Pelot euron hajoamisesta kasvaneet - miten Sveitsissä?

Sveitsissä on kasvanut huoli euroalueen selviämisestä. Euron pelastamisen ”loppupeli” käynnistyi kun Saksan valtion velkakirjojen heikko menekki säikäytti viimeisetkin optimistit. Samalla Saksan arvostelu kasvaa. Markkinavoimat työstävät asiantuntijoiden mielestä nimenomaan ”saksalaista Eurooppaa”. Eurobondeihin tukeutuminen yhtenä ratkaisuna saattaa olla välttämätöntä, vaikka ongelma - euromaiden talouksien erilaisuus ja eräiden maiden ylivelkaantuminen - ei ratkea vuosikausiin. EU:ssa on myös poliittisen johtamisen kriisi, arvioidaan sijoittajapiireissä. Järjestelmä  ei vastaa muuttuneiden olosuhteiden haasteita. Sveitsin keskuspankki on mukana yhteisaktiossa rahamarkkinoiden vakauttamiseksi.

Sveitsi on yksi maailman johtavista finanssikeskuksista, jonka talous ei kuitenkaan yksipuolisesti nojaudu finanssisektoriin. Eurooppalainen velkakriisi on saanut otteen myös Sveitsin pääomamarkkinoista. Euroalueen kriisi on päivittäisen kommentoinnin kohteena, eikä niin sanottua sveitsiläistä lähestymistapaa tai näkemystä ole kovin helppo identifioida. Syksyn kuluessa aito huoli euron selviytymisestä on kuitenkin kasvanut. Sijoittajapiirit ovat varoitelleet euroalueen kriisin uudesta kärjistymisestä, koska kriisi oli saavuttanut euroalueen ytimen Saksan, Benelux-maat, Ranskan, Suomen ja Itävallan.

Eurokriisin pääsyylliseksi kultivoituu yhteisvaluutan talouksien rakenteelliset erilaisuudet ja eräissä tapauksissa heikkoudet, joita ei voida korjailla enää esimerkiksi vaihtokurssien muutoksilla. Syyllisiksi ei silti aseteta yksipuolisesti velkaantuneita valtioita, vaan myös lainanantajavaltiot; ennen muuta Saksa, on yltyneen arvostelun kohteena. Vientiperusteinen kasvupolitiikka johtaa lähes pakosta tuojavaltiot velkaantumiskierteeseen. Sveitsissä arvostellaankin EU:n tutkimuslaitoksia osin väärästä kriisin syiden analysoinnista. Nämä tutkimuslaitokset korostavat velkamaiden yksipuolista syyllisyyttä, toisin sanoen niiden holtitonta velkaantumista. Rahoittajapankit ovat loppupeleissä silti puun ja kuoren välissä. Saksan suurempaa poliittista vastuunkantoa penätään. Liittokansleri Angela Merkeliä syytellään laskelmoinnista, josta seurauksena kriisin hinta kasvaa.

Sveitsin keskuspankin johtajat ja liittohallituksen edustajat ovat silti varovaisia julkisissa lausunnoissaan. Toisaalta talousasiantuntijat ja sijoittajat puhuvat suoremmin. Heidän esille tuoma huoli on toden teolla kasvanut kesästä lähtien, koska EU:n johtajat eivät ole kyenneet tekemään ”oikeita” päätöksiä. Kyse ei niinkään ole henkilöistä kuin EU:n poliittisesta päätöksentekojärjestelmästä, joka ei vastaa muuttuneiden olosuhteiden haasteita. Yhteinen valuutta tarvitsisi yhteistä talous- ja fiskaalipolitiikkaa ja sen mukaisia institutionaalisia välineitä. Sveitsissä keskuspankki pystyy käyttämään itsenäistä valtaa valuutan arvon muuttamiseksi, mikä koettiin viimeksi syyskuussa. EKP ei kykene nähtävästi nykysäännöillä vastaaviin toimenpiteisiin, mikä tällä hetkellä estää eurobondien lanseerauksen, mikä ei sinänsä vielä toteutuessaan ratkaisisi kuitenkaan pitkällä aikavälillä eurokriisiä, mutta estäisi ainakin tässä vaiheessa euron hajoamisen.

Sveitsin keskuspankki on mukana yllätyksenä tulleessa yhteisaktiossa globaalin finanssijärjestelmän rauhoittamiseksi. Keskuspankit tarjoavat pankeille edullisempaa dollarirahoitusta niiden sitä tarvitessa. Tätä toimenpidettä on pidetty signaalina euromaille, jotta ne tajuaisivat paremmin yhteistyön ratkaisevan merkityksen finanssikriisin taltuttamisessa.

EU:n poliittisen päätöksenteon ongelmista

Sijoittajat näkevätkin nimenomaan euroalueen poliittisen päätöksenteon heikkoudet vähintään lähes yhtä suurena ongelmana kuin euron rakenteen ja eräiden jäsenmaiden velkaantumisen. Yhteisvaluutan perustana on liiaksi erilaisia talouksia ja valtioiden velkaantuminen on eräissä valtioissa sen kaltainen, että on vaikea nähdä, miten ne oikeastaan koskaan voisivat saada taloutensa tasapainoon ilman vararikon kaltaista selvitystilaa. Sveitsissä perustuslakiin kirjattiin vuonna 2001 velkajarru (Schuldenbremse), kun samaan aikaan euroon otettiin mukaan Kreikka, vaikka maa ei mitenkään täyttänyt yhteisvaluutan edellyttämiä ehtoja. Eräissä arvioissa on mietittyi, olisiko Sveitsi EU:n jäsenenä estänyt Kreikan mukaantulon euroon. Sveitsin harjoittaman tiukan talouspolitiikan perinne tuskin olisi antanut Kreikalle mahdollisuutta päästä euroon.

Onko syntymässä ”saksalainen Eurooppa”?

UBS:n uusi pääjohtaja on pitänyt Sveitsin hallituksen velkakirjoja ainoina riskittöminä velkakirjoina joita on markkinoilta saatavissa. Kuinka kauan, kysytään? Saksan asema ja vastuu mietityttää myös sijoittajia. Onko Merkelillä muuta ohjenuoraa kuin sisäpoliittinen laskelmointi? Perinteinen Saksan Eurooppa-politiikka nojasi vahvoihin puolueisiin, jollaisia ei enää entiseen malliin ole, vaan hallitukset muodostetaan usein monenlaisten aatteellisten puolueiden varaan. Eurooppa-politiikka vaatisi vahvoja EU-myönteisiä puolueita, joita oli vielä 1980- ja 1990-luvuilla, mutta jollaisia ei enää ole juuri missään.

Merkel haluaa enemmän, ei vähemmän Eurooppaa, mutta kysymys kuuluu: haluaako laskelmoiva Merkel Euroopan, joka on Saksan peukalon alla? Ranskahan halusi euron juuri siksi, että tällainen ”uhkakuva” ei koskaan enää toteutuisi. Tällä hetkellä markkinavoimat työstävät kuitenkin nimenomaan ”saksalaista Eurooppaa”. Mikäli EU:sta muodostuu poliittinen ja fiskaalinen unioni, se olisi käytännössä ”laajennettu Saksa”, ei ”laajennettu Ranska”. Merkelin katsotaan antavan markkinoiden tehdä likaisen työn jolloin hän voi pestä kätensä, mutta korjata poliittiset voitot kotirintamalla.

Merkeliä arvostellaan myös sisäpoliittisesti motivoidusta takinkäännöksestä , kun hän luopui ydinvoimasta. Jopa nuoret tutkijat pitävät tätä täysin vastuuttomana. Lisäksi hänen ehdotuksensa vähimmäispalkasta on tässä taloustilanteessa tutkijoiden mukaan kestämätön, eikä sen tarkoituksena puolestaan ole muuta kuin miellyttää sosialidemokraatteja. Sama sisäpolitiikkaan liittyvä laskelmoiva lähestymistapa hallitsee väitteiden mukaan Merkelin Eurooppa-politiikkaa. joustavien työmarkkinoiden tehokkuutta työllisyyden pitämisessä Euroopan alhaisemmalla tasolla. Sveitsissä palkat määräytyvät käytännössä yrityskohtaisesti ja markkinoiden dynamiikan ehdoilla.