Sveitsi: yhdeksän keinoa hillitä frangin arvoa

Sveitsin frangin arvo suhteessa euroon on noussut vuoden kuluessa 15 %.  Asiantila huolestuttaa niin talouselämää kuin poliittista johtoakin. Vienti vaikeutuu ja euroalueen matkailijoiden määrä vähenee? Valtiovallan mahdollisuuksia puuttua asiaan pidetään vähäisinä. Raportin lopussa yhdeksän tapaa hillitä frangin arvonnousua.


Sveitsin yleiset talousnäkymät hyvät

Kansainvälisen talouskriisin vaikutukset Sveitsiin ovat jääneet vähäisemmiksi Euroopan maihin verrattuna. Työllisyystilanne ja tuotanto ovat parantuneet nopeasti vuoden 2009 aallonpohjasta, ja elpyminen on sujunut nopeammin kuin naapurimaissa.

Myönteisten uutisten lomassa on vuoden 2010 kuluessa kuitenkin kannettu huolta frangin arvonnoususta suhteessa euroon ja dollariin. Euroalueen maiden julkisen talouden velkaanutumisongelmia on seurattau mediassa ja asiantuntijapiireissä huolestuneina, suuntautuuhan kakis kolmannesta maan viennistä Eurooppaan.

Toisaalta on huomautettu, että euroalueelta tuovat sveitsiläisyritykset hyötyvät heikosta eurosta.Sveitsille tärkeä finanssikeskus hyötyy sekin vahvasta frangista. Puhutaanhan frangista "safe haven" valuuttana aikana, jolloin muihin tärkeisiin valuuttoihin kohdistuu paineita.

Sveitsin valtion velkaantuminen on kansainvälisessä vertailussa matalaa, valtiontalous on kunnossa, inflaatio on lähes olematon ja viime vuodelle voitiin kirjata talouskasvuakin vuoden 2009 notkahduksen jälkeen. Nämä seikat ovat jälleen lisänneet sijoittajien kiinnostusta frangiin kansainvälisen finanssikriisin ja taantuman aikana.

Vienti ja matkailusektori kärsivät frangin korkeasta kurssista

Sveitsin vientiteollisuus on kuitenkin vahvan frangin vuoksi vaikeuksissa ja esimerkiksi matkailuala arvelee hotelliyöpymisten vähenevän 4-5 prosenttia kuluvana vuonna. Onhan Sveitsi euroalueen maiden matkailijoille nyt noin 15 prosenttia kalliimpi kuin viime vuonna.

Asiantuntijaennusteiden mukaan tilanne ei vuoden 2011 aikana tule huonontumaan hiljattaisesta ennätyslukemasta, jolloin euron arvoksi oli noteerattu 1.2457 frangia. Ekonomistien ennusteet vaihtokurssista vuonna 2011 ovat 1.30 tuntumassa, joskin Bank Sarasinin ekonomisti varoittaa euron mahdollisesta edelleen heikkenemisestä ensimmäisen vuosipuoliskon aikana.

Valtiolta peräänkuulutetaan nyt toimia. Perjantaiksi 14.1 talouden etujärjestöt kutsuttiin lyhyellä varoitusajalla neuvonpitoon talousministeriöön. Lehdissä suhtaudutaan tosin skeptisesti tällaisen kokoustamisen konkreettisiin hyötyihin, eikä siltä varsinaisia toimenpiteitä odotetakaan.

Valtiovallan mahdollisuuksia asiaan vaikuttamiseen pidetään yleisesti ottaen vähäisinä. Tages-Anzeigerissa (11.1) kokoontumisen merkitystä pidetään symbolisena, sillä voidaan enintään viestittää heikosta eurosta kärsiville vientiyrityksille sitä, että Bernissä löytyy ymmärrystä heidän ongelmilleen.
 

Sveitsin interventiot euron tukemiseksi
 

Sveitsin keskuspankki laski maaliskuussa 2009 ohjauskorkoaan (0.25 %) ja ryhtyi valuuttamarkkinatoimenpiteisiin frangin heikentämiseksi erityisesti suhteessa euroon.
Keskuspankin euromääräisiä valuuttavarantoja kasvatettiin maaliskuun 2009 ja kesäkuun 2010 välillä jatkuneiden ostojen myötä ennätyksellisen suuriksi, noin 150 miljardiin frangiin. Valuuttakaupoista aiheutui keskuspankille noin 14.3 miljardin frangin tappiot, minkä vuoksi sen toiminta on joutunut kriittisen tarkastelun kohteeksi. Pankki kuitenkin puolustaa toimiaan toteamalla, että ne hidastuttivat frangin arvonnousua ja pelastivat työpaikkoja sekä auttoivat pitämään talouden raiteillaan.
 

Parlamentin käsittelyssä on parhaillaan sisäpoliittisesti kiistanalaisen, noin 16.5 mrd. USD:n luottotakuun myöntäminen kansainväliselle valuuttarahastolle kontribuutiona sen kaavailemalle 540 mrd. USD:n suuruiselle takuurahastolle eurovaluutan tukemiseksi. Hallitus pitää erittäin tärkeänä, että Sveitsi osallistuisi tukipakettiin. Mikäli Sveitsi – mahdollisesti ainoana maana – vastaisi kieltävästi IMF:n pyyntöön, johtaisi tämä joidenkin sveitsiläisarvioiden mukaan vääjäämättä valuuttarahaston johtokuntapaikan menettämiseen.

Yhdeksän keinoa vaikuttaa valuutan arvoon

Keskustelussa on noussut esiin useita toimenpide-ehdotuksia vaihtokurssiin vaikuttamiseksi:

1) Vientitakuujärjestelmä euron arvon vaihteluiden varalle. Teollisuuden keskusjärjestö Swissmem ehdottaa eräänlaisen takuujärjestelmän perustamista valuuttakurssivaihteluiden varalle. Järjestelmästä hyötyisivät etupäässä PK-yritykset, joilla ei ole resursseja varautua valuuttakurssimuutoksiin monimutkaisten rahoitusinstrumenttien avulla. Järjestelmässä vientiyritys voisi vakuuttaa rahoituslaitoksessa 6-12 kk ajaksi euromääräisen saatavansa sen varalta, että
euron arvo laskee tilauksen tekemisen ja tavaran toimittamisen välillä. Liitovaltio voisi osallistua järjestelmään valtiontakuun muodossa. Vastaavaan järjestelyyn on Sveitsissä turvauduttu 70-luvulla. Ongelmana on, että kansainvälisessä kontekstissa järjestely jäsentyisi valtiontueksi, jota voisi olla vaikeata selittää esim. maailmankauppajärjestön suuntaan.


2) Spekulatiivisten valuuttakauppojen estävän herrasmiessopimuksen uusiminen. Ammattiliittojen puolesta on vaadittu keskuspankin ja rahoituslaitosten vuonna 1976 tekemän herrasmiessopimuksen aktivoimista. Tuolloin rahoituslaitokset sitoutuivat kieltäytymään ilmeisen spekulatiivisista transaktioista. Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Biegler pitää tämänkaltaista sopimusta ”täysin mahdollisena”. Myös Sveitsin matkailualojen liitto on viestittänyt tukea ajatukselle.

3) Frangin arvon sitominen euroon. Lehdissä on pohdittu myös nk. Tanskan mallia, eli oman valuutan arvon ”ankkuroimista” euron arvoon. Ehdotusta on luonnehdittu ”kuvia kumartamattomaksi” ja ”vallankumoukselliseksi” eikä sitä pidetä realistisena, vaikka esim. Swatch-konsernin johtaja Hayek on julkisuudessa vedonnut sen puolesta.

4) Frangin arvon keinotekoinen alentaminen. Keskustelussa on ollut esillä Brasilian finanssiministerin valuuttasotakommenttien myötä myös frangin arvon keinotekoinen alentaminen. Tätäkään vaihtoehtoa ei pidetä realistisena. Sarasin pankin pääekonomisti Philip Baertschi ei pidä mahdollisena Frangin vaihtokurssin kontrolloimista Kiinan mallin mukaisesti. Sveitsissä keskuspankki pyrki vaikuttamaan frangin arvoon mittavilla valuuttakaupoillaan, mutta Baertschin mukaan epäonnistui siinä.

5) Negatiivisen ohjauskoron asettaminen. Sveitsissä keskuspankki on asettanut negatiivisen ohjauskoron 1964-66 sekä uudestaan vuosina 1971 ja 1974. Kyseessä oli eräänlainen lähdevero ulkomaisten investointien rajoittamiseksi tilanteessa, jossa näiden suuri määrä oli nostanut frangin arvoa. Crédit Agricole Suissen pääekonomisti Wetterwaldin mukaan tällainen toimenpide ei globalisaation ja talouksien keskinäisriippuvuuden vuoksi enää olisi mahdollinen.

6)  Ulkomaisten valuutan maahantuonnin rajoittaminen. Vuonna 1978 keskuspankki asetti kiellon tuoda maahan 20 000 frangia suurempia summia ulkomaan valuuttaa. Tähän liittyi myös ulkomaalaisten sijoitusten kielto (Anlageverbot). Toimenpiteiden vaikutukset jäivät lehtiarvioiden mukaan tuolloin vähäisiksi, mutta nyt keskustelussa on esitetty, että vastaavia rajoituksia pitäisi ottaa uudelleen käyttöön.

7) Inflaation kiihdyttäminen, eli frangin arvon laskeminen hintoja nostamalla. Toimenpiteen arvellaan rajoittavan ulkomaisia investointeja. Ongelmana tässä olisi kuitenkin se, että inflaatio on tällä hetkellä Sveitsissä kaksi kertaa matalampi kuin euroalueella keskimäärin. Lisäksi toimenpide vaikuttaisi kielteisesti kotimaisiin toimijoihin.

8) Keskuspankin kultavarantojen myyminen eurokauppoja varten. Tätäkään vaihtoehtoa ei pidetä kovin realistisena edellisten valuuttaostojen aiheuttamien tappioiden vuoksi.

9) Palkkojen maksaminen euroissa. Lehtitietojen mukaan jotkut yritykset ovat tiettävästi kokeilleet erityisesti rajanylittäjien palkkojen maksamista euroissa. Menettelyn laillisuus on kuitenkin kyseenalainen.

.