Tunisian kasvu lepää reformien, lainarahan ja naapurien varassa

Tunisian kasvu lepää reformien, lainarahan ja naapurien varassa

Tunisian hallinto tiedostaa rakenteelliset ongelmat, mutta reformit etenevät verkkaisesti arabikevään jälkeisessä transitiovaiheessa. Investointiympäristöä pyritään parantamaan myös EU:n yhteistyöllä.

Tunisian huomattavaa potentiaalia omaava turismisektori on tällä hetkellä jäänyt lähinnä edulliseksi pakettimatkateollisuudeksi. Kuva: WomeEOSTunisian huomattavaa potentiaalia omaava turismisektori on tällä hetkellä jäänyt lähinnä edulliseksi pakettimatkateollisuudeksi. Kuva: WomeEOS(Linkki toiselle verkkosivustolle) (avautuu uuteen ikkunaan)

Talouskasvua hankaloittavat rakenteelliset ongelmat tiedostetaan hyvin Tunisiassa. Ne ovat peruja entisen presidentin Ben Alin ajan talouslukujen kaunisteluista, joiden taakse kätkeytyi todellisuudessa pysähtynyt kehityskulku. Tällä hetkellä demokraattista transitiota läpikäyvässä Tunisiassa on kyse lähinnä oikeanlaisten ratkaisujen löytämisestä uudistusten toimeenpanemiselle.

Pääministeri Hamadi Jebali nimitti 20.12.2012 vihdoin uudeksi valtiovarainministeriksi keskusta-vasemmistolaisen hallituspuolue Ettakatolin turismiministerinä toimineen Elyes Fakhfakhin. Nuorehkon Fakhfakhin edeltäjä Houcine Dimassi erosi heinäkuussa 2012 valtion menoja ja budjetin käyttöä koskeneiden erimielisyyksien seurauksena.

Tuoretta valtiovarainministeriä odottaa vuoden 2013 ylimitoitettuja kasvuodotuksia heijastavan valtion budjetin puolustaminen ja tehokas toimeenpaneminen.. Julkisuudessa uusi valtiovarainministeri joutuu jo rauhoittelemaan valtion virkamiehiä, jotka jännittävät palkanmaksunsa puolesta.

Tärkeimmät sektorit: maatalous ja turismi

Maan tärkein sektori maatalous on arkaaista ja tehotonta sekä kykenemätön turvaamaan kotimaan kysynnän tarpeet. Toiseksi tärkein sektori ja vallankumouksen jälkeen huomattavasti kärsinyt, vaikkakin huomattavaa potentiaalia edelleen omaava turismi on tällä hetkellä jäänyt lähinnä edulliseksi pakettimatkateollisuudeksi, jonka infrastruktuuri ja sisältö kaipaavat kipeästi modernisoimista.

Salafistien iskut Yhdysvaltain suurlähetystöön ja amerikkalaiseen kouluun syyskuussa 2012 karkottivat merkittävästi syksyksi 2012 odotettuja turisteja. Viranomaisten strategiatyö turistien takaisin houkuttelemiseksi on tarkoitus aloittaa helmikuussa 2013. Tähtäimessä on kymmenen miljoonan vuosittaisen turistin rajan saavuttaminen vuoteen 2016 mennessä.

Muut teollisuuden sektorit ovat kehityksessä jäljessä eivätkä kykene luomaan merkittävästi työpaikkoja tai varallisuutta. Eurokriisi on vaikuttanut negatiivisesti kuluneen vuoden teollisuustuotantoon ja johtanut täten viennin vähenemiseen.

Raskaan hallinnon ja korruption ongelmavyyhti

Valtionhallinto on raskas, keskusjohtoinen ja byrokraattinen – tämän tunnustavat tunisialaiset itsekin. Eri sektoreiden hallintorakenteet ovat yhtenä lukuisien reformien kohteena. Maan alueelliset erot ja köyhyys ovat syventyneet ja laajentuneet sekä tulleet ylipäätään tunisialaisten laajempaan tietoisuuteen Ben Alin ajan päätyttyä.

Korruptio rehottaa entistä pahempana. Tunisia on Transparency Internationalin uusimmalla, 17.12.2012 julkistetulla korruptiota tarkastelevalla 176 maan ranking-listalla jälleen tippunut; edellisvuodesta kaksi pykälää sijalle 75. Ennen vallankumousta maa sijoittui sijalle 59. Tämä kokonaisuus muodostaa ongelmavyyhden, jonka pureutumiseen vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Kotitaloudet ovat raskaasti velkaantuneita ennen vallankumousta verrattain helposti myönnetyistä asunto- ja kulutusluotoista johtuen.

Tavalliselle tunisialaiselle elinkustannukset ovat selkeästi kallistuneet vallankumouksen jälkeen. Palkat eivät sen sijaan eivät ole merkittävästi nousseet julkisella tai yksityiselläkään sektorilla. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yhdistettynä dinarin arvon alenemiseen. Keskuspankin mukaan inflaatio nousi elokuussa 2012 5,6 prosenttiin edellisvuoden vastaavan ajankohdan 3,3 prosentista. Tunisian keskuspankki on laskenut käteistä markkinoille ja muuntanut korkotasoa useaan otteseen inflaatiokehitystä hillitäkseen.

Luottoluokittajat pessimistisiä

Kansainvälinen luottoluokituslaitos Fitch alensi Tunisian luokitusta marraskuussa 2012 luokasta BBB- tasolle BB+. Fitch perusteli luottoluokituksen alentamista transitiovaiheen odotettua pidempään viivästyneillä uudistuksilla ja kiinnitti huomiota erityisesti vahvassa velkasuhteessa elävän talouden alijäämään ja vaihtotaseeseen.

Tunisiassa muutos otettiin vastaan huolestuneena, ”muttei vaarallisena”. Moody’s säilytti tammikuun 2013 alussa Tunisian luottoluokituksen Baa3-tasolla pessimistisellä kasvusennusteella, vaikkakin totesi maan selviytyneen suhteellisen hyvin haastavasta vuodesta 2012. Pessimistisen ennusteen luottoluokituslaitos perusteli sillä, että hallituksen odotetaan nyt todellakin pureutuvan julkisiin menoihin ja vievän transitioreforminsa loppuun saakka.

Moody’s mukaan Tunisia on tähän mennessä pystynyt turvaamaan riittävän määrän varoja kansainvälisillä sijoitusmarkkinoilla maan julkiseen ja ulkomaiseen velkaan nähden.

Hallitus on sanojensa mukaan sitoutunut reformeihin

Nykyinen transitiohallitus on omien sanojensa mukaan sitoutunut talouskasvua fasilitoiviin reformeihin viidellä prioriteettialueella: 1. talous- ja sosiaaliuudistukset; 2. infrastruktuurin modernisoiminen; 3. alueiden välinen kehitystasapaino; 4. sosiaali-, koulutus- ja työllisyyspalveluiden parantaminen sekä 5. luonnonvarat huomioivan kestävän kehityksen edistäminen.

Talouskasvua hankaloittavat Euroopan nykyiset talousnäkymät Tunisian ollessa hyvin vahvasti Euroopasta vientiriippuvainen talous. Lisää haasteita reformien toimeenpanoon aiheuttavat jatkuvat huhut mahdollisista ministerivaihdoksista. Hallituksen sisällä on myös hyvin erilaisia näkemyksiä maan taloudesta.

Sosioekonomisista syistä aiheutuneiden levottomuuksien lisääntyminen ja niihin vastaaminen ajaa hallitusta etsimään lyhyen aikavälin ratkaisuja, jotka eivät kuitenkaan tue pidemmän aikavälin talouskehitystä.

Hitaasti, keskipitkän ja pitkän aikavälin tähtäimellä etenevät reformit ovat kuitenkin käynnissä monella keskeisellä sektorilla. Näihin lukeutuu laaja-alainen turvallisuussektorin reformi, joka tähtää maan vakauden lisääntymiseen. Uskottavaa hallitusohjelmaa ongelmien pureutumiseen ei toistaiseksi ole ollut näkyvissä. Täten tuskin on sattumaa, että nykyiseen hallitukseen kohdistuva kritiikki osuu suurelta osin kykenemättömyyteen hoitaa taloutta.

Tunisian työttömyysprosentti on keskimäärin edelleen 17–18 prosentin luokkaa, mutta paikoittain köyhemmässä sisämaassa se on melkein 50 prosenttia ja nuorten vastavalmistunteiden keskuudessa jopa yli 40 prosenttia. On karua kuulla sosioekonomisia muutoksia vaatineen vallankumouksen jälkeen, että usean vastavalmistuneen unelmatyöpaikka on edelleen valtion palveluksessa.

Syystäkin Tunisian tilanne vaatii innovatiivisia ratkaisuja, jolla rohkaistaisiin nuoria yrittäjähenkisyyteen. Muutos tulee kuitenkin viemään aikaa.

Tunisian valtion budjetti vuodelle 2013

Tunisian valtiovarainministeriön marraskuun 2012 lopulla julkaisemat talousluvut vuodelle 2013 arviovat – nykyinen maan haastava tilanne huomioiden – hyvinkin optimistisesti talouden kasvavan noin 4,5 prosenttia kuluvana vuonna. Valtion budjettiehdotus vuodelle 2013 on noin 26,7 miljardia dinaria (13,35 miljardia euroa). Luku on 4,5 prosenttia enemmän kuin vuoden 2012 valtion budjetti.

Budjetista 75 prosenttia perustuu verotuloihin ja neljännes lainarahaan. Ulkomaista velkaa Tunisialla oli vuoden 2012 lopulla 48,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaihtotaseen alijäämä kipusi koko kalenterivuoden 2012 osalta Tunisian kohdalla ennätyskorkeaksi: arviolta 7,4 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT).

Valtiovarainministeriön mukaan valtion tavoite on vuonna 2013 luoda 23 000 uutta työpaikkaa pääasiassa julkiselle sektorille ja tukea köyhien sisämaan alueiden merkittäviä kehitys- ja infrastruktuuriprojekteja.

Ennätyssuuren budjettiesityksen on myös tarkoitus parantaa kansalaisten ostovoimaa palkankorotuksin ja erilaisin tukitoimin. Myös erilaisia veroja, kuten turismi- ja alkoholiverotusta kiristetään.

Pelkästään julkisen sektorin palkkakustannukset nielevät jopa 37 prosenttia budjetista (vastaten 14 prosenttia BKT:sta) viime vuonna tehtyjen virkamiesten laajojen rekrytointien seurauksena. Sekä julkisen että yksityisen sektorin osalta on ilmoitettu indeksisidonnaisista palkankorotuksista. Valtion tukiaiset muun muassa öljyn tuotantoa ja liikennettä koskien säilyvät verrattain korkeina vastaten 5,4 prosenttia BKT:sta (noin 3,9 miljoonaa dinaria).

Valtion budjetin alijäämäksi ennustetaan 5,9 prosenttia vuonna 2013 (vuonna 2012: 6,6 prosenttia) ja viiden vuoden kuluessa sen lasketaan – optimitapauksessa – olevan enää 2,5 prosenttia.

Tunisian alijäämäinen kauppatase kasvoi yli 50 prosenttia vuoden 2012 ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana. Tulevat luvut ovat vahvasti vientivetoisen talouden kohdalla sidoksissa euroalueen sekä naapurimaiden, etenkin Libyan, talouden kehityksen kanssa.

Tunisialaisnäkemysten mukaan talouskasvu tulevien vuosien aikana (2013–2017) kasvaisi progressiivisen hitaasti seitsemän prosentin tasolle vuoteen 2017 mennessä. Valtion tulonkeruun on tosin noteerattu olevan huolestuttavan heikko suhteessa menoihin, joten nähtäväksi jää, miten kehitys todellisuudessa materialisoituu.

Poliittisella kentällä merkittäväksi toimijaksi ja laajaa kansalaisyhteiskunnan luottamusta nauttiva vuoden aikana noussut Tunisian keskusammattijärjestö (UGTT) on kovin sanoin arvostellut kykenemättömäksi kutsumansa hallituksen budjettiesitystä, joka ei heidän mukaansa kannusta lisäämään investointeja vaan päinvastoin heikentää maan talouden elpymistä. UGTT:n mukaan hallitus toteutti vuonna 2012 korkeintaan 67 prosenttiin esitetyistä elvytystoimista. UGTT onkin tammikuussa 2013 uudistanut ehdotuksensa nk. kansallisesta dialogista, poliittisen konsensuksen löytämiseksi laaja-alaisesti sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunnan toimijat mukaan ottaen maan tulevaisuuden suuntaa määrittämään. Edellinen yritys loppuvuodesta 2012 kaatui päähallituspuolueiden Ennahdan ja kongressipuolueen (CPR) boikottiin suurimman oppositiopuolueen, Nida Tounesin, osallistumisesta johtuen,

Taloustoimien tuloksettomuuden todetaan olevan suora syy sosiaalisille levottomuuksille etenkin vähänvaraisilla alueilla sisämaassa. Tunisian teollisuus- ja käsityöläisten liiton UTICA:n presidentti peräänkuulutti marraskuussa 2012 poliittiseen konsensukseen pyrkimistä ja maan vakauttamista uusien investointien houkuttelemiseksi.

Hallitus, UGTT ja UTICA allekirjoittivat vallankumouksen kaksivuotispäivänä 14. tammikuuta 2013 nk. sosiaalisopimuksen (”contrat sociale”), jolla sitoudutaan erilaisiin työmarkkinoiden  kehityslinjauksiin ja yleisesti työllisyyden parantamisen toimiin, sekä kolmikanta dialogin järjestöyhteistyön institutionalisoimiseksi. Nähtäväksi jää, jääkö sopimus symboliseksi.

Ulkomaiset rahoittajat

Maailmanpankki hyväksyi vuoden 2012 marraskuussa 785 miljoonan dollarin arvoisen budjettituen Tunisialle. Talouskasvun vauhdittajaksi odotettu Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) lainapaketti (500 miljoonaa dollaria) vahvistettiin myös marraskuussa 2012. IMF korjasi kasvuennustettaan Tunisian osalta 3,3 prosenttiinlokakuussa 2012 noteeraten demokratiatransitiovaiheen odotettua hitaamman talouden elpymisen.

Tunisian ja koko MENA-alueen (eli Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan) talouskasvun elvyttämiseksi on arvioitu tarvittavan vuonna 2013 yhteensä 33 miljardia euroa, josta IMF arvioi Tunisian tarvitsevan yli viisi miljardia euroa. Tunisialaisten oma arvio liikkuu kolmen miljardin euron tuntumassa.

Lainanantajia Tunisialle riittää kansainvälisten rahoituslaitosten lisäksi tällä hetkellä myös kahdenvälisesti . Turkki lainasi viime vuonna Tunisialle 100 miljoonaa dollaria, jaloilleen itsekin ponnisteleva naapurimaa Libya 200 miljoonaa dollaria; kansainvälinen islamilainen kehityspankki (IDB) 355 miljoonaa dinaria; arabimaiden valuuttarahasto (AMF) kolmella eri lainalla yhteensä 180 miljoonaa dollaria.

Muita suuria lainanantajia vuonna 2012 olivat Yhdysvallat (100 miljoonaa dollaria), Ranska, Euroopan investointipankki (EIB) ja Euro–Välimeri-investointi‑ ja kumppanuusväline (FEMIP).

Tunisissa päämajaansa vielä toistaiseksi pitävä Afrikan kehityspankki (AfDB) myönsi Tunisialle myös 387,6 miljoonan euron lainan reformien tukemiseksi transitioprosessissa, jonka fokus on työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamisessa.

Tunisian hallituksen työn alla olevan työllisyysstrategian reformin tulisi tukea lainapaketin tuloksellisuutta. Lainapaketti on osa kehityspankin tukitoimia teknisen avun lisäksi. Euroopan jälleenrakennuspankki (EBRD) avaa toimipisteen Tunisiaan tämän vuoden aikana keskittyen yhteistyöhön yksityisen sektorin ja erityisesti pk-yritysten tukemisen ja energiatehokkuuden parantamisen kanssa.

Yksittäiset Persianlahden maat tiettävästi rahoittavat myös Tunisiaa omin ehdoin vahvalla infrastruktuuripainotuksella. Avainkysymys on se, miten hallitus pystyy toimeenpanemaan meneillään olevassa eri sektorien reformien viidakossa tuloksellisia talouden elvyttämisohjelmia ja ennen kaikkea viemään niitä menestyksekkäästi loppuun saakka.

Pankkisektori

Tunisian pankkisektorin odotetaan läpikäyvän perustavanlaatuisen uudistusprosessin lähivuosina. Maa päätti ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 2012 laskea markkinoille islamilaisia valtion velkakirjoja ”sukuk’eja” 1000 miljoonan dinarin (noin 500 miljoonaa euroa) arvosta; niillä on tarkoitus pureutua valtion velkaan.

Sukukien käyttöönotto vaatii vielä oman lainsäädännön ja ylipäätään niiden tunnetuksi tekemistä tunisialaisessa finanssimaailmassa. Tunisian keskuspankki julkaisi vuoden 2012 lopussa tuoreimmat tiedot maan valuuttavarannoista, jotka vastasivat 103–105 päivän tuonnin arvoa (eri arvioiden mukaan noin 970 miljoonaa euroa tai 1,30 miljardia Yhdysvaltain dollaria, USD). Varantojen hienoinen kasvu on selitettävissä Maailmanpankin sekä Afrikan kehityspankin apupakettien avulla ja Japanin markkinoille joulukuussa 2012 laskemien 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoisten Samurai-velkakirjojen kautta.

Liiketoimintaympäristön parantaminen

Syksyn 2012 aikana Tunisian vienninedistäjäviranomaiset ovat aktiivisesti järjestäneet ministeritason tilaisuuksia ja pyöreän pöydän keskusteluja investointi-ilmapiiristä. Eurooppalaiset investoinnit muodostavat yhteensä 80 prosenttia kaikista Tunisiaan suuntautuvista ulkomaisista sijoituksista. Ulkomaisten sijoittajien kärkikolmikko olivat vuoden 2012 lopun tilastoissa Ranska, Qatar ja Italia. Suurimmat ulkomaiset sijoitukset tehdään energia-alalle.

Tunisia lukeutuu maailman suurimpiin fosfaatin tuottajiin. Maassa on myös huomattavia liuskekaasuesiintymiä. Teollisuusministeriö on hiljattain ilmoittanut maan pyrkivän tuottamaan 30 prosenttia kokonaisenergiatuotannostaan vuoteen 2030 mennessä uusiutuvien energiamuotojen avulla. Tavoitteen saavuttamiseksi energiamarkkinat kaipaavat ulkomaisia investointeja.

Tunisissa toimivien eri maiden kauppakamareiden edustajien mukaan Tunisia katsoo eurokriisin aikaan yhä enemmän kaupankäynnin mahdollisuuksiin naapurimaihinsa. Ennen kaikkea maa tarvitsisi kunnon tiekartan investointien houkuttelemiseksi. Toimintaympäristön turvallisuuden vakauttaminen sekä viivästyneen perustuslakiuudistuksen loppuun saattaminen ovat ensisijaisia tavoitteita.

EU–Tunisia kauppapolitiikka

EU:n teollisuuskomissaari Antonio Tajani kävi bisnesdelegaation kanssa Tunisissa marraskuun 2012 lopulla valamassa uskoa tunisialaiseen yrittäjähenkisyyteen. Samaan aikaan pääkaupungista 120 kilometrin päässä sijaitsevassa Silianan pikkukaupungissa työntekijät yhteisessä rintamassa kapinoivat sosioekonomisten uudistusten puolesta. Hallituksen eroa vaatinut mielenosoitus tukahdutettiin rajuin voimaottein. Vallitsevissa olosuhteissa potentiaalisia Silianoita on edelleen Tunisiassa lukuisia.

Komissaari Tajanin käynnillä allekirjoitettiin EU:n ja Tunisian välillä yhteistyöaiesopimukset muun muassa turismin, satelliittinavigaation, pk-yritysten kehittämisen, raaka-aineiden ja standardisoinnin aloilla.

Vierailun yhteydessä perustettiin myös neuvoa-antava talouskomissio, joka koostuu eurooppalaisten yritysten edustajista. Heidän tehtävänäön on kokemustensa perusteella kertoa tunisialaisille, miten nämä voisivat kehittää maan liiketoimintaympäristöä ja investointi-ilmapiiriä ullkomaisille sijoittajille suotuisammaksi. Komissio kokoontui ensimmäisen kerran Tunisissa tammikuussa 2013 komissaari Tajanin ja Tunisian pääministeri Jebalin itsensä läsnäollessa.

Suurimmiksi haasteiksi investointiviranomaisten ja talouskomission agendalle on identifioitu Tunisian markkinoiden kilpailukyvyn parantaminen, lakien ja hallinnollisten säännösten selkeyttämisen tarve sekä muodollisuuksien helpottaminen; voittojen kotiuttamisen vaikeudet, tarjouskilpailuiden etenemättömyys, hankalat public-private partnership (PPP) -toimiluvat, viranomaisten sitoutuneisuus kaupankäynnin ilmapiirin parantamiseen sekä sen läpinäkyvään valvontaan.

Lisäksi työvoiman koulutusreformin tarve, henkilöstön ja kauppakumppaneiden kyseenalainen sitoutuneisuus, lain noudattaminen ylipäätään sekä korruptio nousevat usein esille suurimpia kaupanesteitä nimetessä. Tunisiaan odotetaan pian uutta investointilakia, jonka pitäisi puoltaa läpinäkyvämpien markkinoiden avautumista. Lisäksi paraikaa työn alla on PPP-suhteita määrittävää lainsäädäntöä.

Poliittinen valtapeli syö aikaa

Maan monimutkaisen taloustilanteen purkaminen tulisi aloittaa mahdollisimman pikaisesti talouskasvun elvyttämiseksi, mutta ennen kaikkea maan vakauden ja turvallisuuden takaamiseksi. Tämän tunnustavat ja tunnistavat niin tunisialaiset kuin myös kansainväliset investoijat, jotka ovat tällä hetkellä yhä useammin omien sanojensa mukaan ”wait and see” -tilanteessa.

Tunisialaisten tyytymättömyys vallankumouksien jälkeiseen reformiin synnyttää kansalaisissa herkästi mielenosoituksia ja lakkomielialaa. Toistaiseksi kansainvälinen yhteisö on vakuuttanut tukevansa verkkaisesti etenevää demokraattista transitiokehitystä. Sijoittajille kannalta ensiarvoisen tärkeän seikan, maan tilanteen vakauttamisen, lisäksi Tunisian tulisi pyrkiä monipuolistamaan vientituotteitaan, mistä he ovat itsekin tietoisia.

Nykyisen, poliittisesti kokemattoman hallituksen prioriteetit vaikuttavat tarkoituksenmukaisilta, mutta demokratian alkutaipaleella poliittinen valtapeli ja viivästynyt perustuslakityö ovat toistaiseksi vieneet reformeilta pohjaa etenkin seuraavien vaalien ajankohtaa jatkuvasti spekuloitaessa.