Vakaa Marokko pyrkii monipuolistamaan talouttaan
Samalla kun monessa muussa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maassa kuohuu jälleen, Marokon vakaa poliittinen tilanne on houkutellut maahan runsaasti ulkomaalaisia sijoituksia. Varsinkin euroalueen talousvaikeudet ovat tähän asti rasittaneet myös Marokon taloutta. Maassa tavoitellaan nyt uusia työpaikkoja ja vaurautta muun muassa modernisoimalla kaivosteollisuutta.
Marokon tilastokeskus HCP (Haut commissariat au Plan) ennustaa maalle 4,6 prosentin talouskasvua vuodelle 2013. Samalla viljasadosta odotetaan ennätyksellistä runsaiden sateiden takia. Maataloussektorin merkitys on suuri sekä viennille että kotimaiselle kysynnälle, mikä johtaa siihen, että vuotuiset sademäärät vaikuttavat Marokon talouslukuihin.
Ensimmäiset talousluvut vuodelta 2013 tukevat ennustetta – talouden kasvu kolmen ensimmäisen kuukauden aikana oli 3,8 prosenttia, kun vastaavana ajanjaksona vuonna 2012 se oli 2,8 prosenttia. HCP:n mukaan vuoden 2014 kasvun uskotaan olevan hitaampaa, ainoastaan 2,5 prosenttia. Maailmanpankki sen sijaan ennustaa Marokolle 4,8 prosentin kasvua vuonna 2014.
IMF:n tuorein arvio Marokon talouden tilasta sisältää joitakin positiivisia puolia, mutta kaiken kaikkiaan raporttia leimaa huolestuneisuus. Marokon talouden tila on heikentynyt vuodesta 2012. Useat analyytikot puhuvat jopa julkisen talouden kriittisestä tilasta. Suurimpina huolenaiheina ovat jatkuva ja kasvava budjettivaje ja alijäämäinen kauppatase. Marokon budjettivaje oli raportin julkaisuhetkellä 1,5 miljardia euroa kun se oli vuotta aiemmin noin 600 000 miljoonaa euroa.
Työttömyys ja tukijärjestelmät huolestuttavat
Marokon työttömyys on nousussa; maan työttömyysprosentti on 9,4. Varsinkin nuorisotyöttömyys suurissa kaupungeissa on vaikea ongelma. Korkeakoulututkinnon suorittaneista 16,5 prosenttia on työttömänä.
Uusia työpaikkoja on syntynyt ennen kaikkea palvelu- ja teollisuussektoreille, kun taas maataloussektorilla työpaikat ovat vähentyneet. Pääministeri Abdelilah Benkiranen hallituksen strategiana on ottaa lisää velkaa, sillä toinen vaihtoehto, verotuksen korottaminen, saattaisi tietää lisää vaikeuksia hallitukselle.
Muita IMF:n huolenaiheita ovat Marokon eläkejärjestelmä ja peruselintarvikkeiden tukijärjestelmä. Kasvuvauhtia hillitsee ennen kaikkea kotitalouksien kulutuksen pieneneminen. Yksi suurimmista haasteista Marokon taloudelle on se, että maan talouskasvua ruokkii ennen kaikkea kotimainen kysyntä.
Vakaa poliittinen tilanne tasapainottaa taloutta
Marokon inflaatio sen sijaan on varsin maltillista, Marokon keskuspankki Bank Al-Maghrib ennustaa 2,2 prosentin inflaatiota vuodelle 2013. HCP ennustaa ainoastaan yhden prosentin inflaatiota vuodelle 2013 ja 1,7 % vuodelle 2014.
Marokon julkinen velka oli vuoden 2012 lopulla 57 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vielä vuonna 2011 osuus oli 53 prosenttia. Suurin osa velasta koostuu kotimaisesta lainasta.
Maataloussektorin lisäksi Marokon taloustilanteeseen vaikuttavat erityisesti maan varsin vakaana pysynyt poliittinen tilanne ja maailmantalouden heilahtelut. Lisäksi lähialueen poliittinen ja taloudellinen tilanne heijastuu erityisesti ulkomaisten yritysten hakeutumisessa Marokkoon. Esimerkiksi Agadirin vapaakauppasopimuksessa mukana olevista maista (Marokko, Tunisia, Jordania ja Egypti) Marokko houkuttelee eniten ulkomaisia investointeja.
Suurten hankkeiden ja talouspoliittisten ohjelmien toivotaan parantavan maan taloustilannetta. Marokko on käynnistänyt 2000-luvulla useita sekä yleisluontoisia että tiettyihin sektoreihin keskittyviä talouspoliittisia ohjelmia, joilla taloutta pyritään saamaan kasvuun. Esimerkkejä tällaisista ohjelmista ovat muun muassa Vision 2020 (turismi), Maroc Vert (maatalous) ja Plan Halietutis (kalastus).
Kohti vapaita EU-markkinoita
Kaupallisesta näkökulmasta Marokon sijainti Euroopan välittömässä läheisyydessä on yksi maan keskeisistä vahvuuksista. Liiketoimintakulttuuriltaan Marokko on Pohjois-Afrikan maista lähimpänä Eurooppaa. Marokon keskeisimpiä kauppapoliittisia tavoitteita onkin päästä integroitumaan mahdollisimman tiiviisti EU-markkinoihin.
Vuonna 1996 solmittiin EU:n ja Marokon välinen assosiaatiosopimus (Euro-Välimeri-sopimus), joka astui voimaan 1.3.2000. Sen mukaisesti teollisuustuotteiden tulleja on laskettu asteittain, ja täysi teollisuustuotteiden tullivapaus EU:n ja Marokon välillä saavutettiin tämän aikataulun mukaisesti 1.3.2012. Hallinnollisia ja muita maksuja kannetaan tuontituotteilta kuten aiemminkin.
Neuvottelut laajan ja kattavan vapaakauppasopimuksen (Deep and Comprehensive Free Trade Area) muodostamiseksi EU:n ja Marokon välille käynnistettiin 1.3.2013. Ensimmäinen neuvottelukierros käytiin 22.4.2013 Rabatissa ja toinen neuvottelukierros kesäkuussa 2013 Brysselissä. Neuvotteluiden pääpaino on palveluiden vapauttamisessa.
Marokko on kuulunut Suureen arabien vapaakauppa-alueeseen (Great Arab Free Trade Area, GAFTA) sen perustamisesta, vuodesta 2005 saakka. Vuonna 2007 voimaan astuneen Agadirin sopimuksen myötä Marokko, Tunisia, Jordania ja Egypti muodostivat oman, erillisen vapaakauppa-alueensa. Kauppa Agadirin sopimuksessa mukava olevien maiden kanssa on kuitenkin vahvasti alijäämäistä Marokolle.
Alijäämäistä kauppaa
Marokko on solminut kahdenväliset, vaihtelevan laajuiset vapaakauppasopimukset myös kolmen muun maan kanssa. Arabiemiraattien liiton kanssa sopimus solmittiin vuonna 2003, Yhdysvaltain ja Turkin kanssa vuonna 2004. Marokolla on myös vuonna 2000 voimaan astunut vapaakauppasopimus EFTA-maiden (Norja, Sveitsi, Islanti ja Liechtenstein) kanssa.
Myös näiden maiden kanssa käytävä kauppa on selkeästi alijäämäistä – Yhdysvalloista tuonti on noin 1,2 miljardia euroa, mutta vienti vain noin 500 miljoonaa euroa, ja Turkin-kaupan osalta Marokon tuonti on lähes kolme kertaa vientiä suurempaa.
Marokko ja Kanada käyvät parhaillaan neuvotteluja vapaakauppasopimuksen aikaansaamiseksi. Neuvotteluiden neljäs kierros käydään Rabatissa vuoden 2013 loppupuolella, ja varsinkin Kanada toivoo neuvottelujen mahdollisimman pikaista saattamista päätökseen.
Marokon ulkomaankaupan alijäämä vapaakauppakumppaneiden kanssa käytävässä kaupassa on kaikkiaan on noin 6 miljardia euroa. Marokon lehdissä on aika ajoin kritisoitu vapaakauppasopimuksien epäedullisuutta Marokon kannalta.
Euroalueen talousvaikeudet rasitteena
Marokon kokonaisviennin arvo on noin 17 miljardia euroa ja tuonnin 32 miljardia euroa. Yksi Marokon talouden vaikeimmista kysymyksistä onkin sen vahvasti alijääminen ulkomaankauppa. Matkailu ja ulkomarokkolaisten rahalähetykset ulkomailta tosin tasapainottavat vaihtotasetta.
Euroopan unioni on edelleen Marokon tärkein kauppakumppani. Suurimpia yksittäisiä kauppakumppaneita ovat Ranska ja Espanja. Marokon vienti EU:hun on noin 3,5 miljardia euroa, kun taas tuonti EU:sta on noin 8 miljardia euroa – alijäämää on noin 4,5 miljardia euroa.
Riippuvaisuus EU-markkinoista on ollut Marokolle myös rasite erityisesti unionimaiden tämänhetkisten talousvaikeuksien johdosta. EU-maiden talousongelmat ovat heijastuneet Marokon talouteen paitsi viennin heikkenemisenä, myös turismista, ulkomarokkolaisten rahalähetyksistä sekä suorista sijoituksista saatavien tulojen vähenemisenä.
Fosfaattia vientiin, energiaa tuonnista
Marokon tärkein vientituote on ollut jo pitkään fosfaatti. Fosfaattien osuus Marokon viennistä on noin 23 prosenttia. Fosfaatin lisäksi muita tärkeitä vientituotteita ovat maa- ja kalataloustuotteet, tekstiilit, lannoitteet, kemikaalit ja elektroniset komponentit.
Tuonnissa energian merkitys korostuu. Marokolla itsellään ei ole merkittäviä energiavaroja, ja maa on siksi riippuvainen ulkomailta tuotavasta energiasta, erityisesti raakaöljystä. Marokon energiasta peräti 96 prosenttia tuodaan ulkomailta, lähinnä Algeriasta.
Marokko pyrkii vähentämään ulkomaista energiariippuvuuttaan panostamalla ennen kaikkea uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Tavoitteena on tuottaa 42 prosenttia maan energiasta uusiutuvilla luonnonvaroilla. Marokko tuo myös esimerkiksi autoja, lääkkeitä, puutavaraa ja paperia.
Uutta puhtia kaivosteollisuuteen
Vuoteen 2025 saakka ulottuvan Marokon uuden kaivosstrategian tärkeimpänä tavoitteena on kolminkertaistaa alan liikevaihto 500 miljoonasta 1,5 miljardiin euroon, kymmenkertaistaa kaivosteollisuuteen kohdistuvat sijoitukset ja tuplata alan työpaikkojen määrä nykyisestä 30 000:sta.
Maan energiaministeri Fouad Douirin mukaan keskeistä on alan nykyaikaistaminen ja entistä ammattimaisempi toiminta. Ministerin mukaan kaivostoiminnan ongelmina ovat muun muassa organisoinnin puute, riittämättömät investoinnit ja vanhentuneet infrastruktuurit.
Suurimpana ongelmana ministeri mainitsee kaivoslain, joka on peräisin vuodelta 1951. Tämän uudistaminen on välttämätöntä alan modernisoimiseksi. Ministerin mukaan kaivosalalla on suurta potentiaalia, mutta kaikkea tätä potentiaalia ei ole hyödynnetty .
Marokko tuottaa noin 28 miljoonaa tonnia mineraaleja vuosittain. Kaivosteollisuuden osuus Marokon bruttokansantuotteesta on noin kuusi prosenttia ja maan viennistä noin 22 prosenttia. Se ei ole kärsinyt yhtä paljon kuin monet muut sektorit maailmantalouden kriisistä ja laskusuhdanteista. Kaivosteollisuus on Marokossa tarkkaan säädelty toimiala, ja myös ulkomaalaisten yhtiöiden toimiminen alalla on rajoitettua.
Maailman merkittävimmät fosfaattivarannot
Marokon kaivosteollisuuden tärkein tuotannonala on fosfaatintuotanto. Marokossa on maailman suurimmat fosfaattivarannot; arvioiden mukaan noin 75 prosenttia maailman fosfaattivarannosta sijaitsee siellä.
Valtiolla on fosfaattituotannon monopoli, jota se hoitaa vuonna 1920 perustetun OCP-yrityksen (l’Office Chérifien des Phosphates) kautta. Marokko on maailman suurin fosfaatin viejä ja kolmanneksi suurin fosfaatin tuottaja Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Marokko tuottaa tällä hetkellä noin 20 miljoonaa tonnia fosfaattia vuodessa. Vuonna 2015 tuotannon arvioidaan nousevan 28 miljoonaan tonniin.
Tuotannon kasvulle on useita syitä: esimerkiksi ulkomaisen kysynnän kasvu ja OCP:n käynnistämät laajat investoinnit fosfaatin tuotantoon. Alkuvuonna 2013 fosfaatin vienti kuitenkin vähentyi edellisvuodesta. Yksi tärkeä syy tälle oli fosfaatin maailmanmarkkinahinnan aleneminen.
Fosfaatin maailmanmarkkinahinnan vaihtelulla on merkittävä vaikutuksia Marokon talouteen. Maalla voi olla myös keskeinen geopoliittinen rooli tulevaisuudessa, mikäli maailman fosfaattivarannot jatkavat pienenemistään, sillä maailmassa ei ole fosfaattia korvaavaa ainetta.
Fosfaattia käytetään ennen kaikkea fosforilannoitteiden valmistukseen. Fosforilannoitteiden tarve kasvaa ennen kaikkea kehitysmaissa. Maailmassa vain 35 maata valmistaa kallioperäistä fosforia. Esimerkiksi Intia ja Länsi-Eurooppa ovat lähes täysin tuontifosforin varassa. Suomi on tässä tapauksessa poikkeus, sillä Suomessa sijaitsee Länsi-Euroopan ainoa kaupallinen fosfaattikiven esiintymä. Fosfaattilannoitteiden raaka-ainetta saadaan Siilinjärven apatiittikaivokselta ja tulevaisuudessa myös Savukosken Soklista.
Ovet avautumassa ulkomaisille toimijoille
Marokossa on myös merkittäviä rauta-, lyijy-, sinkki- ja kupariesiintymiä. Lisäksi Marokko tuottaa kultaa, hopeaa, nikkeliä ja tinaa, jota Marokossa arvioidaan olevan noin seitsemän miljoonaa tonnia. Marokko on maailman 10. merkittävin maa niin hopean- kuin lyijyntuotannossa.
Marokon kaivosteollisuus on vähitellen avautumassa myös ulkomaisille toimijoille. Pohjois-Marokossa Meknesin alueella lähellä Achemmacin kylää on yksi maailman suurimmista tinaesiintymistä. Achemmachissa kaivostoiminnasta vastaa australialainen ASX Junior Kasbah Resources. Yrityksen tavoitteena on tuottaa 4 000–6 000 tonnia tinaa vuodesta 2013 lähtien. Kanadalainen kaivosyhtiö Metalex on puolestaan löytänyt tärkeän kulta-, uraani-, ja timanttiesiintymän Länsi-Saharan alueella.
Kysyntää rakentamisen ja logistiikan aloilla
Suomeen on Marokosta viety vuosittain noin 100 miljoonan euron arvosta tavaraa. Viennin päätuote on ollut perinteisesti sahatavara, jonka osuus Suomen viennistä Marokkoon on noin puolet. Muita tärkeitä vientituotteita ovat koneet, sähkölaitteet ja farmaseuttiset tuotteet.
Marokon tuonti Suomeen on noin 50 miljoonaa euroa, lähinnä mineraaleja, hedelmiä ja kasviksia sekä vaatteita. Suomalaiset yritykset eivät toistaiseksi ole mainittavasti aktivoituneet Marokon markkinoilla – eivät myöskään ranskalaisella kielialueella toimivat yritykset. Mahdollisuuksia laajempaan toimintaan kuitenkin olisi.
Marokossa voisi olla erityistä kysyntää suomalaiselle osaamiselle esimerkiksi yhdyskunta- ja energiarakentamisen, logistiikan sekä teollisen infrastruktuurin aloilla. Muun muassa cleantech-sektori ja jätehuolto voisivat olla suomalaisille yrityksille kiinnostavia toimintasektoreita Marokossa. Myös suomalainen osaaminen esimerkiksi liikenteen ja koulutuksen aloilla kiinnostaa Marokossa.
Monipuolisuutta teollisuuteen
Marokon teollisuus oli pitkään voimakkaasti painottunut elintarvike-, tekstiili- ja nahkatuotteisiin, mutta viime vuosina teollisuutta on pyritty aktiivisesti monipuolistamaan ja sen jalostusastetta korottamaan.
Vuonna 2005 valtio otti käyttöön Plan Émergence-ohjelman, jossa määriteltiin kuusi lupaavinta teollisuudenalaa, joiden kehitykseen se aikoo panostaa kaikkein eniten vuoteen 2015 mennessä. Nämä painopistealat ovat autoteollisuus, ilmailuteollisuus, sähköteollisuus, elintarviketeollisuus, tekstiili- ja nahkateollisuus sekä offshoring, eli ulkomaisten yritysten palvelujen siirtäminen halvemman työvoiman maihin. Näiden lisäksi Marokossa on runsaasti pienyrityksiä; erityisesti pienimuotoista käsityöläisteollista tuotantoa on paljon.
Autoteollisuudessa johtoasemassa on Renault Maroc, joka myy kolmasosan Marokossa myydyistä autoista. Marokon myydyin automerkki, romanialainen Dacia, kuuluu Renault-konserniin. Renault on maan toiseksi myydyin auto. Dacian markkinaosuus on 21 prosenttia ja Renault’n 16 prosenttia.
Vuonna 2012 avatun Renault’n Tanger Medin tehtaan uskotaan vaikuttavan myönteisesti kauppataseen kehittymiseen. Tehtaan pyrkimyksenä on tuottaa parhaimmillaan 400 000 autoa vuosittain. Renault’n tehtaalla näyttäkin olevan positiivinen vaikutus – autoteollisuuden vienti kasvoi noin seitsemän prosenttia edellisenä vuonna.
Toinen teollisuudenala, jonka vienti kasvoi merkittävästi vuonna 2012, on ilmailuteollisuus. Ala työllistää Marokossa noin 10 000 ihmistä. Tärkein toimija on kanadalainen Bombardier, joka on avannut tehtaan Nouaceuriin lähelle Casablancaa.
Liikennettä halutaan raiteille
Yksi tulevien vuosien suurista liikenneprojekteista on Marokon luotijuna TGV (Train de grande vitesse). Projektin ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu suurnopeusjunalle sopivan rautatielinjan rakentaminen 350 kilometrin pituiselle välille Tanger–Casablanca. Junan huippunopeus olisi 320 kilometriä tunnissa. Rakennustöistä vastaa ranskalainen Alstom. Myös useat Lähi-idän maat osallistuvat projektin rahoitukseen.
Alstom oli vastuussa myös kahden uuden raitiovaunuverkoston rakentamisesta Rabatiin ja Casablancaan. Rabat-Salén 17 kilometriä ja 26 pysäkkiä kattava raitiovaunuverkosto otettiin käyttöön vuonna 2011 ja Casablancan raitiovaunulinjat vuonna 2012. Raitiovaunujen käyttöönotto on osa ympäristöystävällistä politiikkaa, jolla pyritään kehittämään Marokon suuria kaupunkeja kestävän kehityksen mukaisesti ja vähentämään henkilöautojen määrää sekä liikenneruuhkia kaupunkien keskustoissa.
Casablancan liikenneruuhkien ja yksityisautoilusta johtuvien päästöjen vuoksi kaupunkiin suunnitellaan myös metroa. Metroradan olisi määrä valmistua vuonna 2017. Turkkilainen Eximbank on ilmoittanut kiinnostuksestaan ryhtyä rahoittamaan hanketta yhdessä turkkilaisten yritysten kanssa.
Turkkilaisten osapuolten mukaantulo lisää kilpailua ranskalaisen Alstomin kanssa, joka on myös ilmaissut kiinnostuksensa projektiin. Lopullista päätöstä metron rakentamisesta ei ole vielä tehty. Alustavan arvion mukaan projektin kustannukset olisivat noin 700 miljoonaa euroa. Casablancan metron olisi tarkoitus kulkea maan päällä.
Ulkoistamisteollisuuden kärkimaita
Yksi menestyksekkäimmistä aloista Marokossa on ollut offshoring eli ulkomaisten yritysten palveluiden siirtäminen maihin, joissa työvoimakustannukset ovat pienemmät kuin lähtömaassa. Rabatin technopolis on yksi tällaisista teknologiapuistoista, joka on erikoistunut offshoring-palveluiden tuottamiseen. Rabatin teknologiapuiston tavoitteena on luoda 18 000 työpaikkaa.
Toinen suuri teknologiapuisto sijaitsee Casablancassa. Casanearshoressa toimivat useat suuret yritykset, kuten Bull ja Cap Gemini. Rabatin ja Casablancan lisäksi teknologiapuistoja on myös Fesissä ja Oujdassa. Marokosta onkin viime vuosina tullut kiinnostava kohde palveluiden ulkoistamiselle, erityisesti ranskankielisissä maissa. Syynä tähän ovat muun muassa edulliset työvoimakustannukset ja koulutetun ranskankielisen työvoiman helppo saatavuus.
Offshoring-teollisuuden liikevaihto on 700 miljoonaa euroa ja se työllistää Marokossa 52 000 henkilöä. Työpaikkojen määrä pyritään kaksinkertaistamaan vuoteen 2015 mennessä. European Offshoring Association (EOA) valitsi Marokon ulkoistamisteollisuuden parhaaksi maaksi. Marokon valintaa tukivat suuret yritykset, kuten HP, Deloitte, Dell, Logica ja Attento, jotka kaikki ovat merkittäviä toimijoita offshoring-teollisuudessa Marokossa.
Ulkomarokkolaisten raha tärkeää
Hyvin merkittävä tekijä Marokon taloudessa ovat ulkomailla asuvien ja työskentelevien marokkolaisten kotiuttamat rahavarat, jotka olivat yhteensä noin kuusi miljardia euroa vuonna 2012. Määrä vastaa noin kymmentä prosenttia Marokon bruttokansantuotteesta, vaikka vähennystä edellisvuoteen oli noin neljä prosenttia.
Mikäli ulkomarokkolaisten lähettämät rahavarat pienenevät entisestään, on sillä todennäköisesti huomattavia vaikutuksia maan kansantaloudelle. Etenkin syrjäseuduilla tällä rahalla on erittäin suuri merkitys. Lisäksi noin 2 miljoonaa ulkomarokkolaista matkailijaa tuo maahan tuloja, erityisesti matkailu-, pankki-, kiinteistö-, ja televiestintäsektoreille. Valtaosa rahoista menee suoraan kotitalouksille tai säästöiksi pankkitileille.
Pankeilla pitkä matka nykyaikaistua
Kansainvälinen finanssikriisi ei ole iskenyt juurikaan Marokon pankkeihin, vaan pankkisektori on ollut selvässä kasvussa viime vuosina.
Marokossa on moderni pankkilaki, jonka uskotaan olevan tärkeä askel kohti taloudellista liberalismia. Pankit ovat kuitenkin edelleen varsin vanhanaikaisia ja hitaita. Usein maksut suoritetaan shekeillä ja pankkisiirroilla, joiden perillemeno kestää usein 4–6 päivää. Käteistä rahaa käytetään paljon. Maksukortit käyvät vain moderneissa, isoissa kaupoissa. Asiakkaiden mahdollisuudesta internetpankin käyttöön vasta keskustellaan.
Useat pankit kuuluvat johonkin suurempaan kansainväliseen pankkikonserniin, useimmiten ranskalaispankkiin. Pankkikonttorien määrä on ollut kasvussa viime vuosina. Tällä hetkellä Marokossa on noin 5 500 pankkikonttoria.
Islamilainen pankkitoiminta tekee tuloaan
Pankkisektorilla yksi ajankohtaisimmista kysymyksistä on islamilaisen pankkitoiminnan aloittaminen. Esimerkiksi pääministeri Abdelilah Benkirane on ajanut asiaa näkyvästi. Myös kansan kiinnostus islamilaista pankkitoimintaa kohtaan on vastikään tehdyn kyselyn perusteella ollut suurta. Keskeistä islamilaiselle pankkitoiminnalle on se, että korkoa ei peritä.
Tämä perustuu islamilaiseen sharia-lakiin, rahaa ei tule tehdä rahalla. Koron lisäksi myös kaikkein spekulatiivisimmat sijoitusmuodot ovat islamilaisessa pankkitoiminnassa kiellettyjä. Yksi tärkeä tekijä, joka erottaa islamilaisen pankin perinteisestä länsimaisesta pankista on se, että pankki ja asiakas jakavat riskin. Tällöin pankki ja asiakas ovat enemmän samalla tasolla kuin länsimaisessa järjestelmässä. Ensimmäisen islamilaisen pankin, Faysal Islamic Bank, on määrä avautua Marokossa vuonna 2014.
Rabatissa toimiva Marokon keskuspankki Bank Al-Maghrib on perustettu vuonna 1959. Sen hallussa on vuoden 2008 arvion mukaan ulkomaista valuuttaa 36 miljardin dollarin arvosta. Ulkomaisen valuuttavarannon hallinnan lisäksi keskuspankki kontrolloi yksityisiä pankkeja, neuvoo hallitusta rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä, valvoo rahapoliittisia toimia ja laskee setelit liikkeelle. Lisäksi keskuspankki julkaisee talous- ja rahoitusalan tilastotietoa.
Luottoluokitus horjuu
Marokko on pysynyt pitkiä aikoja suhteellisen vakaana luottoluokitusten suhteen. Nyt Marokossa pelätään, että yhä suureneva budjettivaje ja talouden kasvun hidastuminen heijastuvat vähitellen myös luottoluokituksen heikkenemiseen.
Moody’s heikensi helmikuussa 2013 Marokon luokitusta tasolle Ba1. Eurooppalaisista maista saman luottoluokituksen Moody’s antaa Irlannille ja Unkarille. Standard & Poor’s luokittelee Marokon tasolle BBB-. Eurooppalaisista maista saman luottoluokituksen saa Espanja. Myös Fitch luokittelee Marokon tasolle BBB-.
Marokon valuutta dirham on toiminut Marokon virallisena valuuttana vuodesta 1958. Maan valuuttatuloista kolmanneksen tuo matkailu ja kolmanneksen ulkomailla asuvien marokkolaisten maahan lähettämät rahavirrat. Dirham on rajoitetusti vaihdettava valuutta. Rajoitukset koskevat ennen kaikkea vientiä, tuontia, yrityksiä ja valuuttojen sekä valuuttatulojen kotiuttamista. Dirham on ollut varsin vakaa valuutta ja seuraa melko tarkasti euron kehitystä.
Vakuutusalalle uutta puhtia?
Vakuutusyhtiöiden vuosittainen liikevaihto on noin kaksi miljardia euroa. Marokon vakuutussektori on Afrikan toiseksi suurin ja maailman 53. suurin.
Vakuutussektorin osuus Marokon bruttokansantuotteesta on noin kolme prosenttia. Luku on varsin hyvä, jos sitä vertaa muihin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maihin. Esimerkiksi Algeriassa, Egyptissä ja Jemenissä vakuutussektorin osuus on alle 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Moniin muihin maihin verrattuna Marokon vakuutussektorin osuus BKT:sta on varsin pieni.
Tämä johtuu osaltaan rahoitusalan tuotteiden huonosta tuntemisesta ja tietystä epäluulosta vakuutusyhtiöitä kohtaan. Yhtenä suurena puutteena nähdään vakuutusten huono yhteensoveltuvuus sharia-lain kanssa. Ratkaisuna tähän on esitetty vakuutuskonsepti Takafulia. Takaful perustuu sharia-lakiin ja keskeisenä ideana siinä on jaettu vastuu.
Sijoittajat kiittävät poliittisesta vakaudesta
Marokko pyrkii määrätietoisesti houkuttelemaan ulkomaisia sijoittajia. Vuonna 2012 Marokkoon tehtiin suoria investointeja arviolta 2,6 miljardin euron arvosta. Noin 60 prosenttia näistä sijoituksista on peräisin Ranskasta. Toiseksi suurin investoija Marokkoon on Yhdistyneet Arabiemiraatit.
Ulkomaalaisten investoinnit kohdistuvat ennen kaikkea kiinteistöihin ja yhdyskuntarakentamiseen, matkailuun sekä teollisuuteen.
Vuonna 2012 Marokkoon suuntautuvat investoinnit kasvoivat vuodesta 2011, toisin kuin esimerkiksi Agadirin sopimukseen kuuluvissa maissa (Tunisia, Jordania ja Egypti). Marokkoon suuntautuvien investointien kasvu selittyy suurelta osin suhteellisen vakaalla poliittisella tilanteella. Myös ulkomarokkolaisilla on ollut suuri merkitys.
Siltana eteläisen Afrikan ja muun maailman välillä
Marokko pyrkii kasvattamaan rooliaan tärkeänä siltana Saharan eteläpuolisen Afrikan ja muun maailman välillä. Marokon ylin johto, kuningas Mohammed VI:ta myöten, vahvistaa tätä roolia. Marokko investoi merkittävästi Afrikkaan, ennen kaikkea ranskankieliseen Afrikkaan. Myös Marokon kansallinen lentoyhtiö Royal Air Maroc tarjoaa lukuisia lentoyhteyksiä Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.
Maan pankki- ja vakuutussektori ovat niin ikään vahvasti läsnä Afrikassa. Marokkolaiset pankit ovat merkittäviä toimijoita Afrikan mantereella. Esimerkiksi Marokon suurin pankki, Attijariwafa, on myös Senegalin suurin pankki. Attijariwafa toimii lisäksi Norsunluurannikolla, Burkina Fasossa, Malissa, Mauritaniassa ja Kamerunissa. Vakuutusyhtiö Wafa Assurances pyrkii olemaan vahva toimija tulevaisuudessa Afrikan mantereella.
Casa Finance City
Marokon suurin kaupunki Casablanca on ennen kaikkea maan kaupan ja finanssielämän keskus. Sen merkitystä pyritään edelleen nostamaan Casablanca Finance City -hankkeen myötä, jonka puitteissa kaupunki on varannut maa-alueen erityisesti finanssialan tarpeisiin rakennettaville komplekseille. Casablanca Finance City sijaitsee lähellä keskustaa Anfan alueella.
Hankkeen toivotaan nostavan bruttokansantuotetta ja luovan 35 000 uutta työpaikkaa. Yksi tärkeä osa hanketta on Afrikkaan sijoittavien yritysten toimiminen Casablancasta käsin.
Casablancan pörssi on perustettu vuonna 1929. Pörssiin on listautunut 81 yhtiötä. Pörssin markkina-arvo on noin 50 miljardia euroa, mikä tekee Casablancan pörssistä Afrikan toiseksi suurimman Johannesburgin pörssin jälkeen.
Päivittäinen pörssivaihto on noin 100 miljoonaa euroa. Vuosi 2012 oli heikko pörssivuosi; pörssin kaksi tärkeintä indeksiä, Masi ja Madex, laskivat molemmat noin 15 prosenttia. Myös vuosi 2013 on alkanut laskusuuntaisesti.
Sähköinen kaupankäyntijärjestelmä on ollut käytössä Casablancan pörssissä jo vuodesta 1997 alkaen. Pörssin suurimmat yhtiöt ovat Maroc Telecom, Attijariwafa-pankki, BMCE-pankki ja Banque Centrale Populaire.
Antti Tapaninaho