Mikä Ruotsin talouspolitiikassa muuttuisi, jos punavihreät voittavat vaalit?

Ruotsin punavihreät haluavat nostaa työttömyys- ja sairasvakuutuskorvausta, poistaa kotitalousvähennyksen ja lasten kotihoidon tuen, palauttaa varallisuusveron sekä nostaa bensaveroa ja "suurituloisten" tuloveroa. Verotuksesta ollaan tekemässä neljän kuukauden päästä järjestettävien eduskuntavaalien kahta hallitusvaihtoehtoa erottavaa tekijää.

Toukokuusta on Ruotsin sisäpoliittisessa keskustelussa ennakoitu punavihreiden kuukautta. Ensin vasemmiston vappupuheet, sitten opposition yhteisen talouspolitiikan julkistaminen ja tämän jälkeen vielä molempien pienempien oppositiopuolueiden, vasemmistopuolueen ja ympäristöpuolueen, puo-uekokoukset.

Vappupuheiden pääaiheiksi nousivat odotetusti lupaukset eläkeläisten veronkevennyksistä (hallituksen jo esittämän 5 mrd SEK lisäksi 2,5 mrd SEK edestä veronvähennyksiä).

Lisäksi oppositiojohtaja Mona Sahlin lupasi tuhatpäiselle kuulijajoukolle nostavansa työttömyyskassan korvauskattoa (80%:iin) ja laskevansa työttömyyskassamaksua. Vasemmistopuolueen Lars Ohly puolestaan lupasi mm. rahaa vuokra-asuntojen kunnostamiseen ja rakentamiseen.Oppositiokoalition kolmas lenkki, Miljöpartiet, ei vappuna marssinut.

Vasemmistopuolueen puoluekokouksen teemoiksi nousivat vaatimus kuuden tunnin työpäivästä ja työttömyyskorvauksen nostamisesta 90 %:iin. Sosialidemokraattien puheenjohtaja Mona Sahlin kuitenkin ohitti nämä vaatimukset todeten, että ”kaikki puoluekokoukset näkevät unia”. Jotkut arvioitsijat pitävät vasemmistopuolueen kannanottoja kuitenkin merkkinä siitä, ettei puolueväki anna johdon suostua mihin tahansa päästäkseen historialliseen hallitusvastuuseen.

Punavihreä kevätaloite haastoi hallituksen

Punavihreä oppositiokoalitio esitteli yhteisen talouspolitiikkansa niin kutsutun kevätaloitteen muodossa 3. toukokuuta. Kyseessä on opposition perinteinen varjobudjetti, eli vastine hallituksen huhtikuun puolessa välissä esittelemälle kevätbudjetille.

Koska valtiopäivävaalit lähestyvät, varjobudjetti on samalla punavihreän koalition yhteinen pelinavaus talous- ja työllisyyskysymysten osalta.

Työllisyys nousee myös opposition tärkeimmäksi vaaliteemaksi. Punavihreät argumentoivat, että nykyisen hallituksen aikana työttömien määrä on lisääntynyt sadalla tuhannella, ja talouskriisin aikana Ruotsin työttömyys on noussut nopeammin kuin Euroopassa keskimäärin – jopa yhtä korkeaksi kuin Suomen.

Keinoina työllisyyden nostamiseksi esitellään mm. pienyritysten työnantajamaksujen kevennykset, huomattavat liikenne- ja infrastruktuuripanostukset (ml. luotijunahankkeet) ja lisäsatsaukset hyvinvointi- ja koulutuspalveluihin.

Toisaalta punavihreät palauttaisivat (hallituksen poistamat) työnantajamaksut nuoria työllistäville yrityksille. Nuoria työttömiä työllistäville yrityksille luotaisiin kuitenkin vastaava veronvähennys.

Kiihkeän keskustelun kohteena ollutta kotityövähennystä muutettaisiin siten, että remontti- ja muita korjaustyötä koskevia vähennyksiä laajennettaisiin koskemaan myös vuokrataloja, ja päälle lisättäisiin ilmastobonus.

Kotitaloustyövähennys (siivous- yms. työ) puolestaan poistettaisiin kokonaan, kuten myös punavihreiden silmätikkuna ollut lasten kotihoidontuki. Hyvinvoinnin parantamiseksi mm. nostettaisiin työttömyyskorvauksen lisäksi sairasvakuutuskorvauksen kattoa ja kuntien määrärahoja (yht. 12 mrd SEK edestä). Tämä raha käytettäisiin erityisesti kuntasektorin työpaikkojen lisäämiseen.

Veronkorotuksia 450 000:lle?

Eniten huomiota ovat kuitenkin saaneet esitetyt veronnostot. Punavihreät esittävät, että kaikkein hyvätuloisimpien, eli yli 40 000 kruunua kuussa tienaavien tuloverotusta nostettaisiin. Veronnostot koskisivat arviolta 450 000 ruotsalaista. Tosin pääministeri Reinfeldt väitti eräässä vaaliväittelyssä 3 miljoonan palkansaajan verojen nousevan opposition politiikan myötä.

Lisäksi työttömyyskassaan kuulumattomien henkilöiden verotus nousisi 100-150 SEK/kk. Työmarkkinoiden ulkopuolisten (eläkeläisten, työttömien, sairaseläkkeellä tai vanhempainvapaalla olevien) verotusta puolestaan kevennettäisiin.

Tuloverotuksen lisäksi erityyppisiä ympäristöveroja nostettaisiin huomattavasti. Näihin kuuluisi muun muassa bensiiniveron nosto kahden vuoden aikana yhteensä 49 äyriä/litra (yht. 11 mrd SEK edestä) sekä raskaiden ajoneuvojen kilometriveron käyttöön otto.

Lisäksi jo poistettu varallisuusvero palautettaisiin (”skatt för förmögna”) mutta veron muoto on vielä auki. Myös markkina-arvoltaan yli 600 000 euron arvoisten omakotitalojen kiinteistöveroa nostettaisiin kun taas vuokra- ja asumisoikeustalojen kiinteistöveroa laskettaisiin. Alkoholin ja tupakan pisteveroa nostettaisiin yht. 20 miljardin kruunun edestä.

Kaupunkilaiset maksumiehiksi?

Monessa kommentissa (sekä hallituksen taholta että mediassa) on todettu, että suurkaupunkien hyvin koulutetuista asukkaista tulee punavihreiden politiikan maksumiehiä. Esimerkkinä on nostettu mm. kiinteistöveron korottaminen, joka koskee Tukholman seudulla asuntojen korkeista hinnoista johtuen normaalikokoisia omakotitaloja, eikä vain ”luksustaloja”.

Sosialidemokraattien tuki etenkin tukholmalaisten keskuudessa on jo entuudestaan heikkoa, kun taas ympäristöpuolueen ydinkannattajat ovat pitkälti juuri näitä hyvin toimeentulevia ja koulutettuja suurkaupunkilaisia. Kysymys kuuluukin, pystyykö oppositio tällä politiikalla ja retoriikalla puhuttelemaan vaaleissa keskeisessä ase-massa olevia tukholmalaisia?

Toinen kritiikin aihe on ollut maaseudun intressien unohtaminen. Bensiiniveron korotukset vaikuttavat erityisesti pitkien välimatkojen päässä maaseudulla asuvien ja matalatuloisten elinkustannuksiin. Onkin esitetty, että ympäristöpuolueen ajamat bensaveron korotukset saattavat vieraannuttaa sosialidemokraattien perinteisiä äänestäjiä. Hallituksen ministerit nousivatkin yhtenä miehenä vastustamaan bensaveron nostoa. Tosin myöskään istuva hallitus ei ole sulkenut pois tulevia polttoaineiden veronkorotuksia.

Molempien blokkien katse keskustassa

Punavihreät hyväksyvät nyt kuitenkin valtaosan hallituksen kevään lisäbudjetissaan tekemistä (palkansaajien) veronkevennyksistä, vaikka verotuksesta ollaankin tekemässä hallitusvaihtoehtoja erottavaa tekijää. Se, että oppositio ei nostakaan tuloverotusta niin paljon kuin oli odotettu, on yhtäältä pidetty valtiovarainministeri Borgin voittona,  koska opposition nyt voi katsoa hyväksyvän hallituksen veron-kevennyspolitiikan, jota on aiemmin kovasanaisesti arvostellut. Toisaalta sen on katsottu vaikeuttavan hallituksen argumentointia opposition politiikkaa vastaan.

Aika yleinen käsitys on, ettei punavihreiden politiikka tuntuisi huomattavana muutoksena keskivertokansalaisen lompakossa – lukuun ottamatta Tukholman seudun hyvin toimeentulevia asukkaita. Tosin mm. varallisuusveron palauttamisella katsotaan elinkeinoelämän etujärjestöjen piirissä olevan kielteisiä vaikutuksia yrittäjyyden ja pääoman liikkumisen kannalta.

Monessa kommentissa on myös korostettu, että korkeatuloisten veronkorotukset nostavat ennestään maailman korkeinta marginaaliveroa (56,5 %:sta 59 %:iin). Hallitusvaihtoehtojen välisiä pieniä linjaeroja ei kuitenkaan tule pitää merkkinä siitä, että mielipide-erot ovat pienet. Pikemmin tämä on oire siitä, että kamppailu hallitusvallasta pakottaa molemmat blokit siirtymään poliittisessa kentässä keskemmälle.

Talous vaalikamppailun keskiössä - euro ei esityslistalla

Syyskuun vaalien teemat liittyvät siten selkeästi talouteen, työllisyyteen ja hyvinvointiin. Vaikka yrittäjyydestä ja sen tukemisesta on jonkin verran puhuttu, varsinaiset aloitteet ovat vähäisiä, niin hallituksen kuin opposition puolelta. Valuuttakeskustelu miltei loistaa poissaolollaan, vaikka Ruotsin kruunun kurssi on uudelleen heilahdellut Kreikan kriisin myötä.

Sekä pääministeri Reinfeldt että sosialidemokraattien puheenjohtaja Sahlin ovat olleet varovaisia lausunnoissaan eurojäsenyydestä – molemmat tyytyivät television vaaliväittelyssä toteamaan, että nyt on hyvä aika arvioida euro-yhteistyön tuloksia.

Pääministeri Reinfeldt totesi lisäksi, että hän pitää tärkeänä vuoden 2003 kansanäänestyksen tuloksen kunnioittamista. Valtiopäiväpuolueista pikaista eurojäsenyyttä kannattaa vain kansanpuolue (Fp.), joka on viime aikoina pitänyt asiassa matalaa profiilia. Eurosta ei siten ole tulossa vaalikysymystä.

Hallitusrintama kaventanut eroa gallupeissa

Vielä toukokuun alussa arvioitiin, että historiallinen loppuspurtti on tarpeen, jotta hallitusallianssi pystyisi voittamaan vaalit – punavihreillä on ollut mielipidemittauksissa reilu johto hallitukseen nähden koko kevään. Mielenkiintoiseksi tilanteen se, että kahdessa tuoreimmassa mittauksessa hallitus on kuronut opposition johdon umpeen ja toisessa jopa kirinyt ohi (Demoskop 6.5., Novus 12.5.).

Moderaatit ovat hallituspuolueista hyötyneet eniten ja punavihreistä aiemmin nousujohteista kannatusta nauttinut ympäristöpuolue menettänyt eniten kannatusta. Molemmat mittaukset on tehty sen jälkeen, kun punavihreä oppositiokoalitio yhteisen talouspolitiikkansa lähtökohdat toukokuun alussa. Nähtäväksi jää, johtuuko opposition kannatuksen heikkeneminen opposition esittämistä veronkorotuksista vai jäävätkö tulokset ainoastaan yksittäisiksi poikkeuksiksi.

Hallituksen kannatus saattaa myös hyötyä Kreikan ja muiden Piigs-maiden kriisistä, mikäli se jatkuu pidempään. Hallituksen koetaan hoitaneen talouskriisi hyvin ja kansalaisten luottamus hallitusta ja erityisesti pääministeri Reinfeldtia ja valtiovarainministeri Borgia kohtaan on vakaata. Hallituksen kannatuksen alamäessä on ainoastaan yksi poikkeava kausi, syksy 2008. Osin hallituksen finanssikriisin aikainen suosion nousu selittyy hyvällä finanssi-/talouskriisin hallinnalla. Silti tulee myös muistaa, että syksy 2008 oli punavihreän koalition vaikeinta aikaa. Siten pelkkä taloudellisen epävarmuuden lisääntyminen ei välttämättä nosta hallituksen kannatusta.