Ruotsin energiapolitiikassa uusi avaus: Vattenfallilta hakemus 1-2 ydinreaktorin korvausinvestoinneista
Valtiollinen Vattenfall jätti 31.7.2012 hakemuksen (”aieselvityksen”) Ruotsin säteilyturvakeskukselle 1–2 ydinreaktorin korvausinvestoinneista. Yhtiön pääomistamat vanhimmat reaktorit otettiin Ringhalsin voimalassa käyttöön vuonna 1975, ja ne ovat yhtiön mukaan vanhenemassa vuosina 2025–2035. Julkisuudessa esitetyissä arvioissa hakuprosessin on arvioitu kestävän jopa 10–15 vuotta, sillä kyse on vasta pitkän hakuprosessin aloittamisesta. Ruotsin ydinvoimakeskustelun odotetaan nyt joka tapauksessa aktivoituvan.
Ydinvoima energiakeskustelun ytimeen
Valtiollinen Vattenfall jätti 31.7.2012 Ruotsin säteilyturvakeskukselle virallisen hakemuksen 1–2 ydinreaktorin korvausinvestoinneista. Yhtiön pääomistamat vanhimmat reaktorit otettiin Ringhalsin voimalassa käyttöön jo vuonna 1975, ja yhtiön arvioiden mukaan ne ovat vanhenemassa vuosien 2025–2035 paikkeilla. Vattenfall laskee, että tuolloin on jäämässä pois käytöstä noin 20 TWh:n sähköntuotantokapasiteetti, joka tulisi korvata uusilla reaktoreilla. Vanhat reaktorit korvaavista investoinneista tulisi siis vähitellen saada aikaan päätöksiä.
Vattenfallin hakemuksen taustalla vaikuttaa paitsi ruotsalaisreaktoreiden ikääntyminen, myös Saksan hallituksen viimeaikainen ydinenergiapolitiikka, jonka seurauksena Vattenfallin liiketoiminta Saksassa on vähentymässä. Yhtiö on esimerkiksi jo myynyt omistamansa sähköverkon Hampurissa. Suomessa puolestaan Vattenfall myi UPM:lle Myllykosken lämpövoimalan.
Vattenfallin hakemuksen, tai tarkasti ottaen ”avsiktsförklaringin” (”aikomusselvityksen”) käsittelyn prosessi voi viedä julkisuudessa esillä olleiden arvioiden mukaan jopa 10–15 vuotta. Kyse on siis todella pitkän hakuprosessin aloittamisesta. Säteilyturvakeskuksesta on arvioitu julkisuuteen, että sen oma kannanmuodostus voi viedä jopa viisikin vuotta. Sen jälkeen hakuprosessissa seuraavina etappeina olisivat – jos ja kun asia etenee – uusittavaksi esitetyn ydinreaktorin sijaintikunnan päätös sekä Ruotsin ympäristötuomioistuimen arviointi. Prosessiin liittyvät normaaliin tapaan myös valitusprosessit esimerkiksi kuntatason päätöksenteossa. Lopuksi asiasta päättäisi Ruotsissa hallitus.
Ruotsissa on yhteensä kymmenen ydinreaktoria kolmella paikkakunnalla olevissa voimalaitoksissa: Forsmarkissa kolme (rak. 1980, 1981 ja 1985), Oskarshamnissa kolme (rak. 1972, 1975 ja 1985) ja Ringhalsissa neljä (rak. 1976, 1975, 1981 ja 1983).
Ydinvoima-asiat ovat puhuttaneet jo aiemminkin
Pääministeri Reinfeldtin ykköshallituksen vuonna 2009 tekemässä porvarillisten puolueiden sopimuksessa sovittiin, että Ruotsissa tällä hetkellä toimivien ydinreaktorien korvaavat investoinnit ovat mahdollisia, joskin ilman valtion tukia. Ruotsissa oli jo pidempään ollut voimassa päätös pyrkiä vähitellen luopumaan ydinvoimasta, mikä käytännössä ehkäisi kaikki investoinnit ydinvoimaan. Näin ydinvoiman ns. korvaavat investoinnit tulivat Ruotsissa mahdollisiksi. Porvariallianssin päätös vahvistettiin myös Ruotsin valtiopäivillä kesällä 2010. Tuolloin valtiopäivillä päätettiin (joskin hyvin niukasti, äänin 174–172), että Ruotsissa sallitaan nyt käytössä olevien ja jo vanhaksi käyneiden reaktoreiden uusimiset tietyin ehdoin. Näitä ehtoja ovat: 1) uudet uusittavat reaktorit on rakennettava ilman valtion tukea, 2) korvausinvestointeja reaktoreihin saa olla enintään kymmenen ja 3) ne on rakennettava kolmelle vanhalle ydinvoimapaikkakunnalle.
Ydinvoima-asiat olivat esillä myös Fukushiman onnettomuuden jälkeen kesällä 2011, jolloin valtiopäivät hylkäsi Ruotsin ympäristöpuolueen (Miljöpartiet) esitykset ydinvoimapolitiikasta. Puolue oli esittänyt, että 1) neljä vanhinta ydinreaktoria suljettaisiin välittömästi turvallisuustutkimuksia varten, että 2) kaksi reaktoria suljettaisiin vuonna 2014 päättyvän hallituskauden aikana, että 3) Ruotsiin säädettäisiin kielto ottaa uusia reaktoreita käyttöön, että 4) vastuusäädöksiä tarkistettaisiin ja että 5) valtion energiaviranomaisen tulisi valmistella suunnitelma uusiutuvien energiavarojen sataprosenttisesta hyödyntämisestä Ruotsissa. Valtiopäivät kuitenkin linjasi, samalla parlamentin omiin vuoden 2010 päätöksiin viitaten, ettei Japanin onnettomuuden vuoksi Ruotsissa tule tehdä ”paniikinomaisia ratkaisuja” maan energiapolitiikan radikaaleiksi suunnanmuutoksiksi.
Miten Vattenfallin hakemukselle käy?
Julkisuudessa on arvioitu, että Reinfeldtin johtama tämänhetkinen kakkoskoalitiokin – jossa ovat mukana samat puolueet kuin ykköshallituksessa (eli moderaatit, kansanpuolue, keskusta ja kristillisdemokraatit) – asettuisi tukemaan Vattenfallin korvausinvestointihakemusta, jos se olisi vallassa silloin, kun hakemus tulisi hallituksen käsittelyyn. Tämä siitäkin huolimatta, että varsinkin keskustan riveistä esimerkiksi ympäristöministeri Lena Ek on esittänyt julkisuudessa hyvinkin kriittisiä arvioita ydinvoimasta. Ympäristöministeri Ek halusikin alleviivata Vattenfallin hakemuksesta julkisuuteen erikseen, että siinä ei ole vielä kyse edes varsinaisesta hakemuksesta, vaan vasta asian alustavan kartoituksen ja prosessin käynnistämisestä.
Oppositiossa sosiaalidemokraattien lopulliset kannat ovat edelleen auki. Keväällä tehtäväänsä astunut uusi puolueen puheenjohtaja Stefan Löfven kannatti aiemmin metalliliiton ykkösmiehenä selkeästi ydinvoimaa, mutta on nyttemmin puhunut aiheesta korostetun varovaiseen sävyyn peräänkuuluttaen poliittisesti laajapohjaista ydinvoimakonsensusta Ruotsiin. Johtavan hallituspuolueen moderaattien piiristä tällaiset demaritoiveet on kuitenkin kuitattu ei-ajankohtaisiksi. Sosiaalidemokraattisen puolueen energiapoliittinen asiantuntija arvioi tuoreeltaan mediassa Vattenfallin hakemuksesta, että sosiaalidemokraatit ovat olleet jo pidempään uusiutuvien energialähteiden kannalla, mutta että asiaan ei kuitenkaan sanota lopullista kantaa. Sen sijaan oppositiopuolueista sekä vasemmistopuolue että ympäristöpuolue ovat jo tuoneet esiin selkeän kielteiset kantansa Vattenfallin hakemukseen. Ruotsissa pidetään seuraavat parlamenttivaalit syksyllä 2014.
Media-arvioissa on peräänkuulutettu Ruotsin ydinvoimapolitiikkaan pitkäjänteisiä ja poliittisesti laajapohjaisia ratkaisuja sekä samalla muistutettu, että Ruotsi on sähköntuotannossaan edelleen erittäin riippuvainen (noin 40 %) ydinvoimasta. Vattenfallin hakemusta on mediassa myös tervehditty, sillä nyt ruotsalaisen ydinvoimakeskustelun toivotaan ja odotetaan aktivoituvan. Mediassa on arvioitu myös muiden Ruotsissa toimivien ydinvoimayhtiöiden (Fortum ja EON) nyt mahdollisesti aktivoituvan, vaikka yhtiöillä ei juuri nyt lehtitietojen mukaan lienekään konkreettisia suunnitelmia. Fortumin edustaja on arvioinut julkisuudessa, ettei asia ole yhtiölle ajankohtainen. EONin edustaja on puolestaan viestittänyt yhtiön toivovan Ruotsiin blokit ylittävää laajaa poliittista konsensusta ydinenergiapolitiikasta ennenkuin yhtiö voisi harkita uusinvestointeja ydinvoimaan.