Turkin jättiprojektissa tilaa myös suomalaisille
Kaakkois-Turkin kehitysprojekti GAP on maailman suurimpia aluekehityshankkeita. Tavoitteena on luoda kukoistava maatalousalue, mutta hankkeeseen on kytketty muun muassa koulutuksen ja turismin kehittäminen sekä teollisuusalueiden, moottoriteiden ja jäteveden käsittelyjärjestelmien rakentaminen. Miljardihanke tarjoaisi kaupallisia mahdollisuuksia myös suomalaisille eri alojen toimijoille, muun muassa konsulttiyrityksille.
GAP-projekti (Southeastern Anatolia Project, turkiksi Güneydoğu Anadolu Projesi) on monisektorinen aluekehitysohjelma. Päätavoitteena on luoda vientivetoinen maatalousalue, jonka tuotteille on kasvavat markkinat Turkin eteläisissä naapurimaissa. Projekti kohdistuu hedelmällisen puolikuun alueeseen Eufratin ja Tigrisin jokilaaksossa eli Pohjois-Mesopotamiassa. Näillä seuduilla maanviljelys aikoinaan syntyi.
Monialainen projekti kattaa kuitenkin maatalouden lisäksi myös opetuksen ja turismin edistämisen sekä pk-yritysten tukemisen. Alueen matkailupotentiaali on toistaiseksi lähes kokonaan hyödyntämättä.
Projekti käynnistyi jo 1970-luvulla vesivoiman rakentamisella. Suurimmat patoprojektit käynnistettiin 1980-luvulla. Monien vesivoimahankkeiden valmistuttua GAP:n painopiste on siirtynyt kastelujärjestelmien kehittämiseen. Vuoden 2008 lopussa vesivoimaprojekteista oli valmiina 74 % ja kasteluprojekteista 16 %. Tavoitteena on, että projektin loputtua GAP-alueella sijaitsee viidennes Turkin kastelun piirissä olevasta maatalousmaasta.
GAP-alueeseen kuuluu 9 provinssia ja noin kymmenesosa Turkin pinta-alasta sekä runsas neljännes maan vesivaroista. Projekti on hallinnollisesti pääministerin kanslian alainen, ja sen rahoitus saadaan valtion budjetista. GAP:n budjetti vuodelle 2010 on noin 1,6 mrd. euroa.
Kokonaisbudjetiksi on arvioitu 32 miljardia dollaria, josta vuoden 2008 loppuun mennessä oli käytetty 21,1 miljardia dollaria.
270 osaprojektia
GAP-projektin päämaja on nykyään Kaakkois-Turkin Sanliurfassa, jossa työskentelee noin sata asiantuntijaa. Ankarassa sijaitsee yhteystoimisto, jota kautta myös UNDP toimii mukana projektissa. Parhaillaan GAP valvoo 270 alueellista investointiprojektia.
Vuodet 2008-2012 kattavan toimintasuunnitelman tavoitteena on saattaa kastelun piiriin yli miljoona hehtaaria viljelysmaata. Suunnitelmaan sisältyy kahden padon (Ilisu ja Cizre) valmistuminen sekä moottoriteiden, maanteiden ja siltojen rakentaminen. Lisäksi tarkoituksena on kasvattaa toisen asteen koulutukseen osallistumista 54 %:sta 90 %:iin, rakentaa 20 000 asuntoa, 235 jäteveden käsittely-yksikköä ja 14 teollisuusaluetta, sekä tuoda juomavesi 75 asuinalueelle ja tukea 1225:tä pk-yritystä.
Ulkomaisia yrityksiä neuvotaan liittoutumaan
GAP ei julkaise tarjouskilpailuja keskitetysti. Ulkomaisia yrityksiä rohkaistaan muodostamaan kumppanuuksia paikallisten yritysten kanssa ja investoimaan Kaakkois-Turkkiin. Paikalliset kauppakamarit voivat auttaa kontaktien luomisessa. GAP:iin liittyvissä projekteissa on mukana useita ulkomaisia yrityksiä, muun muassa Norjan Statkraft.
GAP-alueen maanomistus on yksityistä. Maataloutta harjoitetaan suurtiloilla, mutta alueesta riippuen on myös pientiloja. Valtio maksaa GAP-projektin kautta kasteluinfrastruktuurin rakentamisen. Alueelliset kasteluyhtymät, joihin maatilat kuuluvat, hoitavat sen jälkeen järjestelmien ylläpidon.
Patohankkeelle kritiikkiä
Suuri osa GAP:n kattamasta alueesta kuuluu viime vuosikymmeninä poliittisesti epävakaisiin Turkin kurdialueisiin. Taloudellisen kehityksen voi toivoa tuovan alueelle myös poliittista vakautta. Viime aikoina negatiivista huomiota on herättänyt rakenteilla oleva Ilisun suurpato. Sen luoma tekojärvi uhkaa jättää alleen useita kyliä ja muinaismuistoalueita. Kansainvälisen kampanjan seurauksena useat eurooppalaiset yritykset ovat vetäytyneet patohankkeesta.
Patohankkeet vaikuttavat myös Turkin naapurisuhteisiin. Turkilla, Syyrialla ja Irakilla on jokien käyttöä koskeva tekninen yhteistyökomitea. Vuonna 1990 valmistunutta Atatürk-suurpatoa hyödynnetään Eufratin tulviensuojelussa.