Sveitsi puolustuskannalla taloussodassa

Puolueettomuudestaan tunnetuksi tullut Sveitsi on hiljalleen joutunut muuttamaan ulkopolitiikkaansa. Päätehtäväksi on muodostunut finanssipolitiikan puolustaminen.

Ihmisoikeuspolitiikan ja omien etujen tasapaino

Sveitsiltä puuttuu ”ulkopoliittinen suunnitelma”, joka sopisi muuttuneisiin olosuhteisiin. Sveitsin ulkopoliittisella suunnitelmalla on ollut kolme ulottuvuutta tärkeysjärjestyksessä (1) ”aktiivisen puolueettomuuden” mukaisesti tarjota kansainväliselle yhteisölle hyviä palveluksia ja edistää ihmisoikeuksia (2) talousulkopolitiikalla puolustaa finanssikeskusta ja kauppapoliittisia etuja, ja (3) puolustuspolitiikalla edistää maanpuolustusta ja sveitsiläistä identiteettiä.

Kylmän sodan päättyminen, integraatio ja finanssikriisi muuttavat tätä näkymää niin, että finanssikeskuksen puolustamisesta on tullut EU-suhteen järjestelyn ohella ulkopoliittisen suunnitelman päätehtävä. Lisäksi ”aktiivisen puolueettomuuspolitiikan” perinteisten tavoitteiden rinnalle tai ohikin on nostettu hyvät naapurisuhteet. Puolustuspolitiikan perusteluissa maanpuolustuksen ja kansallisen identiteetin vahvistamisen ohella vuorostaan sijaa saavat lisääntyvät kansainväliset tehtävät.

Kysymykseksi onkin muodostunut onko Sveitsi antanut periksi maalle olennaisten asioiden osalta. Entä ovatko maan edut uhattuina, vaikka se noudattaa käytännössä EU:n ulkopolitiikkaa?

Sveitsi ajautunut ”taloussotaan"

Sveitsi on vuoden parin sisällä ajautunut puolustustaisteluun maan etujen näkökulmasta kaikkein keskeisimmissä kysymyksissä.

Finanssisektori ei sinänsä ole kuin 11–12% BKT:stä, ja 6 % työvoimasta, mutta se ei tarkoita ettei tästä sektorista olisi tullut yksi maan talouden peruspilareista. Suurpankki UBS:n uusi toimitusjohtaja Sergio Ermotti sanoo asian suoraan: eräät suurvallat ovat ajaneet Sveitsin polvilleen niiden yrittäessä romuttaa maan aseman yhtenä suurena finanssikeskuksena. Vuonna 2009 Yhdysvallat pakotti UBS:n luovuttamaan 4450 asiakkaan tiedot Yhdysvaltain viranomaisille.

Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksena Sveitsi on Ermottin mukaan ajautunut ”taloussotaan”. Ermottin mielestä tavoitteena on heikentää Sveitsiä finanssikeskuksena sekä heikentää kahta kansainvälisesti menestynyttä sveitsiläistä suurpankkia. Sveitsiä vastaan eivät hyökkää vain ulkomaalaiset poliitikot vaan myös sveitsiläispankkien kilpailijat ovat asialla, Ermotti tiivistää.

Varallisuus uhkaa karata maasta

Sveitsi noudattaa OECD:n standardeja vakavien veronkiertotapausten selvittämiseksi. Käytännössä hallitus yrittää joustaa hieman enemmän ulkomaalaisten veronkiertäjien jäljittämisessä, kun kyse on etenkin Saksasta ja Yhdysvalloista. Sveitsin valtiojohto on pyrkinyt pitämään tiukkaa linjaa Saksan ja Yhdysvaltojen kanssa käytävissä verotusta koskevissa sopimusneuvotteluissa ja siinä, etteivät ne sodi Sveitsin perustuslakia vastaan.

Ermotti katsoo kuitenkin, että hallituksen kovennetusta linjasta huolimatta parinkymmenen vuoden kuluessa sveitsiläispankkien varainhoidon piirissä olevasta 2.2 triljoonan arvoisesta varallisuusarvosta siirtyy maasta pois neljännes. Näin vahinko Sveitsin pankkikeskukselle olisi jo tapahtunut.

Sisäistä painetta

EU:n painostuksesta riippumatta Sveitsi joutuu tiivistämään eurooppalaista integroitumista sekä finanssikeskuksen vahvistamiseksi että puolustusratkaisunsa kehittämiseksi. Ongelmaksi on muodostumassa se, että Lissabonin sopimuksen jälkeen kahdenvälisiin sekotorisopimuksiin nojaava bilateralismi on tiensä päässä. Tästä osoituksena Sveitsi ja EU eivät ole saaneet aikaan keskenään vuoden 2007 jälkeen uusia kahdenvälisiä sopimuksia.

Liittohallitus tuntee painetta Brysselin ohella myös sisäpoliittisesti sekä äärioikealta että myös vaikutusvaltaisten Kantonien suunnalta. Kantonien piirissä on pohdittu, olisiko niiden viisaampaa asioida suoraan EU:n komission kanssa, kun liittohallitus on perinteistä käytäntöä vähätellen alkanut asioida Kantoneja kuulematta suoraan komission kanssa.

Sveitsin EU-suhde valinkauhassa?

Sveitsi haluaa olla yksi pieni talousmahti suurten talousmahtien joukossa mutta Sveitsin asemat IMF:ssä ja WTO:ssa ovat vaarassa heikentyä. G-20-ryhmässä se on korkeintaan ”ulkojäsen”, vaikka maan talouden koko ja vaikutusvalta edellyttäisivät Sveitsin pääsyä ryhmään.

Jatkossa Sveitsin on kyettävä sisällyttämään ”ulkopoliittiseen suunnitelmaansa” dynaamisempi EU-linjaus. Sveitsin vahva pankkiyhteisö ja poliittisen kentän enemmistökin tukevat euroa. Mutta Sveitsin EU-jäsenyys ei ole tässä ja nyt kiinnostava kysymys sen paremmin kansalaisten enemmistölle kuin merkittävälle osalle poliittista tai taloudellista eliittiäkään.