Tausta: Suomen naisvankilahanke ja jälleenrakennusryhmän hankkeet Afganistanissa

Suomen kehitysyhteistyövaroilla tuettu Sheberghanin naisvankilan rakentaminen Afganistanissa on ollut viime päivinä vilkkaan uutisoinnin kohteena.  Naisvankilassa tammikuussa 2009 ilmennyt vankilahenkilökunnan sekaantuminen prostituutioon on yhdistetty aiheettomasti Suomen tukeen. Suomen myöntämällä 80 000 eurolla on rakennettu uusi Sheberghanin naisvankila romahtamispisteessä olleen vanhan tilalle. 

Sheberghanin uusi naisvankila on osaltaan parantanut naisvankien oloja Afganistanissa. Kuva: Anja Paajanen

Suomen varsinainen kehitysyhteistyö, mikä käsittää noin 15 miljoonan euron vuosittaisen avustusmäärän Afganistaniin, keskittyy maaseutukehitykseen sekä hallinto- ja oikeusvaltiokehitykseen pitkän tähtäimen kehitystä edistäviä hankkeita tukemalla. Suomen tukemat kansallinen solidaarisuusohjelma ja mikroluottohanke ovat yhteistyön pääkohteita ja evaluaatioiden perusteella tuloksellisimpia Afganistanissa toteutettuja hankkeita.

Jälleenrakennusryhmän hankkeiden taustaa

Ulkoministeriön noin 500 000 euron vuositasolla tukemien jälleenrakennusryhmän (PRT, Provincial Reconstruction Team) hankkeiden päätavoitteena on edistää Suomen kehitysyhteistyön painopisteitä. Välillisesti niillä tuetaan suomalaista ISAF-toimintaa pienillä projekteilla. Onnistuessaan ne lisäävät paikallisväestön luottamusta keskushallitukseen ja ISAF-läsnäoloon sekä parantavat suomalaisten rauhanturvaajien turvallisuutta. 

Jälleenrakennusryhmän kansainvälisen mandaatin mukaan sen hankkeiden on keskityttävä turvallisuus- ja hallintosektoreille. Suomi noudattaa yhteisesti hyväksyttyä mandaattia muiden joukkoja luovuttavien maiden tavoin. 

PRT-hankkeet kaikkialla Afganistanissa ovat perinteisesti rakennushankkeita, jotka tuottavat nopean ja näkyvän hyvän tahdon eleen paikallisten yhteistyökumppanien silmissä.

Suomi on saanut yhteistyömailta ja afgaaniviranomaisilta myönteistä palautetta vastaavista hankkeista Maimanassa, Faryabin maakunnassa, missä Suomen ISAF-joukot toimivat aiemmin.

ISAFin esikunta Kabulissa kiitti syyskuussa 2006 Maimanan jälleenrakennusryhmää onnistuneesta siviilien ja sotilaiden yhteistyöstä. Esikunta piti erityisesti arvossa Suomen poikkeuksellista linjausta tukea lainvalvontasektorin rakennushankkeita ja vankiloita.

Vankilahankkeen synty ja tukipäätös

Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC, International Committee of the Red Cross) lähestyi loppukesällä 2007 Suomen suurlähetystöä vankiloiden tukemiseksi. Tietoisena Suomen läsnäolosta pohjoisessa ICRC esitti selvityksensä, jonka mukaan erityisesti maan pohjoisosien vankilat ovat surkeassa kunnossa ja vankien fyysiset olosuhteet hälyttävät.  

Vanha naisvankila oli romahtamisvaarassa. Kuva: Anja Paajanen

Suurlähetystö pyysi Punaista Ristiä olemaan yhteydessä Suomen ISAF-yksikköön Mazar-i-Sharifissa, jossa on sisäministeriön kehitysyhteistyöalan siviilikriisinhallintaneuvonantaja. Ulkoministeriön antamana tehtävänä oli määritellä uusia pienhankkeita turvallisuus- ja hallintosektoreilla. Tarkoituksena oli saada arvio hankkeen toteutettavuudesta ja esitys Suomen tukemiksi hankkeiksi. 

Ulkoministeriölle tehtiin esitys naisvankilan rakentamisesta, ja sitä perusteltiin humanitaarisesta näkökulmasta.  Moni Afganistanissa vangiksi joutuneista naisista on joko syytön rikokseen tai itse seksuaalisen rikoksen uhri. Sen paljastumista pidetään häpeällisenä suvun kunnialle ja nainen on toimitettu vankilaan. 

Vankien saniteettitilat olivat heikot, rakennus lähes romahtamispisteessä eikä vangeilla ollut suojaa talven kylmyydeltä tai minkäänlaisia harrastetiloja. Naisvankien fyysisten olosuhteiden parantaminen vastasi Suomen kehityspoliittisia painotuksia ja Suomen Afganistanin-kehitysstrategiaa. 

Toiset avunantajat tukivat samanaikaisesti hankkeita, joilla edistetään vankeinhoitoa alueella sekä naisvankien asemaa ja ihmisoikeuksia. Niiden mukaan saaminen Sheberghanin naisvankilan kehittämiseen järjestettiin. 

Työnjaon mukaan Suomi huolehti naisvankien fyysisistä oloista, turvasta ja terveydestä ja esimerkiksi Yhdysvaltain tukema CSSP-hanke (Correction System Support Program) edistää vankien asemaa. Rahalliset rajoitteet eivät puoltaneet rakennushankkeen venyttämistä vankeinhoitohankkeeksi. Lisäksi naisvankien asemaa edistävän suomalaishankkeen käynnistäminen olisi ollut päällekkäistä toimintaa, koska vankeinhoidon kehittämiseen ja ihmisoikeuksiin erikoistuneita, asiantuntevia toimijoita löytyi alueelta. 

Ulkoministeriö teki suurlähetystön esityksestä myönteisen päätöksen asiassa marras-joulukuussa 2007. Epäilyksiä hankkeen toteutettavuudesta tai perusteltavuudesta ei ilmennyt päätöksenteon millään tasolla. Vaikka ulkoministeriö osasi odottaa väärinkäytöksiä ja korruptiota afgaanilaitoksissa, prostituutio tuli sekä ministeriölle että myös alaan erikoistuneelle CSSP:lle yllätyksenä. 

Vaikka prostituutiota oltaisiin osattu epäillä ennakolta, suorien vastauksien saaminen naisvangeilta olisi ollut lähes mahdotonta aihepiirin kulttuurisen herkkyyden vuoksi. Tämä kävi ilmi myös tapausten paljastumisen jälkeen, kun Suomen tukema Afganistanin riippumaton ihmisoikeuskomissio lähestyi tuloksettomasti Sheberghanin naisvankeja.

Vankilahankkeen jälkihoidosta

Epäilysten tultua ilmi tammikuussa 2009 jälleenrakennusryhmän kehitysyhteistyöneuvonantaja ja Suomen suurlähetystö käynnistivät välittömästi selvitystyön. Suomi kertoi epäilyistään asiaa seuranneille järjestöille (AIHRC, UNAMA, CSSP, ICRC), jotka käynnistivät omat vankien haastatteluprosessinsa. 

Lisäksi suurlähetystö käynnisti oman selvityksensä. Asianosaisten vankilatyöntekijöiden erottaminen nostettiin välittömästi esille, mikä johti prostituution sallineen vankilanjohtajan erottamiseen ja prostituution lakkaamiseen. 

Miesvankilan rakentamisesta luovuttiin signaalina Afganistanin vankeinhoitolaitokselle ja oikeusministeriölle siitä, kuinka vakavasti Suomi ottaa vankeihin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset. Yhtenä syynä luopumiselle olivat lisäselvitysten yhteydessä ilmenneet uudet riskit ja ongelmat miesvankiloidenkin osalta.   

Vaikka vankilahenkilöstön tekemät väärinkäytökset ovat vakava epäkohta, naisvankien etujen mukaista ei ole väärinkäytösten lisäksi pitää heitä terveyttä ja hyvinvointia vakavasti vaarantavassa vankilarakennuksessa. Suomen tärkeänä kehitystavoitteena on tukea haavoittuvia ryhmiä, ja Afganistanin naisvangit kuuluvat näihin. 

Prostituution ilmeneminen oli ikävä yllätys ja asetti Suomen tuen huonoon valoon. Naisvankeihin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset ovat joka tapauksessa vain välillisesti asiayhteydessä Suomen rakentamiin saniteettitiloihin, kattoihin, seiniin ja harrastetiloihin. Suomen tukema naisvankilan rakentaminen on omalla tavallaan parantanut naisvankien elinoloja Afganistanissa. Se että prostituutio Suomen toimesta paljastui ja siihen puututtiin, on myös voinut parantaa vankien ihmisoikeuksia. Paljon työtä on kuitenkin tehtävä sekä Afganistanin nais- ja miesvankien fyysisten olosuhteiden inhimillistämisessä että heidän ihmisoikeuksiensa puolustamisessa ja suojelemisessa.

ASA-10 Ulkoministeriön Aasian ja Oseanian yksikkö