Suomen suurlähetystöt pähkäilivät maailmantalouden tilaa
Kuva: UM
Ulkoasianministeriö tilasi maailmalla toimivilta edustustoiltaan raportit kyseisten maiden markkinatilanteesta. Vastaukset antoivat hyödyllistä maa- sekä aluekohtaista tietoa ja niiden pohjalta voitiin muodostaa yleisiä johtopäätöksiä maailman talouden kehityksestä.
Erityistä huomiota pyydettiin kiinnittämään siihen, miten kyseisten maiden tuonti ja vienti olivat kehittyneet vuoden alusta 2011 suhteessa vuoteen 2010 ja miten niiden arvioitiin kehittyvän lähitulevaisuudessa. Samalla pyydettiin selvittämään sitä, oliko kyseisessä maassa ryhdytty epävarman taloustilanteen johdosta toimenpiteisiin kotimaisten yritysten suojelemiseksi kilpailulta tai ovatko paineet ao. toimenpiteiden käyttöönottamiseksi merkittävästi kasvaneet.
Yksittäisiä maita koskevan informaation lisäksi vastauksista voidaan vetää kolme yleistä johtopäätöstä, jotka tulevat leimaamaan kansainvälistä kauppa- ja talouspolitiikkaa lähitulevaisuudessa. Ensinnäkin suurimmat taloudelliset vaikeudet kohdistuvat läntisiin teollisuusmaihin. Toiseksi protektionistiset toimet eivät ole huolestuttavasti lisääntyneet, ja kolmanneksi suomalaisten yritysten ja sijoittajien kannalta merkittävimmät ongelmat liittyvät yleiseen liiketoimintaympäristöön.
Taloudelliset vaikeudet kasaantuneet läntisiin teollisuusmaihin
Edustustojen laatimat vastaukset vahvistavat yleistä näkemystä siitä, että taloudellisen myllerryksenkeskipisteessä ovat läntiset teollisuusmaat. Vuoden 2010 ja vuoden 2011 ensimmäisen puoliskon optimismi ja kohtuullisen hyvä talouskasvu on syksyyn tultaessa pysähtynyt ja paikoin kääntynyt laskuun.
Viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden ajan velkavetoiseen yksityiseen kulutukseen perustunut kasvu näyttäisi tulleen tiensä päähän. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisen elvytyksen myötämyös valtiot ovat saavuttaneet kipupisteen velanotossa.
Läntisissä teollisuusmaiden ainoa keino päästä jälleen talouskasvun tielle tapahtuu kilpailukykyä parantamalla ja saattamalla velanotto kestävälle pohjalle. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kulutus tulee näissä maissa pysymään heikkona ainakin lyhyellä tähtäimellä. Tähän liittyy suuri riski siitä, että sitkeän korkealla pysytellyt työttömyys ei lähde laskuun vaan päinvastoin. Tällöin talouden pelivara heikkenee entisestään ja taantuma voi alkaa ruokkia itse itseään.
Nousevat taloudet ja kehittyvät sekä kehitysmaat ovat raporttien valossa toistaiseksi säästyneet läntisten teollisuusmaiden kohtalolta. Tähän on monta syytä. Joidenkin maiden kohdalla kyse on raaka-aineiden korkeista hinnoista. Toisten, kuten useiden Afrikan maiden kohdalla, kyseessä on talouden kehittymättömyys ja heikko kytkentä kansainväliseen talouteen ja erityisesti rahoitusmarkkinoihin.
Useat maat erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ovat taas viimeisen kymmenen vuoden aikana tehneet taloudellisia uudistuksia, jotka nyt alkavat kantaa hedelmää. Kiinan ja Intian valtavat ja kehittyvät kotimarkkinat sen sijaan johtavat niiden kasvua ja vetävät samalla imussaan suurta joukkoa maita. Intian ja erityisesti Kiinan merkitys maailmantalouden yleisen kasvun takaajina sisältää kuitenkin suuren riskin kaikkien kannalta. Mitä tapahtuu jos Kiinan vientiteollisuus ajautuu vaikeuksiin kun kysyntä teollisuusmaissa pysyy heikkona? Tästä on jo merkkejä. Kiinan tähtitieteellisestä valuuttavarannosta huolimatta myös sen kyky elvyttää kotimarkkinoita ei ole samalla tasolla kuin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Näin ajatellen kuva siitä, että ongelmat myös jatkossa pysyvät teollisuusmaissa saattaa olla liian optimistinen.
Protektionistiset toimet eivät ole huolestuttavasti lisääntyneet
Edustustojen vastauksista voidaan vetää se rohkaiseva johtopäätös, että protektionistiset toimet eivätole ainakaan vielä lisääntyneet. Suurin osa maista ei myöskään harkitse protektionististen toimienkäyttöön ottoa. Sellaiset maat kuten Venäjä, Kiina, Argentiina tai Thaimaa, jotka jo normaaleina aikoinakin harjoittavat enemmän tai vähemmän näkyvää protektionismia tekevät niin myös nyt kuitenkin ilman, että voitaisiin todeta tilanteen oleellisesti kääntyneen huonompaan suuntaan vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla.
Valitettavasti tilanne ei ole niin yksinkertainen kuin miltä se pinnalta näyttää. Suurin riski tällä hetkelläon varsin yllättäen vapaakaupan perinteinen puolestapuhuja Yhdysvallat. Siitä huolimatta, että Yhdysvaltojen huoli erityisesti Kiinan valuuttapolitiikan osalta on varsin ymmärrettävää, on ajankohta sen harkitsemille mahdollisille vastatoimille erittäin huono. Näin erityisesti siksi, että useat muutkin maat kärsivät Kiinan valuutan sen viennille tuomasta kilpailuedusta. Yhdysvalloissa käyttöön otettavat vastatoimet saattavat siten hyvin helposti johtaa dominoefektiin puhumattakaan siitä, että Kiinan vastaus Yhdysvaltojen toimiin saattaisi olla kauppasodan aloittaminen.
Ongelmat liittyvät pitkälti yleiseen liiketoimintaympäristöön
Mielenkiintoisin havainto erityisesti politiikkasuositusten kannalta liittyy havaintoon siitä, että merkittävimmät ongelmat yrityksille ja sijoittajille, niin suomalaisille kuin muille, johtuvat kohdemaiden liiketoimintaympäristöstä.
Kauppapolitiikan ja kansainvälisten sopimusjärjestelyjen kannalta tämä on haasteellista siksi, että liiketoimintaympäristön ongelmat voivat johtua tarkoituksellisen protektionistisista tavoitteista tai puhtaasti toimintaympäristön kehittymättömyydestä. Vastausten valossa näyttäisi siltä,että valtaosassa tapauksista kyse on jälkimmäisestä.
Liiketoimintaympäristön kehittymättömyys on haaste siksi, että se vaikuttaa suoraan yritysten toimintaedellytyksiin mutta siihen on vaikea puuttua kansainvälisten sopimusjärjestelyjen kautta. Itse asiassa sopimusvelvoitteiden käyttäminen ei-protektionististen liiketoimintaympäristöongelmien korjaamiseen saattaa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tästä syystä yhteistyöhön ja kapasiteetin kehittämiseen perustuvat keinot tuovat yrityksille parhaan hyödyn pitkässä juoksussa vaikka niistä koituvat hyödyt realisoituvat välillä tuskallisen hitaasti.