Talous ei syty 2000-luvun malliin Kuubassakaan

Kuva: neiljs, flickr.com, ccby3.0 Tuumaustauko kunnon havanalaisen kera on paikallaan Kuubassa. Talous supistuu ja rivikansalaisen elämä on edelleen niukkaa. Kuva: neiljs, flickr.com(Linkki toiselle web-sivustolle.), ccby3.0(Linkki toiselle web-sivustolle.)

Kuuban talous meni alamäkeä vuoden 2009 aikana. Kansantuotetta mittaavat luvut ovat olleet hienoisessa laskussa maassa, jossa oli viime vuosina totuttu kaskinumeroisiin kasvulukuihin. Ulkomaankaupan vaje on kasvanut viidessä vuodessa nelinkertaiseksi samalla, kun vientituotteiden hinnat ovat heilahdelleet voimakkaasti. Vallankumousveljeys Venezuelan kanssa tuo taloudellista turvaa, mutta valuutan puute, ulkoinen velka ja tuontiriippuvuus säilyvät kroonisina ongelmina. Suuria reformeja ei lähiaikojen horisontissa näy. "Hienosäätöä" toki tarvitaan, sen keskusjohtokin myöntää.


Suhdanneluvut ovat miinuksella

Bruttokansantuotteen arvioidaan laskeneen noin prosenttiyksikön edellisvuodesta, ja vaikka luku ei ole korkea verrattuna moneen muuhun globaalista lamasta kärsivään maahan, merkitsi se romahdusta neljään edellisvuoteen nähden (2005 BKT:n kasvu oli 11,2 %, 2006 12,6 %, 2007 7,3 % ja 2008 4,3 %). Vuoden 2009 alussa kasvuennusteet liikkuivat vielä 5-6 prosentissa ja toukokuussa kasvu arvioitiin kahdeksi prosentiksi. Vuonna 2008 kolmen edellisvuoden kasvu taittui Kuubaa koetelleiden hirmumyrskyjen sekä elintarvikkeiden ja energian hintojen nousun seurauksena.

Ulkomaankaupan vaje on kasvanut viidessä vuodessa nelinkertaiseksi ja heijastaa maan suurta riippuvuutta tuonnista (v. 2003 2,9 mrd CUC * eli vaihdettavaa pesoa, v. 2008 10,6 mrd CUC). Kuuba tuo 60 prosenttia tarvitsemistaan maataloustuotteista, puolet energiasta ja suurimman osan koneista ja laitteista.

Kuuba on kärsinyt vientituotteidensa hintojen voimakkaista heilahteluista. Se on maailman kolmanneksi suurin nikkelin tuottaja (keskimäärin 70.000 tonnia vuodessa) ja tuottaa noin 5 prosenttia maailman koboltista. Nikkelin maailmanmarkkinahinta oli vuonna 2007 noin 50.000 USD tonnilta, v. 2008 enää 10.000 USD tonnilta ja syyskuussa 2009 noin 17.000 USD tonnilta. Globaalissa lamassa Kuuban muut tärkeät vientituotteet rommi ja sikarit ovat luksusta, joiden kysyntä on laskenut. Ulkomaankaupan arvo on kokonaisuutena vähentynyt noin kolmanneksen.

Turistien Kuubaan tuomat tulot laskivat hieman 2009 aikana, vaikka turistimäärät pysyivätkin suurin piirtein ennallaan (yli 2 miljoonaa kävijää vuodessa, tulot noin 2 mrd USD). Yhdysvaltojen matkustusrajoitusten täydellinen poistaminen olisi Kuuballe suuri mahdollisuus, sillä se voisi jopa kaksinkertaistaa matkailutulot. Tällä hetkellä rajoitukset on poistettu vain amerikankuubalaisilta.

Kuluttajahinnat ovat nousseet selvästi viime vuosien aikana: 3-4 prosenttia vuosina 2004-2005, 5,7 prosenttia vuonna 2006, 2,8 prosenttia vuonna 2007 ja 0,8 prosenttia vuonna 2008 (luvut ovat Kuuban sisäisissä pesoissa *, eikä niissä ole huomioitu vaihdettavissa pesoissa maksettavia tarvikkeita).

Ongelmina valuutan puute, ulkoinen velka ja riippuvuus tuontielintarvikkeista

Kuuban valuuttavarantojen arvo ei ole tiedossa, mutta valuutan niukkuus kävi ilmeiseksi jo ennen globaalia finanssikriisiä ja syksyn 2008 hirmumyrskyjä. Maksutaseen alijäämän arvioidaan olleen noin 2,5 mrd USD, eikä Kuuban palvelusektori, joka vastaa noin 70 prosenttia maan viennistä, enää pystynyt kattamaan kauppavajetta.

Vaikka Venezuela on tullut Kuuban avuksi, on Havannan ollut pakko turvautua maksujensa jäädytykseen. Viime vuoden aikana keskuspankki on pysäyttänyt noin miljardin dollarin arvoiset valuutan siirrot ulkomaille ja velkojien on ollut pakko joko luopua vaateistaan tai neuvotella saatavansa uudelleen. Kun valuuttaa on vapautettu, se on sidottu uusien tavaraerien toimittamiseen saarelle. Hallitus on nyt luvannut ulkomaisille kauppakumppaneilleen, että tilanne normalisoidaan vähitellen ja valuutan vientiä onkin jo kuulemma vapautettu jonkin verran.

Kuuban ulkoinen velka ei ole sinänsä erityisen suuri (noin 30 prosenttia BKT:sta), mutta se on silti talouden heikko kohta. Aktiivinen velka oli vuonna 2008 noin 9,9 mrd CUC, passiivinen noin 7,6 mrd CUC. Viimemainitusta noin kaksi kolmasosaa on Pariisin klubin jäsenmaiden saatavia, Venäjä poislukien. Kuuba ei ole neuvotellut Pariisin klubin kanssa sitten vuoden 2001, mutta on käynyt satunnaisia neuvotteluja eri velkojamaiden kanssa. Myös Suomella on 1970-luvulta periytyviä velkasaatavia Kuubalta.

Kuuba ei ole kansainvälisten finanssilaitosten jäsen (IMF, MP, IDB), mutta YK-järjestöt ovat läsnä saarella ja rahoittavat monia kehityshankkeita (UNDP, FAO, UNESCO, WFP). Luottoja Kuuba saa ennen kaikkea Venezuelalta öljyyn sekä Kiinalta, Brasilialta ja Venäjältä muiden hyödykkeiden ostoon. Muutoin Kuuballa ei juuri ole mahdollisuuksia luottojen saantiin vuoden 1986 säädetyn yksipuolisen moratorion ja Yhdysvaltojen kauppasaarron vuoksi.

Kuuballa on strateginen riippuvuus Venezuelasta, joka toimittaa puolet maan tarvitsemasta öljystä ja rahoittaa muitakin tuontituotteita. Lisäksi Kuuba on täysin riippuvainen tuontielintarvikkeista (60 %), joista kolmasosa tulee Yhdysvalloista, jolle Kuuba maksaa käteisvaluutalla. Vuonna 2008 Kuuban ruokatuonti Yhdysvalloista oli 700 miljoonan dollarin arvoinen, minkä arvioidaan vastaavan kolmea neljäsosaa ulkokuubalaisten rahalähetyksistä saarelle.

Kuuban talouden yleispiirteitä

Kuuban talous samoin kuin valuutta on kaksijakoinen: ulospäin suuntautuva osa (nikkelintuotanto, turismi, bioteknologia ja palvelut) on melko moderni ja kilpailukykyinen, mutta sisäinen osa on suojeltu, tehoton ja rinnakkaistalouden läpitunkema. Työvoima on keskimäärin hyvin koulutettua ja talouden infrastruktuuri kohtalainen, mutta pääoman puute on suuri ongelma. Kuubalaisten taloudelliset vapaudet ovat rajoitetut ja ostovoima pieni.

Armeija hallinnoi suoraan tai epäsuorasti kahta kolmasosaa talouselämästä ja etenkin sen kannattavimpia ja tehokkaimpia sektoreita. Presidentti Raúl Castron hallituksen pienet taloudelliset avaukset ovat liittyneet matkapuhelinten hankintaoikeuteen ja aiemmin vain ulkomaisille matkailijoille varattujen hotellien käyttöoikeuteen. Viljelyspalstoja on alettu jakaa kansalaisille ja valtiollisia ruokaloita on lakkautettu. Presidentti on myös vaatinut kuubalaisilta ”kovaa työtä ja dynamiikkaa” lisätehon ja säästöjen aikaansaamiseksi. Tämän lisäksi hän on puhunut myös palkkojen sitomisesta työn tulokseen ja tehokkuuteen samoin kuin kaikille kansalaisille annettavan elintarvikekortin rajoittamisesta vain sitä todella tarvitseville.

Havannassa on liikkunut huhuja, että kahden valuutan järjestelmästä saatettaisiin vähitellen luopua, mutta samalla tätä epäillään sosiaalisten seuraamusten vuoksi. Jos valuutat yhdistettäisiin, olisi palkkoja nostettava huomattavasti, eikä hallituksella ole siihen tällä hetkellä varaa. Yksityisille jaetut maapalstat eivät toistaiseksi tuota kovin hyvin lannoitteiden ja työkalujen puutteen vuoksi.

Merkit viittaavat myös siihen, että hallitus haluaa kitkeä Kuuban rinnakkaistaloutta, jota on tähän saakka siedetty ”välttämättömänä pahana”. Rinnakkaistalous on kuitenkin ollut välttämätön henkireikä monille kuubalaisille, eikä sen tilalle ole toistaiseksi näkyvissä vaihtoehtoja, jotka kompensoisivat menetetyt tulot.

Kuuban paradoksit

On eräänlainen ihme, että vuonna 1959 perustettu järjestelmä ei ole tähän mennessä sortunut kuten käytännössä kaikki muut sosialistiset taloudet. ”Kuubalainen talousmalli” on sekoitus sosiaalis-taloudellista autoritäärisyyttä, suurta pragmaattisuutta ja tarvittaessa tiukkaa nälkävyön kiristystä. Hädän hetkellä on myös aina löytynyt tukijoita, viime vuosina Venezuelasta. Sen avulla Kuuban talous pystyi kasvamaan melko nopeasti 2000-luvulla aina viime vuoden finanssikriisiin saakka.

Kuuban sosiaalisen kehityksen indeksi (HDI) on YK:n mittapuilla suhteellisen korkea, bruttokansantuote henkeä kohden yli 6000 dollaria vuodessa, kansalaisten elinikäodotus yli 77 vuotta, lukutaito 99,8 prosenttia ja lapsikuolleisuus Yhdysvaltojen tasolla. Tavallinen kuubalainen elää silti äärimmäisen niukasti. Väestöstä kolme neljäsosaa elää kaupungeissa ja heistä 85 % työskentelee palveluammateissa yksityisen sektorin vähäisyydestä huolimatta.

Yksi Kuuban paradokseista on myös se, että vaikka se sijaitsee Yhdysvaltojen naapurissa, se ei voi vastaanottaa amerikkalaisia turisteja tai viedä sinne tuotteitaan kauppasaarron vuoksi. Matkustuksen mahdollisen vapautuksen arvioidaan tuottavan Kuuballe jopa 2-3 miljardin dollarin lisätulot vuodessa.

Suhteiden normalisoitumista Yhdysvaltoihin pidetään Kuuban muutoksen avaimena, mutta presidentti Obamalla on muita kiireellisiä asioita agendallaan juuri tällä hetkellä. Kuuba itse haluaa luonnollisesti kauppasaarron purkamista, sillä se pitää sitä kaikkien vaikeuksiensa perussyynä.

Onko Kuubassa odotettavissa muutoksia?

Kuuban keskusjohtoista taloudellista järjestelmää olisi vaikea tehostaa kovin paljon ilman syvälle meneviä muutoksia, joilla olisi uudistettava niin vero- kuin palkkapolitiikkaa, rahapolitiikkaa, omistusoikeutta, valtion moninaisia tukia, ulkomaisia investointeja ja yksityistä yrittäjyyttäkin. Viitteitä kokonaisstrategiasta, jolla vähennettäisiin Kuuban suurta riippuvuutta tärkeimmistä ulkoisista auttajista, kehitettäisiin kotimaista lisäarvoa tuovaa tuotantoa ja lisättäisiin talouden dynamiikkaa, ei toistaiseksi ole näkyvissä.

Kuuban viralliset edustajat eivät puhu ”uudistuksista”, vaan taloudellisen järjestelmänsä ”hienosäädöstä”. Sitä he toki myöntävät maansa tarvitsevan, sillä vaikeudet ovat kaikkien näkyvillä.

  • CUC: Kuuban vaihdettava peso, 1 CUC = 1.08 dollaria.
  • Kuuban sisäinen peso, 24 pesoa = 1 CUC

Kuva: neiljs, flickr.com(Linkki toiselle web-sivustolle.), ccby3.0(Linkki toiselle web-sivustolle.)