Somalian humanitaarinen tilanne kestämätön

Somaliassa on meneillään historian pahin humanitaarinen kriisi, jota ei ratkaista yksin humanitarisella avulla. Lisäksi tarvitaan nopeita poliittisia päätöksiä ja toimia.

Vaikein tilanne on Etelä-ja Keski-Somaliassa, jossa humanitaarista apua tarvitsee arviolta 70 prosenttia väestöstä. Erittäin vaikeasta turvallisuustilanteesta johtuen suurimpia haasteita ovat avun perille saaminen, monitorointi ja evaluointi, riskienhallinta, paikallisten yhteistyökumppaneiden toimintakyky sekä puutteelliset tiedot kentän tilanteesta.

Somalinainen valmistaa ruokaa teltassa Kharazin pakolaisleirillä Jemenissä. Kuva: Remolacha.net pics(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan), Flickr.com, cc 2.0(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)

Taisteluissa haavoittuneiden siviilien määrä kasvussa

Somalian ihmisoikeustilanne on äärimmäisen vakava ja esimerkiksi Amnesty International on toistuvasti ottanut esille Somaliassa tapahtuvat rikkomukset kansainvälistä humanitaarista lakia ja ihmisoikeuksia vastaan.

Myös alueilla, joilla ei ole käynnissä taisteluita, ääriliikkeet loukkaavat siviilien oikeuksia tiukoilla säännöillä ja väkivallalla.

Mogadishussa käydään säännöllisesti taisteluita, joissa haavoittuneiden siviilien määrä on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan viimeisten kahden vuoden aikana kasvanut. Mogadishun suurimman ambulanssipalvelun Lifeline African mukaan kahden vuoden aikana taisteluissa on kuollut yli 4 200 sivullista. Uhrien määristä on kuitenkin mahdotonta saada tarkkoja tietoja.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan terveyspalveluiden tarjoamista Somaliassa vaikeuttaa pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Tällä hetkellä Somaliassa on ainoastaan 250 lääkäriä, 860 sairaanhoitajaa ja 116 kätilöä, mikä tarkoittaa 0,11 terveystyöntekijää tuhatta ihmistä kohden.

Humanitaarinen tilanne ja hallinto ovat Puntmaassa ja Somalimaassa huomattavasti Keski-ja Etelä-Somaliaa vakaammassa tilassa. Siksi YK:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden tarkoituksena on keskittää avustustyö ja organisaatioiden toimistot sinne. Esimerkiksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tarkoituksena on rakentaa Puntmaahan ja Somalimaahan pysyviä instituutioita pakolaisten, turvapaikanhakijoiden, paluumuuttajien ja sisäisten pakolaisten avustamiseksi alueella.

Joka kuudes lapsi pahasti aliravittu

Elintarviketilanne Keski- ja Etelä-Somaliassa on erittäin vaikea. Maailman ruokaohjelman WFP:n avun pääsy Somaliaan on edelleen erittäin rajoitettua erityisesti Etelä- ja Keski-Somaliassa, jossa suurimpaan osaan maakuntia humanitaaristen toimijoiden pääsy on estetty.

YK:n humanitaarista apua koordinoivan OCHA:n mukaan Etelä- ja Keski-Somaliasta on vuoden 2010 aikana karkotettu kahdeksan kansainvälistä avustusorganisaatiota. Tällä hetkellä siellä toimii 65 kansainvälistä avustusorganisaatiota. Alueen väestöstä arviolta 70 prosenttia on jatkuvan humanitaarisen avun tarpeessa.

Somalityttö veden haussa Dadaabin pakolaisleirillä Keniassa. Kuva: IcyU2(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan), Flickr.com, cc 2.0(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)

Yksi kuudesta somalilapsesta (eli noin 240 000 lasta) on vakavasti aliravittu, mikä on korkeampi lukema kuin missään muussa maailman kriisipesäkkeistä. Etelä- ja Keski-Somaliassa luvut ovat vielä korkeammat: joka viides lapsi on vakavasti aliravittu.

Somalian elintarviketilanne on erittäin altis säässä tapahtuville muutoksille. Sadekauden sateet ovat jääneet La Niñan vaikutuksesta Pohjois- ja Keski-Somaliassa alle keskiarvon, mikä on saanut monet paimentolaiset hakemaan apua lähikaupungeista ja kylistä.

Pelkästään Pohjois-Somalian kuivuus on saattanut 300 000 ihmistä humanitaarisen avun tarpeeseen. Toisaalta eteläisessä Somaliassa on viime aikoina ollut tulvia, jotka ovat osaltaan vaikeuttaneet avun perillepääsyä.

Paikalliset taistelut vaikuttavat olennaisesti kaupankäyntiin, koska tavarakuljetukset eivät niiden vuoksi usein pääse perille. Tämä on omiaan nostamaan ruuan hintaa alueella. Ajankohtaisimpana tällainen tilanne on Gedossa, jonne kuljetukset keskeytyivät lokakuun taisteluiden takia.

Taistelut ajavat ihmiset kodeistaan

YK:n mukaan Somaliassa on noin 1,5 miljoonaa sisäistä pakolaista, joista suurin osa Mogadishun ympäristössä (lähes 380 000 sisäistä pakolaista) ja sen lähialueilla kuten Afgooye Corridorissa (yli 400 000 sisäistä pakolaista). Muissa lähialueen maissa Somaliasta paenneita on virallisten tilastojen mukaan yhteensä yli 600 000.

Todellisuudessa luku on huomattavasti suurempi. YK:n arvion mukaan Somaliasta Keniaan odotetaan saapuvaksi ensi vuoden aikana noin 4 000 pakolaista kuukaudessa.

Loka-marraskuussa taistelut Mogadishun ja sen ulkopuolisten alueiden hallinnasta kärjistyivät, mikä aiheutti kymmenien tuhansien ihmisen pakenemisen kodeistaan. Vaikeimpia alueita olivat Belet Xaavo (Gedo), Mogadishu, Belet Weyne (Hiraan) ja Rab Dhuure (Bakool). Pelkästään Mogadishussa kotinsa joutui jättämään loka- ja marraskuun aikana lähes 20 000 ihmistä.

Kenian rajan läheisyydessä Belet Xaavon kaupungissa tapahtuneet taistelut Al-Shabaabin ja Ahlu Sunnan välillä pakottivat YK:n arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia kaupungin asukkaista pakenemaan. Osa paenneista meni Kenian puolelle Manderan kaupunkiin ja osa pakeni lähikyliin.

YK:n arvion mukaan alueen taisteluita pakeni jopa 60 000 ihmistä. Monet paenneista ovat päässeet palaamaan koteihinsa marraskuun lopulla, mutta vastaavia mittavaa pikaista humanitaarista apua vaativia tilanteita syntyy jatkuvasti. Toisaalta avun perille saaminen on vaikeaa rajoitetun alueelle pääsyn vuoksi.

Taisteluiden odotetaan pahenevan edelleen tulevina kuukausi Etelä- ja Keski-Somaliassa.

OCHAn tavoitteena avun perillepääsy

YK:n humanitaarista apua koordinoivan OCHA:n tavoitteet Somaliassa vuonna 2011 ovat 1) avun perillepääsyn parantaminen, 2) ihmisten toimeentulomahdollisuuksien parantaminen, 3) toiminnan parempi koordinointi ja informaationkulun parantaminen sekä 3) riskinhallinta, tietokannan kehittäminen ja poliittinen suunnittelu.

Ruohonjuuritason tavoitteina ovat henkien pelastaminen, minimiperuspalvelujen tarjoaminen ja ihmisten elinkeinon harjoittamisen tukeminen.

Humanitaarisen avun suurimmat haasteet liittyvät juuri avun perillepääsyyn, avun monitorointiin ja tulosten mittaamiseen, riskinhallintaan ja paikallisten yhteistyökumppaneiden puutteelliseen kapasiteettiin.

Tavoitteena onkin mahdollisuuksien mukaan avun saattaminen suoraan sen tarvitsijoille ilman välikäsiä. Erityistä huolta herättää siviilien suojelutarpeen lisäksi humanitaaristen avustustyöntekijöiden turvallisuus.