Namibian ajankohtainen tilanne

Kuva: Werner Bayer
Windhoek on yli 300 000 asukkaan eläväinen kaupunki.

Namibian talvikuukaudet osuvat Suomen kesään ja ovat aktiivisen työskentelyn kausi maassa. Tapahtumia on paljon, virallisia vieraita otetaan vastaan ja turistit matkustavat eri puolilla luonnonkaunista maata. Tässä raportissa kuvataan tunnelmia vuoden kiireisimpiin lukeutuvan ajanjakson keskellä.

Namibia sijoittuu monella yhteiskunnallista kehitystä mittaavalla asteikolla afrikkalaisittain korkealle. Silti se on yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista. Naisiin kohdistuva väkivalta, epäoikeudenmukainen maanjako sekä korkea nuorisotyöttömyys huolestuttavat namibialaisia.

Maan poliittisia tunnusmerkkejä ovat vakaus ja ennakoitavuus. Nykyjärjestelmä, jossa valta-asema on yhdellä puolueella, kantaa näillä näkymin lähivuodet. Parlamentin ulkopuolelle on syntynyt nuorten vetämää liikehdintää, joka ennakoi poliittista muutosta.

Loppuvuoden merkittäviä tapahtumia ovat Namibian isännöimä SADC-huippukokous, josta käynnistyy Namibian vuoden mittainen puheenjohtajuuskausi. Lokakuussa pidetään tärkeä kansallinen maanomistuskonferenssi, jonka suhteen odotukset ovat korkealla.

Talouden ongelmat jatkuvat, mutta kaikesta huolimatta tänä vuonna saatetaan nähdä maltillisia kasvulukuja. Namibian keskuspankin viimeisimmän ennusteen mukaan 0,6 prosentin BKT-kasvun katsotaan olevan mahdollista.

Politiikan talvesta 2018

Namibia poikkeaa useasta muusta Afrikan maasta muun muassa sen vuoksi, että se on poliittisesti vakaa valtio, eikä radikalismia tai terrorismia ole vielä esiintynyt. Valta-asemassa on yksi puolue Swapo, ja näin on ollut maan itsenäistymisestä vuodesta 1990 lähtien. Afrikan muut vapautusliikkeet eivät ole pystyneet pitämään kiinni suosiostaan Swapon tavoin. Namibiassa järjestetyt parlamentti- ja presidentinvaalit on kansainvälisesti arvioitu vapaiksi ja rehellisiksi. Oppositiopuolueita on syntynyt, mutta ne ovat yksi toisensa perään kuivuneet kokoon ja perustajat palanneet useimmiten Swapon huomaan. Nykyjärjestelmän myönteinen puoli Namibiassa on edellä mainittu vakaus sekä ennakoitavuus. Namibiassa ei ole kapinoitu perheiden sisällä, vaan nuorten tullessa äänestysikään he ovat omineet vanhempiensa äänestysmallin. On nähtävissä, että Swapo tulee pitämään asemansa loppuvuodesta 2019 pidettävissä vaaleissa ja mahdollisesti vielä vuonna 2024. Nuorelle valtiolle poliittinen ja yhteiskunnallinen vakaus on ollut ensiarvoisen tärkeää. Kansakunta on voinut keskittyä oman maansa pystyttämiseen poliittisten kiistojen ja levottomuuksien sijasta.

Presidentti Hage Geingobilla on käynnissä neljäs vuosi Namibian valtion päämiehenä. Hän vakautti omaa asemaansa viime marraskuussa tultuaan valituksi Swapon puheenjohtajaksi. Lisäksi Geingobin muodostama tiimi sai vahvan tuen Swapon puoluekokoukselta. Edessä ovat ensi vuoden parlamentti- ja presidentinvaalit, joissa Swapon nykysääntöjen mukaisesti presidentti Geingob tulee valituksi toiselle presidenttikaudelleen. Geingobin kolmesta ensimmäisestä presidenttivuodesta on tehty tutustumisenarvoinen selvitys(Linkki toiselle web-sivustolle.), joka avaa hänen poliittisia tavoitteitaan ja kansalle antamiaan lupauksia, sekä niiden toteutumista.

Namibian tiedotusvälineet edustavat vapaata lehdistöä ja pärjäävät hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Media pitää kansalaisia hyvin informoituina julkaisemalla monipuolisia analyysejä maan kehityksestä ja kirjoittamalla säännöllisesti erilaisista epäkohdista. Viime aikoina otsikoihin nousseita vaikeita aiheita ovat olleet muun muassa kansallisen lentokentän uudistamiseen liittyvä epäonnistunut tarjouskilpailu, SME-pankin likvidointi sekä kadonneet kansalliset opintotukirahat. Tämä heijastanee muutosta julkisessa keskustelussa ja asenteissa valtion varojen käyttöä kohtaan. Presidentti Geingob on eri julkisissa tilaisuuksissa puhunut sananvapauden puolesta. Samalla presidentti on toivonut, että Namibian lehdistö kirjoittaisi enemmän myös sellaista, josta kansalaiset voivat oppia humpuukin sijasta. Maailman lehdistönvapausindeksissä Namibia sijoittui vuonna 2018 sijalle 26/180. Sijoitus laski viime vuodesta kahdella pykälällä, mutta on edelleen toiseksi paras Afrikassa.

Järjestelmästä johtuen Namibian poliittinen tilanne ei heilahtele, eikä merkittäviä poliittisia uutisia ole kerrottavana kuin harvakseltaan. Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan tavalla tai toisella seuraavalla vuosikymmenellä. Itsenäistymisen taistellut sukupolvi on pikkuhiljaa siirtymässä pois päivänpolitiikasta voimien ja päivien ehtyessä. Viimeisin lähtijä on Namibian entinen pääministeri ja ulkoministeri Theo-Ben Gurirab, jonka hautajais- ja muistotilaisuuksia vietettiin tämän muistion kirjoittamisen aikoihin.

Namibian suurimmat ongelmat köyhyys, eriarvoisuus ja työttömyys koskettavat kipeästi nuoria, joista liian monet ovat marginalisoitumassa. Parlamentin ulkopuolelle on syntynyt nuoremman sukupolven käynnistämää liikehdintää, joka nostaa rohkeasti vaikeita kysymyksiä päivänvaloon ja julkiseen keskusteluun. Vuonna 2014 perustettu AR (Affirmative Repositioning) ja LPM (Landless People's Movement), jonka toiminta käynnistyi vuosituhannen alkupuolella UNAM:ssa opiskelijoiden keskuudessa, ovat tällä hetkellä tunnetuimmat kansanliikkeet. Niiden tavoitteena on parantaa Namibian sosiaalisia ja taloudellisia oloja ratkaisemalla köyhyyden ja työttömyyden juurisyitä. AR:n keulahahmo Job Amupanda ja LPM:n Bernadus Swartbooi esiintyvät säännöllisesti tiedotusvälineissä ja hyödyntävät sosiaalista mediaa toiminnassaan. Amupanda on vieraillut edustustossamme, ja hänen viestinsä (Job Amupandan koko haastattelu(Linkki toiselle web-sivustolle.) edustuston Facebookissa) meidän suuntaamme on seuraavanlainen: “We want our friends in Finland, Nordic countries and everywhere, to understand that there’s a generation that is asking for something different. It is asking for questions of poverty and underdevelopment to be addressed. It cannot be addressed by the old friends who are in power today.” 

AR ei ole perustanut poliittista puoluetta; aikaisemmat yritykset lienevät toimineet varoittavana esimerkkinä. AR:n tavoitteena on kerätä nuorison keskuudessa riittävä tuki viimeistään 2024 vaaleihin mennessä, mikä voisi johtaa nykyjohdon syrjäyttämiseen. Onnistuvatko he tässä, se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä AR:n kritiikki nykyistä poliittista johtoa kohtaan on niin terävää, että sivusta seuraavaa ajoittain kauhistuttaa. LPM:n vetäjä Swartbooi on puolestaan toiminut aikaisemmin maauudistusministeriön varaministerinä, mutta ajauduttuaan erimielisyyksiin oman ministerin kanssa hän jätti tehtävänsä ja erosi myös Swaposta.

2020-luku tuo varmasti myös muita uusia poliittisia toimijoita, liikkeitä ja mahdollisesti puolueita Namibian kartalle. Tätä indikoi myös Swapon sisäinen välienselvittely ennen marraskuista puoluekokousta. Tällä kertaa eriävät äänet painuivat vielä pinnan alle presidentti Geingobin ja hänen tiiminsä saaman vahvan kannatuksen ansiosta.

Ulkopoliitiikan näkymiä

Namibian ulkoministeriö järjestää 1–2 kertaa vuodessa tilaisuuden, jossa ulkoministeri-varapääministeri Netumbo Nandi-Ndaitwah kertoo viimeiset kuulumiset Namibian ulkopolitiikasta. Talvikauden briefaus tapahtui 13.7.2018:

Ulkoministeri antoi tilannekatsauksessaan pääpainon toiselle kansalliselle maakonferenssille, joka on ministerin mukaan ajankohtainen, tunteita herättävä ja tärkeä Namibian rauhalle ja vakaudelle. Konferenssi pidetään Windhoekissa 1.–5.10.2018 ja sitä emännöi Namibian pääministeri Saara Kuugongelwa-Amadhila yhdessä maauudistusministeriön ja muiden relevanttien hallitustoimijoiden kanssa. Konferenssi tulee tekemään politiikkalinjauksia ja hyväksymään ohjelmat, joilla reformiratkaisuja lähdetään toteuttamaan. Namibian kaikilla 14 alueella järjestettiin konsultaatiot 18.–20.7.2018. Näin halutaan varmistaa, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan konferenssin valmisteluun ja vaikuttamaan lopputulokseen. Vaikka kyseessä on kansallinen tapahtuma, sen johtopäätöksillä on alueellisia heijastusvaikutuksia, kuten Kenian suurlähettiläs muistutti ja tarjosi samalla maansa kokemuksia ja asiantuntemusta Namibian käyttöön.

Namibia isännöi SADC-valtioiden päämiesten huippukokouksen Windhoekissa 17.–18.8.2018, ja samalla Namibia saa hoidettavakseen SADC-puheenjohtajuuden vuoden ajaksi. Elokuisen huippukokouksen teemana on “Promoting infrastructure development and youth empowerment for sustainable development”.

Afrikan unioni on julistanut 2018–2028 nuorten vuosikymmeneksi. Tämä on merkittävä linjaus myös Namibialle, jonka väestöstä enemmistö on lapsia ja nuoria. Namibia allekirjoitti 1.7.2018 AU:n huippukokouksessa Mauritaniassa sopimuksen, joka tähtää maanosan vapaakauppa-alueen perustamiseen.

YK:n puolelta ulkoministeri nosti esille Afrikan maiden yhteistyön YK:n ja YK-turvallisuusneuvoston reformien edistämiseksi. Ulkoministeri painotti Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman (1325) merkitystä Namibialle ja kertoi Namibian järjestävän kansainvälisen 1325-verkoston (Global Focal Points Network) kolmannen tapaamisen ensi vuonna.

Vuoden 2018 ensimmäinen puolivuotisjakso on ollut poikkeuksellisen vilkasta vierailukautta Namibialle. Angolan, Botswanan, Zimbabwen ja Länsi-Saharan presidentit, Jamaikan pääministeri, Afrikan Unionin puheenjohtaja sekä Venäjän ulkoministeri ovat vierailleet Namibiassa. Presidentti Geingob teki puolestaan valtiovierailun Kiinaan maalis–huhtikuun vaihteessa. Kiinan näkyvyys Namibiassa sekä merkitys kauppakumppanina on kasvava.

Kuva: Eveliina Fors
Kirahvit Windhoekin lähistöllä.

Valoa tunnelin päässä?

Namibian talous on ollut alamäessä kahden viime vuoden ajan. Syitä tähän ovat muun muassa maailman heikko taloustilanne, naapurimaiden haasteet sekä epävarmat sääolosuhteet. Myös uraanin alhaisella maailmanmarkkinahinnalla on ollut vaikutusta hiipuneeseen talouskasvuun. Finanssiongelmiin on kuitenkin löytynyt apua kansainvälisiltä markkinoilta. Afrikan kehityspankki myönsi Namibialle juuri US$ 217,8 miljoonan lainan budjettikaudelle 2018/19. Lisäksi esimerkiksi Kiina on myöntänyt lainoja auliisti.

Nähtäväksi jää, onnistuuko istuva hallitus nostamaan talouden uuteen nousuun. Ainakin tälle vuodelle on ennustettu maltillisia kasvulukuja. Namibian keskuspankin viimeisimmän ennusteen mukaan 0,6 prosentin kasvun katsotaan olevan mahdollista. Ensi vuodelle povataan jo 1,9 prosentin kasvua. Eniten positiivista liikehdintää arvioidaan tapahtuvan kaivosteollisuudessa sekä viestintä- ja liikennesektoreilla. Myös esimerkiksi energiapuolelle ja karjatalouteen ennustetaan plussalla olevia lukuja. Sen sijaan keskuspankin aikaisemmin tänä vuonna tekemän ennusteen kasvuluvut hotelli- ja ravintola-alalla sekä muovinvalmistuksessa ovat tuoreimmassa prognoosissa jo miinuksella.

Namibian kansantalouden pääsektorit ovat kaivostoiminta, kala- ja maatalous sekä turismi. Niin ikään julkinen sektori on huomattava työllistäjä. Namibian bruttokansantuote oli US$ 13,3 miljardia vuonna 2017. Samana vuonna kauppataseen alijäämä oli noin US$ 1,4 miljardia viennin kokonaisvolyymin ollessa noin US$ neljä miljardia. Mineraalisektorin osuus BKT:sta on noin kymmenennes ja viennistä peräti puolet. Timanttien, kuparimalmin, kullan, uraanin ja muiden mineraalien ohella tärkeitä vientiartikkeleita ovat maataloustuotteet. Näistä keskeisimpiä ovat kala, liha, olut ja viinirypäleet. Merkittävimmät tuontituotteet ovat puolestaan polttoaineet, ajoneuvot, raakatimantit sekä -kupari.

Namibia on virallisesti pieni avoin talous, joka on hyvin riippuvainen naapurimaiden talouskehityksestä. Etenkin Etelä-Afrikan ja Angolan merkitys on huomattava. Maan ylivoimaisesti tärkein talouskumppani on Etelä-Afrikka, mutta Kiinan merkitys on kasvussa. Vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen kauppatilastoissa se kiilasi Etelä-Afrikan ohitse Namibian merkittävimpänä vientikohteena. Muita keskeisiä partnereita ovat Sveitsi, Botswana, Sambia ja EU.

Suomen ja Namibian välinen kauppa on vielä suhteellisen vaatimatonta, ja vuosittaiset vaihtelut ovat olleet suuria. Osa Suomen viennistä kulkee Etelä-Afrikassa olevien tytäryhtiöiden kautta, eikä näy maidemme välisissä kauppatilastoissa. Vienti Suomesta Namibiaan on ollut vuositasolla keskimäärin kahdeksan miljoonan euron luokkaa kuluneen viiden vuoden aikana. Suomesta on viety lähinnä koneita, laitteita ja polttoainetta. Tuonti Namibiasta on pysytellyt alle miljoonan euron tasolla. Suurimpia tuontiluokkia ovat olleet lihatuotteet sekä hedelmät ja pähkinät. Suurlähetystö edistää parhaillaan Suomen ja Namibian välistä sopimusta kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi.

Hiipunut talouskasvu on tuonut mukanaan isoja leikkauksia maan budjettiin, joista osa on toivotettu tervetulleiksi hyödyllisinä uudistuksina. Kriitikoiden mukaan leikattavaa riittää, sillä suuri osa valtion menoista kuluu julkisen hallinnon ylläpitämiseen. Vuonna 2018 esimerkiksi ilmoitettiin, että valtion virkamiesten virkamatkoja aletaan säännöstellä. Julkisen sektorin raskasta kulutusta on leikattu muutoinkin. Vuoden 2018/19 talousarviossa merkittävimmät säästöt kohdistuvat liikenteeseen ja korkeakoulutukseen.

Säästökuurista huolimatta neljäsosa valtion budjetista osoitetaan edelleen koulutukseen. Tämän jälkeen suurimmat menot ovat valtionvarain-, sosiaali- ja terveys- sekä puolustusministeriöillä. Puolustusmenot ovat prosentuaalisesti maailman korkeimpien joukossa, ja niitä on kritisoitu runsaasti. Maailmanpankin mukaan puolustukseen suunnattiin 4,2 prosenttia BKT:sta vuonna 2016. Valtionvelan osuus BKT:sta on kasvanut dramaattisesti. Budjettivuonna 2014/15 velkasuhde oli noin 25 prosenttia, nyt eri arvioiden mukaan jopa 45 prosenttia. Tämä on vaikuttanut Namibian luottoluokitukseen. Sekä Moody’s että Fitch ovat laskeneet luokituksiaan, jotka ovat tällä hetkellä Ba1 ja BB+.

Namibia toivottaa eurooppalaiset yritykset ja investoinnit tervetulleiksi maahan. Ulkomaisten investointien saaminen maahan olisi haastavassa taloustilanteessa entistäkin tärkeämpää. Namibia tarvitsee investointeja ja vireää yritystoimintaa sekä talouden elvyttämiseksi että uusien työpaikkojen luomiseksi. Hankaluuksia kohdataan kuitenkin monesti esimerkiksi rakennus- ja työlupien kanssa. Myös erinäiset epävarmuustekijät ovat horjuttaneet luottamusta maan tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Erityistä huolta on aiheuttanut parlamenttikäsittelyä odottava tasavertaisen taloudellisen voimaannuttamisen lakiesitys NEEEF (National Equitable Economic Empowerment Framework Bill). Tavoitteena on nostaa aikaisemmin heikossa asemassa olleita köyhiä ja marginalisoituja ryhmiä mukaan liike-elämään. Heille on tarkoitus taata erityisiä etuja edistäen samalla paikallisten yritysten mukaanpääsyä edullisiin ja kestäviin tuotantoprosesseihin – mahdollisesti ulkomaalaisten yritysten kustannuksella. Runsaasti keskustelua herätti lauseke, jonka perusteella Namibian marginalisoiduille ryhmille olisi tullut taata 25 prosentin omistusosuus yrityksistä. Huhtikuisessa State of the Nation -puheessaan presidentti Geingob kuitenkin alleviivasi, että lausekkeesta on luovuttu. Lausunnon tavoitteena oli lieventää potentiaalisten investoijien huolia.

Toinen investointihalukkuuteen vaikuttava kysymys on viime vuonna voimaan astunut laki julkisista hankinnoista. Julkisen sektorin edustajien on nyt mahdollista suunnata kilpailutukset sellaisille yrityksille, joista namibialaiset omistavat yli puolet. Käytännössä laki mahdollistaa ulkomaalaisten yritysten rajaamisen hankintaprosessien ulkopuolelle. Myös tulevaa maakonferenssia on pidetty uhkana investointien näkökulmasta.

Kaikesta huolimatta Namibian investointiympäristö on edelleen yksi Afrikan suotuisimpia. Maailmanpankin Doing Business -indeksissä Namibia on tällä hetkellä sijalla 106/190. Investointi-ilmastoon myönteisesti vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa poliittinen vakaus sekä maan hyvä ja kehittynyt infrastruktuuri.

Namibian valtio on sitoutunut edistämään talouskasvua. Maan haasteena ei ole linjausten ja suunnitelmien puute, vaan niiden toimeenpano. Tehokkuus ja seuranta ovat vielä kompastuskiviä. Virkamiehet eivät välttämättä joudu teoistaan vastuuseen, jos esimerkiksi valtion varoja on kulutettu piittaamattomasti. Myöskään erilaisten säädösten käytännön tulkinnat eivät aina vastaa avointa markkinataloutta, jollaiseksi maa virallisesti tunnustautuu.

Korruptio on suuri ongelma, joka on viime aikoina noussut lehdistössä esille toisinaan päivittäin. Kansallisia toimia sen kitkemiseksi on kritisoitu runsaasti.

Toisaalta taas joidenkin arvioiden mukaan Namibian pitkäjänteinen panostus korruption vastaiseen työhön on tuottanut tulosta, ja monien asiantuntijoiden mielestä Namibian tilanne on vielä suhteellisen hyvä. Transparency Internationalin korruptioindeksissä Namibia on viidenneksi vähiten korruptoitunut maa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kokonaissijalla 53/180. Namibiaa on kiitelty hallinnon läpinäkyvyyden vahvistamisesta sekä lainsäädäntöprosessien ripeästä edistämisestä.

Heinäkuussa uutisoitiin energiaministeri Tom Alweendon puhuneen maan parlamentille korruption haitallisista vaikutuksista. Keskustelu on tähän mennessä ollut paljolti heikon opposition varassa, joten on melko poikkeuksellista, että valtapuolueen ministeri puhuu asiasta parlamentin istunnossa. Myös presidentti Geingob on tuominnut korruption useaan otteeseen, ja on luvannut puuttua tilanteeseen. Mutta ellei epäkohtiin puututa aikaisempaa voimakkaammalla kädellä, saattaa tilanne huonontua.

Kehitystä epätasa-arvon ehdoilla

OECD:n määritelmän mukaisesti Namibia on kuulunut vuodesta 2009 ylemmän keskitulon maiden kategoriaan, mutta se ei ole vielä onnistunut ratkaisemaan köyhyyden ja syvän eriarvoisuuden juurisyitä. Parhaillaan maassa tapahtuu merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Väestö siirtyy maaseudulta kaupunkeihin paremman elintason ja elämänlaadun toivossa. Perinteet murtuvat, työt ja ammattirakenteet muuttavat muotoaan. Suvun ja kyläyhteisön tarjoamat luotettavat turvaverkot puuttuvat uusilla asuinsijoilla. Kasvuvuosista huolimatta Namibian talous ei ole pystynyt luomaan riittävää määrää työpaikkoja. Korkea työttömyys, isot tuloerot, osattomuus ja näköalattomuus ovat nuorten namibialaisten nykypäivää. Esimerkiksi nuorisotyöttömyys on pysynyt huolestuttavan korkealla (48,5 prosenttia) yleisen työttömyysasteen ollessa 37,3 prosenttia. Viime vuosien taloudellinen taantuma on entisestään heikentänyt kaikkein köyhimpien tilannetta. Uusimman Afrobarometer-mielipidemittauksen tulokset kertovat karua tarinaa: 70 prosenttia ihmisistä oli ollut ilman käteistuloja ja 47 prosenttia ilman ruokaa ainakin kerran viimeisen vuoden aikana.

Inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna Namibia on lähellä kansainvälistä keskitasoa. Silti vauraus ja hyvinvointi jakaantuvat Namibiassa todella epätasaisesti. Gini-kertoimen (59,7/100) mukaan Namibia sijoittuu tulonjakautumisessa maailman viiden epätasa-arvoisimman maan joukkoon. HIV/AIDS on yhä keskeinen ongelma koskettaen noin 13 prosenttia aikuisväestöstä.

Epätasa-arvo korostuu harvaan asuttujen maaseutukuntien ja nopeasti kasvavien kaupunkialueiden välillä. Toisaalta myös kaupungistuminen aiheuttaa uudenlaista köyhyyttä, kun kaupunkialueille syntyy epävirallista asutusta vailla toimivaa infrastruktuuria. Windhoek, joka eniten vetää puoleensa sisäistä muuttovirtaa, kärsii raaistuvasta rikollisuudesta. Nopea kaupungistuminen on johtanut niin ikään asuntopulaan ja hintojen kallistumiseen. Numbeon mukaan Windhoek on Afrikan viidenneksi kallein kaupunki asua. Korkeat asumiskulut kärjistävät edelleen eroja epävirallisille asuinalueille paremman elämän toivossa tulleiden ja keskiluokkaisten työläisten välillä.

Namibian viides kansallinen kehityssuunnitelma (National Development Plan 5, NDP5) on rakennettu YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteille (SDG), jotka astuivat voimaan vuonna 2016. Vuonna 2017 julkaistiin toimeenpanosuunnitelma NDP5:n tueksi. Suunnitelman avulla tavoitteiden toteutumista pyritään seuraamaan entistä paremmin. Presidentti Geingobia on kritisoitu siitä, ettei hän ole kolmen toimivuotensa aikansa onnistunut ajamaan kehityssuunnitelman tavoitteita riittävästi; huolimatta siitä, että hän on nostanut köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamisen nykyhallinnon prioriteetiksi. Afrobarometerin mukaan yli puolet namibialaisista on menettänyt uskonsa valtion kykyyn vastata sosiaalipoliittisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen ja työttömyyteen.

Huonon taloustilanteen takia Namibian valtio on etsinyt keinoja saada avustusta ulkomailta. Perinteisen kehitysavun virrat Namibiaan nimittäin tyrehtyivät, kun maa on nousi ylemmän keskitulon maiden kategoriaan. Viime aikoina monet tahot Namibiassa ovatkin valitelleet OECD:n luokittelun olevan epäreilu. Presidentti Geingob on käyttänyt useita puheenvuoroja kansainvälisillä foorumeilla vakuuttaakseen ulkovallat siitä, että Namibiaa ei pitäisi luokitella ylemmän keskitulotason maaksi. Budjettikaudella 2015/16 Namibian valtion vastaanottama ODA-tuki oli n. 140 M€. Saksa, USA ja EU ovat suurimmat rahoittajat. Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö Namibian kanssa päättyi vuonna 2007. Siksi Suomen kehitysyhteistyö, joka ohjataan nykyisin muiden kuin valtiollisten toimijoiden kautta, ei näy näissä tilastoissa.

Avustukset eivät kuitenkaan saavuta kaikkein köyhimpiä riittävän tehokkaasti. Kansalaisyhteiskunnan tila on Namibiassa kaventunut viime vuosina. Tämä kävi ilmi, kun kansalaisjärjestöjen edustajat kokoontuivat arvioimaan muutosta vuoden 2016 ”Kansalaisyhteiskunnan tila” -raporttiin verrattuna. Seuraavaan kansainväliseen raporttiin ilmoitetaan aiempaa alhaisemmat pistemäärät. Hankalimmaksi koetaan rahoituksen turvaaminen. Kansainvälisten avunantajien vetäytyminen ja valtion heikko taloustilanne ovat ajaneet kansalaisjärjestöt ahtaalle. Suurin osa rekisteröityneistä kansalaisjärjestöistä on toimimattomia ja vain suurimmat ja vahvimmat järjestöt jatkavat toimintaansa, nekin usein vähennetyin resurssein.

Kuva: Eveliina Fors
Windhoekin suurlähetystön rahoittaman Omba Arts Trustin edunsaaja Ekokan kylässä.

Suuri takaisku oli kansalaisjärjestöjen kattojärjestön NANGOFin sulkeminen vuonna 2016. Kansalaisjärjestöillä ei ole enää äänitorvea, joka olisi voinut vastustaa esimerkiksi tutkimustoimintaa rajoittavan Research Actin läpimenoa tai suunnitelmaa alkaa verottaa myös kansalaisjärjestöjä. Kansalaisjärjestötoiminta on siirtymässä jäsenperustaisuuteen, mutta heikon taloustilanteen seurauksena jäsenmaksuista saatavien tulojen määrä on vähentynyt. Kansalaisyhteiskunnan tilan heikkenemisen sanotaan olevan tavallista ennen vaaleja, mutta järjestöjen edustajat olivat silti huolissaan namibialaisten passiivisuudesta ja toivottivat tervetulleiksi viimeaikaiset poliittisesti sitoutumattomat liikkeet, joissa otetaan kantaa yhteiskunnan epäkohtiin.

Pelastakaa lapset -järjestön tutkimus tarkastelee maailman maiden tilannetta lasten hyvinvoinnin osalta. Tässä tutkimuksessa Namibian sijoitus on 110/175. Sijoitus on huono eikä ole parantunut viime vuodesta. Tutkimuksesta käy ilmi, että esimerkiksi teiniraskauksia ja lapsiavioliittoja ei ole onnistuttu merkittävästi ehkäisemään. Neljä tuhatta alaikäistä tyttöä keskeytti koulunsa raskauden takia vuonna 2016. 5,4 prosenttia 15–19-vuotiaista tytöistä on tällä hetkellä naimisissa. Myös äitiysterveydessä on parantamisen varaa. Lapsityöstä ei Namibian osalta ole tilastotietoa, mutta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa työtä joutuu tekemään noin viidesosa lapsista. Voitaneen olettaa Namibian sijoittuvan samaan sarjaan.

Tasa-arvoasioissa Namibia sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa hyvin. Kuitenkin naiset kohtaavat vielä monenlaista syrjintää, etenkin epäsuorasti. Naisten työttömyysaste on Namibiassa suurempi kuin miesten. Työttömyys on vakavaa etenkin nuorten naisten keskuudessa. Vuonna 2016 naisia oli työttömänä 8,5 prosenttia enemmän kun miehiä. Naisten bruttokansantulo oli vain 68 prosenttia miesten bruttokansantulosta. Tämä johtunee siitä, että naiset työllistyvät miehiä useammin pienipalkkaisille aloille, kuten taloudenhoitajiksi. Naiset ovat myös riippuvaisempia epävirallisista tulonlähteistä kuten pienmaanviljelystä. Alueelliset erot ovat tasa-arvonkin saralla suuria. Maaseudulla naisten työttömyys on 44 prosentin luokkaa, kun kaupunkialueilla se on 34 prosentissa. Maaseudulla on myös enemmän naisjohtoisia talouksia kuin kaupungeissa. Naisjohtoiset taloudet ovat koko Afrikassa keskimäärin köyhempiä kuin miesjohtoiset taloudet.

Myös lähisuhdeväkivalta on puhuttanut namibialaisia viime aikoina. Uusimmat saatavilla olevat tiedot ovat vuodelta 2013. Lähes 40 prosenttia 15–49-vuotiaista naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa viidentoista ikävuoden jälkeen. Suurimpina syinä nähdään alkoholinkäyttö, köyhyys ja työttömyys. Kulttuuristen tekijöiden arvioidaan vaikuttavan jossain määrin naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyteen. Myös 28 vuotta sitten päättyneen vapaussodan on arveltu lisäävän väkivaltaa. Kuitenkin väkivaltaan syyllistyy myös nuorempi sukupolvi, joka syntyi vasta vapaussodan jälkeen. Asenteet ovat tässäkin hiljalleen muuttumassa. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta raportoidaan lehdissä entistä useammin. Samoin raiskauksesta epäiltyjä ei enää päästetä vapaaksi takuita vastaan, ainakaan niissä tapauksissa, joita lehdistö on nostanut esille viime aikoina.

Maareformi on tällä hetkellä keskeisimpiä sisäpoliittisia kysymyksiä, kuten edellä on kerrottu. Maanomistus on perinteisesti monelle namibialaiselle hyvin tärkeä asia ja sitä käytetään myös poliittisen retoriikan välineenä. Siirtomaa-ajoilta perua oleva monimutkainen ja pirstaloitunut maanomistukseen liittyvä lainsäädäntö vaatii selkeyttämistä. Asia on ollut vireillä pitkään, maan itsenäistymisestä lähtien. Reformin myötä valtio pyrkii lunastamaan maata yksityisiltä maanomistajilta. On epäselvää, mitä lunastetulla maalla tullaan tekemään. Asiaa käsittelevä tärkeä maakonferenssi oli suunniteltu vuodelle 2017, mutta siirtyi vuodelle 2018. Maauudistus- ja oikeusministeriön järjestämät konsultaatiot ovat herättäneet vilkasta keskustelua ja niistä on uutisoitu runsaasti. Esille on noussut esimerkiksi ”willing buyer, willing seller” -politiikan toimimattomuus. Myyntiin tarjolle tulevat maa-alat ovat useimmiten harvaan asutussa Etelä-Namibiassa, eikä valtio ole näin ollen katsonut tarpeelliseksi ostaa niitä. Toinen konsultaatioissa esiin noussut vakava ongelma on yhteisömaan lunastus. Yhteisömaata hallinnoivat Namibiassa perinteiset päälliköt (traditional authority), joiden tulisi jakaa maankäyttöoikeuksia omien kyläyhteisöjensä asukkaille. Useimmiten ihmiset tarvitsisivat maata pienten peltotilkkujen perustamiseen. Päälliköt kuitenkin päätyvät myymään maankäyttöoikeuksia jo ennestään rikkaille liikemiehille, jotka ovat usein kyläyhteisön ulkopuolelta. Maa pysyy näin ollen eliitin omistuksessa, oli kyseessä sitten yhteisömaa tai kaupallinen maa. Molempien aikaisemmin mainittujen kansanliikkeiden, AR:n ja LPM:n, agendalla maanomistuskysymykset ovat korkealla. Ne kritisoivat valtaapitäviä maa-asioiden hoidosta.

Pirkko-Liisa Kyöstilä, edustuston päällikkö
Johanna Unha-Kaprali, edustuston päällikön sijainen
Suvi Valkonen, ohjelmakoordinaattori