Tansania: Kiina ulottanut vaikutuksensa kaikkialle
Tansanian johto ei ole pelännyt yhteistyötä Kiinan kanssa. Kiinan toiminta on johtanut paikoin epäonnistumisiin, mutta toistaiseksi hyödyt ylittävät haitat.
”Afrikka tarvitsee tietotaitoa ja pääomia... Ne, jotka sanovat että Afrikan pitäisi pysyä erossa Kiinasta yrittävät vain pelotella ja estää Afrikkaa monipuolistamasta kauppasuhteitaan niin, että se pysyisi yksinomaan aiempien siirtomaaisäntien ohjauksessa”.
Näin pohdiskeli Tansanian entinen presidentti (1995–2005) Benjamin Mkapa. Valtion omistaman sanomalehden kolumnisti Makwaia wa Kuhenga pani vielä paremmaksi Daily Mailissa 1. lokakuuta artikkelissaan Why China is an indispensible partner for development: ”Verrattuna Afrikan aiempiin siirtomaaisäntiin, jotka näyttävät ylläpitävän riistosuhdetta Afrikkaan, vaikuttaa siltä, että kiinalaiset haluavat antaa Afrikalle ei valmiiksi keitettyä kalaa vaan verkon, jolla voimme itse kalastaa”.
Kiina ei vaadi demokratiaa tai ihmisoikeuksia
Tansanialla on pitkät perinteet länsimaisen kehitysyhteistyön suosikkina. Viime aikoina tuo suhde on kuitenkin jossain määrin väljähtynyt Kiinan ja monien uusien toimijoiden rynnistäessä maahan. Yhteistyö näiden kanssa on helppoa, sillä ne eivät aseta hankalia demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja korruptioon liittyviä ehtoja yhteistyölleen Tansanian kanssa.
Kiina on Tansanian pitkäaikainen kumppani, joka on viime vuosina ulottanut vaikutusvaltansa miltei kaikkialle maassa.
Tansanian ja Kiinan ystävyyssopimus solmittiin jo 1965 ja vuonna 1969 Kiina lupautui rahoittamaan (400 miljoonan dollarin koroton luotto) ja rakentamaan TAZARA-rautatien, joka yhdistää Sambian rautatiet Dar es Salaamin satamaan ja toimi henkireikänä Sambian taloudelle Etelä-Afrikan kuljetusyhteyksien ollessa poikki. TAZARA valmistui vuonna 1976 ja siitä on muodostunut eräänlainen symboli Kiinan vankkumattomalle tuelle – vuonna 2009 Kiina ja Tansania sopivat jälleen uudesta 39 miljoonan lainasta TAZARAlle, joka on hyvin pian Tansanian ainoa toimiva rautatie.
Kuin tämän erityissuhteen vastaväitteeksi muodostui Saksan suurlähettilään äskettäin antama haastattelu, jossa hän kategorisesti sulki pois Saksan ja Tansanian yhteistyökohteiden joukosta saksalaisperäisen keskisen rautatien peruskunnostuksen.
Alkuvaiheen yhteistyöhön kuuluvat myös monet teollisuuslaitokset, joista lähes kaikki ovat sittemmin lopettaneet toimintansa Tansanian talouden liberalisoinnin myötä. Näiden tekstiilitehtaiden ja vastaavien mallina toimivat kiinalaiset valtion omistamat tuotantolaitokset eikä niillä ole elinmahdollisuuksia nykytilassa.
Maiden välinen kauppa kiihtyy
1990-luvulla Kiina aktivoitui uudelleen taloudellisten reformien ja liberalisoinnin myötä. Nykyään taloussuhteet ovat monipuoliset ja jatkuvasti vahvistuvat. Tansaniassa on virallisesti noin 5 000 kiinalaista, mutta Kiinan suurlähettilään mukaan reilu 10 000 ja epävirallisten arvioiden mukaan noin 50 000.
Myös poliittiset suhteet ovat kunnossa – presidentti Kikwete vieraili Kiinassa huhtikuussa 2008 ja presidentti Hu Jintao Tansaniassa helmikuussa 2009.
Kiinan ja Tansanian välinen kauppa on kasvanut nopeasti. Tuonti Kiinasta on kymmenkertaistunut 2000-luvulla ja on nyt noin 700 miljoonaa dollaria vuodessa. Samaan aikaan Tansanian vienti on kasvanut käytännössä nollatasolta lähes 400 miljoonaan. Tuonti Kiinasta koostuu ennen kaikkea koneista, laitteista ja ajoneuvoista. Vienti Kiinaan taas on lähinnä metalleja ja seesamin siementä.
Tilastoihin voi kuitenkin suhtautua epäillen – eräiden selvitysten mukaan Kiinan tilastot kertovat puun tuonnin Tansaniasta olevan kymmenen kertaa suurempaa kuin Tansanian tilastojen mukainen vienti Kiinaan.
Tansaniaan on rekisteröitynyt 31 ulkomaista rakennusyhtiötä, näistä 14 on kiinalaisia. Kiinalaisiin rakentajiin törmää nykyään kaikkialla Tansaniassa.
Kiinalaiset rakennusyritykset (jotka kaikki ovat valtion omistamia) voittavat melko säännöllisesti kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten rahoittamat urakat. Kiina rahoittaa myös itse lukuisia ”arvovaltaprojekteja” Tansaniassa. Se rahoitti puolet Dar es Salaamin uudesta stadionista, joka valmistui 2007. Parhaillaan rakennetaan aivan lähelle suurlähetystöä avaimet käteen periaatteella uutta uljasta ulkoministeriötä ja samaan kompleksiin tulee myös konferenssikeskus. Tansanian uusi ylpeys on valokaapelirunkoverkko, jonka rakentamiseen Kiina myönsi 170 miljoonaa dollaria vuonna 2008 ja samaan tarkoitukseen myönnettiin 100 miljoonan jatkoluotto kuluvana vuonna.
Vaihtoehto länsimaille
Kiinalaiset esiintyvät julkisuudessa nöyrästi ja toteavat Kiinan olevan edelleen kehitysmaa, joka haluaa pyyteettömästi auttaa Afrikkaa. Tämä asenne näyttää myyvän varsin hyvin. Tiedotusvälineet ylistävät Kiinan nöyrää asennetta samalla kun länsimaita usein moititaan riistomentaliteetista ja puuttumisesta maan sisäisiin asioihin kun ne pitävät yllä korruptionvastaista keskustelua ja kiinnittävät huomiota ihmisoikeuksien loukkauksiin tai demokratiavajeeseen.
Tansanian poliittiseen eliittiin kuuluvat näyttävät olevan julkisesti yhtä mieltä siitä, että yhteistyö Kiinan kanssa tuo tervetulleen vaihtoehdon yhteistyölle länsimaiden kanssa.
Toisaalta yksityiset keskustelut osoittavat, että monet kantavat myös melkoista huolta Kiinan toimista ja tavasta työskennellä. Tutkimusten mukaan valtaosa Tansaniassa laittomasti hakatusta puusta menee Kiinaan vaikka Tansanian tullitilastot eivät sitä näytäkään.
Kiinalaisten tapa tuoda lähes kaikki urakoiden työntekijät Kiinasta taas vähentää paikallisen väestön ansaintamahdollisuuksia näissä hankkeissa. Hu Jintaon vierailun yhteydessä lehdistössä esiintyi yllättävän paljon kriittistä kirjoittelua ja painotettiin, että ystävyyssuhteen tulee olla molempia osapuolia hyödyttävä. Eri yhteyksissä on todettu kiinalaisten tuovan maahan paljon laittomia jäljitelmiä eikä tuotteiden laatu muutenkaan vastaa odotuksia.
Kiinalaiset ovat ryhtyneet myös katukauppiaiksi, mikä on herättänyt paljon närää tansanialaisten keskuudessa.
Seuraavana Intia?
On kiistämätöntä, että Eurooppa ja Yhdysvallat ovat menettämässä poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaansa Tansaniassa ja muualla Afrikassa. Tämä näkyy katukuvassa siten, että eurooppalaiset tuotemerkit vähenevät ja muut tulevat tilalle.
Kiina ei ole tässä yksin vaan esimerkiksi Intia on nopeasti lisäämässä vaikutustaan alueella. Myös uudet toimijat Etelä-Korea, Brasilia ja Turkki yrittävät lisätä vaikutusvaltaansa. Tansanian kauppakumppaneina Etelä-Afrikka, Intia ja Arabiemiraatit ovat yhtä suuria kuin Kiina, joten Kiinan merkitystä ei pidä liioitellakaan.
Mkapan peloton asenne suhteessa Kiinaan on jatkunut hänen valtakautensa jälkeen. Yhteistyöstä Kiinan kanssa saadut hyödyt ovat toistaiseksi selvästi ylittäneet haitat. Vaikuttaa siltä, että vastaisuudessa todellisen vastapainon Kiinan vaikutusvallalle muodostaa Intia, jonka läsnäolo kasvaa nopeasti.
Mikäli Kiina aikoo edelleen lisätä vaikutusvaltaansa, sen tulisi panostaa avoimempaan toimintaan ja parempaan laatuun.
Turkkikin suuntaa AfrikkaanTurkki perusti presidentin vierailun juhlistamana suurlähetystön Dar es Salaamiin vuonna 2009. Toiminta alkoi suurieleisesti, ja uusi suurlähettiläs kertoi, että Turkki tulee perustamaan muutaman vuoden sisällä 16 uutta suurlähetystöä Afrikkaan ja Turkish Airways aloittaisi aivan pian suorat lennot Istanbulista Dar es Salaamiin palvelemaan muun muassa investointihalukkaita turkkilaisia liikemiehiä. Puhetta on ollut myös turkkilaisen yliopiston perustamisesta Tansaniaan ja laajasta stipendiaattiohjelmasta. Runsaan vuoden kuluessa vauhti on hiukan hiljentynyt. Presidentti Kikwete on käynyt Turkissa ja Turkish Airways on aloittanut lennot Istanbulista Entebben kautta Dar es Salaamiin. Stipendiaattiohjelma on tarkentunut 35–45 opiskelijaan vuodessa eikä turkkilaisia investoijia ole toistaiseksi näkynyt – Tansaniassa on yhteensä noin 150 turkkilaista, jotka ovat etupäässä pienyrittäjiä. Jos ei Eurooppaan niin sitten AfrikkaanMonet ovat pohtineet Turkin äkillisen Afrikka-innostuksen motiiveja. Eräs aasialaisen maan suurlähettiläs saattoi osua oikeaan arvioidessaan toiminnan perimmäistä motiivia: turkkilaiset ovat ymmärtäneet, että heillä on vielä pitkä matka Euroopan unionin jäsenyyteen, ja siksi Turkki on nyt nopeasti vahvistamassa läsnäoloaan Afrikassa. Maallisena muslimivaltiona Turkki toisaalta kiinnostaa Tansaniaa, jossa on aina pidetty tärkeänä politiikan ja uskonnon pitämistä erillään. Tähän on oleellisesti liittynyt suvaitsevaisuus ja erilaisuuden kunnioittaminen. Viime aikoina uskonnolliset johtajat ovat kuitenkin aktivoituneet poliittisesti siten, että niin kristityt kuin muslimitkin ovat alkaneet antaa omia manifestejaan siitä, millä perusteilla maan poliittinen johto pitäisi valita. Tansanialaiset uskovat, että Turkki voisi toimia yhtenä mallina tämän kehityksen estämisessä |