Namibian kaivos- ja energiasektorit tarjoavat suomalaistoimijoille monia mahdollisuuksia

Namibian maaperässä on runsaasti mineraaleja. Talouden kulmakivi onkin kaivosteollisuus, yksi kansantalouden pääsektoreista. Sen osuus bruttokansantuotteesta on noin kymmenennes ja viennistä peräti puolet.

Kaivosteollisuuden kehittämisellä on ollut suuri merkitys itsenäistymisen jälkeiselle nopealle talouskasvulle, mutta viimeiset kaksi vuotta Namibia on kärsinyt taantumasta. Kaikesta huolimatta kaivossektorin lähitulevaisuus näyttää valoisalta: tämän vuoden luvut ovat toistaiseksi olleet vahvasti plussalla.

Namibian energiasektori on murroksen edessä, sillä sähkönkulutus maassa on kolminkertaistunut 2000-luvulla. Tuotantokapasiteetti on käytännössä täysin riittämätön kasvavan kysynnän edessä, ja tällä hetkellä valtaosa sähköstä joudutaankin tuomaan naapurimaista. Valtaosa Namibian itse tuottamasta sähköstä on peräisin vesivoimasta. Myös fossiilisten polttoaineiden osuus on suuri. Aurinko- ja tuulivoiman osuus on kasvussa, mutta ne edustavat edelleen alle kymmenennestä kokonaistuotannosta.

Suomalaiselle osaamiselle voisi olla kysyntää monien kaivos- ja energiasektoreiden haasteiden ratkaisemisessa. Erityisesti uusiutuvat energiamuodot tarjoavat monia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisyrityksille

Kuva: Alex Derr/Flickr

Kaivossektori

Namibia lukeutuu kansainvälisesti merkittävimpiin korkealuokkaisten timanttien tuottajiin. Ulkomaisten sijoitusten ja vientitulojen näkökulmasta tärkein hyödyke on uraani. Namibia on ollut vuosia maailman neljänneksi suurin uraanin tuottaja. Muita tärkeitä vientiartikkeleja ovat kuparimalmi, kulta, lyijy ja sinkki. Tulevaisuudessa merkittäviä lisätuloja voisivat tuoda niin kutsut akku- ja patterimineraalit kuten litium, grafiitti, koboltti, kadmium ja nikkeli.

Kaivos- ja malminetsintäyhtiöt työllistivät viime vuonna pysyvästi noin 10 000 henkilöä. Merkittäviä kaivoksia on yli kaksikymmentä eri puolilla maata. Valtion kaivosyhtiö on nimeltään Epangelo Mining Company. Lisäksi valtiolla on suuria omistusosuuksia muissa kaivosalan yrityksissä. Esimerkiksi Namdeb Diamond Corporationin omistavat yhdessä Namibian valtio ja De Beers, 50:50-osuuksin. Niin De Beersin liiketoiminnan historia kuin kaivossektorin juuret ylipäätään juontavat Namibiassa siirtomaavallan ajalle. Saksalaiset perustivat maahan useita timanttikaivoksia 1900-luvun alussa, jotka siirtyivät myöhemmin eteläafrikkalaisomistukseen, lopulta osaksi De Beersiä.

Muita maassa tänä päivänä toimivia kansainvälisiä yrityksiä ovat muun muassa Areva, B2Gold, Dundee Precious Metals, Rio Tinto ja Vedanta Resources. Suomalaisyrityksistä maassa ovat aktivoituneet esimerkiksi Metso, Outotec ja Robit Rocktools.

Kaivosteollisuuden kehittämisellä oli suuri merkitys itsenäistymisen jälkeiselle nopealle talouskasvulle. Viimeiset kaksi vuotta Namibia on kuitenkin kärsinyt taantumasta. Yhtenä syynä tähän on uraanin laskenut maailmanmarkkinahinta. Kaikesta huolimatta kaivossektorin lähitulevaisuus näyttää valoisalta. Viime vuonna kasvua oli 12 prosenttia ja tämänkin vuoden luvut ovat olleet vahvasti plussan puolella. Kehitys vuoden 2018 toisella neljänneksellä oli itse asiassa voimakkainta sitten vuoden 2012 – taustalla timantti- ja uraaniteollisuuden menestys.

Kaivosalan toimintaa ohjaa kaivos- ja energiapolitiikasta vastaava ministeriö, jonka johdossa on alkuvuodesta 2018 lähtien ollut ministeri Tom Alweendo. Namibia uudistaa parhaillaan kaivostoimintaa käsittelevää lainsäädäntöään. Voimassa olevat keskeiset lait ovat Minerals (Prospecting and Mining) Act (1992), Diamond Act (1999) ja Minerals Development Fund of Namibia Act (1996).

Namibiassa toimii kaivosalan kauppakamari, Chamber of Mines of Namibia. Kauppakamarin tilastojen mukaan sen jäsenet maksoivat valtiolle yhtiöveroja ja rojalteja yhteensä noin 215 miljoonaa euroa vuonna 2017. Tämän lisäksi yritykset maksavat myös vientimaksuja ja muita veroja. Kaiken kaikkiaan valtion kaivosteollisuudesta saamat tulot olivat viime vuonna arviolta 325 miljoonaa euroa. Kaivosyhtiöiden yritysverotusaste on 37,5 prosenttia ja timanttiteollisuuden 55 prosenttia. Namibiassa järjestetään vuosittain kaivosalan messut, Mining Expo and Conference.

Kuva: jbdodane/Flickr

Energiasektori

Eteläisen Afrikan mailla on oma energiapoolinsa, Southern Africa Power Pool (SAPP).  Liittymän jäsenenä Namibialla on pääsy yhteisiin energiamarkkinoihin. Namibia on tällä hetkellä vahvasti riippuvainen energian tuonnista. Sitä tuodaan naapurimaista SAPP-järjestelyn puitteissa. Vuonna 2017 maan energiatarpeesta 41 prosenttia tuotettiin paikallisesti ja loput tuotiin ulkomailta. Suurin osa tuontienergiasta ostetaan eteläafrikkalaiselta Eskomilta. Energiatarpeiden kasvaessa myös naapurimaissa tähän strategiaan liittyy yhä enemmän riskejä.

Valtion energiayhtiö NamPower vastaa sähkön tuotannosta, siirrosta ja osittain myös jakelusta. NamPowerilla on monopoliasema. NamPowerin suurimmat voimalaitokset ovat Ruacanan vesivoimala Angolan rajalla (330 MW), Van Eckin hiilivoimala Windhoekissa (120 MW, tuotanto 30 MW) sekä Paratusin ja Anixasin dieselvoimalat rannikolla (yhteensä 38,5 MW). Suunnitteilla olevista hankkeista toteutuessaan merkittävin olisi Baynesin vesivoimala Angolan rajalla (360 MW). Namibia toimii yhden ostajan mallilla eli NamPower on maassa ainoa energian ostaja. Sähkön jakelusta vastaa pääasiassa parikymmentä alueellista viranomaista, joista suurin on Windhoekin kaupunki. Jakelutoiminnassa on mukana kolme yritystä, joiden osakkeenomistajia ovat paikallisviranomaiset ja NamPower.

Valtaosa Namibian itse tuottamasta sähköstä on siis peräisin vesivoimasta. Myös fossiilisten polttoaineiden osuus on suuri. Vesivoimaa lukuun ottamatta muiden uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen on vielä vähäistä. Aurinko- ja tuulivoiman osuus on kasvussa, mutta ne edustavat edelleen alle kymmenennestä kokonaistuotannosta. Yksityisiä energiantuottajia (IPP) toimii maassa muutamia. Suunnitelmissa on, että vuonna 2020 IPP-tuotantokapasiteetti olisi yhteensä 183 MW. Sopimuksia uusiutuvan energian projekteista on allekirjoitettu yhteensä parinkymmenen tahon kanssa, 175,5 MW:n edestä.

Namibiasta löytyy merkittäviä maakaasuvarantoja. Kudun kaasukenttä Namibian aluevesillä voisi tukea 800 MW:n voimalaitosta yli 20 vuotta ja parantaa merkittävästi Namibian energiatasapainoa. Kaasuvarantojen hyödyntämiseen liittyy kuitenkin monia epävarmuustekijöitä. Varannot esimerkiksi sijaitsevat syvällä merenpinnan alapuolella, joten niiden hyödyntäminen olisi kallista ja vaikeaa. Hallitus kieltäytyi hiljattain rahoittamasta hanketta ja pyysi NamPoweria lopettamaan sen edistämisen. Arvioiden mukaan myös Namibian öljyvarannot saattavat olla erittäin merkittävät. Viime vuosina maan aluevesillä on tehty useita koeporauksia, jotka eivät kuitenkaan ole tuottaneet tulosta pienten hiilivetymäärien tuotantoa lukuun ottamatta. Monet kansainväliset öljy-yhtiöt ovat läsnä Namibiassa.

Energiasektorin toimintaa ohjaa kaivos- ja energiapolitiikasta vastaava ministeriö. Sen johdossa on alkuvuodesta 2018 lähtien ollut ministeri Tom Alweendo. Energiasektorin lainsäädäntöä on pyritty viime vuosina uudistamaan. Keskeisin voimassa oleva laki on Electricity Act (2007). Electricity Control Board (ECB) määrittää NamPowerin tariffit ja myöntää lisenssit sähköntuottajille. Sen viisi jäsentä nimittää kaivos- ja energiaministeri. Namibian energiainstituutti (NEI) koordinoi puolestaan alan tutkimusta.

Namibia julkisti kansallisen energiasuunnitelmansa viime vuonna. Pitkän tähtäimen tavoitteena on kasvattaa kotimaista tuotantoa ja vähentää riippuvuutta tuontienergiasta. Lyhyellä tähtäimellä Namibia pyrkii lisäämään tuotantoa 300 MW:lla vuoteen 2022 mennessä. Toinen painopiste on sähkön siirron ja sen saatavuuden helpottaminen. Noin 75 prosentilla kaupunkien asukkaista on sähköä, maaseudulla vain neljäsosalla. Hallitus on myöntänyt varoja nykytilan parantamiseksi, mutta tästä huolimatta maaseudun sähköistäminen on edennyt hitaasti.

Kuva: Toni Aaltonen

Suomen ja Namibian yhteistyö

Suomen ja Namibian välinen kaivossektorin yhteistyö alkoi 1990-luvulla, jolloin muun muassa namibialaisia geologeja koulutettiin Helsingin yliopistossa. GTK toteutti yhdessä Namibian Geologisen tutkimuslaitoksen (GSN) kanssa kartantuotantojärjestelmän (GIS) ja sen avulla uusia geologisia karttoja. Lisäksi GTK koulutti GSN:n geologeja ja kartanpiirtäjiä uuden teknologian käyttöön. Vuosina 2010–2013 toteutettiin GTK:n ja Namibian kaivos- ja energiaministeriön välinen hanke Namibian uraanipolitiikan ja lainsäädännön päivittämiseksi kansainvälisten standardien mukaiseksi. Hankkeen ensisijaisena tavoitteena oli lisätä uraanin louhintaa ja prosessointia valvovien viranomaisten osaamista ja kapasiteettia toimia kansainvälisten säädösten edellyttämällä tavalla. Toisena tavoitteena oli uudistaa mineraalivarojen hallintaan suunniteltu tietokantajärjestelmä sekä antaa siihen tarvittava koulutus. Vuosina 2014–2017 toteutettiin toinen hanke Namibian mineraalisektorin kestävän kehityksen tukemiseksi. Namibian kaivos- ja energiaministeri Erkki Nghimtina vieraili Suomessa vuonna 2009 elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen kutsusta.

Suomen ja Namibian välillä on ollut jonkin verran yhteistyötä energiasektorilla. Esimerkiksi VTT:llä oli vuosina 2011–2013 hanke, jolla tuettiin Namibian energiapolitiikan päivittämistä. Hankkeessa koottiin ensimmäistä kertaa IEA-standardin mukaiset tilastot Namibian energiasektorista.

Parhaillaan on käynnissä YK:n teollisuusjärjestö UNIDO:n ns. "puskahanke" Promoting sustainable bush-processing value chains in Namibia, missä tutkitaan akaasiapensaan hyödyntämistä eläinrehun ja mahdollisesti myös hiilen tuotannossa. Hankkeeseen on korvamerkitty 700 000 euroa ulkoministeriön rahoitusta ja siinä on mukana suomalaisyrityksiä.

Namibia on yksi energia- ja ympäristökumppanuuskohdemaista (Energy and Environment Partnership, EEP). Tammikuussa 2018 toimintansa aloittanut EEP Trust Fund toimii pohjoismaisen kehitysrahaston NDF:n alaisuudessa Helsingissä. Uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen keskittyvä rahasto on jatkoa Suomen luomalle EEP-ohjelmalle, jota Suomi on tukenut 21,5 miljoonalla eurolla vuosina 2010–2017. EEP-ohjelman puitteissa Namibiassa on ollut useita energia-alan hankkeita. Lisäksi käynnissä on BEAM-hanke Fusion Grid: Electricity and Connectivity for Entrepreneurs in Rural Communities, jossa on mukana lukuisia suomalaistoimijoita.

Suurlähetystö tukenut myös Satakunnan ammattikorkeakoulun koordinoimaa EU-rahoitteista hanketta SME Aisle: Exports of shipbuilding, maritime and logistics, renewable energy, automation and ICT from Central Baltic to the Southern African markets using Namibia as a stable entry point, joka on käynnissä vuosina 2018–2021.

Kuva: Jukka Rapo

Suomalaisten mahdollisuudet Namibiassa

Suomalaiselle osaamiselle voisi olla kysyntää monien Namibian kaivos- ja energiasektorien ongelmien ratkaisemisessa.

Yksi suurimpia kaivosalan kehityshaasteita on ilmasto, joka lukeutuu maailman kuivimpiin. Veden puutteen ohella polttoaineen ja sähkön saatavuusongelmat ovat hidastaneet kaivosalan kasvua. Lisäksi ammattitaitoisen työvoiman puute on huutava niin kaivos- kuin muillakin sektoreilla Namibiassa.

Osa yrityksistä myös toimii edelleen ympäristöä ja herkkiä ekosysteemejä vahingoittavalla tavalla. Muun muassa vanhojen kaivosten sulkeminen ekologisesti olisi tärkeää. Asiantuntijoiden mukaan Namibian tulisi panostaa arvoketjujen kehittämiseen.

Tulevaisuuden toimialoja voisivat olla vaikkapa puolijalokivien ja metallien jalostus. Maan olisi myös hyvä laatia kaivostoiminnan strategia. Tämän toimeenpanon tukemiseksi esimerkiksi verotuskysymyksiä tulisi tarkastella uudelleen ja turvata samalla paremmin investoijien intressit.

Erityisesti uusiutuvat energiamuodot tarjoavat monia liiketoimintamahdollisuuksia. Namibialla olisi potentiaalia etenkin aurinkoenergian kehittämisessä. Auringonpaisteen määrässä ja sen intensiteetissä Namibia on maailman kärkeä: aurinko paistaa yli 300 päivänä vuodessa. Harvaan asutussa maassa sen kehittäminen vaikuttaisi itsestään selvältä vaihtoehdolta etenkin maaseudun sähköistämiseen. Viimeisen viiden vuoden aikana aurinkoenergian tuotanto onkin lähes kolminkertaistunut ollen tällä hetkellä yhteensä 37 MW.

Lisäksi tuuli on valtava voimavara: pitkä rantaviiva tarjoaa erinomaisen ympäristön tuulivoiman tuottamiseen. Sen hyödyntäminen on edelleen vähäistä, mutta maan ensimmäinen suuri tuulipuisto (5 MW) Lüderitzin kaupungissa on nyt valmistunut.

Myös biomassa tarjoaa mahdollisuuksia. Noin viidesosa Namibian kuluttamasta energiasta on biomassapohjaista. Sitä käytetään enimmäkseen kotitalouksien lämmityksessä ja ruoanlaitossa. Myös NamPower aikoo hyödyntää biomassaa tulevaisuudessa sähkön tuotannossa.

NamPower järjesti hiljattain tilaisuuden, jossa kerrottiin kiinnostuneille yrityksen tulevaisuuden suunnitelmista. Monet lyhyen tähtäimen (2–4 vuotta) projektit on lyöty lukkoon, mutta yritys on valmis keskustelemaan erityisesti pidemmän aikavälin (5+ vuotta) aikomuksistaan. NamPower on osoittanut kiinnostusta erityisesti aurinkoenergiaa ja energian varastointiin keskittyneitä ratkaisuja kohtaan. Lyhyen aikavälin projekteista 20 MW aurinko- ja 50 MW tuulienergiaa on tarkoitus asettaa tarjouskilpailuun niin, että tuotanto alkaisi vuosina 2020–2022.

Kuva: jbdodane/Flickr
energia
polttoaineet
tuulienergia
vientiyritykset