Pelastaako Kiina maailman?
Finanssikriisin vaikutukset Kiinan reaalitalouteen tulevat olemaan odotettua suuremmat. Talouskasvun ennakoidaan laskevan ensi vuonna lähelle Kiinan lamarajana pidettävää seitsemää prosenttia. Laskukierteen katkaisemiseksi heti alkuunsa Kiina esitteli 460 miljardin euron elvytyspaketin.
Julkisilla investoinneilla Kiina pyrkii piristämään kotimaista kulutusta, jonka pitäisi korvata hiipuvia vientiä ja investointeja. Helpommin sanottu kuin tehty.
Joka tapauksessa Kiinalla on halua, mahdollisuuksia ja ennen kaikkea paljon varaa elvyttää talouttaan - uudestaan ja uudestaan.
Kiinalle ladatut odotukset koko maailmantalouden pelastamisesta ovat kuitenkin ylimitoitettuja. Kiina korostaa olevansa kehitysmaa, joka osallistuu finanssikriisin ratkaisuun parhaiten varmistamalla oman talouskasvunsa jatkumisen. Siinä sivussa muitakin saattaa pelastua.
Washingtonin G20-kokous oli lähtölaukaus neuvotteluille uudesta globaalista finanssijärjestyksestä. Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien asemaa kansainvälisten rahoituslaitosten päätöksenteossa ainakin tulee vahvistaa. Kiina katsoo G20-ryhmän jatkossakin olevan oikea foorumi maailmanlaajuisille talous- ja finanssikeskusteluille.
Finanssikriisi iskee kovaa myös Kiinan reaalitalouteen...
Finanssikriisin vaikutukset Kiinan reaalitalouteen tulevat olemaan ennakoitua suuremmat. Vaikka Kiinan finanssijärjestelmän suora altistuminen kriisille onkin rajallinen, viime viikkojen aikana Kiinan talous on näyttäytynyt haavoittuvampana kuin vuosikausiin.
Kiinan kansantalous on pystynyt kasvamaan hämmästyttävää, keskimäärin lähes 10 prosentin vuosivauhtia jo 30 vuoden ajan. Viimeisten viiden vuoden ajan vuosikasvu on ollut yli 10 prosenttia, viime vuonna 2007 peräti 11,9 prosenttia - jopa liian nopeasti. Ylikuumentumisen hillitsemiseksi Kiinan hallitus otti vuodenvaihteessa käyttöön kasvua hillitseviä rajoituksia. Alkuvuoden lievän hidastumisen jälkeen kolmannen vuosineljänneksen kasvu kuitenkin hidastui selvästi - kasvua oli enää yhdeksän prosenttia. Kyse on osittain olympialaisiin liittyvien rajoitusten vaikutuksesta, mutta joka tapauksessa kasvu on heikointa viiteen vuoteen. Neljännen kvartaalin aikana kasvun odotetaan edelleen hidastuvan, seuraten Kiinan talouden peruspilareiden eli viennin ja investointien tyrehtymistä. Viennin arvo Kiinan BKT:sta on noin 40 prosenttia, ja tästä kokonaisuudesta "hiipuville markkinoille" Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan suuntautuu noin 40 prosenttia.
Vuoden 2009 talousennusteet painuvat lähelle lamarajana Kiinassa pidettävää seitsemän prosentin kasvua. Kiinan talouskasvun taustalla on pitkään jatkunut vuorovaikutussuhde köyhän Kiinan ja kehittyneemmän rannikko-Kiinan välillä. Satoja miljoonia siirtotyöläisiä on muuttanut kaupunkeihin työpaikkojen ja paremman elämän toivossa. Useimmat asiantuntijat laskevat, että säilyttääkseen tuon vuorovaikutussuhteen Kiinan pitäisi pystyä luomaan vähintään 10 miljoonaa uutta työpaikkaa vuosittain - joka tarkoittaisi sitä, että Kiinan talouden tulisi kasvaa vähintään seitsemän (tai kahdeksan) prosentin vuosivauhtia. Puheet ylikuumentumisesta ovat nopeasti kääntyneet talouskasvun elvyttämiseen.
...mutta ei aihetta paniikkiin - ainakaan vielä
Paniikkiin ei kuitenkaan ole aihetta, ainakaan vielä. Kiinan vienti ja investoinnit kasvavat edelleen vahvasti, vaikkakin jonkin verran hidastuen. Kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana Kiinan vienti kasvoi keskimäärin 22 prosenttia, ja vielä lokakuussakin 19 prosenttia. Yhdysvaltoihin suuntautuvan viennin heikkenemistä paikkaamaan ovat nousseet muun muassa Brasilia ja Intia, joihin Kiinan vienti on selvästi vauhdittunut. Tuonnin kasvun hidastuessa vielä nopeammin kuin viennin, nousi Kiinan kauppaylijäämä lokakuussa 2008 taas uuteen ennätykseen, yli 35 miljardiin dollariin.
Kiinaan virtaavien suorien investointien kasvuvauhti on Kiinan kauppaministeriön lukujen mukaan myös hidastunut - erityisesti vuoden puolivälin jälkeen. Tosin tammi–lokakuussa 2008 investoinnit ovat edelleen kasvaneet 35 prosenttia, ja lokakuussakin vielä Kiinaan virtasi lähes seitsemän miljardia dollaria. Kiina pitää tätä myös osoituksena siitä, että sen toimet spekulatiivisen pääoman kasvun hillitsemiseksi ovat tuottamassa tulosta.
Kiinan(kin) julkisuudessa on kirjoitettu Etelä-Kiinan vientiin suuntautuvan teollisuuden ongelmista. Ainakin 67 000 yrityksen väitetään menneen konkurssiin tämän vuoden kuluessa, ja etenkin leluteollisuus on ollut vaikeuksissa. Etelä-Kiinan vaikeuksissa on kuitenkin kyse paljosta muustakin kuin finanssikriisistä - vauhdittaakseen talouden rakennemuutosta Kiina otti alkuvuodesta käyttöön uuden tiukan työsopimuslain, karsi vientiyritysten veroetuja ja kiristi ympäristönsuojelumääräyksiä.
Näiden tilastojen perusteella Kiinan tilanne ei näytä erityisen vakavalta - moni muu maa olisi varmaan tyytyväinen saadessaan Kiinan makrotalousongelmat. Varsinainen epävarmuus liittyykin ensi vuoden lukuihin, kun maailmantalouden hidastumisen vaikutukset alkavat todella näkyä. Joka tapauksessa vajaassa kahdessa vuodessa talouskasvun tippuminen noin kahdestatoista prosentista alla kahdeksaan olisi erittäin suuri pudotus, jolla olisi merkittäviä vaikutuksia kuluttajien luottamukseen. Finanssikriisi pääsi iskemään laskevaan trendiin.
Elvytyspaketti käärittiin nopeasti
Kiinan hallitus on reagoinut nopeasti ja vahvasti ennakoituun talouskasvun hiipumiseen. Heinäkuusta 2008 lähtien Kiinan talous- ja finanssipolitiikka on keskittynyt kasvun tukemiseen. Jo ennen massiivista elvytyspakettia oli Kiina muun muassa leikannut talletuskorkoja useita kertoja, poistanut kaupallisilta pankeilta luotonannon rajoitukset (ja päinvastoin kehottaa pankkeja nyt lisäämään lainan antoaan) sekä palauttanut suuren määrän erilaisia vientiyritysten verotukia. Hurjassa laskusuhdanteessa olevaa pörssiä piristettiin (väliaikaisesti) leimaveron poistolla ja valtion ostoilla. Tosin pörssin vaikutus Kiinan reaalitalouteen on varsin pieni, sillä kiinalaisista pieni osa, vain alle viisi prosenttia on ollut mukana "uhkapelissä" pörssin kuumimpinakaan aikoina.
Hiljattain julkistettu 4 000 miljardin RMB:n (= 586 miljardia dollaria, 458 miljardia euroa) elvytyspaketti seuraaville kahdelle vuodelle on massiivinen kaikilla mittareilla mitattuna. Se vastaa noin 13 prosenttia Kiinan BKT:sta tänä vuonna.
Kymmenkohtainen elvytyspaketti keskittyy kotimaisen kulutuksen piristämiseen. Julkisilla hankinnoilla infrastruktuuriin (rautatiet, lentokentät), asuntorakentamiseen, ympäristöä vähemmän saastuttaviin ratkaisuihin (energiatehokkuus, jätevesijärjestelmät, vesistöjen puhdistaminen, ydinvoiman lisärakentaminen) sekä sosiaaliturvajärjestelmän kehittämiseen (terveydenhuollon kehittäminen, koulutus) pyritään pikaisesti luomaan edellytykset kasvun jatkumiselle. Lisäksi takataskussa on arvonlisäverojärjestelmän luvattu uudistus, jolla tavoitellaan investointien kasvua.
Rakennussektorin ja asuntomarkkinoiden tukeminen on yksi elvytyspaketin tärkeimmistä osa-alueista. Asuntojen hinnat Kiinan suurimmissa kaupungeissa ovat lähteneet laskusuuntaukseen, ja paikka paikoin pudotus on ollut rajuakin.
Kiina ei aio sallia kiinteistömarkkinoiden romahtamista, vaan tukee erittäin vahvasti uusien talojen rakentamista (ja sitä kautta muun muassa terästeollisuutta). Joka tapauksessa Kiinassa asuntomarkkinat ovat selvästi terveemmällä pohjalla kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Kiinteistöjen hinnat Kiinassa eivät ole seuranneet talouden kasvukäyrää, vaan hinnat ovat myös laskeneet tasaisin väliajoin. Kiinan kiinteistöjen hintakupla on pääosin alueellinen ongelma. Lisäksi Kiinan pankkien luotonannosta kiinteistöjen osuus on suhteellisen pieni, joten pankkien altistuminen kiinteistöjen hinnan romahtamiselle on myös pienempi.
Huomionarvoinen tekijä elvytyspaketissa ovat myös suuret lisäpanostukset energiatehokkuuden sekä ympäristöä vähemmän rasittavien ratkaisujen edistämiseksi. Paketin varoja käytettäneen myös Kiinan energiaturvallisuuden parantamiseksi. Samaan aikaan Kiina on korostanut, että finanssikriisiä ei saa käyttää syynä tai selityksenä ilmastonmuutoksen unohtamiselle. Kehittyneiden maiden on entisestään nopeutettava Kioton sopimuksessa todettua velvollisuuttaan siirtää teknologiaa kehittyviin maihin.
Kuka maksaa mitä - ja milloin?
Osittain elvytyspaketissa on kyse liioittelusta, jolla pyritään palauttamaan kuluttajien horjuva luottamus. Suuri osa tavoitteista oli jo mainittuna Kiinan viimeisessä viisivuotissuunnitelmassa. Eri lähteistä saatujen kommenttien perusteella elvytyspaketin kokonaissummasta uusia investointeja on ehkä noin kolmannes tai neljännes. Toisaalta kokonaisuudessa on suuri osa uuttakin rahoitusta, pelkästään loppuvuodelle 2008 on luvattu yli 100 miljardia RMB.
Kiinan keskushallinnon osuus (joka rahoitetaan valtionobligaatioilla) olisi ehkä noin 25 prosenttia kokonaissummasta, loput pitäisi saada kasaan provinsseilta ja yksityisiltä sijoittajilta. Nimittäin jos Kiinan hallitus käyttäisi 460 miljardia euroa kahdessa vuodessa elvytykseen, olisi Kiinalla seitsemän prosentin budjettivaje vuoden 2009 lopussa.
Toisin kuin Yhdysvaltojen ja monien muiden maiden pelastuspaketeissa, Kiinan paketissa ei ole kyse pankkien tai finanssilaitosten pönkittämisestä, vaan nimenomaan reaalitalouteen suunnatusta elvytyksestä. Viennin kasvun hidastuminen ja jopa mahdollinen tyrehtyminen ensi vuoden puolella täytyy paikata lisääntyvällä kotimaisella kulutuksella. Tämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin miltä kuulostaa.
Vuosikymmenien ajan Kiinan sosiaaliturvajärjestelmä, terveydenhuolto ja koulutus ovat laahanneet talouskehityksen perässä, ja pahaan päivään on täytynyt varautua. Kiinalaisten mieliin on iskostunut säästämisen hyve. Kiinan kotimainen kulutus muodostaa vajaat 40 prosenttia maan BKT:sta, joten kehittyneisiin maihin verrattuna kasvun varaa olisi reilusti. Siitä ei ole epäilystä, etteikö Kiinan valtava elvytyspaketti lyhyellä tähtäimellä olisi jo lisännyt luottamusta ja pitkällä tähtäimellä tulisi vaikuttamaan kulutusta lisäävästi. Kysymys onkin kuinka nopeasti iso laiva saadaan kääntymään?
Maailmanpelastustoiveet ylimitoitettuja
Kiinan ajautuminen syvään lamaan on ainakin tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen valossa epätodennäköistä. Vaikka talouskasvu tuleekin hidastumaan, on Kiina hyvissä asemissa vastaamaan hidastuvan maailmantalouden haasteisiin. Kiinan hallituksella on halua, käytännön mahdollisuuksia ja ennen kaikkea paljon varaa reagoida voimakkaasti riittävän talouskasvun takaamiseksi. Vakautta yli kaiken korostavassa Kiinan mallissa hallinnolla on varsin suuri liikkumavara tehdä nopeita ja radikaalejakin talouden suuntaan vaikuttavia päätöksiä. Ja talouskasvun jatkuminen on Kiinan kommunistisen puolueen tärkein prioriteetti.
Kiinan julkinen talous on myös hyvässä kunnossa - julkinen velka on alle 20 prosenttia BKT:sta ja vuoden 2007 budjetti oli ylijäämäinen - ja kestää helposti muutaman prosentin alijäämän seuraavina vuosina. Alkuvuoden suurin huolenaihe eli inflaatio hidastui lokakuussa 2008 edelleen neljään prosenttiin. Kiinan pankkien tilanne on vakaampi kuin Aasian valuuttakriisin aikaan ja kuluttajien tulotaso on noussut selvästi.
Lisäksi 1900 miljardin dollarin valuuttavarannot, vaikka niistä suuri osa onkin sidottuna Yhdysvalloissa, tarjoavat suojaa pahan päivän varalle. Nämä tekijät, yhdistettynä ääripragmaattiseen talous- ja finanssipolitiikkaan, mahdollistavat Kiinan talouskasvun jatkumisen keskipitkälläkin aikavälillä.
Sen sijaan Kiinaa kohtaan ladatut odotukset koko maailmantalouden pelastamisesta ovat pahasti ylimitoitettuja. Kiinan bruttokansantuote vastaa noin kuutta prosenttia maailmantaloudesta - vaikka kasvusta sen osuus onkin yli 25 prosenttia. Lisäksi Kiinan kulutus on vielä kuutta prosenttia pienempi osuus koko maailman kulutuksesta. Jo näistä perusluvuista käy ilmi, ettei Kiinan talous pysty pelastamaan maailmantaloutta.
Oman talouden hoito parasta maailmanparannusta
Kiinalle on tietysti oma etu, että maailmantalouden notkahdus olisi mahdollisimman lievä ja lyhyt. Kiina korostaa osallistuvansa finanssikriisin ratkaisuun parhaiten pitämällä oman pakkansa kunnossa ja varmistamalla oman talouskasvunsa jatkumisen. Siinä sivussa tosin saattaa muitakin pelastua. Pysyäkseen pystyssä Kiinan talous edellyttää ainakin energian ja raaka-aineiden tuonnin jatkumista vahvana, joten näiden alojen toimijoilla on hyvä mahdollisuus saada vetoapua Kiinalta. Kiinan merkitys maailmantalouden vetureiden joukossa kasvaa.
Lisäksi Kiina on luvannut jatkaa strategisena sijoittajana Yhdysvalloissa. Eikä sillä oikeastaan muuta vaihtoehtoa olekaan, jollei halua realisoida tappioitaan. Suuria uusia sijoituksia maailmanmarkkinoille ei liene tiedossa lähiaikoina. Päinvastoin Kiina on antanut valtioyhtiöilleen ohjeet pidättäytyä ulkomaan ostoista lähiaikoina.
Parempi katsoa kuin katua sijoitustoiminnassa
Kiinakin on saanut finanssikriisin yhteydessä pahasti näpeilleen, ja haluaa nyt mieluummin katsoa kuin katua. Varovaisuus on leimannut Kiinan toimintaa myös valtiollisten sijoitusrahastojen sekä ulkomaisen valuuttavarannon sijoittamisessa. Monista vaatimuksista huolimatta valuutan revalvoiminen ei liene Kiinan lähitulevaisuuden suunnitelmissa. RMB seurailee dollarikurssia, eikä nyt olisi hyvä hetki tehdä mitään äkkinäisiä muutoksia. Kiina kuitenkin myöntää oman rahoituksensa sekä kauppaylijäämän vaikutuksen Yhdysvaltain velkaantumisessa.
Finanssikriisi voi toimia Kiinassakin terveenä muistutuksena siitä, ettei vahva kasvu voi jatkua ikuisesti. Ja sitten kun Kiinassa koittaa ensimmäinen lama-aamu yli 30 vuoden juhlien jälkeen, on päänsärkykin varmasti infernaalinen. Suuri osa kiinalaisista kun ei ole koskaan elänyt aikaa, jolloin kansantalous ei olisi kasvanut vahvasti eikä kansallinen hyvinvointi aina vuodesta toiseen olisi vain lisääntynyt.
Uusi kansainvälinen finanssijärjestys - kiinalaisin erityispiirtein
Kiinan presidentti Hu Jintao on puheissaan maininnut tarpeen luoda uusi kansainvälinen finanssijärjestys, "new international financial order". Tosin kiinalaisilla itselläänkään ei tunnu olevan vielä kovin selkeää käsitystä siitä, millainen tuo uusi järjestys pitäisi olla. Joka tapauksessa finanssikriisi on globaali ongelma, johon tarvitaan globaaleja vastauksia. Vastausten etsinnässä johtorooli kuuluu Kiinan mukaan Yhdysvalloille, jolla on ollut johtava rooli myös finanssikriisin syntyhistoriassa.
Kiina on valmis tekemään oman osansa, mutta muistuttaa olevansa edelleen kehitysmaa. Kiinalaiset ovat finanssikriisin yhteydessäkin ottaneet käyttöön ilmastonmuutosneuvotteluista tutun fraasin "common but differentiated responsabilities", vedoten siihen että kehittyneiden maiden täytyy tehdä enemmän kuin kehitysmaiden maailmantalouden korjaamiseksi. Köyhyydestään huolimatta Kiina on jo tehnyt suuren ponnistuksen ja osallistunut koko maailman finanssikriisin hoitoon elvytyspaketillaan - eikä kehitysmaalta voi paljon enempää vaatia.
Kiina haluaa uudistaa kansainvälistä finanssijärjestelmää askel kerrallaan. Kansainvälisen finanssimaailman sääntelyä sekä varhaisvaroitusjärjestelmää tulee vahvistaa ja varmistaa rajat ylittävien finanssitoimijoiden valvonta. Valuuttajärjestelmää tulee uudistaa ja alueellista yhteistyötä vahvistaa. Kiina on ilmaissut haluavansa itselleen ja muille kehitysmaille lisää sanavaltaa kansainvälisten rahoituslaitosten, etenkin IMF:n päätöksenteossa. Kiina voisi olla valmis vastaavasti nostamaan omaa rahoitusosuuttaan IMF:ssä. Samalla se tarkoittaisi entistä vahvempaa sitoutumista yhteisiin pelisääntöihin.
Washingtonin G20-kokouksesta ei paljon konkreettisia tuloksia tullut, mutta ei niitä paljon odotettukaan. Kokouksen tärkein anti oli markkinoita rauhoittava viesti yhtenäisyydestä. Toinen tärkeä viesti Washingtonista on G20-ryhmän merkityksen ja vaikutusvallan lisääntyminen, joka luonnollisella tavalla heijastaa kehittyvien talouksien entistä suurempaa painoarvoa maailmantaloudessa. Kiinan kannalta tämä on myönteinen kehityssuunta, se katsoo G20:n tästä eteenkinpäin olevan oikea keskustelufoorumi maailmanlaajuisten finanssi- ja talouskysymysten hoidossa.