Norjan öljy- ja kaasuala – Suomen pohjoisrajan tuntumassa paisuu investointipotti
Norjan öljy- ja kaasualan investoinneissa on kova tahti. Vuodesta 2013 odotetaan menestyksekästä, ja Statoil kumppaneineen on päättänyt rakentaa Skrugard–Havis-kentältä putken uuteen öljyterminaaliin Finnmarkin lääniin.
Norjan öljy- ja kaasualalla vuodesta 2013 odotetaan menestyksekästä, eivätkä lähestyvät suurkäräjävaalit ainakaan tasoita odotuksia. Oppositiopuolueet ovat korostaneet esimerkiksi alan vaatiman infrastruktuurin johdonmukaisempaa kehittämistä.
Kootusti voi sanoa, että öljy- ja kaasualaa Norjassa hallitsevat edelleen kolme suurta trendiä:
- Offshore-investointien huima tahti
- Kaasuntuotannon lisääntyminen öljyntuotannon laskiessa
- Kiinnostus alueisiin yhä pohjoisemmassa.
Suomalaisyrityksille mahdollisuudet Norjassa eivät lopu kesken. Uusien investointien lisäksi on syytä muistaa lukuisat jo käynnissä olevat hankkeet Norjan mannerjalustalla sekä rannikolla.
Investoinneissa kova tahti
Tällä hetkellä Norjan mannerjalustalla on käynnissä yhteensä 16 uuden öljy- ja kaasukentän rakentaminen. Norjan öljyhallituksen (Oljedirektoratet) keräämien tietojen mukaan tämän lisäksi 20 uutta kenttää on suunnitteilla seuraavan kahden vuoden aikana. Öljyn- ja kaasuntuotannon odotetaan laskevan hieman vuonna 2013, mutta nousevan taas vuonna 2014. Kasvava kaasuntuotanto kompensoi öljyntuotannon laskua.
Investointien suhteen tahti on ollut kova ja se kiihtyy entisestään. Öljyhallitus ennustaa investointien kokonaissummaksi noin 157 miljardia Norjan kruunua (NOK) eli noin 21,2 miljardia euroa vuonna 2013. Öljyhallitus odottaa tason nousevan noin 190 miljardiin kruunuun (25,6 miljardiin euroon) vuoteen 2017 mennessä. Tämä tarkoittaa noin viiden prosentin vuotuista kasvua. Öljy- ja kaasualan etujärjestön (Norsk olje og gass) arvio on vielä optimistisempi: 205 miljardin kruunun (27,7 miljardin euron) investointitaso vuonna 2017.
Investointien ohella myös öljy- ja kaasualan kustannustaso on kasvanut voimakkaasti. Vuodesta 2012 vuoteen 2013 kustannustaso kohonnee jopa 6,5 prosenttia. Norjalaisten energiayritysten johtajat ovat varoitelleet maan kilpailukyvyn pian kärsivän korkeasta kustannustasosta. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettu, että vastuu kustannustason kehityksestä on alalla itsellään. Alan etujärjestön mukaan kustannustason kasvu kuitenkin hidastuu neljän ja viiden prosentin välille vuoteen 2017 mennessä. Tuolloin kustannustason odotetaan olevan 27 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2012.
Viime vuonna 13 uutta löytöä
Vuoden 2012 aikana tehtiin 13 uutta öljy- ja kaasulöytöä: viisi Pohjanmerellä, viisi Norjanmerellä ja kolme Barentsinmerellä. Yhteensä uusien löytöjen arvioidaan sisältävän noin 132 miljoonaa standardikuutiometriä öljyekvivalenttia (Sm3 o.e.) eli 58 % koko vuoden 2012 tuotannosta.
Tammikuussa öljyhallitus korjasi ylöspäin arviotaan vielä löytämättömistä öljy- ja kaasuvarannoista Norjan mannerjalustalla. Nyt arvio on 2 590 miljoonaa Sm3 öljyekvivalenttia eli 20 miljoonaa Sm3 enemmän kuin arvioitiin vuonna 2010, vaikka arviointialue on täsmälleen sama. Norjanmeren varantoarvio ei juuri muuttunut, mutta Pohjanmerellä ja Barentsinmerellä öljyä ja kaasua on todennäköisesti aiemmin arvioitua enemmän.
Norjan mannerjalustalla öljyn- ja kaasunetsintään oikeuttavia lupia jaettiin kesäkuussa 2012 avatulla 22. lupakierroksella, jonka 86 uudesta etsinnälle avatusta karttalohkosta peräti 72 sijaitsee Barentsinmerellä. Lupakierros kiinnosti alan yrityksiä: lupia haki hakuajan umpeutumiseen mennessä peräti 36 yritystä. Öljy- ja energiaministeriö päättää lupien myöntämisestä ennen tulevaa kesää.
Etsintä etenee itään ja pohjoiseen
Öljyn- ja kaasunetsintä etenee pikku hiljaa myös Norjan mannerjalustan syrjäisimpiin osiin. Budjetissaan vuodelle 2013 Norjan hallitus osoittaa 130 miljoonaa kruunua (17,5 miljoonaa euroa) merenpohjan kartoittamiseen, seismisiin tutkimuksiin ja muuhun geologisen tiedon keräämiseen etupäässä Jan Mayenin ympärillä sekä Barentsinmeren jakolinjan norjanpuoleisilla alueilla. Tätä julkista kartoitustyötä voidaan pitää ensimmäisenä askeleena mahdolliseen yritystoiminnalle avaamiseen johtavassa kehityskulussa.
Öljyhallitus pitää todennäköisenä, että Jan Mayenin selänteen alueella on merkittäviä öljy- ja kaasuvarantoja. Norjan ja Islannin välinen sopimus vuodelta 1981 antaa Norjalle käytännössä huomattavasti alueita myös Islannille kuuluvassa osassa Jan Mayenin mannerjalustaa. Suurista yrityksistä Petoro on jo ilmoittanut aikeensa etsiä öljyä Islannin puolelta.
Öljy- ja energiaministeriö ei ole tuhlannut aikaa Barentsinmeren jakolinjan norjanpuoleisten alueiden (Barentshavet sørøst) kartoitus- ja selvitystyön aloittamisessa. Ympäristöministeriön alainen ilmasto- ja päästöhallinnon keskusvirasto (Klima- og forurensningsdirektoratet) sekä ympäristösäätiö Bellona ovat kritisoineet tarpeettoman nopeaksi arvioimaansa selvitysprosessia.
Öljyn hinta nelinkertaistunut vuodesta 2000
Öljyä tuotettiin Norjan mannerjalustalla vuonna 2012 noin 89,2 miljoonaa Sm3 eli 8,3 miljoonaa Sm3 vähemmän kuin vuonna 2011 ja viisi prosenttia vähemmän kuin öljyhallitus ennusti syksyllä 2011. Öljyhallituksen mukaan tuotannon lasku johtuu myöhästymisistä tuotannon käynnistämisessä yksittäisillä kentillä sekä joidenkin tuottavien kenttien suunnittelemattomista sulkemisista korjausten vuoksi. Tuotantoarvio vuodelle 2013 on 85,5 miljoonaa Sm3.
Vuoden 2000 huippulukemista öljyntuotanto on siis vähentynyt yli puolella. Valtiolla tai öljyteollisuudella ei kuitenkaan ole ollut aihetta suurempaan huoleen, sillä samana aikana öljyn hinta on lähes nelinkertaistunut. Vuonna 2000 barreli öljyä maksoi 29 Yhdysvaltain dollaria ja vuonna 2012 jo 112 dollaria.
Liuskeöljyn tuotanto Yhdysvalloissa tai muut epätavanomaisen öljyn (unconventional oil) löydöt eivät ainakaan toistaiseksi ole kääntäneet öljyn hintaa laskuun. Perinteinen öljynporaus Norjan mannerjalustalla säilynee vielä pitkään kannattavampana kuin epätavanomaisen öljyn tuotanto muualla maailmassa.
Öljynporaukseen liittyvä tekniikka on viime vuosina kehittynyt ja öljyn hinta noussut siinä määrin, että joidenkin 1970-luvulla tehtyjen pienien öljylöytöjen hyödyntäminen on nyt kannattavaa. Uusilla kentillä puolestaan hyödynnetään yhä enemmän merenalaista teknologiaa. Näiden kehitysaskelten lisäksi öljylöytöjen hyödyntämisastetta pyritään jatkuvasti kasvattamaan.
Öljyn keskimääräinen hyödyntämisaste Norjan mannerjalustalla sijaitsevista kentistä on tällä hetkellä 46 prosenttia eli kymmenisen prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maailman keskiarvo. Statoil ilmoittaa yltävänsä 50 prosenttiin ja pyrkivänsä nostamaan hyödyntämisasteensa 60 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Suomen pohjoisrajan tuntumassa paisuu investointipotti
Vuoden 2012 suurin öljylöytö ”Havis” sijaitsee Barentsinmerellä. Havisin tuotantoa kehitetään yhdessä sen lähellä sijaitsevan Skrugardin kanssa. Skrugard–Havisin arvioidaan sisältävän noin 35–40 miljoonaa kuutiometriä öljyekvivalenttia. Joidenkin arvioiden mukaan löytö on kaksi kertaa niin suuri kuin vuoden 2000 suurlöytö Goliat, jonka kehittäminen on jo pitkällä: marraskuussa 2012 tanskalais–norjalais–ruotsalainen Norisol sai kentän suuren kunnossapitosopimuksen ja laajensi toimintaansa Hammerfestiin.
Statoil kumppaneineen (Eni & Petoro) on päättänyt rakentaa Skrugard–Havis-kentältä putken uuteen öljyterminaaliin, joka sijoitetaan Veidnesiin Honningsvågin taajaman ulkopuolelle Nordkappin kunnassa. Putken pituus on noin 280 kilometriä. Öljy johdetaan kentältä suoraan terminaalin säiliöihin, joista sitä annostellaan tankkereiden kuljetettavaksi. Statoil arvioi uuden öljyterminaalin voivan ottaa vastaan 50–100 raakaöljytankkeria vuodessa. Statoil on vahvistanut, että myös Barentsinmeren mahdolliset uudet öljylöydöt yhdistetään uuteen terminaaliin Veidnesissä. Skrugard–Havisin tuotannon arvioidaan käynnistyvän vuonna 2018.
Finnmarkin läänissä uutinen öljyterminaalista on otettu ilolla vastaan, sillä se merkitsee uusien työpaikkojen lisäksi kenties suurempaakin elinkeinotoiminnan kasvua alueella. Öljyputken ja -terminaalin hintalappu on arvioitu viiden ja kuuden miljardin Norjan kruunun välille (675–810 miljoonaa euroa). Kokonaisinvestoinnit Skrugard–Havisiin noussevat jopa 90 miljardiin Norjan kruunuun (yli 12 miljardiin euroon).
Kyseessä on siis valtava lisäys siihen investointipottiin, joka paisuu aivan Suomen pohjoisrajan tuntumassa. Terminaalin rakennustyössä, muussa tarvittavassa infrastruktuurissa sekä tukitoiminnoissa lienee mahdollisuuksia useille suomalaisyrityksille.
Vaikuttaako vihertyvä energiapolitiikka kaasunmyynnin huippulukuihin?
Norjan mannerjalustalla tuotettua kaasua myytiin vuonna 2012 noin 114,8 miljardia standardikuutiometriä eli 12 miljardia enemmän kuin vuonna 2011 ja kuusi miljardia enemmän kuin tähänastisena huippuvuonna 2010. Kaasun myynti pysynee lähitulevaisuudessa suunnilleen nykyisellä tasolla, vaikka Ison-Britannian National Gridin vihreimmät energiaskenaariot ovatkin herättäneet alalla huolta. Noin neljäsosa Norjan myymästä kaasusta menee Isoon-Britanniaan, joten maan kansallisilla energiaratkaisuilla voi olla suurikin vaikutus norjalaiskaasun myyntiin.
Norjan kaasualan uskoa eurooppalaisen kysynnän vakauteen ja kaasun lisääntyvään merkitykseen kuvaa öljy- ja kaasualan etujärjestön nimenmuutos syyskuussa 2012: uusi nimi Norsk olje og gass korostaa kaasun merkitystä verrattaessa vanhaan: Oljeindustriens Landsforening. Myös alan edustajien ruusuiset puheenvuorot Norjan elinkeinoelämän keskusliitto NHO:n vuosikonferenssissa tammikuussa pönkittävät optimismia.
Kaikki ennusteet eivät kuitenkaan tue tätä optimismia: riskinhallinta- ja tarkastussäätiö DNV:n tilaaman ja tammikuussa valmistuneen selvityksen mukaan EU-maat tarvitsevat tulevaisuudessa yhä vähemmän kaasua, mikäli hiilidioksidipäästöjen vähentämissuunnitelmista pidetään kiinni. EU:n energia- ja ilmastoratkaisujen onnistumisella on siis valtava merkitys Norjan kaasualaan.
Suunnitteilla Norjan pisin kaasuputki
Norjan mannerjalustan tuoreista kaasuinvestoinneista eniten mielenkiintoa on herättänyt Aasta Hansteen. Kaasulöytö Aasta Hansteen sijaitsee Norjanmeren pohjoisosassa noin 300 kilometrin päässä luoteeseen Nordlandin Sandnessjøenistä. Lähialueet mukaan lukien löytö on kooltaan 40–60 miljardia Sm³. Statoil on pääomistaja 75 prosentin osuudella, ExxonMobil on mukana 15 prosentilla ja ConocoPhillips 10 prosentilla. Tuotannon arvioitu alku on vuoden 2016 lopulla tai vuonna 2017.
Aasta Hansteen vaatii uuden kaasuputken (noin 480 km) kentältä lähimpään nykyisen infran kontaktipisteeseen Nyhavniin. Kyseessä on tähän mennessä pohjoisin kaasuputki Norjan mannerjalustalla. Statoil kumppaneineen on nyt päässyt yhteisymmärrykseen sekä uuden kaasukentän että putken toteuttamissuunnitelmasta, ja suunnitelmat on toimitettu Norjan öljy- ja energiaministeriöön.
Norjan lehdistössä on spekuloitu, että tätä Aasta Hansteenin putkea voitaisiin tulevaisuudessa jatkaa aina Barentsinmerelle asti. Tämä mielessään Statoil ja kumppanit ovat muuttaneet putkihankkeen nimen NSGI:stä Polarlediksi. On kuitenkin huomioitava, että Aasta Hansteenilta on vielä valtava matka Barentsinmeren kentille, ja että lopullista strategista valintaa pohjoisimpien kenttien kaasuntoimituksista ei ainakaan Norjan valtion puolesta ole vielä tehty. Vaihtoehtoja ovat putki, LNG tai jossain vaiheessa molemmat.
Polarledin investointiryhmässä on tällä hetkellä mukana 12 yritystä. Öljy- ja energiaministeriön valtiosihteeri Ane Hansdatter Kismul odottaa Aasta Hansteenista merkittäviä kerrannaisvaikutuksia Pohjois-Norjan elinkeinoelämälle. Suomalaisnäkökulmasta on syytä huomioida, että pääsy mukaan yhteen suureen offshore-projektiin voi merkitä yhteyksiä laajaan norjalaistoimittajien verkostoon ja sitä kautta muihinkin projekteihin.
Pohjanmeren ja Norjanmeren kaasulle riittänee lähitulevaisuudessa kysyntää, mutta joidenkin energia-asiantuntijoiden mukaan suuri osa Barentsinmeren kaasusta saattaa pysyä meren pohjassa vielä vuosikymmeniä. Suurlöytö Snøhvitin kaasulla pyörivä Statoilin tuotantolaitos Melkøyalla on tällä hetkellä ainoa keino saada Barentsinmeren kaasu kentiltä markkinoille, eikä uusien kaasuputkien tai LNG-laitosten rakentaminen ole kannattavaa ilman Snøhvitin kokoluokkaa vastaavaa suurta kaasulöytöä.
Melkøyan suunniteltu laajentaminen eli niin sanottu tog II, samoin kuin mahdollinen kaasuputki ovat toistaiseksi Shtokmanin tavoin jäissä, koska Snøhvitin lähialueilta ei ole löydetty riittävästi lisää todennettuja kaasuvarantoja. Nykyisilläkin määrillä laitos tosin pyörii arviolta vuoteen 2042 asti. Marraskuussa 2012 Melkøyalta lähti ensimmäinen Koillisväylän läpi kulkenut LNG-lasti. Kaasutankkeri Ob River vei 134 738 kuutiometriä kaasua Japaniin.
Algerian terrori-isku jätti jälkensä öljy- ja kaasualaan
Tammikuinen terrori-isku In Aménasin kaasulaitoksella Algeriassa jättää norjalaisanalyytikoiden mukaan jälkensä koko öljy- ja kaasualaan. Turvallisuustoimia niin sanotuissa korkean riskin maissa kiristetään, lähitulevaisuuden investointeja pohditaan uudelleen ja vastuullisen operaattorin roolin ottamista hankkeissa kenties vältetään. Statoilin imagoon Norjassa iskut eivät juuri vaikuttaneet. Toimitusjohtaja Helge Lundin johtajuutta ja empatiaa viestineitä puheita on kiitelty pääministeri Stoltenbergin toimien ja puheiden rinnalla.
Eero Hokkanen, Suomen suurlähetystö Oslossa