Ranskan suhde kilpailupolitiikkaan

Ranskalla on ambivalentti suhtautuminen kilpailupolitiikkaan. Taustalla vaikuttaa useita poliittisia, historiallisia ja kulttuuritekijöitä. Asiaa puitiin marraskuisessa seminaarissa Pariisissa.

Epäilyt kilpailupolitiikkaa kohtaan ovat kuitenkin vähentyneet viime vuosina. Myös EU:n komissio on lähestymistavassaan vähemmän dogmaattinen kuin aikaisemmin. PK-yrityksille toivotaan erityistoimia kilpailupolitiikassa.

Ranskan eurooppalaisen liikkeen "Mouvement européen de Francen" Pariisin Science Po:n tiloissa marraskuussa järjestämän "Ranska ja EU suhteessa kilpailupolitiikkaan" -symposion yhtenä teemana oli "Kilpailupolitiikka, sosiaalinen Eurooppa, vahva Eurooppa".

Puhujina oli joukko tunnettuja henkilöitä: entinen kilpailukomissaari Mario Monti, sosialistipuolueen kansanedustaja ja entinen ministeri Jean-Louis Bianco, ranskalaisen työnantajaliiton (MEDEF) EU-vastaava Jérôme Bédier, pääministeri Fillonin kabinetin Eurooppa-asioiden kansliapäälikkö Gilles Briatta, komission kilpailuoikeuden pääosaston apulaisjohtaja Nadia Calvino, CFDT:n kansallinen sihteeri ja EU-vastaava Marcel Grignard, entinen ministeri ja nykyinen europarlamentaarikko (UMP-PPE) Alain Lamassoure sekä Eurooppa-asioiden valtiosihteeri Jean-Pierre Jouyet.

"Liberalismi koettiin yhtä vaaralliseksi kuin kommunismi"

Entinen kilpailukomissaari Mario Monti nosti esiin Ranskassa tapahtuneen kehityksen toteamalla, että vielä vuonna 2005 presidentti Jacques Chirac arvioi liberalismin yhtä vaaralliseksi kuin kommunismin. Samana vuonna toteutettujen mielipidemittausten mukaan siinä missä esimerkiksi valtaosa kiinalaisista vannoi markkinatalouden nimiin taloudellisen kasvun edistäjänä, suurin osa ranskalaisista ajatteli päinvastoin.

Montin mukaan Ranska on ainoa maa, jolla on ylpeyttä paheksua kilpailupolitiikkaa. Monti kuitenkin huomauttaa, ettei Ranska ole suinkaan ainoa maa, joka suhtautuu varauksellisesti kilpailupolitiikkaan. Viime aikoina ilmassa on Montin mukaan kuitenkin ollut joitakin vallankumouksen merkkejä: nykyinen presidentti Nicolas Sarkozy ja pääministeri François Fillon sekä entisen presidentti François Mitterrandin neuvonantajaJacques Attali puhuvat julkisesti kilpailun lisäämisen puolesta taloudellisen kasvun lisääjänä.

Monti arvioi, että Ranskassa on perinteisesti tuotu esiin kilpailutalouden kääntöpuolia sekä aliarvioitu kilpailutalouden myönteisiä vaikutuksia, kuten kuluttajien sekä pienten- ja keskisuurten yritysten suojelua määräävässä markkina-asemassa olevia kartelleja vastaan. Monti lisäsi, että vapaa kilpailu mahdollistaa tehokkaan resurssien allokoinnin sekä suojelee kuluttajia ja yrittäjiä kartelleilta. Monti korosti myös, ettei kilpailupolitiikka kiellä valtiontukia; sen tavoitteena on välttää ainoastaan keinotekoisten tukien myöntäminen tehottomille yrityksille.

Loppupuheenvuorossaan Monti mainitsi iloitsevansa EY-tuomioistuimen antamasta tuomiosta Microsoft-tapauksessa, jossa tuomioistuin asettui komission puolelle. Monti totesi tapauksen aiheuttaneen paljon huomiota USA:ssa. Siinä missä tapausta kommentoinut Wall Street Journal kritisoi Unionin "sääntelyimperialismia", New York Times puolestaan ylistää eurooppalaista " soft poweria". Montin mukaan kilpailupolitiikan ansiosta Eurooppaa kunnioitetaan USA:ssa.

Käsitteet osittain hämäriä

Sosialistipuolueen kansanedustaja ja entinen ministeri Jean-Louis Bianco myönsi, että Ranskan suhde kilpailupolitiikkaan on ongelmallinen. Tämä ei ole pelkästään vasemmiston asenne vaan myös osa oikeistoa ja johtoporrasta on vastahakoinen kilpailupolitiikkaa kohtaan.

Kuitenkin vaihtoehtoina ovat vain neuvostoliittolaistyyliset tai kapitalistiset monopolit. Ranskan erikoista asennetta selittää käsitteiden sekoittaminen. Ranskalaiset sekoittavat kilpailupolitiikan, kapitalismin ja markkinatalouden.

Ranskalaiset yhdistävät kilpailupolitiikan delokalisaatioiden ja työttömyyden aiheuttajiin, eivätkä näe sen hyötyjä kuluttajille ja työntekijöille. Intellektuellit ja osa poliitikoista suhtautuvat myös kriittisesti kilpailupolitiikkaan. Ranska on ollut hidas huomaamaan todellisuutta. Myös pelot siitä, että julkisia yrityksiä kohdeltaisiin huonommin, ovat osasyy Ranskan asenteeseen.

Biancon mukaan kilpailupolitiikka tulee hyväksyä ja ymmärtää ja sitä tulee täydentää muilla EU-tason politiikoilla, kuten teollisuus- ja veropolitiikalla, ja vahvistamalla yleishyödyllisiä palveluita Euroopassa. Bianco kannattaa reilua kilpailua niin Euroopan unionin sisällä samoin kuin maailmanlaajuisesti. Vahvat kansainväliset instituutiot, kuten WTO ja ILO, ovat välttämättömiä tämän päämäärän saavuttamiseksi.

Bianco vaati pienille - ja keskisuurille yrityksille etuoikeutettua pääsyä julkisille markkinoille ja teollisuuspolitiikan luomista Euroopassa. Bianco toivoo suurien yrityksien ottavan huomioon tulosten lisäksi myös kaikkien yhteistyökumppaneiden sosiaaliset ja ympäristöintressit, ennen kaikkea työntekijöiden ja paikallisen yhteisön.

Bianco vaati myös reilua kilpailua maailman tasolla kyseenalaistaen kiinalaisten ja amerikkalaisten tietyt toimintatavat. Bianco toivoi globaalien sosiaali- ja ympäristönormien luomista. Euroopan mahti ei ole vain ranskalaisten fantasia. Euroopan vaikutusvalta maailmalla on tärkeää, ja kilpailupolitiikka voi edesauttaa tässä päämäärässä.

Työnantajat kannattavat kilpailupolitiikkaa

Ranskalaisen työnantajaliiton (MEDEF) EU-vastaava Jérôme Bédier totesi, ettei työnantajaliitto ole aina ollut kilpailupolitiikan vankkumaton puolustaja. Vaikka työnantajaliitto aikanaan vastustikin Rooman sopimusta ja Euroopan yhtenäisasiakirjaa, kilpailupolitiikan rehabilitointi kuuluu tänä päivänä liiton prioriteetteihin.

Bédier kuitenkin mainitsi, ettei kilpailupolitiikka yksistään riitä strategian luomisessa. Bedier peräänkuuluttikin yhteistä energiapolitiikkaa sekä kansallisen varainhoidon kontrollia kilpailupolitiikan tueksi.

"Kilpailupolitiikan on mahdollistettava globaali energiansaannin turvallisuuden ja monipuolisuuden takaavan strategian luonti", Bédier sanoi. Hänen mukaansa viimeisimmät komission ehdotukset koskien energian siirtoketjujen vapauttamista kilpailulle eivät sovellu toteuttamaan EU:n itsenäisyyttä energiapolitiikassa. Bédier toivoi myös, että tiettyjä strategisia kysymyksiä lähestyttäisiin rohkeammin eurooppalaisella tasolla.

Gilles Briatta, joka on Eurooppa-asioiden kansliapääliikkö pääministeri Fillonin kabinetissa, huomautti, että ranskalaisilla on tapana nähdä vapaudessa ''vapaa kettu vapaassa kanalassa'' huomaamatta, että kilpailupolitiikan päätavoite on taata yhdenarvoisuus lain edessä ja suojella paremmin heikkoja. Briatta ei usko vallankumoukselliseen muutokseen Ranskan asenteessa, mutta murros on kuitenkin varmasti alkanut.

Mitä tulee teollisuuspolitiikkaan, myös Brysselissä on edetty tällä saralla. Kansainvälisen vaihtokaupan vastavuoroisuus on myös noussut agendalle tärkeänä aiheena.

Komissio hyväksyy julkisten palvelujen suojauksen

Komission kilpailuoikeuden pääosaston apulaisjohtaja Nadia Calvino esitteli maailmassa olevat erilaiset käsitykset kilpailupolitiikasta. Calvino erotteli amerikkalaisen mallin yksittäisestä kuluttajasta puolustamassa itse oikeuksiaan tuomioistuimessa eurooppalaisesta mallista, joka perustuu kollektiiviseen kuluttajien puolustamiseen.

Calvino muistutti myös, etteivät teollisuuspolitiikkaan liittyvät kysymykset ole enää tabuja komissiossa, jonka kanta asiassa on kehittynyt. Calvino totesi komission siirtyneen dogmaattisuudesta avoimuuteen.

"Hyväksymme täysin, että niin halutessaan jäsenvaltiot puolustavat julkisia palveluitaan. Läpinäkyvyys on kuitenkin ensisijaista tätä oikeutta käytettäessä", Calvino huomauttaa.

CFDT:n kansallinen sihteeri ja EU-vastaava Marcel Grignard muistuttaa, että CFDT oli asennoitunut selkeästi Euroopan perustuslaillisen sopimuksen ja vapaan ja aidon kilpailun puolesta.

"Mikäli kilpailupolitiikkaa tehdään tyhjiössä, riskinä ei ole yksistään yritysten välinen, vaan myös jäsenvaltioden välinen kilpailu. Täten verotuksellinen ja sosiaalinen harmonisointi on välttämätöntä oikeudenmukaisemman kilpailupolitiikan luomiseksi", Grignard totesi. Ongelmana on myös yritysten käyttäytyminen. Kilpailupolitiikkaa tulee täydentää muilla politiikoilla ottaen huomioon haasteet, jotka Euroopan on otettava esille globalisaation suhteen kestävän kehityksen näkökulmasta. Grignardin mielestä epätäydellisenäkin eurooppalainen kilpailupolitiikka on palvellut työntekijöitä.

Katolinen näkemys: "raha on likaista"

Ranskan entinen ministeri ja nykyinen europarlamentaarikko (UMP-PPE) Alain Lamassoure totesi, että EU:n uudessa perussopimuksessa kilpailu ei ole enää tavoite, vaan ylevämpien ja poliittisempien tavoitteiden palveluksessa oleva keino. Lamassouren mukaan ranskalaisten antipatiat kilpailua kohtaan selittyvät maan useiden perinteiden summalla: kristillis-katolinen näkemys, jonka mukaan "raha on likaista", colbertistinen näkemys sekä sosialistinen näkemys.

Myös Vichyn hallituksen aikanaan suosimalla korporatismilla on osuus asiaan. Lamassoure peräänkuuluttikin julkisten palvelujen luomista julkisten hyödykkeiden tuottamiseksi eurooppalaisella tasolla, sillä ehdolla, että ne määritellään hyvin.

Lamassoure myös pohti sitä, onko asianmukaista puhua terveestä kilpailusta ottaen huomioon, että "kaikkien mielestä muiden kilpailu on aina vääristynyttä", hän ironisoi.

"Ajatus siitä, että Kiina ja Intia kehittyvät ilman lupaamme samalla kun meidän avullamme Afrikka pysyy pysähdyksissä, on ranskalaisista sietämätön!", Lamassoure toteaa. Esimerkkinä komission harjoittaman ja parlamentin tukeman kilpailupolitiikan perverssistä vaikutuksesta Lamassoure mainitsee kuluttajien etujen ensisijaisuuden tuottajien ja työntekijöiden etuihin verrattuna.

15 vuotta sitten teollisuuspolitiikka oli "pornografinen termi"

Eurooppa-asioiden valtiosihteeri Jean-Pierre Jouyet myönsi myös, että Ranskan asenne kilpailua kohtaan on ollut ambivalentti, mutta pohjimmiltaan Ranskassa ymmärretään kilpailun hyöty. Kilpailupolitiikka tunnustetaan sisämarkkinoiden tärkeäksi elementiksi.

Ongelma on kilpailun asema sisämarkkinoilla. Jouyet'lle vapaa ja aito kilpailu ovat vain välikappaleita EU:n palveluksessa. EU:n tavoitteet ovat muuttuneet, sisältäen nykyään esim. ympäristön suojelun. Muita kilpailupolitiikkaa täydentäviä eurooppalaisia politiikkoja on ilmestynyt.

"Vielä 10-15 vuotta sitten 'teollisuuspolitiikka' oli Brysselissä" - Jacques Delorsia lainaten - "pornografinen termi", Jouyet heitti.

"Tämä päivänä komissio ei ainoastaan työskentele yleisen teollisuuspolitiikan, mutta myös autoteollisuuteen, bioteknologiaan, merenkäyntiin sekä energiaan liittyvien politiikkojen parissa", Jouyet mainitsi.

Jouyet totesi, että vaikka tasapainottaminen kilpailupolitiikan ja muiden politiikoiden välillä on mahdollista, kitkakohtia vielä löytyy. Jouyet kannattaa julkisten palveluiden eurooppalaistamista. Hän peräänkuulutti Alankomaiden ja Ranskan vaatiman julkisia palveluja koskevan pöytäkirjan liittämistä Uudistussopimukseen. Tasapaino on löydettävä esim. postipalvelujen tapauksessa. Ongelma ei ole se, että kilpailupolitiikka olisi liian vahva, vaan se, että muut politiikat ovat liian heikkoja. Myös kilpailun ja sen strategisen vision välillä tulisi löytää tasapaino. Energian kohdalla tuleekin löytää yhteinen ääni EU:ssa. Lisäksi kilpailun ja eurooppalaisten projektien (esim. infrastruktuuri) välillä tulee luoda harmonia.

Jouyet painotti, että Euroopan tasolla on löydettävä uusi konsensus. Kilpailupolitiikan ja Euroopan strategian sovittelu on Jouyet'sta täysin mahdollista. Telekommunikaatioala on näyttänyt tässä esimerkkiä. Jouyet toivoi vastaavanlaista ratkaisua energia-, tutkimus- ja kehityskysymyksiin. Jouyet puolusti etenkin suuria eurooppalaisia projekteja avaruus- ja ilmaliikennealoilla. Hän toivoi myös lisätoimia pienten ja keskisuurten yrityksien eduksi.