Tausta: Kosovo kaukana Euroopan kehityksestä
YK:n kehitysohjelman Kosovon inhimillisen kehityksen raportti 2012 keskittyy yksityissektoriin, työllisyyteen ja köyhiä hyödyttävään talouskasvuun.
Kosovo on alueen maista viimeinen inhimillisen kehityksen mittarilla mitattuna. Maantieteellisestä sijainnistaan huolimatta Kosovo on kaukana Euroopan tasosta. Väestö kärsii mittavasta työttömyydestä ja köyhyydestä, ja talous pyörii ulkomaisen avun, julkisten investointien ja ulkomailta tulevien rahalähetysten turvin.
Talous kasvaa noin viiden prosentin vauhtia, mutta kasvu ei ole inklusiivista, eli se ei hyödytä köyhää väestönosaa.
Kosovo tarvitsisi kehittyäkseen toimivan yksityisen sektorin, mutta tällä hetkellä yksityissektorin voimistumisen tiellä on harmaa talous, korruptio, epäreilu veropolitiikka, byrokratia, kouluttamaton työvoima sekä lainojen saannin vaikeus. Seurauksena peräti 96 prosenttia Kosovon yrityksistä on mikroyrityksiä, jotka työllistävät alle 10 henkeä.
Kosovon nuoret, joita tulee työmarkkinoille vuosittain noin 25 000–35 000, ovat epätoivoisia eivätkä usko työllistymiseen, ainakaan itsensä kehittämisen ja virallisten reittien kautta.
Melkein puolet nuorista ei pidä esimerkiksi koulutusta oleellisena seikkana työpaikkoja haettaessa, vaan heidän mukaansa Kosovossa ratkaisevat sukulaissuhteet ja lahjukset.
Yksityisyrittäjien haastattelut tukevat tätä näkemystä: työntekijät rekrytoidaan perheen piiristä tai suositusten perusteella. Valtiolla ei nähdä työtekijöiden välityksessä roolia: vain kolme prosenttia työnantajista luottaa rekrytoinnissa valtion työvoimatoimistojen apuun.
Köyhyyttä ja työttömyyttä
Kosovon köyhyys on laajaa ja syvää: 34–48 prosenttia väestöstä elää absoluuttisessa köyhyydessä, alle 1,5 eurolla päivässä, ja mahdollisesti jopa joka viides elää alle eurolla päivässä. Köyhiä on yhtä paljon tänään kuin Kosovon sodan loppuessa. Erityisen köyhiä ovat naisten johtamat kotitaloudet, lapset ja RAE-vähemmistö (romanit, askhalit, egyptiläiset).
Työttömyysluvut ovat raportin mukaan Euroopan hälyttävimmät. Työttömiä kaikista työnhakijoista on noin 45 prosenttia ja naisista 57 prosenttia. Työvoimasta töissä käy 48 prosenttia ja naisista vain joka kolmas on työelämässä. 15–24-vuotiaista työttömiä on 73 prosenttia.
Työkään ei silti takaa aina toimeentuloa. Joka kolmannella äärimmäisen köyhällä perheellä on ainakin yksi perheenjäsen työelämässä.
BKT-kasvu on ollut tasaista, mutta luvussa (noin 2 000 euroa henkeä kohti) ei silti ole hurraamista. Kosovossa pitäisi olla seuraavan kymmenen vuoden ajan yli kymmenen prosentin talouskasvu, jotta maa saavuttaisi Albanian.
Lähes kymmenesosa väestöstä on täysin riippuvaisia sosiaalituista, mutta tukijärjestelmä on toimimaton ja siihen kytkeytyy monia parantamista tarvitsevia säännöksiä. Eräs erikoinen ongelmakohta on, että yksi keskeinen tukimuoto loppuu, kun perheen nuorin lapsi täyttää viisi vuotta.
Joka neljäs perhe pärjää sukulaisten ulkomailta lähettämien rahojen turvin. Rahalähetykset vastaavat jopa 11 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Koulutustaso on heikko: yli puolella kosovolaisista on matala koulutustaso ja vain prosentilla korkeakoulututkinto. Naiset saavat selvästi vähemmän koulutusta ja maaseudulla tyttöjen mahdollisuudet ovat erittäin vähäiset: jopa 14 prosenttia maaseudun naisista ei osaa lukea, samalla kun maaseudun miehien vastaava luku on 4 prosenttia.
Erityisopetusta tarvitsevista vain joka neljäs pääsee kouluun lainkaan. RAE-vähemmistöön kuuluvista 70 prosenttia jättää koulun alle 12-vuotiaana.
Työttömistä valtaosalla on matala koulutustaso; raportissa siteeratun sisäministeriön selvityksen mukaan noin 76 prosentilla työttömistä naisista on keski- tai matalan tason koulutus. Kaikista työttömistä keski- tai matalan tason koulutus on 70 prosentilla.
Mikro- ja pienyritysten kasvua keskisuuriksi tulisi tukea
Kosovon yksityissektorilla vain kaksi prosenttia yrityksistä luokitellaan pieniksi ja prosentti keskisuuriksi. Yli 250 henkeä työllistäviä suuryrityksiä on alle prosentin verran kaikista yrityksistä. Keskisuuret ja suuret yritykset ovat kuitenkin suhteessa yllättävän suuri työllistäjä; yhdessä ne työllistävät yksityissektorilla työskentelevästä väestä peräti kolmanneksen.
Kosovon mikroyritykset ovatkin usein yhden tai parin ihmisen yrityksiä, joita ei perusteta sen takia, että markkinoilla olisi hyviä mahdollisuuksia, vaan pikemmin pakosta saada jostain toimeentuloa. Lähes puolet mikroyritysten omistajista on ollut työttömiä ennen siirtymistään liiketoimintaan.
Raportissa todetaan, että tämän kaltaiset yritykset eivät yleensä kykene laajentumaan, niistä tule merkittäviä työllistäjiä eikä niiden kokonaismerkitys talouskehitykselle ole merkittävä.
Valtaosa Kosovon yrityksistä tuottaa palveluita. Vain kaksi prosenttia on perustuotannon, esimerkiksi maatalouden piirissä. Teollisuuden piirissä yrityksistä on 16 prosenttia. Maataloutta koskeva luku on häkellyttävä, koska maatalous on merkittävä työllistäjä. Tämä kuitenkin viestii siitä, että erittäin merkittävä osa yrityksistä on harmaan talouden piirissä ja toimii epävirallisesti.
Raportissa arvioidaan, että epävirallisen sektorin arvo vastaa noin neljännestä Kosovon bruttokansantuotteesta.
Mistä johtuu, että suurempia yrityksiä ei synny markkinoille ja että Kosovossa on valtava epävirallinen sektori? Kosovon säännökset vaikuttavat suosivan sitä, että liiketoiminta pysyy pienimuotoisena.
Keskeinen ongelma on viranomaisvalvonnan satunnaisuus. Mikroyrityksiä ei juurikaan valvota ja niiden on helppo pysyä harmaan talouden piirissä, mutta mitä suuremmaksi yritys kasvaa, sitä tiukemmin sitä aletaan valvoa. Veropolitiikka, mikäli se pannaan toimeen, suosii muutenkin pieniä. Alle 50 000 euron liikevaihdolla pyörivän yrityksen ei esimerkiksi tarvitse ilmoittaa arvolisäveroja.
Toisaalta veropolitiikassa on tehty myös merkittäviä, bisnesilmapiiriä parantavia uudistuksia, esimerkiksi vuonna 2009 puolitettiin pääomatulojen verotus. Verotuloja menee kuitenkin valtavasti valtiolta ohi: raportin mukaan jopa 40 prosenttia veroista jää maksamatta.
Yritysten perustamiseen ja virallistamiseen liittyvien lupa-asioiden hankaluus on yksi merkittävä syy, miksi suurempia yrityksiä ei synny, mutta vielä keskeisempi asia on pääomien puute ja vaikeudet saada lainoja.
Esimerkiksi maatalouteen liittyvistä yrityksistä vain prosentilla on ollut mahdollisuus saada lainaa.
Kaikista yrityksistä vain joka kymmenes on perustanut liiketoimintansa pankista saadun pääoman varaan. Korot ovat korkeita, eivätkä pankit mielellään tarjoa suuria lainoja; valtaosa lainoista menee palveluita tuottaville yrityksille, joiden ei tarvitse tehdä suuria sijoituksia esimerkiksi infrastruktuuriin ja koneisiin.
Pankkien mahdollisuuksia palvella suurempaa asiakaskuntaa taas haittaa se, että Kosovossa saatavien perintä on usein hankalaa, mikäli lainanottaja ei pysty hoitamaan maksujaan. Samoin mahdollisuudet saada oikeaa tietoa hakijan luottotiedoista ovat vähäiset.
Yritysten kasvua estää myös se, että Kosovosta puuttuu osaavaa työvoimaa. Raportin mukaan keskisuurille yrityksille osaavan työvoiman saanti on suurempi este laajentumiselle kuin maan veropolitiikka.
Vakavia ja vaikeasti korjattavia ongelmia yrityksille ovat myös infrastruktuurin huono kunto ja esimerkiksi jatkuvat ongelmat sähköntuotannossa.
Korruptio on niin ikään vakava ongelma. Raportin mukaan 15 prosenttia haastatelluista yrittäjistä ilmoitti, että he tai heidän liiketoimintaansa liittyvät henkilöt ovat joutuneet jossain muodossa turvautumaan lahjuksiin.
Mahdollisuuksia maataloudesta IT-alaan ja vihreisiin työpaikkoihin
Yksityissektorille eniten työpaikkoja vaikuttaa yhä syntyvän rakennusteollisuuden piiriin, vaikka jälleenrakennus onkin edennyt jo pitkälle. Esimerkiksi suuret tieurakat tarjoavat yhä työpaikkoja, mutta rakennusteollisuuden tulevaisuus on epävarma.
Maatalouteen syntyy toiseksi eniten työpaikkoja, mutta työpaikkojen luovien sektoreiden ykkös- ja kakkospaikka voisivat hyvin olla toisessa järjestyksessä. Maatalous työllistää jo nyt puolet maaseudun väestöstä, mutta työ on suureksi osaksi epävirallista.
Ei myöskään voida puhua siitä, että maatalous olisi tätä nykyä suurta bisnestä; jopa puolet tuotetuista maataloustuotteista käytetään viljelijän omassa kotitaloudessa. Maatilat ovat pieniä: peräti 98 prosenttia maatiloista on pientiloja, ja joka kolmas tila on alle 1,5 hehtaarin tila.
Pääsyy siihen, miksi oikeita maatalousyrityksiä ei synny, on vaikeudet saada pankeista luottoja.
Maatalouteen liittyy myös toinen potentiaalinen työpaikkoja luova ala, ruoan jalostus. Tällä hetkellä peräti 70 prosenttia prosessoitujen tuotteiden tarpeesta katetaan tuomalla näitä tuotteita ulkomailta. Luvut ovat yhtä suuria jalostettujen vihannestuotteiden ja lihan suhteen, joten tälle alalle voisi hyvinkin syntyä erittäin merkittävää liiketoimintaa, joka loisi myös työpaikkoja.
Tällä saataisiin kuriin myös Kosovon mittavaa kauppataseen vajetta, johon elintarvikkeiden tuominen ulkomailta vaikuttaa erittäin merkittävällä tavalla.
Lainojen saanti, tietotaidon puute sekä infrastruktuuriin liittyvät ongelmat ovat jälleen esteinä tämänkaltaisen liiketoiminnan syntymiselle.
Potentiaalisista aloista raportti nostaa esiin myös IT-alan, jossa on kirjoittajien mukaan valtava potentiaali Kosovon nuorisolle. On selvää, että tälle alalle voisi löytyä ulkomaisia sijoituksia, mutta osaavaa väkeä puuttuu. Toisaalta veropolitiikka voisi tälläkin alalla olla kannustavampaa ja IT-alalla, esimerkiksi ohjelmistokehittämisessä tulevat helposti ongelmaksi myös lainsäädännön puutteet tekijänoikeuksien valvomisessa.
Selvää on, että kaivosteollisuus on yhä potentiaalinen ala, vaikka juuri sen alasajo 1990-luvulla on paljolti vaikuttanut nykyiseen massatyöttömyyteen. Tämän alan kehittymisen tiellä ovat kuitenkin epäselvät omistussuhteet sekä kotimaisen pääomien ja ulkomaisten sijoitusten puute.
Raportti tuo esiin myös mahdollisuudet vihreisiin työpaikkoihin ja näkee vihreydessä runsaasti mahdollisuuksia; jätteenkeräys, kierrätys, uusiutuva energia, ekomatkailu ovat aloja, joissa on paljon liiketoimintamahdollisuuksia ja potentiaalia luoda työpaikkoja.
Työntekijän oikeudet ja ihmisarvoinen työ
Suurin osa Kosovon yksityissektorilla olevista työpaikoista ovat matalan koulutustason paikkoja. Keskimääräinen kuukausipalkka yksityissektorilla on noin 260 euroa. Korkeakoulutettujen keskipalkat ovat noin kolminkertaisia tähän nähden.
Vuodesta 2011 asti Kosovossa on määritelty minipalkka, joka on 130 euroa kuukaudessa alle 35-vuotiaille ja tämän jälkeen 170 euroa kuukaudessa. Tähän liittyvän lainsäädännön toimeenpano on kuitenkin auki; raportin mukaan 40 prosenttia haastatelluista yrityksistä ei ollut tietoinen uusista minimipalkkasäännöksistä.
Noin kolmannes yrityksistä maksoi minimipalkkaa huonompaa korvausta työntekijöille, joilla ei ollut koulutusta.
Kosovossa on myös otettu käyttöön uudet säännökset liittyen äitiyslomaoikeuteen. Monet raporttia varten haastatelluista naisista kuitenkin katsoivat, että tämä uusi laki on kääntynyt heitä vastaan: hiljattain on alettu sopia aiempaa enemmän lyhyitä työsopimuksia.
Keskisuuret firmat ovat myös lain mukaan pakotettuja ottamaan yhden vammaisen työntekijän, mikäli työllistävät yli 50 henkeä. Haastatteluissa kävi ilmi, että niissä muutamissa firmoissa, joissa tiedettiin tästä laista, pyrittiin pitämään henkilöstölukuna 50, jotta säännöksen voisi välttää.
Työntekijöiden oikeuksien turvaamisen ja esimerkiksi eläkekertymien esteenä on tietenkin myös laaja epävirallinen sektori, jossa veroja ei makseta eikä säännöistä välitetä. Kuten edellä on esitetty, maatalous on ala, jossa työpaikat ovat pitkälti epävirallisia.
Maataloudessa työskentelevien oikeuksien turvaaminen on keskeinen haaste; tarvitaan paljon kannustimia, että maatalousyrityksillä on mahdollisuuksia virallistaa toimintansa ja alkaa tarjoa työtä, joka on turvallista ja myös tekijälleen kannattavaa.
Vesa Kotilainen