Ranskalaisarvioita talouskriisistä 

Ranskastakin katsottuna talouden tulevaisuus on sumun peitossa. Kuva: Robin Zebrowski, flickr.com, Creative Commons.

Meneillään on pahin talouskriisi toisen maailmansodan jälkeen. Käänne saattaa tapahtua vasta 2011. Pahimmassa tapauksessa kriisillä voi olla ikäviä poliittisia ja sosiaalisia seurauksia; protektionismia, nationalismia ja populismia.

Tällaisia arvioita esitetään Ranskassa, kertoo Suomen Pariisin suurlähettiläs Charles Murto.

Olen keskustellut talouskriisistä sekä yritysmaailmaa että valtiovaltaa edustavien ranskalaisvaikuttajien kanssa. Seuraavassa kuulemiani arvioita: 

• Meneillään on pahin kriisi toisen maailmansodan jälkeen. Kyseessä on ensimmäinen maailmanlaajuinen finanssikriisi. Sen vaikutukset ulottuvat kaikkiin maihin eikä se säästä nousevia talouksia. Nykykriisiä verrataan vuoden 1929 suureen lamaan. Riskinä on jopa globalisaatiokehityksen purkautuminen. 

• Pahimmillaan talouskriisin poliittiset seuraukset ovat hirveät - protektionismin, nationalismin ja populismin kasvu. 1930-luvun suurta lamaa seurasi toinen maailmansota. Nyt on aistittavissa työväestön ja keskiluokan kasvavaa vihaa räikeätä epätasa-arvoa vastaan. Ranskan hallitusten on kannettava vastuunsa. Kun valtiovallan on pelastettava pankkeja ja yrityksiä konkurssilta, sille kertyy vastapainoksi tiettyjä oikeuksia, mikä muuttaa politiikan ja talouden valtasuhteita. 

• Kyseessä ei ole markkinatalouden kriisi. Rahoituskapitalismi on osoittautunut virheeksi. Nyt on uudelleenmääriteltävä kapitalismi ja palautettava jonkinlainen tasapaino työn ja pääoman välille. Valtiovallan on tuettava yritystoimintaa, investointeja, opetusta ja suojeltava kansalaisia. Keinotteluun pohjautuva toimintamalli olisi torjuttava. Pankkeja olisi syytä kieltää lainaamasta rahaa keinotteluun. Monissa ranskalaisarvioissa ihanteena tuntuu olevan sellainen kapitalismi, joka Ranskassa vallitsi kolmenkymmenen kasvun vuoden ajan 1950-luvun alusta vuoteen 1981. 
• Lyhyellä aikavälillä hinnat laskevat ja on olemassa deflatorisia paineita, mutta rahamäärän kasvu voimistaa ajan mittaan inflaatiopaineita, joka saattaa vielä kehittyä hyvin voimakkaaksi. Historiassa on esimerkkejä siitä, että valtioiden ulospääsy velkaantumisesta ja deflaatiosta tapahtuu inflaatiolääkityksen avulla. Tämä tulee aikanaan nostamaan korkotasoa. 
• Kiina on toistaiseksi velkojana rahoittanut USAn suurta velkaantumista. Myös Kiina kokee nyt kriisin vaikutukset, joten tämä asetelma muuttunee nopeasti. Seurauksena lienee poliittisten jännitteiden kasvua USAn ja Kiinan välillä. Kiinan huoli keskiluokan ja työläisten tyytymättömyyden kasvusta lisää jännitteitä etenkin, jos Kiinan johto reagoisi kovalla kädellä kansalaisiaan vastaan. Kiinan luototuksen vaikeutumisen seurauksena USAssa ehkä joudutaan turvautumaan setelirahoitukseen, mikä lisää taloudessa inflaatiopaineita. 
• Ranskassa kriisiä ei voida ratkaista ostovoimaa ja kulutusta lisäämällä, koska kansalaiset ostaisivat vain lisää tuontitavaroita. Siksi ratkaisua on etsittävä lisäämällä investointeja. Ranskassa valtiovalta aikoo panostaa laajoihin infrastruktuurihankkeisiin mm. rautatieverkoston jatkorakentamiseen. 
• Ranskassa suuri julkisen sektorin vaje tarkoittaa sitä, että valtiovalta on velkaantunut yksityistalouksien sijaan. Ranskan valtti on, että kotitalouksien velka on hyvin alhainen. Ranskalaiset pankit ovat voittopuolisesti keskittyneet yksityisasiakkaiden säästöihin eivätkä ole samanlaisia investointi- ja rahoituspankkeja kuin anglosaksissa maissa. Tästä johtuen monet ranskalaispankit ovat suhteellisesti paremmassa kunnossa. 
• Kasvua ei enää ole aikaansaatavissa velkaantumisella. Paradoksaalista on, että olosuhteiden pakosta valtion on pakko ottaa lisävelkaa. Tämä tulee nostamaan velanhoitokustannuksia. Tämäkin ajan mittaan ruokkii inflaatiopaineita. 
• EMU-maiden olisi järkevää lisätä talouspoliittista yhteistyötään. Talouskriisi pakottanee lisäämään EMU-maiden talouspoliittista yhteistyötä, jotta euroalue ei ajautuisi hyvin vaikeisiin ongelmiin. 
• Keynes on palannut muotiin, mutta ei ollut välttämättä oikeassa. Valtiot eivät ratkaise asioita paremmin kuin talouselämä. Markkinataloudessa on aina suhdanteita. Ei pidä hämmästellä sitä, ettei noususuhdanne jatkunut ikuisesti, vaan kääntyi laskuun. Meneillään ei ole tavallinen suhdannetaantuma, vaan historiallinen kriisi. Jyrkkä lasku on vasta alullaan ja kestänee pitempään kuin usein ennakoidaan. Käänne parempaan tapahtunee vasta vuonna 2011. 
• Valtiot eivät toiminnallaan voi estää suhdannevaihteluita. Ne voivat kuitenkin pyrkiä niitä ennakoimaan ja lievittämään haittavaikutuksia. 
• Kriisi tarjoaa myös mahdollisuuksia. Menossa on omaisuuden, kulutustottumusten, valtasuhteiden uusjako, jossa syntyy myös mahdollisuuksia. Mitä mieltä on, että autotuotannon volyymi jatkuisi kriisiä edeltävällä tasolla? Haluavatko kaikki perheet kaksi tai jopa kolme autoa? Kriisillä voi olla siten terveellisiä vaikutuksia energian käyttöön ja ympäristöön. 

Ranskassa kriisi koettelee reaalitaloutta ja presidentti Nicolas Sarkozy on ryhtynyt toimiin muun muassa pankkien, sanomalehtien, rautatie-, auto- sekä lentokoneteollisuuden avustamiseksi. Hallitus ilmoitti kuluvan viikon alussa massiivisesta julkisen sektorin investointisuunnitelmasta, joka käsittää 1 000 hanketta muun muassa rataverkon, maanteiden, siltojen, energiainfrastruktuurin, julkisten ja historiallisten rakennusten parantamiseksi. Ranskan laajat investoinnit saattavat tarjota mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille. 

Ranskassa työttömyys on kääntynyt nousuun. Tuoreimmat luvut osoittavat tilanteen pahenevan. Hallituksen mielestä uudistuksia on jatkettava. Mutta valtion velka kasvaa entisestään. Sosiaalinen tyytymättömyys kasvaa ja 29. tammikuuta koko maassa oli eräänlainen yleislakko. Lakolla protestoitiin hallituksen politiikkaa vastaan ja sanoma kohdennettiin siihen, että veronmaksajien rahat olisi kohdennettava työllisyyden tukemiseen pankkien auttamisen sijaan. Liitot varoittavat, että lakkoja tulee lisää, ellei hallitus suostu kuuntelemaan heidän vaatimuksiaan. Presidentti Sarkozy on todennut ymmärtävänsä lakkolaisten huolet. Hallitus on todennut, että lakko kosketti etenkin julkista sektoria, jota kriisi koettelee yksityissektoria vähemmän. Sarkozy pitää 5. helmikuuta TV-puheen selostaakseen kansalaisille valtiovallan suunnitelmia. Hän on myös ilmoittanut valmiudestaan jatkaa dialogia työmarkkinaosapuolten kanssa. Sarkozy on hyvin huolissaan talouskriisin sosiaalisista vaikutuksista. Kansalaisten tyytymättömyys ja viha voivat aiheuttaa hyvin laajoja mielenosoituksia eri puolilla maailmaa. 

Pariisissa kuulee arvioita, että kriisi saattaisi koskettaa Ranskaa vähemmän kuin eräitä muita maita seuraavista syistä. Ne tuskin kuitenkaan kovin paljon suojaavat Ranskaa sen vaikutuksilta. Ranskan erityispiirteiden tiedostaminen kuitenkin auttaa ymmärtämään sen käyttäytymistä eri foorumeilla. 

• Ranskan valtio on velkaantunut mutta kansalaiset vähemmän. Suuri julkinen sektori saattaa tasata laskusuhdannetta.  
• Ranska on maailman 5. suurin talous ja 63 miljoonan ihmisen kotimarkkina.
• Pienet ja keskisuuret ranskalaisyritykset käyvät hyvin vähän ulkomaankauppaa, vaan keskittyvät kotimaan markkinoihin. Ongelmana on kuitenkin, että nuokin ranskalaisyritykset ovat monesti suurten ranskalaisyhtiöiden alihankkijoita, ja suuryritysten vienti supistuu nopeasti.
• Ranskassa ei ole ollut samanlaista kiinteistökuplaa kuin Espanjassa, Englannissa, USAssa.
• Ranskassa tuottavuus on hyvä, mutta työtunteja tehdään liian vähän.
• Ranskan energiapolitiikka nojaa ydinvoimaan, jossa kotimaisuusaste on suuri.
• Ranskalla on vahva ja omavarainen maataloustuotanto.
• Ranskassa on pitkä perinne suurten infrastruktuuriprojektien toimeenpanosta.

Charles Murto, suurlähettiläs