Pelko Yhdysvaltain uudesta taantumasta
Viimeisimmät kasvuluvut ovat lisänneet pelkoja Yhdysvaltojen talouden kääntymisestä uudelleen laskuun. Fedin pääjohtaja Bernanken mielestä talouden perusteet eivät ole kuitenkaan heikentyneet mutta pitkän aikavälin kasvupotentiaalin hyödyntäminen edellyttää toimenpiteitä. Bernanke katsoo, että kesän velkakattoa koskeva neuvotteluprosessi sekoitti markkinoita ja taloutta yleisesti. Päätöksentekoa on jatkossa tehostettava. Velka-ongelmassa katseet kohdistuvat seuraavaksi kongressin ns. super-komiteaan.
Pelko talouden kääntymisestä uudelleen laskuun lisääntynyt
Epävarmuus Yhdysvaltojen taloudessa jatkuu. Kauppaministeriö julkaisi 26.8.2011 vuoden 2011 toisen vuosineljänneksen tarkennetun kasvuarvion, jonka mukaan talous kasvoi huhti-kesäkuussa vuositasolle muutettuna 1 prosentin. Aikaisemmin heinäkuussa annetun arvion mukaan kasvu kyseisenä ajankohtana olisi ollut 1,3 prosenttia. Kauppaministeriön mukaan alaspäin tarkistettu arvio johtuu ennen kaikkea pienemmistä vientiluvuista ja siitä, että yritykset kasvattivat varastojaan aikaisempia laskelmia vähemmän. Vuoden ensimmäisen kuuden kuukauden aikana talous kasvoi kauppaministeriön mukaan 0,7 prosenttia.
Kasvuluvut ovat selvästi heikompia kuin mitä alkuvuodesta arvioitiin ja ovat vahvistaneet pelkoja talouden kääntymisestä uudelleen laskuun. Alle prosentin kasvuvauhti on usein aikaisemmin ennakoinut tulevaa lamaa. Useat ekonomistit arvioivat talouden kuitenkin olevan jonkin verran vahvempaa (noin 1,5 – 2 prosenttia) vuoden lopussa. Tällainenkin talouskasvu olisi kuitenkin huomattavasti aikaisempien syvien taantumien jälkeen koettua kasvua pienempää.
Fedin pääjohtaja Bernanke peräänkuulutti päättäjiltä toimenpiteitä
Yhdysvaltojen keskuspankin (Federal Reserve) pääjohtaja Ben Bernanke piti 26.8.2011 etukäteen odotetun puheen Kansas Cityn keskuspankin vuosittaisessa kokouksessa Jackson Holessa, Wyomingissa. Bernanke joutui ajoittain kesällä julkisesti kommentoimaan Yhdysvaltojen taloustilannetta ja myös velkakaton nostamisen välttämättömyyttä, ja hänen mahdollista viestiään poliittisille päättäjille odotettiin suurella mielenkiinnolla. Lisäksi Bernanken odotettiin antavan viitteitä Fedin mahdollisista jatkotoimenpiteistä tilanteessa, jossa Fed nähdään lähes ainoana toimijana, jolla on tällä hetkellä mahdollisuuksia vaikuttaa Yhdysvaltojen talouden kehittymiseen.
Puheessaan Bernanke käsitteli talouden näkymiä niin lyhyen kuin pitkän aikavälin näkökulmasta. Kuten aikaisemminkin, Bernanke myönsi, että talouden elpyminen on ollut toivottua hitaampaa. Viimeaikaisten lukujen valossa muutaman vuoden takainen lama oli aikaisemmin luultua syvempi ja sen jälkeinen toipuminen puolestaan luultua heikompaa.
Merkittävänä ongelmana Bernanke piti sitä, että taloudellinen kasvu on selvästi ollut riittämätöntä kääntämään työttömyyttä (elokuussa 9,1 prosenttia) pysyvämpään laskuun. Syinä hitaaseen talouskasvuun Bernanke piti ennen kaikkea asuntomarkkinoiden suuria ongelmia ja rahoitusmarkkinoilla koettua historiallista kriisiä.
Bernanke totesi kaikesta huolimatta olevansa optimistinen Yhdysvaltojen talouden kehityksestä pitkällä aikavälillä. Merkittäviä ongelmia toki on, mutta Bernanken mielestä Yhdysvaltojen talouden kasvun perusteet eivät kuitenkaan ole pysyvästi muuttuneet.
Puheensa loppuosuudessa Bernanke kuitenkin tarkensi optimismiaan ja korosti, että Yhdysvaltojen talouden turvaaminen jatkossa edellyttää, että maassa tehdään välttämättömiä päätöksiä pitkän aikavälin kasvupotentiaalin hyödyntämiseksi. Hänen mukaansa taloudellisen päätöksenteon laadulla on jatkossa merkittävä vaikutus maan pitkän aikavälin näkymiin.
Jotta talouden on mahdollista kasvaa koko potentiaalillaan, päättäjien on työskenneltävä makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden pitkän aikavälin vakauden eteen, otettava käyttöön tehokas vero-, kauppa- ja sääntelypolitiikka, vahvistettava koulutetun työvoiman kehittämistä, rohkaistava tuottavia investointeja, niin yksityisiä kuin julkisia, sekä tarjottava riittävää tukea tutkimukseen ja kehitykseen sekä uusien teknologioiden käyttöönottoon.
Valtaosa päätöksistä, jotka tukevat vahvaa talouskasvua, on Fedin ulottumattomissa. Bernanke antoi kuitenkin ohjeita tahoille, jotka niitä koskevia päätöksiä tekevät. Yhdysvaltojen liittovaltion talous on saatava kestävälle uralle, jolla velka suhteessa kansantuloon pysyy vähintäänkin tasaisena mutta mieluiten kääntyy vähitellen laskuun. Bernanke katsoi, että ilman merkittäviä politiikkamuutoksia liittovaltion talous päätyy hallitsemattomalle uralle ja uhkaa aiheuttaa merkittävää vahinkoa taloudelle ja rahoitusmarkkinoille. Ikääntyvästä väestöstä ja jatkuvasti kasvavista terveysmenoista johtuen pikaiset ja määrätietoiset päätökset ovat nyt entistäkin keskeisempiä. Tavoite yhtäältä valtion talouden kestävyydestä ja toisaalta talouden elpymisestä eivät sulje toisiaan pois. Monien ekonomistien tapaan Bernanke puhui sen puolesta, että nyt tehdään uskottava suunnitelma liittovaltion talouden kuntoonsaattamisesta pitkällä aikavälillä samalla kun tehdään oikeita ratkaisuja elpymisen tukemiseksi lyhyellä aikavälillä.
Velkaneuvotettelut sekoittivat markkinoita
Bernanke ei antanut mitään indikaatiota Fedin jatkotoimista. Hän viittasi Fedin aikaisemmin tekemään päätökseen pitää korkotaso epätavallisen alhaisella tasolla ainakin vuoden 2013 puoliväliin saakka. Lisäksi hän totesi, että Fedillä on käytettävissään useita rahapoliittisia työkaluja, joilla taloutta voidaan elvyttää. Bernanke viittasi syyskuun lopulla pidettävään Fedin kokoukseen, joka poikkeuksellisesti kestää kaksi päivää ja jossa Fedin toimenpiteitä on tarkoitus syvällisesti pohtia. Mitään indikaatiota esimerkiksi mahdollisista arvopaperien lisäostoista (ns. QE3) Bernanke ei siis antanut.
Puheensa lopussa Bernanke kommentoi suorasanaisesti aikaisemmin kesällä käytyjä velkaneuvotteluja, jotka hänen mielestään sekoittivat markkinoita ja todennäköisesti taloutta laajemminkin. Bernanke varoitti, että vastaavanlaiset tapaukset jatkossa saattavat vakavasti vaarantaa investoijien halukkuutta pitää hallussaan amerikkalaisia arvopapereita tai tehdä investointeja amerikkalaisiin yrityksiin. Olisikin harkittava tehokkaamman päätöksentekomekanismin luomista selkeiden budjettitavoitteiden asettamiseksi. Bernanken mielestä on selvää, etteivät budjettitavoitteet tai mekanismit sinänsä poista tarvetta tehdä vaikeita valintoja, jotka ovat välttämättömiä liittovaltion talouden kuntoonsaattamiseksi.
Katseet kohdistuvat kongressin ns. superkomiteaan
Sillä, miten Yhdysvallat pystyy ratkaisemaan liittovaltion velkaongelman, on siis Bernanken mielestä keskeinen merkitys Yhdysvaltojen taloudelle. Ensimmäiseksi katseet kohdistuvat tältä osin kongressin superkomiteaan, jonka asettamisesta sovittiin osana elokuun alussa puristettua velkakattopäätöstä. Komitean tehtävänä on 23.11.2011 mennessä identifioida 1,5 biljoonan (trillion) leikkaukset, joista kongressin on äänestettävä viimeistään 23.12.2011. Jos komitea ei pääse yhteisymmärrykseen leikkauskohteista, sekä puolustus- että muihin harkinnanvaraisiin menoihin kohdistuvat 1,2 biljoonan leikkaukset alkavat automaattisesti purra vuodesta 2013 alkaen.
Komiteaan on nimetty yhteensä kuusi republikaania ja kuusi demokraattia (kolme molemmista puolueista sekä edustajainhuoneesta että senaatista). Odotukset komitean kyvystä sopia paketista vaihtelevat. Velkakattokeskustelusta rohkaistuneena republikaanien odotetaan jatkavan tiukasti uusia veroja vastustavalla linjalla.
Demokraatit puolestaan ovat sanoneet vastustavansa leikkauksia terveydenhuoltomenoihin ja sosiaaliturvaan, ellei sovita myös erityisesti rikkaisiin kohdistuvista veronkorotuksista. Uskoa komitean kykyyn sopia kompromisseista vähentää esimerkiksi se, että kaikki ne neljä komitean jäsentä, jotka olivat mukana presidentti Obaman viime vuonna asettamassa velkakomissiossa, äänestivät komission lopullisia suosituksia vastaan. Toisaalta automaattinen leikkuri, joka vuonna 2013 iskisi molempien puolueiden kannalta vaikeisiin kohteisiin, lisännee kompromissihalukkuutta ainakin jonkin verran.