Suurlähetystön raportti: Kiinan uusi vesitoimintasuunnitelma kiristää otettaan saastuttavista teollisuudenaloista

Kiinan valtioneuvosto julkaisi 16.4.2015 vesitoimintasuunnitelman (Action Plan for Water Pollution Prevention and Control), jolla se puuttuu maan laaja-alaiseen vesiongelmaan, tehostaa vesiensuojelua ja parantaa vedenlaatua. Vesi on yksi Kiinan johdon nimeämästä kolmesta pääympäristöongelmasta ilman- ja maaperänsaastumisen ohella.

Suunnitelma luettelee kymmenen toimialaa, 76 yksityiskohtaista vaatimusta, lähes 240 keinoa sekä noin 30 eri vastuutahoa (päärooli Kiinan ympäristönsuojeluministeriöllä) vesitavoitteiden saavuttamiseksi. Laaja-alaisesta konsultaatiokierroksesta kertoo jo pelkästään se, että suunnitelma viipyi kommenteilla yli pari vuotta. Ajankohtaisuudestaan huolimatta suunnitelma ei ole saanut yhtä paljon huomiota kuin pari vuotta sitten julkistettu ilmanlaadun parantamisen toimintasuunnitelma.

Myös kaupunkien vedenlaatu kuntoon

Kiinan aiemmat vesiensuojelutoimenpiteet keskittyivät pitkälti pääjokien- ja järvien tilan parantamiseen. Nyt julkaistulla suunnitelmalla puututaan etenkin kaupunkialueiden heikkoon vedenlaatuun ja siten juomaveden turvaamiseen. Ehkä näkyvimpänä toimenpiteenä suunnitelma nimeää erittäin saastuneen kaupunkiveden osuuden (taso V=huonoin taso) vähentämisen alle 10 prosenttiin vuoteen 2020, ja poistamisen kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Juomakelpoisen veden tulee kattaa 93 % (tasot I-III) kaupunkivedestä vuoteen 2020 mennessä ja pohjavedestä 15 % ei saa ylittää saastuneen veden tasoa (taso IV). Kiinan ympäristöviranomaisten mukaan lähes 60 % pohjavesistä on nykyisin saastunutta.

Kiina haluaa parantaa edelleen myös päävesistöjen kuntoa: seitsemän pääjokialueen vedenlaadun tulee olla 70 prosenttisesti hyvää (tasot I-III) vuoteen 2020 mennessä ja etenkin kaikista saastuneimmat (taso V) suurempien kaupunkien joki- ja järvialueet pyritään saattamaan kunnostuksen piiriin vuoteen 2020 mennessä. Kiinan ympäristöviranomaisten taannoisen tutkimuksen mukaan lähes 40 % pääjoista on ollut saastuneita.

Osaltaan parempaan vedenlaatuun pyritään jätevesien entistä paremmalla käsittelyllä. Suuremmissa kaupungeissa kaikki jätevedet pyritään käsittelemään vuoteen 2020 mennessä ja alkuvaiheessa etenkin jätevedenkäsittelylaitosten tasoa pyritään parantamaan. Suunnitelma haluaa saada myös saastuttavat teollisuudenalat kuriin. Suunnitelman luettelemat paljon saastuttavat, pienet yritykset kymmenellä teollisuudenalalla kielletään vuoden 2016 loppuun mennessä (esim. tuholaismyrkky-, öljynjalostus-, paperi-, rikin ja arseenin jalostusteollisuus) ja suuremmat määrätään käyttämään parempaa teknologiaa päästöjen vähentämiseksi.

Kiina on suhtautunut aiemmin varovaisesti etenkin maatalouden vedenkulutuksen ja – saastumisen rajoittamiseen mutta nyt myös sille nimetään omat varovaiset tavoitteet. Maaseutualueiden jätehuoltoa parannetaan, lannoitteiden käyttöä tehostetaan, kastelujärjestelmän tehokkuutta parannetaan ja viljelyksillä suositaan vähemmän vettä kuluttavia kasvilajikkeita. Myös maaseudun vedenhinnoittelu-uudistusta joudutetaan. Varsinaisia rajoitteita suunnitelma ei kuitenkaan pienviljelijöille edelleenkään tuo.

Suunnitelmassa huomioidaan myös Kiinan nopeasti huononevien rannikkovesien kunto. Kiinassa sijaitsee jo seitsemän maailman kymmenestä suurimmasta satamasta. Laivaliikenteen päästöt ovat merkittävät etenkin huonolaatuisen polttoaineen ja moottorien kehnon tehokkuuden vuoksi. Suunnitelman mukaan mm. uudet ympäristöstandardit otetaan käyttöön uusille rannikkoaluksille vuodesta 2018 lähtien ja satamat määrätään laatimaan valmiussuunnitelmat vesistöjen saastumisen ehkäisemiseksi. Myös uudessa viisivuotissuunnitelmassa tullaan rajoittamaan laivojen typpi- ja rikkipäästöjä 10 prosentilla.

Haastavat tavoitteet ja kaupalliset mahdollisuudet

Vedenlaadun parantamisen ohella suunnitelman avulla halutaan myös säästää vettä. Vesiasiantuntijat ovat arvioineet Kiinan vedenkulutuksen huipentuvan vuonna 2030, samana vuonna kuin maa on ilmoittanut hiilidioksidipäästöjensä lähtevän laskuun. Suunnitelman mukaan vedenkulutus olisi vuonna 2020 670 miljardia kuutiota. Vuoteen 2020 mennessä kunnallisvesiputkistojen tihkuminen halutaan saada kuriin, alle 10 prosenttiin, veden vähyydestä kärsivissä kaupungeissa viidennes vedestä pitää kierrättää ja teollisuuden vedenkäyttöä tehostetaan.

Kiinan viimeaikaisten päättävien kokousten pääviestin tavoin myös vesisuunnitelma haluaa antaa markkinoille entistä suuremman roolin vesiongelmien ratkaisemisessa. Esimerkkejä näistä ovat hintojen markkinaehtoisempi määräytyminen ja vesihuoltoon liittyvien hyvien teknologioiden listaaminen. Yritysten harteille suunnitelma lataa etenkin uusien innovaatioiden ja teknologioiden kehittämisen ja käyttöönoton. Toki myös regulaatiopuolta halutaan kehittää. Osana sitä nimetään mm. erilaiset verot, maksut, vihreät lainat ja keskushallinnon investoinnit.

Suunnitelma luottaa monen muun viimeaikaisen ympäristösäädöksen tavoin julkisuuden voimaan ja paineeseen. Valtio julkistaa jatkossa ilmanlaadun tavoin saastuneimmat ja puhtaimmat kaupungit ja provinssit veden osalta ja tekee paikallisviranomaisten etenemisen jatkossa riippuvaiseksi myös vesitavoitteiden saavuttamisesta. Tammikuussa 2015 julkaistu uusi ympäristönsuojelulaki tarjoaa myös vesitoimintasuunnitelman toimeenpanoon eväitä: entistä tiukemmat kumulatiiviset rangaistukset ja virkamiesten pitkäaikaisen vastuun.

Suunnitelma tunnistaa Kiinan tämänhetkisen heikkouden ympäristötoimenpiteiden osalta, eri vastuutahojen runsaslukuisuuden sekä paikallishallintojen haluttomuuden toimeenpanna ympäristösäädöksiä. Suunnitelma haluaakin parantaa koordinaatiota eri viranomaistoimijoiden välillä, saattaa paikallishallinnot laatimaan omat toimintasuunnitelmat vuoden loppuun mennessä, tuoda valtio-omisteiset yritykset toteutuksen eturintamaan sekä korostaa ympäristörikkojien vastuuta.

Suunnitelman toimeenpanon on arvioitu kohtaavan vastustusta etenkin paikallishallintojen taholta, koska suunnitelman tarkoituksena on sulkea paljon saastuttavia pieniä teollisuuslaitoksia ja siten pienentää verotuloja. Toimenpiteet edellyttävät myös paljon uusia investointeja, jotka saattavat ainakin alkuvaiheessa syödä teollisuuden kilpailukykyä. Tulevat kuukaudet näyttävätkin, miten suunnitelma ja sen edellyttämät uudet tavoitteet otetaan paikallistasolla vastaan.

Toimeenpanossa nähdään kuitenkin myös mahdollisuuksia, sillä sen on arvioitu tuovan alalle kasvua jopa 300 miljardin euron verran. Kiinan ympäristönsuojeluministeriö on arvioinut suunnitelman toimeenpanon nostavan maan bruttokansantuotetta lähes 900 miljardilla eurolla ja luovan lähes 4 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Laura Rajaniemi, ulkoasiainsihteeri, Suomen Pekingin suurlähetystö