Nicaraguassa naisjärjestöt toimivat poliittisen paineen alla
Erityisesti abortti, lisääntymisterveys ja seksuaalioikeudet kuuluvat naisia koskeviin kuumiin kysymyksiin Nicaraguassa. Naisten asemassa on kuitenkin tapahtunut myös kehitystä viime vuosina.
Nicaraguassa naisjärjestöt, -verkostot ja -liikkeet sekä ihmisoikeusjärjestöt ovat olleet keskeisiä tekijöitä naisten oikeuksien edistämisessä. Vaikka verkostojen periaatteisiin useimmiten kuuluu puoluepoliittinen riippumattomuus, Nicaraguassa tämä on käytännössä lähes mahdotonta.
Useita naisten oikeuksien puolustajia on viimeisten kolmen vuoden aikana toistuvasti uhkailtu. Eräiden naisliikkeiden mukaan näiden vainojen takana on presidentti Daniel Ortegan ja kyseisten järjestöjen edustajien henkilökohtaiset ristiriidat. Syiksi on epäilty esimerkiksi järjestöjen ja niiden edustajien puoluepoliittista taustaa tai niiden tukea oikeustaistelulle Ortegaa vastaan.
Presidentti Ortegan tytärpuoli Zoila America Narvaez teki vuonna 1998 rikosilmoituksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja naisjärjestöt tukivat häntä oikeustaistelussa Ortegaa vastaan. Sandinistipuolueeseen kuuluva tuomari vapautti Ortegan syytteestä ilman tapauksen tutkimista tai oikeudenkäyntiä. Tapaus vietiin Amerikan alueellisen ihmisoikeuskomission tutkittavaksi. Sen mukaan rikosilmoituksella on hyvät perusteet ja se tulisi tutkia. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Vuonna 2008 Narvaez ilmoitti väsyneensä oikeustaisteluun ja jättävänsä tapauksen ajamisen.
Abortista vankilaan
Nicaraguan naisjärjestöjä ja ihmisoikeusjärjestöjä puhuttaa erityisesti abortti. Vuonna 2008 astui voimaan täydellinen aborttikielto. Tuomio abortin teettävälle naiselle on 1–4 vuotta vankeutta ja abortin suorittavalle lääkärille tai muulle henkilölle 5–10 vuotta. Terveysministeriön normien mukaan raskauden keskeytys on kuitenkin tarkoituksenmukainen toimenpide tietyissä naisen terveyttä uhkaavissa tapauksissa.
Monet nais-, ihmisoikeus- ja lääkärijärjestöt sekä kasvava ryhmä kansanedustajia kampanjoi abortin laillistamisen puolesta, mutta odotukset eivät etenkään vaalivuonna 2011 ole korkealla.
Äitiyskuolleisuus on niin terveysministeriön kuin kansalaisyhteiskunnan keskeisimpiä naisten terveyteen liittyviä haasteita.
Teini-ikäisistä 25 prosenttia on äitejä. Seksuaalikasvatus kuuluu koulujärjestelmän opetussuunnitelmaan, mutta opettajilla ei ole siihen tarvittavaa tietotaitoa, ja opetusta värittävät konservatiiviset ja uskonnolliset moraalikäsitykset.
Terveysministeriö tarjoaa naisille eri ehkäisyvaihtoehtoja, ja myös jälkiehkäisyä on saatavissa ilman reseptiä useimmissa apteekeissa. Joidenkin apteekkien omistajien uskonnollisten vakaumusten takia kaikki eivät kuitenkaan myy edes kondomeita.
Turvakodeille on tarvetta
Abortin ohella paljon keskustelua herättää naisiin kohdistuva väkivalta, jokaon yksi yleisimpiä naisten oikeuksien rikkomuksia Nicaraguassa. Vuoden 2006/2007 kansanterveyskyselyn mukaan 48 prosenttia parisuhteessa elävistä naisista on joutunut jonkinlaisen verbaalisen ja/tai psyykkisen väkivallan kohteeksi.
Joidenkin poliisiasemien yhteydessä toimii niin sanottu naisten poliisiasema. Vaikka verkosto ei kata koko maata, se on avainasemassa väkivaltatapausten ilmoittamisessa ja tutkimisessa. Kansalaisjärjestöjen ja poliisin yhteistyön myötä rikosilmoitusten määrä on lisääntynyt huomattavasti.
Rankaisemattomuuden ongelma on silti suuri; eräiden järjestöjen tutkimusten mukaan ainoastaan 15 prosenttia ilmoituksista päätyy oikeusjärjestelmän käsiteltäväksi. Näistä puolestaan ainoastaan murto-osassa väkivallan tekijä lopulta tuomitaan.
Lain mukaan naisiin kohdistuvissa väkivaltatapauksissa ei tulisi käyttää sovittelua ratkaisuperiaatteena. Eräiden naisjärjestöjen seurantatutkimusten mukaan käytännössä kuitenkin iso osa väkivaltatapauksista, ja jopa alaikäisten raiskaustapauksia, sovitellaan perheiden kesken. Vaikka lain mukaan väkivallan uhreille tulisi tarjota erityistä suojelua, ainoastaan kansalaisjärjestöt yrittävät ylläpitää joitakin turvakoteja.
Kansallinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen suunnitelma 2001–2006 ei ole toistaiseksi saanut jatkoa. Sen toimeenpanoa varten ei myöskään osoitettu budjettia.
Naisten asemassa tapahtuu myös edistystä
Vuoden 2005 elintasokyselyn mukaan köyhistä 47 prosenttia oli naisia. Ero naisten ja miesten välillä oli ainoastaan kaksi prosenttiyksikköä. Vuonna 2009 tehdyn, Maailmanpankin ja Hollannin rahoittaman ja taloudellisia tutkimuksia tekevän FIDEG-säätiön toteuttaman vastaavan elintasotutkimuksen mukaan naisten osuus köyhistä on laskenut kolme prosenttiyksikköä. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien naisten määrä on laskenut enemmän: 17 prosentista 9 prosenttiin.
Viimeisimmän väestölaskennan mukaan koulutuksenosalla naisten asema on jossain määrin jopa miehiä parempi. Kun tarkastellaan 15–24 -vuotiaiden ikäryhmää, ero kääntyy selvästi naisten eduksi: niin kaupungeissa kuin maaseudullakin naiset käyvät vuoden enemmän koulua kuin miehet.
Opetusjärjestelmän sisällöt kuitenkin vahvistavat stereotypioita sukupuolten välisistä rooleista. Korkeasti koulutetut miehet myös työllistyvät huomattavasti paremmin kuin naiset.
Kehitysyhteistyötä tasa-arvon puolesta
Suomi on tukenut hanke- ja ohjelmayhteistyön puitteissa kahdeksan muun avunantajan kanssa tasa-arvoa ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia tukevaa kansalaisjärjestörahastoa (Fondo para la Equidad y Derechos Sexuales y Reproductivos).
Myös hyvän hallinnon kansalaisjärjestörahaston kautta on tuettu erityisesti naisten vaikuttamismahdollisuuksia edistäviä hankkeita.
Kauppaa ja kehitystä tukevan PROPEMCE-hankkeen tavoitteena on köyhyyden vähentäminen. Se keskittyy erityisesti naisten taloudellisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen.
Maaseudun kehitystä tukevan FOMEVIDAS-ohjelman kautta on onnistuttu kehittämään myös naisten taloudellisia oikeuksia.