. neljännen teollisen vallankumouksen haasteisiin. Kesäkuun 11. päivänä ICASA julkaisi lausunnon, jossa se arvioi kykenevänsä saavuttamaan oikeuskäsittelyn sijasta sopimuksen WOAN-verkon rakentamisesta elokuun loppuun mennessä.
Etelä-Afrikassa toimivat ulkomaalaiset yritykset ovat valittaneet hankalista lupaprosesseista, joiden vuoksi ne eivät ole pystyneet saamaan käyttöönsä korkean tason ulkomaalaisia osaajia. Hallitus on laatinut tämän vuoksi listan kriittisistä kyvyistä, joita voitaisiin tuoda maahan lupakäytäntöjä höllentämällä.
Etelä-Afrikan kansallinen lentoyhtiö SAA[5] on pahasti velkaantunut valtionyhtiö. Koronapandemia vuoksi se on ajautunut entistä suurempiin vaikeuksiin eikä ole voinut lentää sitten pandemian alkamisen. Valtio on pelastanut sen useampaan otteeseen joutumasta selvitystilaan. Pitkään huhuttiin siitä, että Afrikan suurimpiin ja vakavaraisimpiin kuuluva Ethiopian Airlines ostaisi osuuden SAA:sta. Tämän vuoden tammikuussa julkaistiin kuitenkin uutinen, jossa kerrottiin neuvottelujen kariutumisesta. Tämän ratkaisun toimivuutta epäiltiin alun alkaenkin, koska oma kansallinen lentoyhtiö on ollut Etelä-Afrikan hallitukselle ja hallitsevalle puolueelle, ANC:lle, ylpeyden aihe ja sen siirtyminen ulkomaalaisiin käsiin olisi ollut arvovaltatappio. ANC on myös vastustanut lentoyhtiön yksityistämistä.
Kesäkuun 11. päivänä valtionyrityksistä vastaava ministeri Pravin Gordhan ilmoitti, että SAA:n kurjaan tilanteeseen on löytynyt ratkaisu. Takatso-konsortio on lupautunut strategiseksi omistajaksi ja sille siirtyy 51 prosenttia SAA:n omistuksesta. Valtion haltuun jää 49 prosenttia. Takatso on sitoutunut sijoittamaan 3 miljardia randia (178 milj.e) yhtiön pelastamiseen ja vakavaraisuuden palauttamiseen. Myöhemmin uutisoitiin, että kolmesta eri yhtiöstä koostuva Takatso-konsortio ei ole vielä onnistunut varmistamaan hankintaan tarvittavaa pääomaa. Jää siis nähtäväksi, pelastuuko SAA, ja milloin se pystyy aloittamaan lentonsa uudelleen.
[1] National Energy Regulator (NERSA)
[2] Independent Communications Authority of South Africa (ICASA)
[3] Wholesale Open Access Network (WOAN)
[4] International Mobile Telecommunication (IMT)
[5] South African Airways (SAA)