Muuttaako uusi presidentti Mauricio Macri Argentiinan suunnan?

Muuttaako uusi presidentti Mauricio Macri Argentiinan suunnan? 

Argentiinan vastavalittu presidentti on varakkaan perheen poika, joka vaihtoi helpon elämän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kannattajilleen hän on muutoksentuoja ja Argentiinan uudistaja, vastustajilleen hän edustaa kaikkea sitä, mikä suurten luokkaerojen maassa on pielessä. Joukkuepelaajan suurin haaste onkin saada eri leireihin jakautunut maa puhaltamaan yhteen hiileen – ja pian.

Kuva: Sandra Hernandez-gv/GCBA Lähde: flickr/creative commons
Mauricio Macri Kuva: Sandra Hernandez-gv/GCBA Lähde: flickr/creative commons
Buenos Airesin kaupunkia kaksi kautta luotsannut Mauricio Macri aloittaa 10. joulukuuta koko maan johdossa.

Vain reilu kuukausi sitten suuri osa Mauricio Macrin kannattajistakaan ei uskonut hänen voittavan Argentiinan presidentinvaaleja. Toisin kuitenkin kävi, ja 22.11. sunnuntai-iltana Macri esitteli tavaramerkikseen muodostuneita tanssiliikkeitä voitonjuhlassa.

Varakkaan 56-vuotiaan insinöörin matka presidentiksi on kaikkea muuta kuin harmaa ja siitä riittäisi aineksia telenovelaan.

On mafiayhteyksistäkin epäilty italialaissyntyinen isä, perheyhtiön hämäräperäisiksi moititut bisnekset, kolme kaunista tunnettuihin sukuihin kuuluvaa vaimoa, dramaattinen sieppaus, maailman kuuluisimpiin kuuluvan jalkapallojoukkueen nostaminen jälleen huipulle, kaksi onnistuneina pidettyä, uudistuksien leimaamaa kautta pääkaupungin pormestarina ja lopulta nousu altavastaajan asemasta korkeimpaan vallankahvaan.

Perheyrityksen perijän nousu seurapiireihin

Mauricio Macri syntyi 8.2.1959 Buenos Airesissa argentiinalaisen maanomistajan tyttären ja kymmenen vuotta aiemmin Italiasta muuttaneen siirtolaisen esikoisena. Isä, Francisco "Franco" Macri, loi 1970-luvulla Argentiinaa hallinneen diktatuurin aikana itselleen omaisuuden, jonka kasvattamista perhe jatkoi onnistuneesti poliittisten suuntausten ja valtaapitävien vaihtuessa.

Grupo Macri -yhtiöllä oli sormensa pelissä muun muassa rakennusalalla, jätehuollossa, postissa, autoteollisuudessa sekä maataloudessa. Yhtiö hyötyi paitsi sotilashallinnon kanssa tehdyistä sopimuksista, myös diktatuurin loppuvuosina tehdystä yksityisten yritysten velkojen ottamisesta valtion maksettavaksi.

Insinööriksi opiskellut Macri toimi ennen poliittista uraansa mm. johtotehtävissä perheen Sociedad Macri (Socma) -yhtiössä. Syyskuussa 2015 Macri ilmoitti varallisuudekseen 53 miljoonaa pesoa (n. 5,5 milj. USD), varoista suurin osa on ulkomailla.

Vaalikampanjan aikana vastustajat käyttivät mielellään hyväkseen tätä ja perheen kyseenalaisina pidettyjä liiketoimia mustamaalatakseen läpinäkyvyyttä ajavaa ehdokasta. Presidenttinä Macri on luvannut perustaa korruptiontorjuntaviraston.

Kolmatta kertaa naimisissa olevalla Macrilla on neljä lasta, joista kolme ensimmäistä on jo aikuisia. Heidän äitinsä on kuuluisan kilpa-ajajan Juan Manuel Bordeun tytär Ivonne, jonka kanssa avioituminen oli liikemiehen pojalle askel ylöspäin luokkayhteiskunnan tikkailla. Toinen vaimo oli seurapiirikaunotar Isabel Menditeguy, joka ei tukenut miehensä poliittisia pyrkimyksiä ja olisi poliitikon vaimoksi ehkä ollut liiankin näyttävä.

Tuoreimmasta avioliitosta suuren muotialan yrityksen omistajasukuun kuuluvan Juliana Awadan, 41, kanssa syntyi 4-vuotias kuopus, joka on tuonut Macrista julkisuuteen pehmeän puolen.

Jalkapallon kautta politiikkaan

Mikä sitten sai etuoikeutettuun elämään tottuneen nuoren miehen innostumaan politiikasta? Macri itse nostaa elämänsä suurimmaksi käännekohdaksi sieppauksen elokuussa 1991. Aseistetut kiristäjät veivät tuolloin 32-vuotiaan perijän keskellä yötä kotoaan ja pitivät häntä vankina 12 päivää ennen vapautusta 6 miljoonan dollarin lunnaita vastaan.

Myöhemmin kiinni saadut sieppaajat paljastuivat osaksi rikollisten poliisien rengasta. Macri on kuvannut tätä hetkeksi, jolloin hän tajusi voivansa ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja kiinnostui muustakin kuin vain omasta ja läheistensä hyvinvoinnista.

Muutamaa vuotta myöhemmin Macrin elämässä seurasikin suunnanmuutos, kun Boca Juniorsin jäsenet valitsivat hänet toisella yrittämällä legendaarisen jalkapalloseuran johtoon. Vuosina 1995–2008 Macrin onnistui nostaa seura talousahdingosta yhdeksi maan parhaista joukkueista, joka muun muassa voitti tuona aikana seitsemän kertaa Argentiinan mestaruuden.

Tämä ei ole hänen meriiteistään vähäisimpiä jalkapallohullussa maassa, jossa pelin ympärillä pyörii valtaisa bisnes, ja pesti nosti selvästi hänen julkista profiiliaan.

Alku ei läsnä olleiden mukaan ollut helppo ja Macri on kuvannut aikaa todelliseksi johtamiskoulukseen, joka sai hänet ymmärtämään tiimityön merkityksen. Se näkyi hänen kaudellaan Buenos Airesin pormestarina sekä presidentinvaalikampanjassa, joissa molemmissa Macri on vahvasti tukeutunut ympärilleen kokoamiinsa ihmisiin.

Hänen kampanjatiimiään pidetään yleisesti ehdokkaiden taustajoukoista ehdottomasti pätevimpänä.

Varsinaiset ensiaskeleensa politiikassa Macri otti vuonna 2003 perustamalla Compromiso para el Cambio -puolueen, jonka johtajana hän asettui ehdolle Buenos Airesin kaupungin pormestarinvaalissa. Macri sai eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella, mutta hävisi vaalit täpärästi toisella kierroksella.

Vuonna 2005 syntyi vaaliliitto Propuesta Republicana, lyhyemmin Pro, jonka listoilta Macri valittiin Buenos Airesin kaupungista kongressin edustajainhuoneeseen. Valituksi tulosta huolimatta Macri jatkoi tehtävässään Boca Juniorsin johdossa ja vuorotteli tehtävien välillä, mitä kaikki eivät katsoneet hyvällä.

Epäilemättä Boca Juniorsin menestys kuitenkin auttoi siivittämään Macrin valintaa Buenos Airesin pormestariksi vuoden 2007 vaalissa. Hän toimi tehtävässä kaksi kautta, joista toisen loppu tosin lähinnä kului presidentinvaaleja varten kampanjoidessa. Uudeksi pormestariksi valittiin Pro-puolueen Horacio Larretta, joka oli Macrin varamies jo vuoden 2003 vaalissa.

Macri jakaa mielipiteitä

Macri on tottunut liikkumaan yhteiskunnan yläkerroksissa, mikä on saanut monet äänestäjät epäilemään hänen kykyään ymmärtää tavallisten kansalaisten elämää. Vaikka Macri on vakuutellut, ettei hän aio purkaa kaikkia edellisten presidenttien luomia yhteiskunnan tukijärjestelmiä, monien argentiinalaisten suuri pelko on, että maa hänen johdollaan palaa 1990-luvun uusliberalismiin.

Vaalivuoden loppusuoralla Macrin onnistui kanavoida maan yleinen muutoshalukkuus oman ehdokkuutensa tueksi. Macria on kuvattu sovittelijaksi, ja tämä oli näkyvin piirre myös vaali-illan jälkeisenä aamuna pidetyssä lehdistötilaisuudessa, jossa kysymyksiin vastattiin kiihkottomasti ja poliittisten vastustajien panettelu jäi minimiin.

Tätä Argentiina monen mielestä myös kipeästi tarvitsee, sillä kansasta valtaosa on kyllästynyt aggressiiviseen ja konfrontatiiviseen ilmapiiriin.

Sovittelutaidoille on käyttöä myös presidentin käydessä neuvotteluja niin väistyvää hallintoa kannattaneiden, asemissaan pysyvien virkamiesten kuin provinssien johtajien sekä kongressin ylä- ja alahuoneiden kanssa – molemmissa 12 viime vuotta hallituspuolueen asemassa ollut Frente para la Victoria säilytti enemmistönsä eikä Pro liittolaisineenkaan yksin saa kokoon päätöksentekoon vaadittavaa äänimäärää, toisin kuin oli tilanne edellisen presidentin kohdalla.

25.11. Macri julkisti hallituksensa, jossa on useita yllättäviä valintoja nykyisten vallan linnakkeiden ulkopuolelta. Kabinettia johtaa odotetusti Marcos Peña, joka oli Macrin luottomies jo Buenos Airesin kaupungin hallinnossa.

Tuskin kukaan sen sijaan osasi ennustaa ulkoministerin paikalle tällä hetkellä YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin kabinettipäällikkönä toimivaa Susana Malcoraa, joka ennen YK-tehtäviin siirtymistä teki pitkän uran yksityissektorilla ja toimi mm. Telecóm Argentinan toimitusjohtajana. Pieni yllätys on sekin, että tiede- ja teknologiaministerinä jatkaa Lino Barañao, mutta hän on toisaalta edellisen hallituksen ministereistä epäpoliittisin, monen mielestä pätevin ja nauttii tiedeyhteisön luottamusta.

Vaikeimmaksi osoittautui työministerin nimittäminen, vasta ammattiliittojen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen pestin sai Jorge Triaca. 20 ministeristä vain kolme on naisia.

demokratia