Namibian vaalit ennakoitua tiukemmat

Namibian vaalit ennakoitua tiukemmat

Namibian itsenäisyyden ajan kuudennet presidentin- ja parlamenttivaalit pidettiin 27.11.2019. Presidentti Hage Geingob jatkaa odotetusti tehtävässään toisen viisivuotiskauden. Hän uusi mandaattinsa saatuaan 56,3 prosenttia äänistä. Pääpuolue SWAPO:n kannatus laski edellisistä vaaleista ollen nyt 65,5 prosenttia. Tällä äänimäärällä SWAPO saa kansalliskokouksessa 63 edustajanpaikkaa. Raporttimme kuvaa vaalien vahvistettua tulosta, tilannetta vaalien alla sekä äänestyspäivän tapahtumia.

Suurlähettiläs Pirkko-Liisa Kyöstilä ja hallinnollinen avustaja Ritva Saukkonen tervehtimässä äänestäjää Katuturassa sijaitsevassa Martti Ahtisaari -koulussa.

Parlamenttivaalissa viisitoista puoluetta kilpaili kansalliskokouksen 96 edustajanpaikasta suhteellisen vaalitavan menetelmällä. Presidentinvaalissa Namibialle valittiin yhdestätoista ehdokkaasta seuraava presidentti enemmistövaalitavalla. Presidentinvaalissa äänioikeuttaan käytti 61 prosenttia ja parlamenttivaalissa 60 prosenttia vaalirekisterissä olleista kansalaisista. Tutkimuslaitos IPPR:n mukaan äänestysprosentti on ollut suunnilleen samalla tasolla vuoden 1990 vaaleista lähtien.

Namibian vaalit ovat olleet itsenäisyyden aikana varsin suoraviivaisia tapahtumia, sillä SWAPO ja puolueen presidenttiehdokas ovat saaneet kansalta aina yli 70 prosentin ja vuonna 2014 jopa yli 80 prosentin tuen taakseen. Vielä lokakuun lopulla, SWAPO ja sen presidenttiehdokas, istuva presidentti Hage Geingob olivat ennakkosuosikkeja. Vaalipäivää edeltävinä viikkoina Namibiassa koettiin kuitenkin yllättäviä tapahtumia, jotka muuttivat erityisesti presidenttiehdokkaiden asetelmaa.

Vaaliuurnilla oli vilkasta myös Oniipassa, joka tunnetaan suomalaisjuuristaan. Lähetysseura aloitti toiminnan kylässä vuonna 1872.

Vaalitulos

Namibian vaalikomissio ECN julkisti vaalien lopulliset tulokset kolme päivää vaalien jälkeen, lauantaina 30.11. Tulosten oli määrä valmistua ennen viikonloppua, mutta tulospalvelu ei toiminut tälläkään kertaa saumattomasti. ECN:n mukaan syynä olivat muutaman vaalipiirin kanssa koetut yhdistettävyysongelmat. Kaksi näistä vaalipiireistä sijaitsi Windhoekissa, mikä nostatti entisestään hämmennystä ja epäilyä tulospalvelun luotettavuudesta kansalaisten keskuudessa. Näin pääsi tapahtumaan siitäkin huolimatta, että vuoden 2014 vaaleissa lopullisten tulosten venyttyä viikonlopun yli ECN sai osakseen voimakasta arvostelua.

Presidentinvaali ratkesi ensimmäisellä kierroksella istuvan presidentin Hage Geingobin saatua 56,3 prosentin tuen kansalaisilta. Vaikka Geingobin vastaanottama mandaatti on edelleen vankka, jää se kauas vuoden 2014 huikeasta 87 prosentin tuloksesta. Jo muutama tunti ennen vaalien kokonaistuloksen julkistamista Geingob kiitti namibialaisia uudelleenvalinnastaan. Hän sitoutui palvelemaan Namibian valtiota ja tuomaan konkreettisia parannuksia kansalaisten elämään. Geingob päätti Twitter-viestinsä toteamalla ”I have heard you”.  Istuvan presidentin kannatus sai kovimman kolauksen kaupungeissa. Esimerkiksi Windhoekin köyhässä Katuturan kaupunginosassa Samora Machelin vaalipiirissä, jossa olimme seuraamassa vaalipäivän tapahtumia, Geingobin kannatus oli tällä kertaa 34 prosenttia, kun vuonna 2014 hän sai 91 prosenttia vaalipiirin äänistä. Geingobin kovimmaksi kilpailijaksi kuukauden kampanjoinnilla noussut Panduleni Itula sai presidentinvaalissa 29,4 prosentin kannatuksen. Hänen vahvimmat tukijansa löytyvät nuorten ja kaupunkilaisten keskuudesta. Kolmanneksi suurimman äänimäärän 5,3 prosenttia sai McHenry Venaani, joka on Popular Democratic Movement -puolueen (PDM) puheenjohtaja.

Parlamenttivaalissa SWAPO säilytti suurimman puolueen asemansa varmistamalla 63 paikkaa kansalliskokouksen 96 edustajanpaikasta. Tulos oli monelle pettymys, sillä vuoden 2014 vaaleissa puolue voitti 77 paikkaa. PDM saa nyt 16 edustajaa kansalliskokoukseen, ja kolmanneksi suurimmaksi nousee uusi puolue Landless People’s Movement (LPM) neljällä edustajanpaikallaan. SWAPO jatkaa Namibian pääpuolueena, mutta 65,5 prosentin äänimäärällä sillä ei enää ole 2/3 enemmistöä. Tällä on merkitystä muun muassa perustuslakiin mahdollisesti tehtävien muutosten kohdalla. Teoriassa puolue, jolla on 2/3 enemmistö sekä kansalliskokouksessa että kansallisneuvostossa, voi muuttaa perustuslakia ilman muiden puolueiden suostumusta. Käytännössä merkitys lienee pikemminkin psykologinen. SWAPO:n pienentynyt kannatus antaa oppositiolle enemmän elintilaa ja inspiroinee myös Namibian nuorisoa poliittiseen osallistumiseen.

Topias Tamminen, Julia Noschis ja Petrus Mwandingi matkustivat Pohjois-Namibiaan, missä he kiersivät yhteensä yhdeksällä äänestyspaikalla.

Tilanne ennen vaaleja

Noin 2,49 miljoonasta namibialaisesta vaaleihin oli rekisteröitynyt 1,36 miljoonaa äänestäjää. Heistä lähes kolmasosa edustaa niin kutsuttua Born Free -ryhmää eli nuoria aikuisia, jotka ovat syntyneet itsenäiseen Namibiaan. Naisia oli rekisteröitynyt 720 000, miehiä 640 000.

Vaaleihin valmistautuminen sujui maltillisesti. Julkista keskustelua herättivät lähinnä viime metreillä julkisuuteen tulleet korruptiosyytökset, sähköiset äänestyslaitteet ja presidentinvaalikilpaan yllättäen lähtenyt hammaslääketieteen tohtori Panduleni Itula.

Vuonna 1971 SWAPO-puolueeseen liittynyt Panduleni Itula on viimeisten vuosien aikana kritisoinut oman puoleensa johtoa ja toiminnan läpinäkymättömyyttä. Alkuvuodesta Itula uhkaili lähtevänsä ehdolle, mikäli toiminta puoleen sisällä ei muuttuisi. Lopulta hän ilmoittautui presidentinvaaliin sitoutumattomana ehdokkaana. Vastaanotto oli ristiriitaista. Yhtäällä iloittiin, että yllätysehdokas lisää vaalien demokraattisuutta ja kiinnostavuutta. Toisaalla oppositiopuolueiden edustajat kyseenalaistivat Itulan ehdokkuuden ”itsenäisenä” kandidaattina – onhan hän vielä SWAPO:n jäsen.

Aivan vaalien aattona maassa puhkesi mittava korruptioskandaali, jonka myötä kalastusministeri Bernhard Esau ja oikeusministeri Sacky Shangala joutuivat eroamaan. Skandaalin juuret juontavat 2010-luvun alkupuolelle, kun islantilaisyritys Samherji käynnisti liiketoimintaa Namibiassa, ja vuonna 2014 laadittuun Namibian ja Angolan väliseen kalastuskiintiösopimukseen. Sopimuksen perusteella Namibia maksoi Angolalle rannikon kalastuskiintiöistä. Mediatietojen mukaan poliitikot ja heidän lähipiirinsä hyötyivät myymällä kiintiöitä yksityisille kalastusyrityksille ohi virallisen järjestelmän. Vaikka korruptioepäilyt ovat nyt kulminoituneet kalastusministeri Esauhun ja oikeusministeri Shangalaan, on tutkinnan alla joukko muitakin vaikutusvaltaisia paikallisia liikemiehiä ja poliitikkoja. Al Jazeeran 1.12. julkaisema dokumentti Anatomy of a Bribe kertoo lähemmin skandaalista. Se on katseltavissa YouTuben kautta.

Vaalien alla pääsanomalehti The Namibian kannusti kansalaisia vaatimaan hallitukselta lisää korruptionvastaisia toimia. Mediassa arvosteltiin runsaasti sitä, ettei presidentti Geingob tarttunut asiaan. Geingob on aiempien lahjusepäilyiden kohdalla puolustautunut, ettei hän presidenttinä voi toimia tuomarina, vaan sitä varten maassa on itsenäinen tuomioistuin ja korruptionvastainen komissio ACC. Muutama päivä kalastussektorin korruptiouutisten jälkeen Windhoekissa järjestettiin aiheen tiimoilta spontaani mielenosoitus, mikä on harvinaista Namibiassa.

Päivän aikana vierailimme myös Windhoekin keskusvankilassa.

Vaalipäivän havainnointi Windhoekissa ja Pohjois-Namibiassa

Namibiassa oli vaalipäivänä keskiviikkona 27.11. yhteensä 2 831 liikkuvaa äänestyspaikkaa ja 1 410 kiinteää vaalihuoneistoa. Vaalipiirejä oli 121.

Jalkauduimme eri puolille maata osana EU-delegaation koordinoimaa epävirallista tarkkailijaryhmää (”diplomatic watch”). Vierailimme yhteensä viidellätoista äänestyspaikalla niin Windhoekin seudulla kuin Namibian pohjoisosissakin. Päähavaintomme oli, että vaalit sujuivat rauhallisesti vaalisalaisuutta kunnioittaen.

Monet namibialaiset saapuivat jonottamaan äänestyspaikoille jo aamuyön tunteina. Halu äänestää oli käsin kosketeltava. Ennen kuin vaalihuoneistot avautuivat seitsemältä, puolueiden edustajat, toimittajat ja vaalitarkkailijat olivat tervetulleita seuraamaan sähköisten äänestyslaitteiden tarkastusta ja sinetöintiä. Jokaisella äänestyspaikalla järjestystä vahti joko poliisi tai muu järjestyksenvalvoja. Lisäksi vaalitoimitsijoiden työtä valvoivat puolueiden lähettämät tarkkailijat. Liikkeellä oli runsaasti sekä SWAPO:n, oppositiopuolueiden että presidenttiehdokas Itulan edustajia.

Monilla äänestyspaikoilla ongelmia tuottivat sekä äänestäjien henkilöllisyyden todentamisessa käytetyt skannerit että sähköiset äänestyslaitteet. Edellisissä vaaleissa vuonna 2014 Namibia oli ensimmäinen valtio Afrikassa, joka otti käyttöön sähköisen äänestyksen. Laitteiston käyttö herätti paljon reaktioita vaalien alla myös tällä kertaa. Osa kriitikoista kyseenalaisti vaalien luotettavuuden, osa laitteiston käytettävyyden. Epävarmuustekijöistä johtuen moni toivoi paluuta perinteiseen paperiseen äänestystapaan. Presidenttiehdokas Itula jopa haastoi ECN:n oikeuteen vaalipäivän alla äänestyslaitteiden vuoksi. Syytteet kuitenkin hylättiin, ja lopulta vaalit toteutettiin suunnitellusti sähköistä järjestelmää hyödyntäen. Vaalipäivänä saimme huomata, että koneiden käyttö oli vaikeaa etenkin vanhuksille. Todistimme myös joitakin muita niiden käyttöön liittyviä haasteita kuten ongelmia akkujen kanssa.

Äänestysprosentista huolimatta oli ilahduttavaa huomata, että kansaa oli lähtenyt vaaliuurnille runsain mitoin. Päivän aikana jonot kasvoivat, ja monet kertoivat odottaneensa äänestysvuoroaan jopa kahdeksan tuntia. Kaikilla äänestyspaikoilla vanhuksille ja muille erityisryhmille oli kuitenkin varattu oma odotusalueensa. Monet olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, ja ilmassa oli vaalijuhlan tuntua. Päivän taittuessa alkuiltaan tunnelma sekä vaalihuoneiden sisällä että ulkona kiemurtelevissa jonoissa oli osittain turhautunut ja väsynyt. Iltayhdeksältä, kun äänestyspaikkojen oli määrä sulkeutua, oli paikoin jonossa vielä satoja ihmisiä. Monet vaalihuoneistot sulkeutuivatkin lopulta vasta seuraavan vuorokauden puolella.

Runsas kaikenikäisten äänestäjien määrä ja vaalipäivän humu viestivät siitä, että namibialaisilla on halu vaikuttaa maansa asioihin – oli kyse sitten uuden suunnan etsimisestä tai vanhan kunnioittamisesti.

Suurlähettiläs Pirkko-Liisa Kyöstilä, Ruotsin Pretorian-suurlähetystön II-virkamies Ami Larsson Jain, Johanna Unha-Kaprali ja Jacob Borssén Namibian tiede- ja teknologiayliopiston (NUST) äänestyspisteellä.

 

Pirkko-Liisa Kyöstilä, suurlähettiläs
Topias Tamminen, ohjelmakoordinaattori
Johanna Unha-Kaprali, edustuston päällikön sijainen
Suomen suurlähetystö, Windhoek