Sveitsin pankkisalaisuus murenemassa

Yhdysvallat ja Sveitsi ovat ”taloussodassa”. Yhdysvaltain oikeusviranomaisilla on ainakin 11 sveitsiläispankkia syytteiden kohteena veronkierrossa avustamisesta. Sveitsissä Yhdysvaltoja taas syytetään kaksinaismoralismista.

Yksi kysymys kuuluu: olisiko Sveitsi EU-jäsenenä saanut Yhdysvaltain kanssa sovun jo aikaisemmin? Yhdysvallat saattaa paradoksaalisesti puskea Sveitsiä lähemmäksi EU:ta, vaikka se tuskin on ollut veronkiertäjien metsästyksen alkuperäinen tavoite.

Pankkisalaisuuden historiasta

Sveitsi on ollut pankkisalaisuutensa seurauksena etenkin Yhdysvaltojen ja suurten naapurimaiden kritiikin kohteena jo vuosikymmeniä. Sveitsin vahva asema finanssikeskuksena herättää tietenkin sekä kateutta että oikeudellisia kysymyksiä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Sveitsin pankkeihin virtasi ranskalaista ja saksalaista pääomaa. Sveitsi kiristi pankkisalaisuuttaan ja teki Weimarin tasavallan kanssa lopulta sopimuksen kaksoisverotuksen estämiseksi - mutta ilman tietojenvaihtoklausuulia (Auskunftsklausul).

Suuren laman aikana saksalainen pääoma virtasi entistä hanakammin Sveitsiin. Natsien vainon takia Sveitsiin tuli Saksan vainottujen juutalaisten talletuksia. Saksa sijoitti Sveitsiin ”verovakoilijoita”. Voitiin puhua ”taloussodasta” Sveitsin ja sen suurten naapurimaiden välillä.

Jatkossa vastaaviin naapurimaiden kanssa tehtyihin sopimuksiin saatiin käytännössä veronkierron mahdollistava sopimus. Vuosikymmenten opetus on, että mikäli Sveitsi saa vastaansa sekä Euroopan suuret maat että Yhdysvallat, se menettää pelin.

Täällä muistetaan herkästi presidentti John F. Kennedyn toiminta, kun tämä vuonna 1961 suuressa veropoliittisessa puheessaan leimasi Sveitsin ”veroparatiisiksi”.

Saksa ja Ranska seurasivat liittolaistaan ja vaativat samaa tiukkuutta kuin amerikkalaiset. Nämä maat valmistelivat OECD:ssä erityisen artiklan informaation vaihdosta jota Sveitsi asettui heti vastustamaan ja alkoi pelata aikaa. Sveitsi pelasi Saksan ja Ranskan toisiaan vastaan ja jäi odottamaan Yhdysvaltojen seuraavaa siirtoa. Näin 1960-luvulla.

Sveitsin pankit Yhdysvaltain visiirissä

Vuonna 2008 alkanut globaali finanssikriisi ei ole ajanut ainoastaan Sveitsin pankkisalaisuuskäytäntöä kriisiin vaan muokkaa 21. vuosisadan kansainvälistä taloudellista ja poliittista järjestystä uusiin muotteihin. Sveitsi mukautui OECD:n standardeihin ja pääsi 2009 lopulla pois järjestön mustalta listalta uudistettuaan riittävän määrän kaksoisverotuksen poistavia sopimuksiaan eri maiden kanssa.

Pitkälle finanssikriisin seurauksena Yhdysvaltain veroviranomaiset aloittivat ankaran painostuksen, jonka tavoitteena oli saada kaikki Sveitsin pankkeihin Amerikan veroja kiertäneet tallettajat paljastetuiksi ja vastuisiin.

Tällä hetkellä luupin alla on 11 sveitsiläispankkia, joita uhkaa oikeustoimet. UBS-pankin ja Yhdysvaltojen välillä saatu, Sveitsin hallituksen edesauttama ratkaisu, ”valtiosopimus” saattoi lähes 5000 amerikkalaisasiakkaan tilitiedot Yhdysvaltain veroviranomaisten tietoon. Paljastusten kohteeksi joutuneita verokiertäjiä on tiettävästi kaikissa ylemmissä yhteiskuntapiireissä. UBS maksoi kertasummana Yhdysvaltojen veroviranomaisille 780 miljoonaa frangia.

Sveitsin hallitus taipui realiteettien edessä, koska UBS on ns. ”systeemirelevantti” pankki, jonka kaatuminen olisi horjuttanut Sveitsin taloutta ja maan asemaa yhtenä suurista finanssikeskuksista. On kuitenkin nähtävissä, että Yhdysvaltain ja Sveitsin kiista pankkisalaisuuden tasosta tai pitävyydestä, hiertää maiden suhteita.

Medioissa tuodaan esille Yhdysvallat veroparatiisina; maana, missä on 3 triljoonaa dollaria ulkomaisia talletuksia, joiden puhtauden perään ei kysellä. Yhdysvaltoja syytetään avoimesti kaksinaismoralismista.

Kompensaatioverosopimusten myötä sveitsiläiset pankit kantavat verot tallettajiltaan ja tilittävät rahat tallettajan kotimaan veroviranomaisille, mutta ilman henkilöllisyyden paljastamista. Vielä muutama vuosi sitten tällainenkaan järjestely ei olisi tullut sveitsiläisille pankeille kuuloonkaan. Tämä kuvaa hyvin Sveitsin muuttuvaa pankkisalaisuuskäytäntöä.

Tammikuun lopulla Davosissa liittopresidentti ja talousministeri Eveline Widmer-Schlumpf tapasi amerikkalaiskollegansa Timothy Geithnerin kovan kotimaisen paineen alla. Kokonaisratkaisua odotetaan nyt vasta vuoden 2012 loppuun mennessä. Tämän viivästymisen seurauksena, saatiin ensimmäinen uhri, kun yli kaksisataa vuotta vanha Wegelin-pankki myytiin Raiffeisen-pankille 27.1.

Wegelin-pankki oli ottanut UBS:n amerikkalaisasiakkaita sen jälkeen, kun UBS oli pakotettu luovuttamaan asiakastietoja Yhdysvaltain viranomaisille. Samankaltaisia syytteitä Yhdysvaltain oikeusviranomaiset ovat esittäneet kymmenen muun pankin osalta, joiden joukossa suurpankkeja (Credit Suisse, Baselin kantonaalipankki).

Yhdysvalloissa istuu toista vuotta tutkintovankeutta esimerkiksi entinen UBS:n ja CS:n pankkiiri, jonka tehtävänä oli löytää äveriäitä amerikkalaisasiakkaita, jotka halusivat välttää verojen maksun Yhdysvaltoihin.

”Mustan rahan” menneisyydestä irtaantuminen

Wegelin-pankin kohtalo on lisännyt nopeasti Sveitsin pankkiyhteisössä vaatimuksia, että maan tulee tehdä kaikki voitava, jotta voitaisiin jättää lopullisesti historiaan ”mustan rahan menneisyys”. Toisaalta on esitetty voimakasta kritiikkiä, että ylipäätään puhutaan mustan rahan menneisyydestä, koska periaatteessa sellainen - siis ulkomaisten asiakkaiden varojen hoito ilman varmuutta siitä, onko se talletettu Sveitsiin veronkierron takia - ei ole ollut Sveitsin lakien vastaista pankkitoimintaa.

Liittohallituksessa on valmisteilla erityinen ”valkoisen rahan strategia” johon sisällytetään tiettävästi lopullinen versio niin sanotusta kompensaatioverosta. Lisäksi ratkaisua esitetään pankkiasiakkaan vapaaehtoisen ilmoitusvelvollisuuden ja EU:ssa suositun automaattisen tietojenvaihdon osalta.

Strategia on tarkoitus esitellä vielä ennen maaliskuuta, mutta sen uskottavuutta epäillään etukäteen jo eri tahoilla. Ytimessä on asiakkaille asetettu velvoite, että kaiken Sveitsiin talletetun varallisuuden tulee olla laillisesti verotettua. Pankkiyhteisössä on kuitenkin vahva käsitys, että tällainen velvoite ei kuulu pankeille, vaan vain asiakkaille. Pankkien ei voida katsoa olevan velvoitettuja sen varmistamisessa, että niiden vastaanottama varallisuus olisi verotettu maassa, josta rahat tulevat.

Liittohallituksen tavoitteena on luoda kokonaisratkaisu, jonka jälkeen pankkien työntekijät olisivat suojattuja syytteiltä. Raja menneisyyteen vedettäisiin ennen muuta isolla Yhdysvalloille suoritettavalla kertakorvauksella ja varmistuksella, että Sveitsissä on mahdollista tallettaa varallisuutta vain, mikäli asiakas on hoitanut asiallisesti verovelvollisuutensa.

Ulospääsytietä etsitään Yhdysvaltojen kanssa vuodesta 2008 jatkuneissa neuvotteluissa. Niissä on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan neljä neuvottelukysymystä:

  • Yhteisymmärrykseen pääsy asiakastietojen luovuttamisesta. Lähtökohtana on sekä entinen että uusi kaksoisverotuksen poistava sopimus.
  • Yhteisymmärrys pankkitarkastusviranomaisten (Finma, SEC) välillä niistä pelisäännöistä, joiden pohjalla ryhdytään yhteistyöhön.
  • Kertakorvaus aiemmin tapahtuneista veronkierroista. Yhdysvallat puhuu julkisuudessa olleiden tietojen mukaan 10 miljardista, Sveitsi vain murto-osasta tästä.
  • Sakot. Yhdysvaltain visiirissä olevat 11 pankkia joutuvat maksamaan erisuuruisia sakkoja. Wegelin- pankin osalta rangaistu olisi noin 40 miljoonaa frangia.

Suurlähettiläs Alpo Rusi