Tunisian talous vallankumouksen jälkeisessä epävarmuudessa
Taloudessa varovaista elpymistä näkyvissä. Jasmiinivallankumouksen jälkeen epävarmuutta -suurena haasteena miten kannustaa ulkomaalaisia investoijia, turisteja ja kotimaan kuluttajia. Työllisyysnäkymät jatkuvat hyvin vaikeina, työttömistä 60 prosenttia on alle 30-vuotiaita. Turismi supistui alkuvuonna 42%. Libyan konflikti uhkaa odotettua pahemmin Tunisian taloutta. Köyhä maaseutu vaatisi nyt taloudellista panostamista.
Yleiset talousnäkymät
Tunisian keskuspankin johtaja Mustapha Kamel Nabli on useaan otteeseen korostanut, että maan demokratiauudistus edellyttää myös talouden kehitystä.
Nabli kritisoi mediaa sekä poliittisia puolueita, jotka eivät ole yhteiskunnallisessa debatissa ottaneet tarpeeksi huomioon talouden merkitystä. Tunisiassa on tällä hetkellä yli 60 virallista puoluetta, joista yhdelläkään ei ole esittää kunnollista talousohjelmaa.
Nablin mukaan Tunisian suuri ongelma on epävarmuuden ilmapiiri, joka näkyy sekä kuluttajien että yritysten varovaisuutena ja odotteluna. Nabli vetoaakin yritysjohtajiin, jotta nämä eivät pelkäisi tulevaa vaan uskaltaisivat ottaa harkittuja riskejä.
Väliaikaishallitus on käynnistänyt laajan talouden elvyttämisohjelman, mutta haasteena on vastata taloudellisiin ongelmiin ilman, että budjettivajetta kertyy yli viisi prosenttia.Tunisian taloudellinen alamäki tammi-maaliskuussa 2011 koski muun muassa teollisuustuotantoa (-13 prosenttia) sekä teollisuusinvestointeja (-36 prosenttia).
Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) arvioiden mukaan Tunisian talous kasvaa vain 1,3 prosenttia vuonna 2011. Tunisian keskuspankki arvioi, että kasvu on nollasta
kahteen prosenttiin. IMF:n mukaan vuonna 2012 talouskasvu on 5,6 prosenttia, mikä vastaisi viime vuosien kasvutahtia, joka on ollut viitisen prosenttia.IMF arvioi, että inflaatio tasoittunee tänä vuonna neljään prosenttiin. Inflaatioprosentti oli 4,4 vuonna
2010, ja näkymä vuodelle 2012 on 3,3 prosenttia.
Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä suorat ulkomaan investoinnit laskivat kaiken kaikkiaan 29 prosentilla. Sekä investoijat että kuluttajat ovat selvästi ottaneet askeleen taaksepäin. Jopa ulkomailla asuvien tunisialaisten rahansiirrot ovat vähentyneet 12
prosentilla huolimatta vallankumouksen synnyttämästä alkuinnostuksesta.
Tunisian kokemat tappiot suorien ulkomaan investointien suhteen ovat kuitenkin jääneet vähäisemmiksi kuin Egyptissä, missä investointien volyymi on puolittunut. Ulkomaalaiset yritykset eivät ole tilastojen mukaan lähteneet Tunisiasta yhtä kiireellä kuin Egyptistä.
Kaiken kaikkiaan yli 280 yritystä on joutunut lopettamaan toimintansa Tunisiassa vallankumouksen jälkeen. Valtiovarainministeri Jalloul Ayed ilmoitti huhtikuun alussa, että yritykset voivat anoa hallitukselta apua maksuvaikeuksiinsa.
Väliaikaishallituksen valtiontalouden elvyttämisohjelmaan kuuluu suurina projekteina tieverkoston, satamien ja lentokenttien kehittämistä. Esimerkiksi Tunisair-lentoyhtiön
tulevaisuuden ratkaiseminen on vaikeaa, sillä sen toiminta oli Ben Alin aikakaudella hyvin korruptoitunutta.
Tunisian keskuspankin valuuttavaranto on vähentynyt vallankumouksen jälkimainingeissa kahdella miljardilla dinaarilla (noin miljardi euroa). Tunisian pankkisektori vaatii perusteellista uudistamista, erityisesti valtionpankit, jotka muodostavat 40 prosenttia Tunisian pankkitoiminnasta.
Visio: Välimeren Singapore?
Tunisia on valtiovarainministeri Ayedin mukaan ”yksi harvoista maista, joissa pankkijärjestelmä laahaa talouden perässä”. Valtiovarainministeri haaveena on tehdä Tunisiasta ”todellinen islamilaisen finanssimaailman keskus” sekä ”Välimeren Singapore”.
Afrikan kehityspankin ja Maailmanpankin välisen sopimuksen mukaisesti kumpikin organisaatio on myöntänyt Tunisialle 500 miljoonan dollarin budjettituen. José Manuel Barroso ilmoitti huhtikuun puolivälissä 140 miljoonan euron lisätukipaketista. Aiemmin EU on myöntänyt Tunisialle 257 miljoonaa euroa kaudelle 2011–2013. Ranska tukee Tunisiaa 350 miljoonalla eurolla, ja Nicolas Sarkozy on kutsunut Tunisian Egyptin ohella 26.–27. toukokuuta Deauvillessä järjestettävään G8-ryhmän kokoukseen,
mikä avaa Tunisialle mahdollisuuden kerätä lisää huomiota maan tilanteelle.
Menneisyyden taakka
Tunisian ulkomaanvelkakysymys on vaikea, ja mediassa on pyöritelty kysymystä siitä, tulisiko velka maksaa vai ei. Noin 22 miljardin dollarin velkataakka sotii sitä kuvaa vastaan, jota kansainväliset toimijat ovat ylläpitäneet takavuosina puhuessaan ”Tunisian talousihmeestä”. Tunisialaiset ovat huolissaan maan taloudellisen luotettavuuden sekä itsenäisyyden turvaamisesta. Erityisen kuuman velkakysymyksen ovat muodostaneet rahat, jotka syrjäytetty presidentti Ben Ali on aikoinaan ohjannut omaan käyttöönsä.Tunisialaiset haluavat tehdä eron Ben Alin ja Tunisian valtion velan välillä.
Tunisiassa on lakkoiltu ja osoitettu mieltä tiuhaan tahtiin viime kuukausina. Ihmiset vaativat vuoroin esimerkiksi lisää työtä ja tasa-arvoa sekä vastustavat tai puolustavat islamismia. Lakkojen määrä kasvoi alkuvuonna yli 155 prosentilla verrattuna viime vuoteen. Esimerkiksi roskakuskit ovat jättäneet työnsä tekemättä useaan otteeseen.
Sosiaaliministeri Mohamed Ennaceurin mukaan yli kymmenen prosenttia tunisialaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Tämä tarkoittaa lähes 200 000 kotitaloutta. Tukien varassa elävien kotitalouksien taloudellista itsenäisyyttä halutaan auttaa esimerkiksi Afrikan kehityspankin ja Kiinan myöntämillä mikrolainoilla.
Mikä on talouden kehityksen suunta?
Huhtikuusta lähtien Tunisian talous on osittain osoittanut varovaisia merkkejä talousahdingon helpottumisesta. Esimerkiksi teollisuusvienti, kotimainen kulutus sekä inflaatio ovat kehittyneet positiivisempaan suuntaan. Nähtäväksi jää, kuinka positiivisia tuloksia saadaan aikaiseksi lähestyttäessä heinäkuun lopuksi suunniteltuja vaaleja.
Työttömyysaste on ollut jo vuosia korkea etenkin nuorten ja koulutettujen keskuudessa sekä Tunisiassa että Pohjois-Afrikassa yleisesti. IMF:n arvioiden mukaan työttömyysaste noussee Tunisiassa kuluvana vuonna 14,7 prosenttiin kun se viime vuonna oli 13 prosenttia. Vuodelle 2012 ennustetaan 14,4 prosentin työttömyysastetta. Synkimpien skenaarioiden mukaan työttömyys voisi jopa kaksinkertaistua vuoden 2011 loppuun mennessä. Tämä tarkoittaisi työttömien määrän kasvua alkuvuoden 500 000:sta
noin miljoonaan työttömään. Tilastojen mukaan 60 prosenttia työttömistä on alle 30-vuotiaita, ja trendi on kasvava, sillä vallankumouksen jälkeen pysyviä työpaikkoja on menetetty noin 7 000 paikan kuukausivauhdilla.
Työllisyystilanteen parantamiseen on varattu alustavasti 2,5 miljardia dinaaria (noin 1,25 miljardia euroa). Tunisian keskuspankin Nablin arvion mukaan Tunisian talouden tulisi kasvaa seitsemän prosentin vuositahtia, jotta saataisiin luotua tarpeeksi uusia työpaikkoja.
Alueellinen kehitys ja eriarvoisuus
Keskeistä on yritys lisätä investointeja sekä parantaa elinolosuhteita ympäri maata, sillä Tunisiassa kehitys ei ole jakautunut maantieteellisesti tasaisesti. Pääkaupunkiseutu sekä turistien suosima itärannikko ovat vauraita alueita suhteessa köyhään sisämaahan ja etelään, mikä oli yksi merkittävä motiivi tammikuisen jasmiinivallankumouksen taustalla.
Väliaikaishallitus on ilmoittanut alueellisen ohjelman lanseeraamisesta, jonka avulla pyritään muun muassa parantamaan työllisyystilannetta sekä modernisoimaan
infrastruktuuria 14 köyhimmällä alueella. (Tunisia on jaettu yhteensä 24 hallinnolliseen
alueeseen.)
Kansainväliset rahoittajat ovat osoittaneet erityistä kiinnostusta satsata Tunisian köyhien
alueiden kehittämiseen. Esimerkiksi Maailmanpankki on myöntänyt Tunisialle erikseen 125 miljoonan dollarin tukipaketin maaseudun kehitysprojekteja varten. Myös tunisialaiset kansalaisjärjestöt ovat aktivoituneet alueellisen kehityksen parantamiseksi.
Juuri mikään ei kuitenkaan ainakaan vielä ole muuttunut tammikuun jälkeen esimerkiksi köyhässä Sidi Bouzidissa, missä vallankumouksen suurin marttyyri Mohamed Bouazizi sytytti itsensä tuleen viime joulukuussa. Kaupungin asukkaat ovat väsyneitä lupauksiin, joita ei koskaan täytetä. Työttömyysaste on hälyttävät 24 prosenttia. Aluepolitiikkaa on tehty perinteisesti varsin keskitetysti pääkaupunki Tunisista käsin, ja Sidi Bouzidin asukkaat vaativat nyt saada päättää enemmän omista asioistaan.
Turismi
Turismin tämänhetkisiä haasteita käsitellään jatkuvasti tunisialaisissa sanomalehdissä. Toisaalta kerrotaan aavemaisen hiljaisista turistikohteista, toisaalta raportoidaan uusista kansainvälisistä mainoskampanjoista ja turismin varovaisesta elpymisestä kohti kesää. Turismi on tärkeä elinkeino Tunisiassa, sillä sen osuus bruttokansantuotteesta on lähes seitsemän prosenttia. Turismi on perinteisesti työllistänyt suoraan 400 000 ja välillisesti jopa miljoona tunisialaista. (Tunisian väkiluku on noin 10 miljoonaa).
Turismi laski Tunisiassa 42 prosenttia tammi-maaliskuussa 2011. Turismitulot olivat 231 miljoonaa dinaaria (117 miljoonaa euroa) verrattuna saman ajanjakson tuloihin vuosi sitten, 390 miljoonaan dinaariin. Tällä hetkellä yli puolet talousvaikeuksista kärsivistä yrityksistä on hotelleja, ja hotellit ovatkin kärsineet vuoden alussa kaiken kaikkiaan 60 prosentin asiakastappion.
Libyan rajan läheisyydessä sijaitsevassa Zarziksen lomakohteessa on tavanomaisesta turismista poikkeavaa vipinää, sillä siellä majailee sekä libyalaisia pakolaisia että rajalla työskenteleviä avustustyöntekijöitä ja median edustajia. Vaikka jatkossa Tunisian on välttämätöntä laajentaa talouden ja elinkeinoelämän perustaa, on turismin
kääntyminen uuteen nousuun eräs Tunisian talouden kohtalonkysymyksistä.
Libyan konfliktin vaikutus
Tunisian keskuspankin johtaja Nablion todennut, että Libyan konfliktin vaikutus Tunisian talouteen on osoittautunut luultua pahemmaksi. Maiden välillä on perinteisesti käyty paljon kauppaa, ja nyt tavoitteena on taata mahdollisuuksien mukaan varsinkin tunisialaisten tuotteiden vienti rajan yli. Tunisia tukee rahallisesti maansa kansalaisia, jotka palaavat kotimaahan Libyan tapahtumien seurauksena.
Vähintään kuusi kuukautta Libyassa asuneet tunisialaiset saavat kertamaksuna 400–600 dinaaria (200–300 euroa) riippuen siitä, onko heillä perhettä vai ei. Tunisiaan on palannut Libyan konfliktin kärjistyttyä noin 40 000 tunisialaista, joista 21 000 on ollut oikeutettu tukipakettiin.
Erityinen lisärasite Tunisialle ovat Libyan sotaisuuksia pakenevat libyalaiset, joista monet tarvitsevat muun muassa terveydenhoidon palveluja. Varakkaat libyalaisturistit, yli miljoona vuodessa, ovat perinteisesti olleet Tunisialle merkittävä matkailu- ja terveyspalvelujen tulolähde. Pakolaisuuden myötä heistä on tullut taloudellinen lisärasite, josta Tunisialla on suuria vaikeuksia selvitä ilman kansainvälistä
tukea.