Singaporen 30-by-30 –tavoite ja -strategia tulevaisuuden ruoantuotannossa

Singapore tuo tällä hetkellä yli 90 prosenttia elintarvikkeistaan yli 170 eri maasta. Tuontiperusteinen ruoanhankinta on kuitenkin altis maailmantilanteelle. Valtioiden odotetaan asettavan omat tarpeensa edelle kansainväliseen kauppaan nähden. Lisäksi ilmastonmuutoksesta aiheutuva lämpötilan nousu, viljelyyn sopivien maa-alueiden vähentyminen ja sääolosuhteiden muutos tulevat muuttamaan ruoansaatavuutta maailmalla. Elintarvikkeiden turvaamiseksi ja ruokahuollon vahvistamiseksi Singapore on asettanut kunnianhimoisia tavoitteita ruoantuotannon suhteen.

Tuontilähteiden monipuolistaminen on ollut Singaporen ydinstrategia. Tähän mennessä strategia on ollut menestyksekäs: valtio sijoittui maailman ykköseksi jo toistamiseen Global Food Security –indeksissä. Väestökasvun myötä elintarvikkeiden globaalin kysynnän ennustetaan kasvavan 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Silloin myös maailman väestöstä 70 prosentin odotetaan asuvan kaupungeissa nykyisestä 50 prosentista (UN World, Urbanization Prospects 2014). Elintarvikkeiden turvaamiseksi ja ruokahuollon vahvistamiseksi Singapore on asettanut kunnianhimoisia tavoitteita ruoantuotannon suhteen.

Innovaatiot ja uudet teknologiat ovat Singaporen ratkaisu tulevaisuuden ruoantuotantoon

Valtion 30-by-30 –tavoitteella tarkoitetaan Singaporen pyrkimystä nostaa paikallista ruoantuotantoa nykyisestä alle 10 prosentista 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen strategian kolme painopistettä ovat tuontilähteiden monipuolistaminen, jotta voidaan vähentää riippuvuutta yksittäiseen ruokalähteeseen; paikallisen ruoantuotannon kasvattaminen ja yritysten tukeminen kansainvälistymiseen, jotta ruoan tuonti näiden kautta Singaporeen helpottuisi. Visiona on muuttaa Singaporen maatalouspinta-ala tuotannollisesti tehokkaaksi, ilmastokestäväksi, innovatiiviseksi ja ekologiseksi. Kehittyvää teknologiaa pidetään tärkeimpänä mahdollistajana. Ratkaisu on investoida agri-food teknologiaan, innovaatioihin, urbaaneihin viljelyjärjestelmiin, vaihtoehtoisiin ruoantuotannon tapoihin (lab-to-table), vesi- ja kalaviljelyyn, viljelyautomaatioon, vaihtoehtoisten proteiinien tuotantoon, maatalouden digitalisaatioon, robotiikkaan ja sensoreihin. Kaupunkikuvaan on viimeisen kahden vuoden aikana ilmestynyt yhteisöpuutarhoja ja pilvenpiirtäjien katoilta löytyy tulevaisuudessa entistä useammin paikallisia siirtolapuutarhoja. Ruokahävikkiä pyritään minimoimaan lisäämällä ruoantuotantoketjun tarkkailua ja valvontaa yhä enemmän mm. AI, IoT, drone, blockchain –teknologioiden avulla.

Singaporessa neliömetrit ovat arvokkaita ja maankäyttö on tiukasti säänneltyä. Käytetystä maasta halutaan saada mahdollisimman paljon irti. Kehittyvät sisä- (indoor) ja kerrosviljelymenetelmät (vertical farming) kiinnostavat elintarviketoimijoita ja singaporelaisilla yrityksillä on halua ja valmiutta omaksua sisä- ja/tai kerrosviljelymenetelmiä. Vaihtoehtoisten proteiininlähteiden kannatus on lisääntynyt. Aasian väestönkasvun ja kasvavan keskiluokan odotetaan lisäävän proteiinin kysyntää, erityisesti eläinperäisten proteiinilähteiden, kuten liha- ja maitotuotteiden kysyntää. Aasiassa liha-, kala- ja äyriäistuotteiden kulutuksen odotetaan nousevan 78 prosentilla 2017-2050 välillä. Proteiinin tuotannon vaihtoehtoina perinteiselle karjataloudelle nähdään tällä hetkellä lab-to-table ratkaisut, eli laboratorioissa valmistettu liha, ja kasviperäiset lihankorvikkeet.

Vuodesta 2019 lähtien aiheeseen liittyen on tapahtunut paljon ja Singapore on määrätietoisesti rakentamassa alaan liittyvää ekosysteemiä tutkimuksesta tuotekehitykseen ja innovaatioiden kaupallistamisen tukeen. Tutkimuksen ja kehityksen saralla korkeakoulut ovat kiinnostava sidosryhmä yrityksille. Toisaalta yhteistyö erityisesti startupien kanssa houkuttelee suurempia toimijoita, kun pyritään kokeilemaan uuden teknologian toimivuutta käytännössä. Rahoitusta allokoidaan tulevaisuuden ravinnonhankinnan tutkimukseen ja kehitykseen monien tahojen toimesta. Singaporen lukuisat hankkeet ja aloitteet 30-by-30 –tavoitteen saavuttamiseksi osoittaa valtion sitoutumisen tavoitteeseen.

Muutamia 30-by30 –aloitteita:

  • Vuonna 2020 lanseerattu A*STARin uusi Singapore Institute of Food and Biotechnology Innovation:in tavoitteena on lisätä paikallista tuotantokapasiteettia ruokateknologiassa keskittyen biomuunnosten, käymisen kliinisen ravitsemuksen ja elintarviprosessitekniikan tutkimukseen.

  • Temasek Polytechnic on perustanut Enterprise Singaporen rahoituksella erityisesti vesiviljelyn kehittämisen keskuksen Aquaculture Innovation Centre(Linkki toiselle verkkosivustolle) erityisesti alan pk-yritysten tukemiseksi.

  • Singaporen tutkimuksen puiteohjelma RIE 2025 on osin myös valjastettu 30-by-30 talkoisiin, vuoden 2019-2020 haussa jaettiin 23 miljoonaa Singaporen dollaria ”Singapore Food Story” -TKI-ohjelman kautta kestävän vesi- ja kaupunkiviljelyn, bioteknologian proteiinituotannon ja ruokaturvallisuuden tutkimukseen.

  • National University of Singaporen yrittäjyyskeskus NUS Enterprise on lanseerannut NUS Agritech Centren(Linkki toiselle verkkosivustolle), joka on erityisesti kaupunkiviljelyn sandpit – ja kehitysympäristö. 

Kunnianhimoisista panostuksista mahdollisuuksia yhteistyölle

Singaporen kunnianhimoinen tavoite ruokaomavaraisuudesta avaa mahdollisuuksia tutkimus-, innovaatioyhteistyölle ja viennille ruoka- ja elintarviketeknologiaan liittyen. Teema ei toisaalta rajoitu pelkästään Singaporeen, vaan on viimeistään pandemian logistiikkahaasteiden ja kestävyyspanostusten myötä korostunut kaikkialla kaupungistuneessa Aasiassa.

Mahdollisuuksia on siis laajasti ruoantuotannon ja viljelyn teknologiaratkaisuiden, vaihtoehtoisten proteiinien ja muiden lab-to-table -innovaatioiden kehittämisessä, ruoan kuljetusten, säilytyksen ja pakkauksen menetelmissä ja monissa muissa tulevaisuuden ravinnonhankinnan keinoissa.