Päin mäntyä: voiko Suomi oppia Kanadan kokemuksista?

Vaikka Suomen ja Kanadan tavoitteet metsäsektorien kehittämisessä vaikuttavat melko samanlaisilta ja molemmat tavoittelevat paikkaa maailman johtavana uuden metsäteollisuuden edelläkävijänä, maiden yhteiset lähtökohdat pohjoisen puuntuotannon suurvaltoina voisivat kilpailun sijaan tuoda  myös hedelmällistä yhteistyötä. Kanadan erityispiirteenä vanhanaikaiset, nopeiden voittojen toivossa pikaisesti rakennetut laitokset, joten suomalaiset modernit tehtaat ja koneet ovat myös vientituote. Kanada voi tarjota Suomelle puolestaan paikallisia yhteistyömalleja.

Kanadan rakennemuutoksen kourissa oleva metsäala suuntaa biotalouteen
Kanadan metsäteollisuus on kärsinyt maailmantalouden lamasta ja kasvavasta globaalista kilpailusta, kun erityisesti pääkauppakumppani Yhdysvalloissa kanadalaisen puun kysyntä on vähentynyt.

Kanadan metsäteollisuus onkin yrittänyt löytää uusia liiketoimintamalleja ja markkinarakoja innovatiivisista, ei-perinteisistä metsäalan tuotteista ja kehittyvistä teknologioista, ja vuonna 2010 ala kääntyi pitkän laskukauden jälkeen taas hienoiseen nousuun.

Erityisiä kiinnostuksenkohteita ovat uusiutuvan energian tuotanto ja uudet puunkäyttötavat.

Kanadan hallitukselta puuttuu selkeä metsästrategia

Metsäteollisuuden ongelmana on Kanadan nykyisen hallituksen vähäinen kiinnostus alaan, mikä näkyy esimerkiksi selkeän metsästrategian puuttumisena ja innovaatioita tukemattomana immaterioikeuspolitiikkana.

Erityisesti energiapolitiikassa metsäsektori on jäänyt öljyteollisuuden varjoon halli-
tuksen keskittyessä tukemaan esimerkiksi Albertan öljyhiekkateollisuutta bioenergian kustannuksella.

Myöskään metsien suojelu ei ole sijoittunut hallituksen asialistalla kovin korkealle luonnonvarapolitiikankeskittyessä pääasiassa kaivos- ja öljyteollisuuden tukemiseen.

Vaikka kokonaisvaltaista strategiaa ei ole saatu aikaiseksi, liittovaltion hallituksella on kuitenkin lukuisia pienempiä hankkeita metsäteollisuuden alamäen katkaisemiseksi ja metsäinnovaatioiden tukemiseksi. Investments in Forest Industry Transformation (IFIT) on Natural Resources Canadan kesäkuussa 2010 lanseeraama $100 milj. projekti, jonka tarkoituksena on rahoittaa uuden teknologian kaupallistamista metsäsektorilla.

Erityisesti kiinnostuksen kohteena ovat bioenergia ja uusiutuva energia, biomateriaalit, biokemikaalit ja muut biotuotteet. Lisäksi Kanadassa toimii useita muita metsäteollisuuden rakennemuutosta tukevia projekteja, kuten sahojen ympäristöystävällisyyttä kehittävä Pulp and paper green transformation program (PPGTP) ja´Transformative technologies program (TTP), joka keskittyy uusien puunkäyttötapojen kaupallistamisen tukemiseen.

PPGTP -projektin rahoitus on $1bilj. ja se aloitettiin vuonna 2009. Se keskittyy erityisesti
sahojen energiatehokkuuden ja energiaomavaraisuuden parantamiseen, sekä ilmakehäpäästöjen, partikkeleiden ja hajujen vähentämiseen. TTP perustettiin vuonna 2007 ja sen saavutuksiin kuuluu esimerkiksi nanokristalliselluloosatehdas Windsorissa, Quebecissa, joka tekee metsäbiomassasta arvokkaista teollisuus- ja kuluttajatuotteita. Tehdas on ensimmäinen maailmassa, joka käyttää kyseistä
teknologiaa suuressa mittakaavassa.

Muita projekteja ovat esimerkiksi selluloosatehtaiden jäteveden muuttaminen bioenergiaksi ja ristilaminoidun puupaneelin valmistaminen ylijäämähavupuusta,
joka laskee rakennusaikoja ja -kustannuksia merkittävästi.

Yksityinen sektori toimii metsäteollisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi

Yksityinen sektori on toiminut Kanadan metsätalouden elvyttämisessä maan hallitusta aktiivisemmin.Toukokuussa 2010 yhdeksän ympäristöjärjestöä ja Forest Products Associationin 21 jäsenyritystä solmivat Boreal Forest Agreement -sopimuksen, jossa päätetään tiettyjen metsien suojelemisesta hakkuilta.

Samalla sopimuksen allekirjoittaneet ympäristöjärjestöt lakkaavat kampanjoimasta allekirjoittajayritysten hakkuita vastaan muilla metsäalueilla. Sopimukseen liittyy myös The Solution Space - alusta ympäristöjärjestöjen ja yritysten yhteiselle  ongelmanratkaisulle metsäalalla, jonka tavoitteena on suojella metsäekosysteemejä ja metsäsektorin työpaikkoja.

Sopimuksen allekirjoittajat vaativat kuitenkin hallitukselta nykyistä voimakkaampaa taloudellista ja tieteellistä tukea. Osana sopimusta yritykset myös yrittävät huolehtia siitä, että metsäteollisuus on niin ympäristöystävällistä kuin mahdollista. Nyt noin 60 % sahojen käyttämästä energiasta on bioenergiaa, ja tavoitteena on metsäteollisuuden täysi hiilineutraalius vuoteen 2015 mennessä. Metsäteollisuuden ylijäämätuotteita
käytetään energiaksi jo nyt.

Lisäksi tutkitaan myös uusia puun käyttötapoja, kuten teollisten muovien korvaamista biomuoveilla metsäteollisuuden prosesseissa. Samalla haetaan uusia markkinoita
Kanadan metsäteollisuudelle. Yksi lupaavimmista hankkeista lienee nanokideselluloosa (nanoteknologialla muokattua selluloosaa, josta voidaan tehdä esim. kestäviä pakkauksia).

Ympäristöjärjestöjen ja yritysten aloitteellisuus ei kuitenkaan yksin tule riittämään Kanadan metsäsektorin pelastamiseksi, sillä uusien teknologien tuomiseksi markkinoille vaadittaisiin kohdennettuja hallituksen toimia.

Tällä hetkellä monet metsäalan innovaatiot kaatuvat niin sanottuun ”kuolemanlaaksoon”
eli kehitysvaiheeseen, jossa ne eivät ole enää oikeutettuja valtion kokeellisen tutkimustoiminnantukiin, mutta ne eivät myöskään houkuttele yksityisen sektorin investointeja keskeneräisen kehitystyön ja prototyyppien puutteen vuoksi.

Suomalaiselle osaamiselle kysyntää

Vaikka potentiaalia siis olisi, varsinaisia kaupallisia läpimurtoja odotellaan vielä. Suomalaiselle osaamiselle edelleen vahva kysyntä Suomen metsätalous on parhaillaan keskellä samanlaista muutosta kuin Kanadankin.

Myös Suomessa on ryhdytty keskittymään metsäteollisuuden uusiin aloihin vanhan saha- ja paperiteollisuuden kannattavuuden laskiessa, ja monilla kanadalaisyritysten lupaavina pitämillä aloilla Suomesta löytyy jo osaamista.

Vaikka Suomen ja Kanadan tavoitteet metsäsektorien kehittämisessä vaikuttavat melko samanlaisilta ja molemmat tavoittelevat paikkaa maailman johtavana uuden metsäteollisuuden edelläkävijänä, maiden samankaltaiset lähtökohdat pohjoisen puuntuotannon suurvaltoina voisivat kilpailun sijaan mahdollistaa
myös hedelmällistä yhteistyötä.

Suomessa on erityisesti osaamista kanadalaisia kiinnostavan bioenergiantuotannon saralla ja molemmat maat ovat linjanneet uusien puutuotteiden kehittämisen
yhdeksi metsätalouden tulevaisuuden painopisteistä. Nanoteknologian alalla Suomi on Euroopan huippua, ja useita tutkimusprojekteja nimenomaan metsäteollisuuden nanosovelluksista on käynnissä parhaillaan sekä Tekesin että useiden yliopistojen puitteissa.

Kanadassa metsäteollisuuden käyttämästä energiasta 58 % on bioenergiaa, kun vastaava luku Suomessa on 76 %. Potentiaalinen vientituote Suomesta Kanadaan voisi olla erityisesti osaaminen sahojen ja sellutehtaiden suljetun kierron prosesseissa, eli tehtaiden omavaraisuudessa.

Kanadan metsäteollisuuden erityispiirteenä ovat muutenkin vanhanaikaiset, nopeiden voittojen toivossa pikaisesti rakennetut tehtaat, joten suomalaiset modernit tehtaat ja koneet ovat myös vientituote. Metsäteollisuuden
tämänhetkinen murrosvaihe Kanadassa, sekä tuotantorakenteen että politiikan saralla, vaikuttaanostavan erityisesti niiden alojen merkitystä, joilla suomalainen metsäosaaminen menestyy. Vastavuoroisesti Kanadan innovatiiviset metsäalan yhteistyöratkaisut voisivat olla kiinnostavia myös Suomessa.